Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun oma taso ei riitä haluamaansa kumppaniin?
23.06.2020 |
Niin, sitä olen nyt pohtinut tässä viimeiset viikot...onko se teidän mielestänne kovin epäreilua jos vain alan olemaan jonkun "ookoon" kanssa, edelleen haaveillen muista? Luulisi että se ainakin yksinäisyyden voittaa...ja voihan olla että tuossa se toinen saa sen ihannekumppaninsa.
Parempi toiselle, kuin ei kummallekaan?
Kommentit (395)
Jos ei saa haluamaansa, niin kannattaa olla yksin. Itse en miehenä ainakaan pystyisi olemaan naisen kanssa, jota ei jaksa katsoa, vaikka oma tasonikaan ei ole korkea. Eli 1+1= sinkkuus omasta tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paranna tasoasi tietenkin. Liiku, osta siistejä, tyylikkäitä vaatteita, opiskele (myös koulun jälkeen! ), hanki parempi työpaikka, hoida hampaat kuntoon, sivistä itseäsi, harrasta, harjoittele keskustelutaitoja, opettele ihmissuhdetaitoja. Kiinnostu elämästä, maailmasta ja muista ihmisistä, opettele optimistiksi (ihan oikeasti kukaan ei halua nurkassa inisijää) . Saat paljon, jos sinulla on myös antaa paljon.
Tässä on totuus. Suurin osa halutuista miehistä/naisista on tehnyt todella paljon töitä sen eteen että on haluttu. Tottakai luonnonoikkuja on, mutta jos et kuulu niihin, niin pitää tehdä päätös mitä haluaa.
Hyvä uutinen on, että omaan tasoon voi vaikuttaa todella paljon. Ammatti, tulot, pukeutuminen, sosiaalinen verkosto, ulkonäkö yms ovat kaikki itse päätettävissä olevia asioita.
Joten saat sen mihin tyydyt.
Ammattia ja tuloja ei voi kyllä oikein päättää itse, eikä välttämättä sosiaalisia verkostojakaan.
Jos kuulut siihen porukkaan, jotka ei voi valita ammattiaan, niin silloin kuulut todennäköisesti vähälahjaisempaan kansanosaan. Etsi joku samanlaisilla älynlahjoilla varustettu?
Juu, olen vähälahjainen maisteri. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen miettinyt tätä asiaa jo pitkään mutta mulla on vielä lisävaikeutena se että en saa edes niitä naisia jotka olisi ihan ok vaan saan vain niitä naisia jossa on suuria puutteita esim ulkonäön ja/tai iän suhteen. Tyytyisin mielelläni ihan ok naiseen, mutta heiltäkin tulee pakit.
Ne naiset taas jotka ovat pullukoita tai itseäni vanhempia iältään ovat innokkaan oloisesti pyytämässä treffejä.
Nyt äkkiä profiilit kansainvälisille seuranhakusivustoille. Sieltä on tulossa vaikka minkälaista kaunotarta sinulle kun vain osaat englantia ja suostut tarjoamaan treffeillä ja ostelemaan kivoja lahjoja kun alatte tapailemaan.
Huokaus. Kun olet kuluttanut kymppitonnin alat tajuta ettei sitä tapaamista koskaan tule kaunottaren kanssa....
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Naisena tuota on varmasti vaikea ymmärtää, mutta miesten pariutumistilanne voi aivan helposti mennä noin epätoivoiseksi että melkein kuka tahansa kelpaisi.
Miehet voi ajatella niin, että mielummin huono suhde kuin yksin. Monella miehellä ei ole kavereita joten se parisuhde saattaa olla ainut vapaa-ajan seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää kehittää säteilevä persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Naisena tuota on varmasti vaikea ymmärtää, mutta miesten pariutumistilanne voi aivan helposti mennä noin epätoivoiseksi että melkein kuka tahansa kelpaisi.
Miehet voi ajatella niin, että mielummin huono suhde kuin yksin. Monella miehellä ei ole kavereita joten se parisuhde saattaa olla ainut vapaa-ajan seura.
Eikö kavereiden hankkiminen ole niin paljon loogisempi veto kuin alkaa väen vängällä parisuhteeseen naisen kanssa jota halveksii kaikin mahdollisin tavoin ja jota pitää fyysisesti epämiellyttävänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Naisena tuota on varmasti vaikea ymmärtää, mutta miesten pariutumistilanne voi aivan helposti mennä noin epätoivoiseksi että melkein kuka tahansa kelpaisi.
Miehet voi ajatella niin, että mielummin huono suhde kuin yksin. Monella miehellä ei ole kavereita joten se parisuhde saattaa olla ainut vapaa-ajan seura.
Eikö kavereiden hankkiminen ole niin paljon loogisempi veto kuin alkaa väen vängällä parisuhteeseen naisen kanssa jota halveksii kaikin mahdollisin tavoin ja jota pitää fyysisesti epämiellyttävänä?
Toisaalta ei kavereilta saa läheisyyttä eikä seksiä. Moni mies voi toivoa että nainen olisi samalla se paras kaveri jonka kanssa jakaa elämä yhdessä.
Kokemuksesta voin sanoa: Älkää ottako sitä keneen ette tunne fyysistä vetovoimaa ja edes himppasen tykkäystä. Siinä ei hyvin käy kun toiselle selviää ettei ole koskaan rakastanutkaan, halukkuudesta puhumattakaan. Jää jälkeen yksi hyvin särjetty sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Naisena tuota on varmasti vaikea ymmärtää, mutta miesten pariutumistilanne voi aivan helposti mennä noin epätoivoiseksi että melkein kuka tahansa kelpaisi.
Miehet voi ajatella niin, että mielummin huono suhde kuin yksin. Monella miehellä ei ole kavereita joten se parisuhde saattaa olla ainut vapaa-ajan seura.
Eikö kavereiden hankkiminen ole niin paljon loogisempi veto kuin alkaa väen vängällä parisuhteeseen naisen kanssa jota halveksii kaikin mahdollisin tavoin ja jota pitää fyysisesti epämiellyttävänä?
Toisaalta ei kavereilta saa läheisyyttä eikä seksiä. Moni mies voi toivoa että nainen olisi samalla se paras kaveri jonka kanssa jakaa elämä yhdessä.
Niin että se vanha ja ruma yh, josta mies ei keksi ensimmäistäkään, siis yhtkään positiivista kommenttia, tämäkö se on se paras kaveri jonka kanssa jakaa elämä yhdessä?
Tyytyminen ei ole minusta väärin. Mutta se vaatii sitä, että oppii ihan aidosti olemaan tyytyväinen siihen elämäänsä ja kumppaniinsa. Se, että jatkaa haaveilua paremmista ei toimi vaan johtaa pidemmän päälle katkeroitumiseen. Ensin täytyisi tunnistaa itsestään se pystyykö tyytymään ensiksi mainitulla tavalla ja jos ei pysty, hyväksymään se ja jatkamaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyytyminen ei ole minusta väärin. Mutta se vaatii sitä, että oppii ihan aidosti olemaan tyytyväinen siihen elämäänsä ja kumppaniinsa. Se, että jatkaa haaveilua paremmista ei toimi vaan johtaa pidemmän päälle katkeroitumiseen. Ensin täytyisi tunnistaa itsestään se pystyykö tyytymään ensiksi mainitulla tavalla ja jos ei pysty, hyväksymään se ja jatkamaan yksin.
Hyvä pointti. Mulla on miehenä kokemusta tyytymisestä, yli vuoden vietin naisen kanssa johon koin vahvasti vain tyytyneeni. Huomasin suhteen jatkuessa katkeroituvani siihen, että olen joutunut tyytymään noin matalatasoiseen naiseen ja ulkona silmät harhaili viehättäviin naisiin, mutta toisaalta tiedostin myös, että jos pistän tuon suhteen poikki niin sen jälkeen edessä on pitkä yksinolo ilman seuraa, läheisyyttä ja seksiä.
Suhteen aikana mietin miksi jatkan sitä, mutta kun suhde loppui ja vuosien deittailuyritys alkoi niin muistin taas, että elämäni oli oikeasti parempaa siinä tyytymissuhteessa.
Opin tuosta suhteesta silti sen, että tyytyminen on toiselle väärin joten ei auta muuta kuin jatkaa yksinoloa ja toivoa lottovoittoa (molemminpuolista kiinnostusta) pariutumisrintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta on, että jos et saa sitä, jota rakastat, niin rakasta sitä, jonka saat. Realismia!
Eli pitää realismin mukaan ottaa se epämiellyttävä jonka saa, ja yrittää oppia pitämään tästä?
Rakkaus on myös taito, joka näkee hyvän toisessa pintaa syvemmältä ja paljon muutenkin kuin ulkonäkö-fyffe-status akselilta Monella on tämä kaikki tai ei mitään asenne, eli ei eletä realiteeteissa vaan uhmakkaan mustavalkoisessa, lapsenomaisessa harhassa. Itse ei tarvitsisi muuttua, katsoa peiliin tai tunnustaa omaa epämiellyttävyyttään/keskinkertaisuuttaan. Näille 95% on vastenmielisiä. Sitten hämmästellään ja voivotellaan yksinoloa. Olisko tilattu ihan sillä omalla nyrpeydellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain asioissa ei kannata tehdä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Naisena tuota on varmasti vaikea ymmärtää, mutta miesten pariutumistilanne voi aivan helposti mennä noin epätoivoiseksi että melkein kuka tahansa kelpaisi.
Miehet voi ajatella niin, että mielummin huono suhde kuin yksin. Monella miehellä ei ole kavereita joten se parisuhde saattaa olla ainut vapaa-ajan seura.
Olen naisena ollut samassa tilanteessa. Ne samaa sukupuolta olevat kaverit ON tärkeitä, toki laatu ratkaisee niissäkin Eli parisuhde ei oikein saa terveitä lähtökohtia jos se toinen on ainoa, johon voit nojautua. Toki suomessa joka tursuaa nykyään yksinäisyyttä tuo voi olla kimuranttia. Kaikilla ei tod ole niitä kaverilaumoja syystä tai toisesta. Yhteisöjen rapautuminen on iso ongelma.
En tiedä onko tästä apua mutta kirjoita nyt naisen näkökulmasta siitä mihin itse olen kiinnittänyt huomioni miehissä. Ensinnäkin kaikenlaisen epäaitouden tunnistaa todella helposti. Älä siis esitä mitään mitä et todella ole. Toki tuo parhaat puolesi esiin mutta älä tyrkyttämällä vaan olemalla treffeillä positiivisella ja iloisella mielellä. Kyllä ne silloin näkyvät ilmankin että lyöt koko CV:n pöytään. Treffit eivät ole työhaastattelu vaan niiden pitäisi olla rento ja hauska hetki.
Ja sitten se ihan tärkein: Ole aidosti kiinnostunut siitä treffikumppanistasi, mistä hän pitää, mitä tekee, mistä on kotoisin jne. Yritä etsiä niitä yhteisiä asioita. Mikään ei yhdistä niin paljon kun se että löydätte jotain yhteistä välillänne. Joku yhteinen tuttu, sama kiinnostksen kohde, sama suosikkilomakohde, mikä vain. Ratkaisevaa on se että se toinen ei treffien jälkeen enää tunnu keneltä vain puolitutulta vaan ihmiseltä josta tiedät jotain enemmän kuin vain ihan pinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso kannattaa valita arvojen, käyttäytymisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Ulkoinen viehätysvoima häviää hetkessä.
Sillä on merkitystä, miten teidän toiveet ja ajatukset yhtenevät tulevaisuuteen, haluatteko samoja asioita (esim. Avioliittoa, lapsia, harrastuksia, matkustelua ym.) Toisen ihmisen elämänarvojen pitäisi olla aika samat kuin itsellä, muuten tulee suuria konflikteja.
Sillä myös on merkitystä kuinka kumppani kohtelee sinua. Vaikka ulkonäkö ei ensisilmäyksellä olisi viehättävä, voi ihmisestä paljastua paremmin tutustuessa paljon piirteitä, joihin rakastut. Sen jälkeen myös ulkoinen olemus alkaa viehättää.
Näillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa sellaisiin miehiin joista ketjussa puhutaan. Kerran yksi mies valitti katkerana että oli ollut treffeillä ruman vanhan yh:n kanssa eikä edes tämä "kelpuuttanut". Olivat tunnin jutelleet eikä miehellä ollut naisesta mitään muuta sanottavaa kuin ulkoiset seikat, eli ruma, vanha ja yh. Ei mitään siitä sujuiko keskustelu, oliko yhteinen huumorintaju, arvot ja odotukset elämältä. Ja silti, vaikka miehen joka sanasta tihkui halveksunta naista kohtaan, mies oli katkera siitä, ettei nainen halunnut tavata uudelleen. Kun lähtökohta on tämä, on vaikea nähdä että tällainen mies kykenisi ikinä pariutumaan. Jotain palikoita on jäänyt päässä puuttumaan joita tuskin enää kyetään sinne rakentamaan.
Valitettavasti näitä miehiä ei ole ihan vähänkään. Tuijotetaan pelkkää pintaa lähtökohtana just se nuori simpsakka missi, ja kaikki siitä vähänkin poikkeava on rumaa vanhaa ja vastenmielistä. Ja yh vielä, hyi olkoon sentään!
Eihän näille voi oikeasti kuin nauraa. En tiedä löytyykö naisista ihan vastaavaa puusilmämallia, epäilen.
Kun katselen pariskuntia joissa mies vaikuttaa olevan (ulkonäöllisesti) ehkä vähän vaatimattomampi kuin se nainen niin kyllä niissä miehissä on aina ollut yksi yhteinen piirre. Ja se ei ole rikkaus tai kuuluisuus vaan se että ne miehet ovat olleet ihan aidosti todella mukavia ihmisiä. Monillakin kavereillani on miehiä joita en olisi ajatellut heidän ensimmäiseksi valitsevan mutta kun olen niihin miehiin sitten tutustunut niin olen ymmärtänyt miksi he ovat noihin miehiin rakastuneet. Jos mies on aidosti ystävällinen, auttavainen ja hyväsydäminen niin kyllä se huokuu heistä kauaksi.
Ja tämä ei siis ole sama kuin mitä nämä kaikki "kiltti'miehet" täällä puhuvat vaan ihan aitoa oikeaa kiltteyttä jossa halutaan toisille vain hyvää eikä selän takana haukuta jos se toinen ei lämmennytkään lähestymiselle.
En saa naista