Ahdistaa juhannus täällä anoppilassa: ei tehdä yhtään mitään kivaa ja kytätään olenko ”kova työihminen”
Nämä pösilöt eivät ymmärrä, että mulla on helkutin rankka kevät takana vastuullisessa työssä ja juhannussiivous ei ole se tapa, jolla haluan kesälomani aloittaa.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Miksi Jussina tehdään jouluruokia?
Niitä tehdään kaikissa provojuhannusjuhlissa, kinkkukin saattaa olla uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan provo. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Satakunnassa ja vieläkin käyn siellä juhlapyhinä sukuloimassa. Kaikki kuulostaa todella tutulta! Rosollia on tullut pilkottua ympäri vuoden, ja hyvien juhlavalmistelujen mitta on se, että suvun naiset lähes pyörtyvät uupumuksesta.
Surullista mutta totta.
Pitää olla ahkera, näyttää työteliäältä kaiken aikaa, olla toimelias ja puuhakas ja aikaansaava ja . . .paskat.
No höpöhöpö. "Ei juoda viiniä ja tehdään laatikoita ja lantusta rosollia".
En minäkään katselisi kännäävää täysihoitolaista. Kerää kamppeesi ja painu sinne mistä olet tullutkin!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan provo. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Satakunnassa ja vieläkin käyn siellä juhlapyhinä sukuloimassa. Kaikki kuulostaa todella tutulta! Rosollia on tullut pilkottua ympäri vuoden, ja hyvien juhlavalmistelujen mitta on se, että suvun naiset lähes pyörtyvät uupumuksesta.
Kyllä. Muista joulutkin teini-iässä niin koko joulukuu teetettiin töitä jouluvalmistelujen kanssa uupumukseen asti niin että laihtui useamman kilon. Jouluaattonakin vielä tehtiin töitä kuuteen asti illalla kyökissä. Miesten homma oli hakea kuusi tupaan ja lasten koristella. On ollut todella vaikea kasvaa ulos tuosta orjana olemisesta. Miehillä ei ole mitään töitä muuta kuin patsastella ja naiset ruoskitaan työllä puolikuoliaaksi. Ja sitten lauletaan virsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Jussina tehdään jouluruokia?
Niitä tehdään kaikissa provojuhannusjuhlissa, kinkkukin saattaa olla uunissa.
Piparit ja luumutortut on kai paistettu jo.
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaata veikkaisin
Tää paikka on kyllä aloittajan mielikuvitusmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.
Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.
Ton takia mä en tykännyt käydä anoppilassa, kun kaksinaamaisesti sanottiin, että ei sun tarvii kullä hän tekee ja sitten seläntakana haukuttiin. Sitten kun teit jotain, niin se ei ollut oikein, kun et ollut pyytänyt lupaa siihen, oli se sitten puiden tai veden kantamista saunaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaata veikkaisin
Tää paikka on kyllä aloittajan mielikuvitusmaailmassa.
Satakunta. Ihan selvästi. Kuinka monen satakuntalaisen se pitää sanoa? Täysin normaalia siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä neuvotaan että AP ei enää menisi anopin mökille. Minä menisin mutta omilla ehdoillani. Kieltäytyisin kohteliaasti suursiivouksesta. Tekisin tunnin verran keittiöhommia. Miehenkin vaatisi mukaan keittiöön tekemään jotain hyödyllistä. Petaisin perheeni sängyt ja huolehtisi oman perheeni asioista. Sanoisin kohteliaasti että en ole tullut raatamaan koko viikonlopuksi, haluan myös nauttia ja levätä. Kaikki tämä kohteliaasti. Olen aikuinen ihminen, minua ei voi pakottaa tekemään mitä en halua ja mikä ei mielestäni ole tarpeellista. Ja mies mukaan tähän strategiaan.
Useista kommenteista päätellen miniät eivät osaa toimia näin. Joko totellaan ja kiristellään hampaita tai suututaan tai laitetaan välit poikki. Opetelkaa pitämään puolenne kohteliaasti.
Olen todella kiitollinen siitä että minulla on hyvä suhde omaan anoppiini ja miniääni. Kaikesta voidaan keskustella ja sopia.Sinulla ei ole mitään käsitystä miten nämä maalaisanopit elää ja ajattelee. Terv Saman kuin ap kokenut ja eronnut.
Lähipiirissäni on pari samankaltaista ihmistä. En ole mennyt leikkiin mukaan. En ole antanut heidän painostaa, määräillä tai dominoida itseäni. Olen kohteliaasti tehnyt omat ratkaisunsa, tehnyt asiat omalla tavallani ja elänyt elämäni omalla tavallani. Onneksi minulla on myös mies joka seisoo rinnallani tukenani sukulaisiansa / muita päsmäreitä vastaan. Säälittävimpiä ovat nämä tapaukset missä appivanhemmat ovat ikäviä miniää kohtaa ja aviomies katselee tumput suorina vierestä eikä ole vaimonsa tukena ja turvana. Tähdennän vielä että näiden anoppien kanssa pärjää jos on päättäväinen, kohtelias, paksunahkainen ja omaa samanlaisen aviomiehen. Useinhan asia kiikastaa siitä nahjusmaisesta miehestä joka on taantunut pikkupojan tasolle omien vanhempiensa luona.
Siitäpä se juuri kiikastaa. Miniän ei auta olla kohteliaasti vahvatahtoinen, jos oma mieskään ei häntä siinä peesaa.
Silloin on vaan paras olla lähtemättä mukaan noihin miehen suvun kotkotuksiin. Sanoo vaikka, että menen oman sukuni kekkereihin.
Vierailija kirjoitti:
Eilen ajettiin tänne kiireesti ja matkalla ostettiin ruuat ja muut tuomiset.
Täällä ei grillata eikä nautita viiniä. Tänään saunan jälkeen paistetaan takassa makkarat ja huomenna syödään karjalanpaistia ja laatikoita.
Ankeeta.
Ap
Olisit vienyt grillin ja grillattavat ja viinit mennessäsi ja grillannut mieleiseksesi.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään katselisi kännäävää täysihoitolaista. Kerää kamppeesi ja painu sinne mistä olet tullutkin!
Onko nämä provoja? Siis ap:n nimitteleminen loiseksi?
On aivan eri asia mennä viettämään juhannusta kutsuttuna vieraana ja osallistua esimerkiksi juhannuskoivujen hakuun ja ruoan ostamiseen ja laittoon sekä saunan lämmitykseen kuin se, että oletetaan ryhtyvän isäntäväen talojen suursiivoukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä neuvotaan että AP ei enää menisi anopin mökille. Minä menisin mutta omilla ehdoillani. Kieltäytyisin kohteliaasti suursiivouksesta. Tekisin tunnin verran keittiöhommia. Miehenkin vaatisi mukaan keittiöön tekemään jotain hyödyllistä. Petaisin perheeni sängyt ja huolehtisi oman perheeni asioista. Sanoisin kohteliaasti että en ole tullut raatamaan koko viikonlopuksi, haluan myös nauttia ja levätä. Kaikki tämä kohteliaasti. Olen aikuinen ihminen, minua ei voi pakottaa tekemään mitä en halua ja mikä ei mielestäni ole tarpeellista. Ja mies mukaan tähän strategiaan.
Useista kommenteista päätellen miniät eivät osaa toimia näin. Joko totellaan ja kiristellään hampaita tai suututaan tai laitetaan välit poikki. Opetelkaa pitämään puolenne kohteliaasti.
Olen todella kiitollinen siitä että minulla on hyvä suhde omaan anoppiini ja miniääni. Kaikesta voidaan keskustella ja sopia.Sinulla ei ole mitään käsitystä miten nämä maalaisanopit elää ja ajattelee. Terv Saman kuin ap kokenut ja eronnut.
Lähipiirissäni on pari samankaltaista ihmistä. En ole mennyt leikkiin mukaan. En ole antanut heidän painostaa, määräillä tai dominoida itseäni. Olen kohteliaasti tehnyt omat ratkaisunsa, tehnyt asiat omalla tavallani ja elänyt elämäni omalla tavallani. Onneksi minulla on myös mies joka seisoo rinnallani tukenani sukulaisiansa / muita päsmäreitä vastaan. Säälittävimpiä ovat nämä tapaukset missä appivanhemmat ovat ikäviä miniää kohtaa ja aviomies katselee tumput suorina vierestä eikä ole vaimonsa tukena ja turvana. Tähdennän vielä että näiden anoppien kanssa pärjää jos on päättäväinen, kohtelias, paksunahkainen ja omaa samanlaisen aviomiehen. Useinhan asia kiikastaa siitä nahjusmaisesta miehestä joka on taantunut pikkupojan tasolle omien vanhempiensa luona.
Siitäpä se juuri kiikastaa. Miniän ei auta olla kohteliaasti vahvatahtoinen, jos oma mieskään ei häntä siinä peesaa.
Silloin on vaan paras olla lähtemättä mukaan noihin miehen suvun kotkotuksiin. Sanoo vaikka, että menen oman sukuni kekkereihin.
Kaveri sanoo joka juhannus saman tekosyyn (kerran erehtyi menemään työleirille anoppilaan kun muut nautti keskikesän juhlaa, raatoi anoppilassa raskaan työputken päälle ja --sai vielä haukut jälistä päin ettei tehny tarpeeksi ) eli nykyään hän sanoo
"lupasin mennä juhannuksena laittamaan naapurin mummolle parkettia!"
Ja nauttii ansaitusti lomastaan.
Tommoset tyypit (sukua ti ei) haluaa vaan dominoida , se on niillä verissä määräily, ketkä olettaa että porukat tulee raataan omilla lomillaan niiden markille, jukolauta.
Vierailija kirjoitti:
" Nämä vanhankansan ihmiset on sellaisia työleiri ja kurjuus sekä nälässä olo on parasta viihdettä.
Koita päästä pois sieltä ja jätä ankeilijat keskitysleirilleen."
Aamukuudelta herätys äänellä tyyliin armeija:
"Mitäs täällä vielä maataan!"
Ja sitten mars kuorimaan pottuja, mattoja pesemään ja pihatöihin tai kivistä rakentamaan talon ympärille kivetystä jos ei muuta!
(Kaverin kertoma tositarina ex-puolisonsa vanhempien luona etelä-pohjammaalla viettämästä Juhannuksesta)
Sama meininki Pohjois-Suomessa. Saunan jälkeen illalla saa vähän rentoutua, mutta yökauvet ei kupata!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan provo. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Satakunnassa ja vieläkin käyn siellä juhlapyhinä sukuloimassa. Kaikki kuulostaa todella tutulta! Rosollia on tullut pilkottua ympäri vuoden, ja hyvien juhlavalmistelujen mitta on se, että suvun naiset lähes pyörtyvät uupumuksesta.
Surullista mutta totta.
Pitää olla ahkera, näyttää työteliäältä kaiken aikaa, olla toimelias ja puuhakas ja aikaansaava ja . . .paskat.
Työpaikalla on näitä aina niin työteliäitä maalaisia. Edes kahvitaukoa ei voi istua rauhassa. Vaan olla pyyhkimässä pöytiä tai jääkaappia. Siivooja käy kaksi kertaa viikossa. Sitten se iänikuinen naputus jääkaappiin unohtuneista vanhaksi menneistä eväistä. En ole lotkauttanut korvaakaan vaan ottanut toisen kupin kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaata veikkaisin
Tää paikka on kyllä aloittajan mielikuvitusmaailmassa.
Satakunta. Ihan selvästi. Kuinka monen satakuntalaisen se pitää sanoa? Täysin normaalia siellä.
Onko vieläkin? Taitaa olla. Omat kokemukseni Satakunnasta ovat 1990-luvulta, kun kävimme silloisen mieheni kodissa juhannuksia ja kaiken maailman sukujuhlia. Juuri tuollaista se oli, jollei ollut niin iso talo, että otettiin pitokokit tekemään ruuat, sitten oli apulaiset ja kaiken maailman kaljantekijät ja kahvinkeittäjät erikseen. Papit oli mukana juhlissa ja virsiä todellakin veisattiin. Pitoruuat oli seisovassa pöydässä ja siinä oli tarkka järjestys, miten ruokaa haettiin. Kirkkoherra ja muut arvovieraat ensin, sitten naiset ikäjärjestyksessä tai arvon mukaan, sitten miehet samoin jne. Kaikki tiesi oman paikkansa ja arvonsa ja etuilla ei sopinut. Alkoholia ei tarjottu, mutta rupusakin miehillä oli viinapullot peräluukussa. Hehkeitä muistoja tulee kyllä Satakunnasta!
" Yhden juhannuksen nyt menee vaikka päällään seisten. Ja vaikka saisit nipottajan maineen, niin ei kait siellä nyt kädet rakoilla tarvi puuhata. Ja ainahan pääsee pois, säilyttää ainakin kasvonsa, niin ei ole pelkoa että hermostuu ja huutaa koko suvun edessä kuinka paska juhannus. Jos siellä keräät kiukkua, niin räjähdät jossain vaiheessa ihan varmasti. Jos ei muuta paikkaa olla rauhassa, jos tulitte omalla autolla, niin mee sinne hetkeksi rauhoittumaan, luukutat vähän musiikkia jne. Jos sulla ajokortti ja tunnet kylää, niin käyt vähän ajelemassa ristiin rastiin. Kyll se siitä. :)[/quote]
Taas siinä yksi hymiö-tyyppi antaa ihme neuvoja! Että teeskennelkää ettei kukaan pidä nipona!
Ei ristus.
Arvostakaa oikeesti omia vapaitanne, ihmiset.
Teille kuuluu hieno Juhannus jonka pitää saada viettää kuten tykkää !
Kuinka hemmetin tyhmä pitää olla että tekee kuten aloittaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan provo. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Satakunnassa ja vieläkin käyn siellä juhlapyhinä sukuloimassa. Kaikki kuulostaa todella tutulta! Rosollia on tullut pilkottua ympäri vuoden, ja hyvien juhlavalmistelujen mitta on se, että suvun naiset lähes pyörtyvät uupumuksesta.
Surullista mutta totta.
Pitää olla ahkera, näyttää työteliäältä kaiken aikaa, olla toimelias ja puuhakas ja aikaansaava ja . . .paskat.
Työpaikalla on näitä aina niin työteliäitä maalaisia. Edes kahvitaukoa ei voi istua rauhassa. Vaan olla pyyhkimässä pöytiä tai jääkaappia. Siivooja käy kaksi kertaa viikossa. Sitten se iänikuinen naputus jääkaappiin unohtuneista vanhaksi menneistä eväistä. En ole lotkauttanut korvaakaan vaan ottanut toisen kupin kahvia.
Just! Kudottava ainakin sukkaa tauolla , ettei laiskalta näytä!
Lähipiirissäni on pari samankaltaista ihmistä. En ole mennyt leikkiin mukaan. En ole antanut heidän painostaa, määräillä tai dominoida itseäni. Olen kohteliaasti tehnyt omat ratkaisunsa, tehnyt asiat omalla tavallani ja elänyt elämäni omalla tavallani. Onneksi minulla on myös mies joka seisoo rinnallani tukenani sukulaisiansa / muita päsmäreitä vastaan. Säälittävimpiä ovat nämä tapaukset missä appivanhemmat ovat ikäviä miniää kohtaa ja aviomies katselee tumput suorina vierestä eikä ole vaimonsa tukena ja turvana. Tähdennän vielä että näiden anoppien kanssa pärjää jos on päättäväinen, kohtelias, paksunahkainen ja omaa samanlaisen aviomiehen. Useinhan asia kiikastaa siitä nahjusmaisesta miehestä joka on taantunut pikkupojan tasolle omien vanhempiensa luona.