HS:n mielipiteissä äiti valittaa, kun lapsi ei päässyt musiikkiopistoon. Ei mitään musiikkitaustaa eikä ollut pääsykokeessa edes kartalla

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi kirjoittaja siinä mielessä oikealla asialla että todella aikaisessa vaiheessa nousee niin sanotusti tie pystyyn, jollei vanhemmat ole älynneet laittaa lasta jo pikkuvauvasta muskariin ja soittotunneille.

Muuten tässä on toimittu aivan pikein. Paikkoja on niille, jotka osaa jo soittaa jotain soitinta. Opisto ei tarjoa alkeisopetusta joten miten kirjoittaja kuvittelee lapsensa siellä pärjäävän? Innostus laantuu äkkiä kun joka tunnilla tulee epäonnistuminen. Eikä voi vaatia että yksi saa erityishuomiota muiden kustannuksella. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis "kuorolinja" tai yksinlaulu (mikä onkaan oikea termi). Näihin taas kirjoittajan lapsella ei lahjat(=ääni) riittäneet.  Ilmeisesti ainoa mitä kirjoittaja voi ajatella on uhriutuminen, muut vaihtoehdot ei kelpaa. Mamma nyt sitten vaan ilmoittaa lapsensa soittotunneille vuodeksi ja kokeilemaan opistoa uusiksi vuoden päästä. Mutta onhan se fiinimpää kahvipöydässä kehustella liisulassin olevan opistossa (meidän lapsi se onkin niin lahjakas!) kuin pimputtavan laiskanläksyä pianolla kotonaan.

Ihan höpöä. Opistot tarjoavat alkeisopetusta, mitään ei tarvitse osata aloittaessaan. Edes niissä joissa eniten karsitaan kuten Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Josta suuri osaa suurimpia tähtiämme, Kuusisiton veljekset ym ovat tiensä aloittaneet.

Ei ole lahjakkuuksia, jokainen voi oppia! On surullista jos rikkaat voivat kouluttaa lapsensa opistoon ja väittää sitä lahjakkuudeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa oli äidin kirjoitus. Ei lasten kuvataidekursseille ole "lahjakkuuteen" perustuvaa karsintaa vaan ilmoittautumisjärjestyksessä otetaan. Se nauttii samaa valtionavustusta. Kuten mielipiteen kommenteissa joku kirjoittikin kyseinen musiikkiopisto näyttää ylläpitävän vanhoja, itäeurooppalaisperäisiä elitistisiä musiikkipedagogisia oppeja. Sellainen ei sovi tämän päivän opetusmetodiksi, mistä onkin seurauksena musiikillisen taidon vähentyminen, pula osaavista orkesterimuusikoista kuten viulisteista jne.

Musiikkissa on kyse lahjakkuudestakin, mutta se pääsee näkyviin vasta sitten kun perustaitoja on. Musiikkiharrastuneiden perheiden lapset saavat niitä eprustaitoja jo perheissä, mutta kyse on opittavasta etumatkasta, ei välttämättä lahjakkuudesta sinällään. 

Kuvataideryhmiin mahtuu lahjattomia raapustamaan, musiikkia opetetaan yksitellen. Jyvät pitää karsia akanoista. Eikä olisi reilua, että joku huono pääsee sisään viemään paikan joltain hyvältä.

Lapsesta ei voi sanoa onko hän huono vai hyvä ennenkuin hän on päässyt harrastamaan. Muusikkoperheiden etumatka hämää ja lopputuloksena saamme liudan ammattimuusikoita jotka osaavat vaan eivät näe, "opsitomuusikoita". Heitäkin tarvitaan, mutta itseasiassa olet väärässä jo lähtökohtaisesti. Suomen musiikkiopistot perustettiin aikoinaan, että kaikki halukkaat, varattomat, musiikkia harrastamattomista perheistäkin pääsisivät harrastuksen pariin. Silloin se riitti, ja siihen perustui Suomen klassisen musiikin ihme eli laaja huppujen kirjo suhteessa väkilukuun. Nyt jotkut ovat etääntyneet siitä ideologiasta.

Mitä tapahtuu Suomen klassisen musiikin ihmeelle, jos pääsykokeista ja kurssitutkinnoista luovutaan?

Pääsykokeista ON JO luovuttu monin paikoin. Menestyminen pikkulapsena pääsykokeessa korreloi hyvin huonisti myöhemmän menestymisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa oli äidin kirjoitus. Ei lasten kuvataidekursseille ole "lahjakkuuteen" perustuvaa karsintaa vaan ilmoittautumisjärjestyksessä otetaan. Se nauttii samaa valtionavustusta. Kuten mielipiteen kommenteissa joku kirjoittikin kyseinen musiikkiopisto näyttää ylläpitävän vanhoja, itäeurooppalaisperäisiä elitistisiä musiikkipedagogisia oppeja. Sellainen ei sovi tämän päivän opetusmetodiksi, mistä onkin seurauksena musiikillisen taidon vähentyminen, pula osaavista orkesterimuusikoista kuten viulisteista jne.

Musiikkissa on kyse lahjakkuudestakin, mutta se pääsee näkyviin vasta sitten kun perustaitoja on. Musiikkiharrastuneiden perheiden lapset saavat niitä eprustaitoja jo perheissä, mutta kyse on opittavasta etumatkasta, ei välttämättä lahjakkuudesta sinällään. 

Juuri tämä, valtio tukee tuollaista toimintaa, aikoinaan 30v sitten olin innokkaan harrastajan kanssa samassa tilanteessa kuin hs:n äiti. Ei erityisen musikaalisesti lahjakas lapsi ja täysin lahjaton äiti, päädyimme jotain kautta yksityisiin tunteihin, jotka sujuivat ensimmäisen vuoden hyvin, kunnes opettaja muuttui ja puhtaat kynnet aluset olivat tulevan pianistin tärkein ominaisuus.

Ne lapsen kaverit, jotka musiikkiopistossa opiskelivat olivat kyllä ensin läpikäyneet muskarit ja yksityistunnit, mutta siitä huolimatta 8v musiikinteoriaopinnot vaikuttivat jo tuolloin aikansa eläneitä, omaksi ilokseen soitajia kaikista on tullut, ei ammattimuusikkoja.

Eli ehkä olisi aika ravistella DDRn tyylistä musiikkiopetusta musiikkiopistossa, enemmän kaikki pelaa tyyliseksi, johon urheilussa pyritään, jos yhteiskunta kuluihin osallistuu.

Väärin. On myös kuvataideakatemioita, joihin otetaan lapsia vain pääsykokeiden kautta. Esim. Tampereella Sara Hildén -akatemia, jossa pääsykokeisiin osallistutaan 6-vuotiaina ja kymmenen vuoden taideopetus starttaa 7-vuotiaana. 

Jos kerran on paljon musiikkiopistoja joihin ei ole pääsykokeita, miksi ette ilmoita lapsianne niihin?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on väärää tietoa tässä ketjussa. Pääsykokeessa ei tartte soittaa mitään soitinta, varsinkaan jos hakee soitinvalmennukseen, johon 6-vuotias voi hakea.

Pääsykokeessa oli meidän lapsella vapaavalintainen oma laulu sekä rytmitehtäviä eli lapsi taputti opettajan mallin mukaan. Mitään soittotaustaa meidän perheessä ei ole ja lapsi pääsi musiikkiopistoon.

Tuollaistahan se on, ja siinä selviää hyvin, onko lapsi musikaalinen vai eikö. Hyvin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lahjakkuuksia, jokainen voi oppia! On surullista jos rikkaat voivat kouluttaa lapsensa opistoon ja väittää sitä lahjakkuudeksi!

Olipa ristiriitainen kommentti. Mitä tuo edes tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on väärää tietoa tässä ketjussa. Pääsykokeessa ei tartte soittaa mitään soitinta, varsinkaan jos hakee soitinvalmennukseen, johon 6-vuotias voi hakea.

Pääsykokeessa oli meidän lapsella vapaavalintainen oma laulu sekä rytmitehtäviä eli lapsi taputti opettajan mallin mukaan. Mitään soittotaustaa meidän perheessä ei ole ja lapsi pääsi musiikkiopistoon.

Tuollaistahan se on, ja siinä selviää hyvin, onko lapsi musikaalinen vai eikö. Hyvin yksinkertaista.

Ei ole, koska jos sulla on kotona esim joku rumpali isä, joka päivittäin naputtelee rytmiä pöytään ja lapsi siihen osallistuu niin tottakai siinä lapsi oppii. Jos toisessa perheessä ei ole samaa tarjolla niin nämä lapset eivät ole rytminaputustenkaan  osalta samassa lähtöpisteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on väärää tietoa tässä ketjussa. Pääsykokeessa ei tartte soittaa mitään soitinta, varsinkaan jos hakee soitinvalmennukseen, johon 6-vuotias voi hakea.

Pääsykokeessa oli meidän lapsella vapaavalintainen oma laulu sekä rytmitehtäviä eli lapsi taputti opettajan mallin mukaan. Mitään soittotaustaa meidän perheessä ei ole ja lapsi pääsi musiikkiopistoon.

Tuollaistahan se on, ja siinä selviää hyvin, onko lapsi musikaalinen vai eikö. Hyvin yksinkertaista.

Ei ole, koska jos sulla on kotona esim joku rumpali isä, joka päivittäin naputtelee rytmiä pöytään ja lapsi siihen osallistuu niin tottakai siinä lapsi oppii. Jos toisessa perheessä ei ole samaa tarjolla niin nämä lapset eivät ole rytminaputustenkaan  osalta samassa lähtöpisteessä.

Mutta se rytminaputtelulapsihan on kehittyneempi rytmeissä, edellä. Sillä on merkitystä musiikin opiskelussa. Minkä nuorena oppii ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

ite soitin pianoa musiikkikoulun pääsykokeissa 5 vuotiaana, meillä oli "yksityisopettaja" hieman ensin opettanut, Ei mikään kallis, nuori tyttö.

Vaan halpa, vanha akka.

Vierailija kirjoitti:

Ei ekstroverttiys ja musikaalisuus korreloi, hassu ajatuskin.

Jos tarkoitus on testata vain musikaalisuutta, sen voisi tosiaan tehdä vaikka etäyhteydellä kotoa käsin. Niin kuin nyt koronakeväänä monessa paikassa tehtiinkin. Silloin ei joku ujous/rohkeus nouse niin määritteleväksi asiaksin. Nämä on kuitenkin hyvin pieniä vielä, nuorimmat 3-4-vuotiaita. Kuinka moni on rohkea esiintyjä jo tuossa iässä?

Ujous tai rohkeus ei myöskään liity intro/ekstroverttiyteen.

Tutustukaa oikeasti näihin temperamenttipiirteisiin joita haluatte tuoda joka keskusteluun.

Miksei kysyntä ja tarjonta kohtaa? Musiikkiopistossa voisi aivan hyvin olla myös harrastelijoiden ryhmät vrt. kilpajoukkue ja harrastelijaryhmä. Taiteen perusopetuksessa tunnetaan musiikin yleinen oppimäärä, joka on tarkoitettu nimenomaan harrastelijoille. (Ja edistyneimmille sitten laaja oppimäärä). Missään laissa ei lue, että musiikkiopiston tulee olla vain taitavien harrastus, eihän kuvataiteen, arkkitehtuurin, käsityön, tanssin..... jne. taiteen perusopetuksessakaan keskitytä vain lahjakkaiden opetukseen. 

Kertoisko joku täällä tietävä mistä tuo mielipiteen äiti puhuu kun kertoo, että valtio tukee harrastusta? Onko Helsingissä nuo tuetut paikat noita alueellisia musiikkiopistoja vai ovatko ne yksityisiä? Lukukausihinnat näyttää pyörivän siinä 400 euron paikkeilla. 

Mielipidekirjoitus on ihan aiheellinen. Konservatorion pääsykokeet lapsille ovat vanhanaikaiset. Kaikki eivät voi päästä sisään, mutta niitä olisi hyvä hiukan uudistaa joka tapauksessa. On aikuisellekin aika jännittävä tilanne soittaa tai laulaa yksin ventovieraiden ihmisten edessä, jollei ole sitä harrastanut, saati pienelle lapselle. Samaiset pääsykokeet ovat myös niille 4-5 vuotiaille, jotka hakevat soittamaan soitinta. Muskari opinnot eivät edes auta tässä mitenkään tai toimi helpompana väylänä. Ensin on itsekseen harjoiteltava esiintymistä,laulamista ja soittamista ennen kuin kannattaa mennä konsan pääsykokeisiin. Pienille lapsille jonkinlainen ryhmäpääsykoe olisi parempi.

Mä hain aikanaan kaksi kertaa musiikkiopistoon, enkä päässyt, vaikka olin useamman vuoden harrastanut.

Hain - ja myös harrastin - lähinnä äidin mieliksi.

Onneksi en päässyt!

Olisko kannattanut treenata sitten

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lahjakkuuksia, jokainen voi oppia! On surullista jos rikkaat voivat kouluttaa lapsensa opistoon ja väittää sitä lahjakkuudeksi!

Tähän pedagogiikka enemmän ja enemmän menee, ajatellaan että jokainen oppii, omassa vauhdissaan, ja se on hieno ja riittävä asia =)

Toki edelleen sikäli eliitin asia, että lukukausimaksut maksaa maltaita. Vapaaoppilaspaikkoja on, mutta vain muutamille köyhimmille.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisko joku täällä tietävä mistä tuo mielipiteen äiti puhuu kun kertoo, että valtio tukee harrastusta? Onko Helsingissä nuo tuetut paikat noita alueellisia musiikkiopistoja vai ovatko ne yksityisiä? Lukukausihinnat näyttää pyörivän siinä 400 euron paikkeilla. 

Kunnalliset saa eniten tukea, yksityisetkin jonkin verran, mutta aivan reilusti ei tuet mene. Tuo lukukausimaksu kattaa opetuksen n. 2kk verran, valtion ja kunnan tuki kattaa loput. Yksityisopetus ON kallista, silloinkin kun se hoituu tuetusti.