Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ihmiset menneisyydestä (nuoruudesta) ahdistaa

Vierailija
26.09.2025 |

Menneisyys ja menneisyyden ihmiset ahdistaa, vaikka mitään varsinaista syytä tälle ei edes ole.

Jos joudun yllättäen tekemisiin vaikkapa lapsuudestani tutun henkilön kanssa, niin tuntuu ikävältä. Jos nään vanhan tutun yläasteelta tai lukiosta, niin yritän piiloutua (!). En tiedä miksi menneisyyden henkilöiden kohtaaminen on niin kamalaa. Tuntuu, että he ajattelevat minusta sitä ja tätä, nauravat minulle. Muutaman kerran ollen joutunut peruuttamaan hoitaja-, lääkäri- ja kampaaja-ajan, kun olen saanut tietää, että vastassa olisi vanha "tuttu". Välttelen myös tiettyjä kauppoja, jos tiedän, että siellä työskentelee joku tuttu menneisyydestäni. Sama homma esim. ryhmäliikunnan kanssa. En voi harrastaa mitään ryhmäliikuntaa tai käydä salilla, koska pelkään törmääväni vanhaan tuttuun!

Minua on kiusattu lapsuudessa, mutta ei nyt mitenkään suhteettoman paljon. Välttelemäni ihmiset eivät myöskään ole mitään vanhoja kiusaajiani, vaan jopa kouluaikaisia ystäviä!

En käsitä tätä ahdistusta. Mikä hitto minua vaivaa?! Olen tosi sosiaalinen ja reipas, ja tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Vaan ainoastaan silloin, jos en tunne heitä entuudestaan.

Onko muilla samaa vaivaa? Ja miten tästä pääsisi eroon?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuta kauemmas jossa et todennäköisesti törmää nuoruuden ihmisiin.

Vierailija
2/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehittämällä itsetuntoa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama täällä, ap. Nyt joku 3000 km välimatkaa.

Vierailija
4/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on jokin voimakas trauman tai häpeän kokemus siltä ajalta menneisyydessä kun tunsit nuo ihmiset ja se saa sinussa aikaan tuon reaktion.

Vierailija
5/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullakin samaa. Onneksi en ole törmäillyt yhteenkään koulukaverin tms. En tiedä, miksi näin.

Vierailija
6/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi asun kaukana nuoruuden kotipaikkakunnastani, olisi kyllä hirveää törmätä yhtenään vanhoihin tuttuihin koulu-ajoilta. Minua kiusattiin koko ylä-asteen ajan ja vieläkin on erittäin huono itsetunto, olen aina tuntenut olevani jotenkin viallinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi olet jäänyt asumaan sinne lapsuuden tuppukylään? Kyllä muitakin paikkakuntia olisi hyvä nähdä.

Vierailija
8/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä auta kuin kohdataan pelko. Aloita jostain tosi pienestä esimerkiksi kaupassakäynti nopeasti. Sitten lisäät pikkuhiljaa haastetta ja varaat ajan tutulle kampaajalle. Ja sitten menet sinne ryhmäliikuntaan. Jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna kiusaajasi voittaa, jatka elämääsi, äläkä jää märehtimään menneitä.

Vierailija
10/10 |
26.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama. Minä olen jopa syrjäytynyt osittain tuon takia. Ja nyt syrjäytyneenä pelottaa vielä enemmän vanhoihin tuttuihin törmääminen. Eikä minua edes kiusattu. Olin vain niin ulkopuolinen ja outo omasta mielestäni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi viisi