Onko täällä muita, joiden eläkkeellä olevat omat vanhemmat juovat liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli alkoholisti, joka raitistui eläkkeelle jäätyään. Valitettavasti veemäinen luonne ei siitä kummentunut. Hän kuoli 2015. Isäni juominen on sen jälkeen karannut käsistä. Toisaalta ymmärrän sen, ensin hän hoisi meidät lapset äidin juodessa ja meidän aikuistuttua ei voinut juoda, ettei äiti retkahda. Äiti oli hyvin lapsellinen, jos isä joi, hänkin katsoi oikeudekseen juoda, josta repesi aina viikkojen ryyppyputki. Nyt isällä, 70-vuotiaana on viimein mahdollisuus käyttää alkoholia "vapaasti", mutta valitettavasti se on lisääntynyt viime vuosina. En voi puuttua, eihän se mulle oikeastaan kuulu, mutta huolestuttaa. En haluaisi isälle käyvän mitään, hän on minulle tärkeä.

Voit kertoa huolesi ja sen, että et halua menettää toistakin vanhempaasi alkoholille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen siitä, että juovat. Kannattaa ottaa ilo irti elämän ehtoopuolesta, eikä niuhottaa. Ryyppääminen eläkkeellä on hauskaa, eikä se kuormita luontoa toisin kuin esim. matkustelu.

Kyllä kuormittaa terveydenhoitoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse tuommoinen eläkeläinen. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en pysty oikein lopettamaankaan. Otan usein kaksi kertaa viikossa, perjantaisin pullo viiniä, viikolla usein (ei joka vko) muutama olut jonain iltana.

Olen hyvin tyytymätön itseeni, mutta en jostain syystä saa muutettua toimintaani. Olen jotenkin jämähtänyt.

Lapseni tuskin kärsivät, koska emme yleensä iltaisin enää soittele, kun päivällä soitamme monta kertaa.

Olen hirveän itsekriittinen ja todella tyytymätön itseeni, paino on noussut ja en enää ole niin kiinnostunut itseni huolehtimisesta.

Elän yksin, enkä koe kumppania kaipaavani, en oikein osaa olla yhdessä miehen kanssa, väsyn hyvin pian, johtuneeko itsekriittisesti asenteestaan.

Mikset ota mitään harrastusta? Liikuntaharrastus, että saat painon nousun kuriin?

Kyllä lapsesi tietävät juomisesi, siksi eivät soita iltaisin. Itse toimin äitini kohdalla juuri noin, en soittanut illalla, kun en jaksanut kuunnella sitä jankkaamista. Joskus, kun olikin joku pakottava asia soittaa illalla, niin äidin naukkailu kyllä paljastui heti. 

Me emme soitelleet iltaisin silloinkaan kun töissä ollessani en tissutellut. Lapsilla on perheet ja harrastukset, iltatoimet lapsiperheessä alkaa jo heti seitsemän jälkeen ja tytär harrastaa liikkumista erittäin paljon, eli hän on harrastuksissaan ilta-aikaan. Minäkin, lasten ollessa pieniä, rauhoitin illat lapsille ja harrastuksille. Minä otan vasta klo 20 jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse tuommoinen eläkeläinen. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en pysty oikein lopettamaankaan. Otan usein kaksi kertaa viikossa, perjantaisin pullo viiniä, viikolla usein (ei joka vko) muutama olut jonain iltana.

Olen hyvin tyytymätön itseeni, mutta en jostain syystä saa muutettua toimintaani. Olen jotenkin jämähtänyt.

Lapseni tuskin kärsivät, koska emme yleensä iltaisin enää soittele, kun päivällä soitamme monta kertaa.

Olen hirveän itsekriittinen ja todella tyytymätön itseeni, paino on noussut ja en enää ole niin kiinnostunut itseni huolehtimisesta.

Elän yksin, enkä koe kumppania kaipaavani, en oikein osaa olla yhdessä miehen kanssa, väsyn hyvin pian, johtuneeko itsekriittisesti asenteestaan.

Mikset ota mitään harrastusta? Liikuntaharrastus, että saat painon nousun kuriin?

Kyllä lapsesi tietävät juomisesi, siksi eivät soita iltaisin. Itse toimin äitini kohdalla juuri noin, en soittanut illalla, kun en jaksanut kuunnella sitä jankkaamista. Joskus, kun olikin joku pakottava asia soittaa illalla, niin äidin naukkailu kyllä paljastui heti. 

Harrastan minä liikuntaa, mutta lenkki vie tunnin kaksi päivässä. Lukeminen sujuu kotona, ahdistun valtavasti jo minun pitää mennä johonkin harrastukseen ”akkalaumaan”, tein vaativan työuran ihmisten kanssa päivät kontaktoiden, yhtään en jaksanut iltaisin olla sosiaalinen.

Enkä jaksa vieläkään, mikään ei ole niin raskasta kuin turhanpäiväinen lätinä, mielestäni useimmat ihmiset esittävät koko ajan jotain roolia harrastuspiireissä, en jaksa sellaista yhtään. Introvertti kun olen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi juovat, kun jokaisen runsaan alkoholin käytön takana on joku ongelma. Juominen loppuu kun syy selviää. Tämä on niin yksinkertainen juttu ettei sitä edes tajuta.

Voin jo eläkeikäisenä tosin vielä työssä käyvänä vastata tuohon. Minulla oli tapana tissutella kotona usein viikonloppuisin koska kännissä on kiva olla. En juonut mielestäni itseäni sammaltavaan känniin, mutta saan helposti krapulan ja seuraava päivä meni usein harakoille vaisuna oloa parannellessa.

Kaksi kuukautta sitten päätin lopettaa ja koska olen mustavalkoinen joko-tai mies, niin se tarkoittaa sitä että ei enää koskaan pisaraakaan alkoholia. En koe että alkoholi oli minulle koskaan ongelma, silti kaipaan kieltämättä ainakin vielä toisinaan humalan mukavaa oloa ja kaikkia hienoja ideoita joita se tuo tullessaan. Mutta päätetty mikä päätetty.

Mulla on mutta ei se minua oikeastaan yhtään haittaa. On heidän oma asiansa. Jos minulla olisi lapsia, voisi haitatakin, koska haluaisin että lapseni tapaisivat selvät isovanhemmat eikä pikkuhiprakkaisia. Mutta kun ei ole, niin ei minua haittaa että tissuttelevat pitkin päivää. Mun vanhemmat on sellaisia "luksustissuttelijoita", juovat hyviä viinejä ja konjakkeja jne, eikä koskaan ole kovassa humalassa niin että sammaltaisi puhe, horjuisi tms, mutta onhan ne juomismäärät toki enemmän kuin mitä terveysuositukset suosittelee. Mutta toisaalta, itsekin varmaan eläkkeellä alan tissuttelemaan, ihan tiedostaen että se vie minut nopeammin mutta hauskemmin hautaan, joten mikäpä minä olisin moittimaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi juovat, kun jokaisen runsaan alkoholin käytön takana on joku ongelma. Juominen loppuu kun syy selviää. Tämä on niin yksinkertainen juttu ettei sitä edes tajuta.

Aina ei ole mitään psyykkistä ongelmaa, vaan ongelma on ihan ajan kanssa kehittynyt aivokemiallinen riippuvuus. Sellainen kehittyy geeneistä riippuen toiselle helpommin ja nopeammin ja toiselle hitaammin.

Toisaalta joskus eläkeläisillä ongelmat on sellaisia että niitä on aika vaikea ratkaista. Esim. jos juo siihen, että omien terveys- ja raha-asioiden takia elämä on ihan hemmetin ankeaa ja yksinäistä, niin että oikeastaan kaipaa jo kuolemaakin, ja kun se ei  näytä tulevan, helpottaa tuskaa alkoholilla. Mutta jos terveysongelmat sitoo kotiin, vaikea sitä on aktiivisempaa ja kivampaa elämääkään järjestää, mikä poistaisi ehkä tylsyyteen juomisen halun.

Ei ole kenekään muun asia miten paljon kukin juo. Antaa niiden juoda jos ne haluaa. Laillinen päihde, ja humalatila ei ole rikos.

Juu onhan noilla sairauksia jotka jopa kieltää juomisen, mutta ei se juomista haittaa. Ihan ku ei huvittaisi elää yli 4v eläköitymisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse tuommoinen eläkeläinen. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en pysty oikein lopettamaankaan. Otan usein kaksi kertaa viikossa, perjantaisin pullo viiniä, viikolla usein (ei joka vko) muutama olut jonain iltana.

Olen hyvin tyytymätön itseeni, mutta en jostain syystä saa muutettua toimintaani. Olen jotenkin jämähtänyt.

Lapseni tuskin kärsivät, koska emme yleensä iltaisin enää soittele, kun päivällä soitamme monta kertaa.

Olen hirveän itsekriittinen ja todella tyytymätön itseeni, paino on noussut ja en enää ole niin kiinnostunut itseni huolehtimisesta.

Elän yksin, enkä koe kumppania kaipaavani, en oikein osaa olla yhdessä miehen kanssa, väsyn hyvin pian, johtuneeko itsekriittisesti asenteestaan.

Mikset ota mitään harrastusta? Liikuntaharrastus, että saat painon nousun kuriin?

Kyllä lapsesi tietävät juomisesi, siksi eivät soita iltaisin. Itse toimin äitini kohdalla juuri noin, en soittanut illalla, kun en jaksanut kuunnella sitä jankkaamista. Joskus, kun olikin joku pakottava asia soittaa illalla, niin äidin naukkailu kyllä paljastui heti. 

Me emme soitelleet iltaisin silloinkaan kun töissä ollessani en tissutellut. Lapsilla on perheet ja harrastukset, iltatoimet lapsiperheessä alkaa jo heti seitsemän jälkeen ja tytär harrastaa liikkumista erittäin paljon, eli hän on harrastuksissaan ilta-aikaan. Minäkin, lasten ollessa pieniä, rauhoitin illat lapsille ja harrastuksille. Minä otan vasta klo 20 jälkeen.

Ei kai soitto klo 20 jälkeen ole vielä myöhä, ei edes klo 21?

En kyllä ehtinyt soittelemaan äidille päiväsaikaan, muuten kuin vknloppuna.

Vastaus aloittajan kysymykseen:

Ei ole muita alkkisten jälkeläisiä täällä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kenekään muun asia miten paljon kukin juo. Antaa niiden juoda jos ne haluaa. Laillinen päihde, ja humalatila ei ole rikos.

No kyllä minä tyttärenä hieman huolestun, jos vanhemmat ovat kotonaan tillintallin. Ei ole terveyden kannalta hyväksi, jos on lääkityksiä ja  tulee helposti myös tapaturmia.

 Haluaisin, että lapsillani olisi virkeät isovanhemmat, eikä öriseviä kaljaveikkoja.

Ja veronmaksajana en halua, että niukat terveysresurssit menevät juoppojen kolhujen yms sairauksien korjailuun.

Moni on täällä sanonut että antaa ihmisten kännätä. Aikuiset ihmiset, työuransa tehneet, saavat tehdä auringonlaskun vuosinaan mitä haluavat ja nauttia elämästään. Tämä on totta. Näkökulma on kuitenkin myös harvinaisen yksisilmäinen.

Toinen totuus on tämä: kännisen seurasta ei pidä kuin toinen kännikala. Humalaisella on kivaa, kun taas humalaisen elämänmenoa katsovaa läheistä ahdistaa, pelottaa, kiusaannuttaa.

Usein myös ärsyttää. Humalainen on usein kuin pikkulapsi, korostetun äänekäs, vaativa ja varma omien juttujensa upeudesta. Kirjoitin tuonne ylle että alkoholi vei minun ja isäni välit. Lisättäköön vielä että ei ole ikävä. Niin monta vuotta sitä menoa katselin. En ole hänen kännikaverinsa, vaan hänen lapsensa.

Isälläni, ja kaikilla muillakin eläkeläisillä on oikeus nauttia elämästä juuri sillä tavalla kuin haluavat. Ja alkoholistin läheisillä on oikeus tehdä samoin. Te, jotka jankkaatte tätä totuutta ihmisen oikeudesta alkoholiin: elämä on valintoja, ja teette toki omat valintanne.

Jep tuttua... Jos äiti soittaa, niin varmasti on kännissä. Eipä sitä aikuista ihmistä voi määräilläkään. Surullista vaan, ettei viimeisille vuosilleen keksi muuta tekemistä ja tietää hyvin, että etäännyttää lapset lopullisesti itsestään. Ainiin, mutta eihän hän omien sanojensa mukaan ryyppää ja suuttuu jos asiasta mainitsee...