Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennus on sijainnin takia lähes arvoton. Siinä on pahoja kosteusvaurioita, mutta remontointiin ei kannata käyttää yhtään rahaa, koska siitä ei saisi koskaan omiaan pois. Alue on kaavalla suojeltu, joten taloa ei saa purkaa.
Ei vanhojen talojen remontoimisesta koskaan saa omiaan pois...silti sen voi joku haluta ostaa
Mitä tarkoitat? Joku haluaa ostaa vanhan talon ja remontoida sen, mutta ei halua maksaa kuin tontin hinnan? Miksi näin, jos haluaa vanhan talon? Kai siitä silloin on valmis myös maksamaan? Mutta näinhän se ei mene, vaan myyjä on vastuussa talon kunnosta, ellei myy propertyä pelkän tontinpuolikkaan hinnalla.
Pitäisi voida tehdä sopimus, jossa ostaja on ymmärtänyt että talo jota hän alkaa korjaamaan voi olla täysin korjauskelvoton. Jos ostaa pelkän tontin hinnalla, niin silloin tulee voida tehdä sopimus jossa ostaja velvoitetaan purkamaan talo kokonaan ennen uuden rakentamista.
Nämähän eivät käy, vaan tontti taloineen pitää saada eurolla, ja sekin euro halutaan takaisin koka purkukuntoisena myyty kiinteistö onkin ylläripylläri homeessa!
Kannattaa tuikata koko roska tuleen, ja lavastaa niin että pojankoltiaiset siellä on käyneet tulitikkuleikkeineen. Sitten voi myydä hyvillä mielin pelkän tontin hinnalla. Vaikka ei sitä tonttia kukaan halua.
On oikeasti todella harvinaista että jossain raastuvassa aletaan vaatia myyjää vastuuseen.
Niin? Eli mielestäsi myyjän pitäisi otta riski? Miksi?
Ei, vaan jos myyjää pelottaa niin kovasti niin hän voi kauppakirjassa tehdä selväksi että mitä kaikkia ongelmia tönössä voi olla / tönö on purkukuntoinen. Osataja ottakoot riskin.
Sellaista kiinteistön kauppakirjaa ei ole olemassakaan, joka siirtäisi riskit ostajalle. Onhan meillä jo nyt ihan tavallisissakin talokaupoissa kauppakirjassa merkintä, että ostaja on tutustunut myytävään kiinteistöön ja se myydään siinä kunnossa kuin se on, mutta ei tuolla vastuu siirry ostajalle. Eikä edes sillä, että luetellaan löytyneet virheet tai sillä, että sanotaan rakennuksen olevan asumiskelvoton/purkukunnossa tms.
Jos kauppakirjaan on kirjattu että myytävä kiinteistö on purkukuntoinen + perään on lueteltu tyyliin, talo ei korjattavissa, kunto erittäin heikko, todetaan purkukuntoiseksi ja hinta vastaa pelkän maapohjan hintaa niin ei mikään oikeus tuomitse myyjää korvauksiin jos ostaja remontoikin talon ja nillittää sen olevan homeessa parin vuoden päästä.
Asumme 100v sitten rakennettua taloa. Sen lisäksi on nimissäni yksi talo, jossa vanha sukulainen asui +20v sitten ja hoiti aiemmin sikoja ulkorakennuksessa. Nyt ne ovat varastokäytössä varmaan kunnes leviävät. Meillä ei riitä aikaa, energia eikä rahaakaan korjata sitä, kun tämä asumammekin vaatii kaikennäköistä. Kiinteistövero menee rakennuspaikasta, mutta pieni eikä sitä menisi, jos se olisi ainut omistamani kiinteistö. Vesimaksua ei mene, kun on oma vesi. Tiemaksu menee, samoin sähköliittymän haluan säilyttää, vaikken tiedä onko se järkevää.
Mummula on tyhjänä, mutta siellä pidetään lämpöä ja ainakin opiskelijat tuovat sinne tavaroitaan varastoon välillä. Sisarukset ovat iältään 65-70v ja kuntonsa vaihtelee. Heidän pitäisi kehittää jokin ratkaisu asiaan. Serkukset 25-45v tuskin ovat kiinnostuneita mökistä, vaikka hyviä muistoja varmaan paikasta onkin. Pikkuserkuksilla ei ole niitä muistojakaan paikasta eli tuskin se heitäkään kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Paikallisen palokunnan kanssa voi neuvotella, että haluaisivatko he käyttää purkukuntoista taloa harjoituksiin, eli polttaa sen. Ei tarvitse itse syhrätä kanistereiden kanssa.
Eipä enää onnistu. Lupaa polttamiseen tuskin heruu, koska rakennuksissa on aina jotain muovia tms, jota ei saa polttaa. Luvan hakeminenkaan ei taida olla ilmaista ja saattaa kestää kuukausia.
Palokunnan harjoitukset pidetään nykyisin useimmiten keinosavussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikallisen palokunnan kanssa voi neuvotella, että haluaisivatko he käyttää purkukuntoista taloa harjoituksiin, eli polttaa sen. Ei tarvitse itse syhrätä kanistereiden kanssa.
Eipä enää onnistu. Lupaa polttamiseen tuskin heruu, koska rakennuksissa on aina jotain muovia tms, jota ei saa polttaa. Luvan hakeminenkaan ei taida olla ilmaista ja saattaa kestää kuukausia.
Palokunnan harjoitukset pidetään nykyisin useimmiten keinosavussa.
Purkukuntoinen röttelö jos palaa, palokunta rientää sen sammuttamaan.
Vähemmällä siivoamisella pääsisi, jos ei sammutettaisi.
Annetaan mieluummin homehtua kuin myydään. Ei voi hienoa
taloa jolla on runsaasti tunnearvoa myydä halvalla.
Kukaanhan ei ylihintaa maksa.
Kateutta, kymmenien vuosien riidat suvun sisällä, ahneus, kiusanteko
ja lopuksi jää homekasa käteen, jonka omistajat ovat täysin vieraita toisilleen, pikkuserkun lapsia.
Haluttuun tulokseen on päästy. Ei ole myyty taloa aikanaan.
Ajokortiton suunnilleen samassa tilanteessa kirjoitti:
Sinulle, autoton. Tilaa taksi. Kallista varmaan, mutta myös mielialasi on jonkin arvoinen.
Alueella on varmasti oma facebook-ryhmä. Sinne ilmoitus, niin joku varmasti hakee pientä korvausta vastaan.
Samalla pääset tutustumaan kyläläisiin. Joka kylältä yleensä löytyy eläkkeellä olevia rakennusalan kovia ammattilaisia, jotka eivät kuitteja tarvitse hommistaan, ellet sinä itse halua. :)
Mielenkiintoinen keskustelu. Olen asunut maalla likipitäen koko ikäni, juuri näiden autiotalojen ja rapistuvien navettojen naapurustossa. Monet autiotaloista on yksinkertaisesti hylätty, ei välttämättä ole enää ketään entisen omistajan sukulaista, joka pitäisi paikasta huolta. Ja osa mökeistä on niin pieniäkin, että ei niihin nykyihmiset tavaroineen mahdu. Osa taas jo niin huonossa kunnossa ja pihat pusikoituneet, että korjaamisessa ei ole mitään mieltä. Ehkä pitää vain hyväksyä tämä todellisuus, näihin mökkeröisiin ei ole enää tulijoita. Naapurissakin on yksi tälläinen. Sijainti on vähän kehno, huonokuntoiset ja vanhat omistajat asuvat toisella puolella Suomea, heidän keski-ikäisillä lapsillaan on omat elämät ja asuntolainat jossain muualla, ei ole ketään jolla olisi aikaa tai mielenkiintoa pitää paikkaa kunnossa. Helpoimmalla kuulemma pääsee, kun ontaa talon rapistua paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Vierailija kirjoitti:
Autottomalle mökkeilijälle taksia ehdottaneet eivät taida taksilla matkustaa. Taksimatka jo pariltakymmeneltä kilometriltä on 40 euroa. Mitä maksaa joku 100 kilometriä taksilla edestakaisin?
Eihän tavallista taksia sellaiseen käytetäkään. Kimppakyytiä tms. Tai sitten bussilla niin lähelle kuin pääsee ja sieltä sitten joku paikallinen noutaa pientä maksua vastaan.
Jos mökillä oikeasti haluaa itse jotain kunnostaa ja saada aikaiseksi, niin sitten kyllä auto on välttämätön.
Itse kuljin bussilla pari ekaa vuotta, kunnes totesin, että kortti ja auto on pakko hankkia. Päivääkään en ole sitä katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.
Usein ne myydään tonttina. Se rakennus on nolla siinä.
Kannattaa ottaa selvää kuin pitää kirjata sopimukseen.Niin, usein myydään tonttina, mutta vaikka sopimuksessa lukee, että siinä on purkukuntoinen rakennus ja ostaja sitoutuu sen purkamaan, niin ostaja voi edelleen nillittää, että homeesta ei ollut mitään puhetta.
Miksi sulla on tarve yrittää pelotella ihmisiä? Aivan varmasti ei myyjälle tule ongelmia jos myy tontin jolla mainitusti purkukuntoinen rakennus ja jonka hinta vastaa purkukuntoisella rakennuksella varustetun tontin hintaa. Se että luet joskus uutisista että oikeudessa puidaan jonkun satojen tuhansien eurojen hintaisen rintamamiestalon piileviä homevaurioita, ei ole verrainnollinen oikeesti edukkaiden huonokuntoisten torppien myyntiin. Jos olet oikeasti tälläisestä tapauksesta kuullut niin alappa kertomaan lisätietoja tai linkitäppä uutisiin.
Voit itse tilata mistä tahansa käräjäoikeudesta pöytäkirjat tästä asiasta. Niistä selviää, että kauppakirjassa on erikseen määritelty tontti ja sillä oleva purkukuntoinen rakennus, jonka ostaja lupaa purkaa omalla kustannuksellaan. Vaan kun ei pura, koska ei saa rakennuslupaa uudelle, vanhan saa korjata. Myyjää syytetään siitä, että ei kertonut kunnan kaavamääräyksistä tms. ja siitä, että kunnan korjattavaksi määräämä rakennus olikin homeessa.
Tilata mitkä pöytäkirjat? Näytänkö käräjäoikeudelle tuon sun sekavan viestin ja sanon että näyttäkää?
Alkaa kuulostaa aika hämäriltä ja oudoilta noi sun viestit. Pistä nyt ihan vaan linkkiä tälläisiin ongelmatapauksiin. Ja miksi myyjä myisi velvoittaen purkamaan talon jos vain vanhaa saa korjata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennus on sijainnin takia lähes arvoton. Siinä on pahoja kosteusvaurioita, mutta remontointiin ei kannata käyttää yhtään rahaa, koska siitä ei saisi koskaan omiaan pois. Alue on kaavalla suojeltu, joten taloa ei saa purkaa.
Ei vanhojen talojen remontoimisesta koskaan saa omiaan pois...silti sen voi joku haluta ostaa
Mitä tarkoitat? Joku haluaa ostaa vanhan talon ja remontoida sen, mutta ei halua maksaa kuin tontin hinnan? Miksi näin, jos haluaa vanhan talon? Kai siitä silloin on valmis myös maksamaan? Mutta näinhän se ei mene, vaan myyjä on vastuussa talon kunnosta, ellei myy propertyä pelkän tontinpuolikkaan hinnalla.
Pitäisi voida tehdä sopimus, jossa ostaja on ymmärtänyt että talo jota hän alkaa korjaamaan voi olla täysin korjauskelvoton. Jos ostaa pelkän tontin hinnalla, niin silloin tulee voida tehdä sopimus jossa ostaja velvoitetaan purkamaan talo kokonaan ennen uuden rakentamista.
Nämähän eivät käy, vaan tontti taloineen pitää saada eurolla, ja sekin euro halutaan takaisin koka purkukuntoisena myyty kiinteistö onkin ylläripylläri homeessa!
Kannattaa tuikata koko roska tuleen, ja lavastaa niin että pojankoltiaiset siellä on käyneet tulitikkuleikkeineen. Sitten voi myydä hyvillä mielin pelkän tontin hinnalla. Vaikka ei sitä tonttia kukaan halua.
On oikeasti todella harvinaista että jossain raastuvassa aletaan vaatia myyjää vastuuseen.
Niin? Eli mielestäsi myyjän pitäisi otta riski? Miksi?
Ei, vaan jos myyjää pelottaa niin kovasti niin hän voi kauppakirjassa tehdä selväksi että mitä kaikkia ongelmia tönössä voi olla / tönö on purkukuntoinen. Osataja ottakoot riskin.
Sellaista kiinteistön kauppakirjaa ei ole olemassakaan, joka siirtäisi riskit ostajalle. Onhan meillä jo nyt ihan tavallisissakin talokaupoissa kauppakirjassa merkintä, että ostaja on tutustunut myytävään kiinteistöön ja se myydään siinä kunnossa kuin se on, mutta ei tuolla vastuu siirry ostajalle. Eikä edes sillä, että luetellaan löytyneet virheet tai sillä, että sanotaan rakennuksen olevan asumiskelvoton/purkukunnossa tms.
Tarkoitinkin sitä että vanhan, etenkin tyhjillään olevan talon ostaja varmasti taloaa että siihen liittyy riskejä ja mitä tahansa saattaa tulla vastaan.
Ja miksi jauhat tuota samaa, että kauppakirjan maininnat talon kunnosta/purkukuntoisuudesta ei auta? Netti on täynnä noita talokauppojen oikeudenkäyntiselostuksia. Mutta et kuitenkaan löydä yhden yhtä linkitettäväksi missä nyt oikeasti olisi tälläisestä tilanteesta kyse että halvalla myyty vanha purkukuntoinen talo ja siitä olisi joku oikeudenkäynti syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennus on sijainnin takia lähes arvoton. Siinä on pahoja kosteusvaurioita, mutta remontointiin ei kannata käyttää yhtään rahaa, koska siitä ei saisi koskaan omiaan pois. Alue on kaavalla suojeltu, joten taloa ei saa purkaa.
Ei vanhojen talojen remontoimisesta koskaan saa omiaan pois...silti sen voi joku haluta ostaa
Mitä tarkoitat? Joku haluaa ostaa vanhan talon ja remontoida sen, mutta ei halua maksaa kuin tontin hinnan? Miksi näin, jos haluaa vanhan talon? Kai siitä silloin on valmis myös maksamaan? Mutta näinhän se ei mene, vaan myyjä on vastuussa talon kunnosta, ellei myy propertyä pelkän tontinpuolikkaan hinnalla.
Pitäisi voida tehdä sopimus, jossa ostaja on ymmärtänyt että talo jota hän alkaa korjaamaan voi olla täysin korjauskelvoton. Jos ostaa pelkän tontin hinnalla, niin silloin tulee voida tehdä sopimus jossa ostaja velvoitetaan purkamaan talo kokonaan ennen uuden rakentamista.
Nämähän eivät käy, vaan tontti taloineen pitää saada eurolla, ja sekin euro halutaan takaisin koka purkukuntoisena myyty kiinteistö onkin ylläripylläri homeessa!
Kannattaa tuikata koko roska tuleen, ja lavastaa niin että pojankoltiaiset siellä on käyneet tulitikkuleikkeineen. Sitten voi myydä hyvillä mielin pelkän tontin hinnalla. Vaikka ei sitä tonttia kukaan halua.
On oikeasti todella harvinaista että jossain raastuvassa aletaan vaatia myyjää vastuuseen.
Niin? Eli mielestäsi myyjän pitäisi otta riski? Miksi?
Ei, vaan jos myyjää pelottaa niin kovasti niin hän voi kauppakirjassa tehdä selväksi että mitä kaikkia ongelmia tönössä voi olla / tönö on purkukuntoinen. Osataja ottakoot riskin.
Mutta näinhän sinä et sanonut vaan näin:
"On oikeasti todella harvinaista että jossain raastuvassa aletaan vaatia myyjää vastuuseen."
Niin!?!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Olen asunut maalla likipitäen koko ikäni, juuri näiden autiotalojen ja rapistuvien navettojen naapurustossa. Monet autiotaloista on yksinkertaisesti hylätty, ei välttämättä ole enää ketään entisen omistajan sukulaista, joka pitäisi paikasta huolta. Ja osa mökeistä on niin pieniäkin, että ei niihin nykyihmiset tavaroineen mahdu. Osa taas jo niin huonossa kunnossa ja pihat pusikoituneet, että korjaamisessa ei ole mitään mieltä. Ehkä pitää vain hyväksyä tämä todellisuus, näihin mökkeröisiin ei ole enää tulijoita. Naapurissakin on yksi tälläinen. Sijainti on vähän kehno, huonokuntoiset ja vanhat omistajat asuvat toisella puolella Suomea, heidän keski-ikäisillä lapsillaan on omat elämät ja asuntolainat jossain muualla, ei ole ketään jolla olisi aikaa tai mielenkiintoa pitää paikkaa kunnossa. Helpoimmalla kuulemma pääsee, kun ontaa talon rapistua paikalleen.
Täällä meidän mökkikylällä oli 50 vuotta sitten eli v.1960 paikallislehden mukaan 32 meijeriin maitoa myyvää tilaa. Nyt on vain yksi ja siellä onkin karjaa yli 400.
Ongelma on, että kun tämä suureksi kasvanut tila tarvitsi lisää peltoa ja metsää, osti se pientilat yhden toisensa jälkeen maan hinnalla ja talot jäivät laulamaan. Eivät halunneet ryhtyä lohkomaan rakennuspaikkaa ja tulos on karmiva.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Olen asunut maalla likipitäen koko ikäni, juuri näiden autiotalojen ja rapistuvien navettojen naapurustossa. Monet autiotaloista on yksinkertaisesti hylätty, ei välttämättä ole enää ketään entisen omistajan sukulaista, joka pitäisi paikasta huolta. Ja osa mökeistä on niin pieniäkin, että ei niihin nykyihmiset tavaroineen mahdu. Osa taas jo niin huonossa kunnossa ja pihat pusikoituneet, että korjaamisessa ei ole mitään mieltä. Ehkä pitää vain hyväksyä tämä todellisuus, näihin mökkeröisiin ei ole enää tulijoita. Naapurissakin on yksi tälläinen. Sijainti on vähän kehno, huonokuntoiset ja vanhat omistajat asuvat toisella puolella Suomea, heidän keski-ikäisillä lapsillaan on omat elämät ja asuntolainat jossain muualla, ei ole ketään jolla olisi aikaa tai mielenkiintoa pitää paikkaa kunnossa. Helpoimmalla kuulemma pääsee, kun ontaa talon rapistua paikalleen.
Kyllä löytyy pienillekin mökeille ottajia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Yritin noin kaksi vuotta kerjätä ns. paikallisia kuskeiksi kotitalooni. Eipä sopinut koskaan kenellekään. Kun voitin taksikammoni eli opetetun mikään ei saa ikinä maksaa mitään-asenteeni, kulkeminen on sujunut ihan hyvin. Jos ihminen ei ole rutiköyhä, vaan ihan normityössä, taksiin on kyllä varaa ainakin kerran kesässä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin noin kaksi vuotta kerjätä ns. paikallisia kuskeiksi kotitalooni. Eipä sopinut koskaan kenellekään. Kun voitin taksikammoni eli opetetun mikään ei saa ikinä maksaa mitään-asenteeni, kulkeminen on sujunut ihan hyvin. Jos ihminen ei ole rutiköyhä, vaan ihan normityössä, taksiin on kyllä varaa ainakin kerran kesässä.
Niin, mutta asustellessa sitä taksia tarvitsee väh. 2 kertaa viikossa. Mahdollisesti useamminkin.
Työni vuoksi tiedän paikkakuntani kiinteistöistä, myös niiden käyttöasteesta. Olin todella yllättynyt tyhjien ja käyttämättömien asuntojen määrästä. Kuitenkin sijainti lähellä pääkaupunkiseutua ja kaunista seutua. Upeita taloja hienolla paikalla. Uskoisin, että näissä syynä on muistoarvo, ettei haluta myydä. Lapsuudenkoti tai mökki, jossa vietetty lapsuuden kesiä.
Itse yritimme ostaa yhtä autiotilaa. Ensin omistaja riemastui ja halusikin myydä, mutta hetken päästä perui kun ei sitten raaskinut myydä lapsuudenkotiaan. Tunnemme tilan naapurista perheen ja he kertoivat, että ihan yhtä autiona paikka edelleen kymmenen vuoden jälkeen, paikat vain rapistuneet pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiintöistövero, jätemaksu, vesimaksu, jos ei ole käyttökelpoista kaivoa yms. on röttelöstäkin maksettava. Jos talo on vielä haja-asutusalueella syrjempänä, niin tien auraukset talvella yms.
Vesimaksu? Kulutuksen mukaan eli nolla euroa. Iso osa taloista ei ole kunnallisessa verkossa. Kiinteistövero on aika pieni, jos sähköt on katkaistu. Aurauksia ei tarvitse maksaa, jos ei talossa käydä talvella, tiemaksu toki menee, mutta jos talo on tyhjä, on tiemaksu pieni.
Lampöjen katkaisu on varmin tapa saada talo pilalle hyvinkin nopeasti. Sen jälkeen se on menoa, kun alkaa homeet ja lahottajasienet jyllätä puutaloissa.
Senpä takia ne puutalot kannattaa jättää muovittamatta tai ylieristämättä. Varsinkin väärillä aineilla. Silloin ei tuommoisiakaan huolia ole.
Palokunta polttaa näitä harjoituskohteina