Lue keskustelun säännöt.
Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sanoo, että ei ole pakko ottaa vastaan perintönä mutta miten se menee, jos sillä, joka perisi on lapsia? Eikö se silloin mene perijän lasten riesaksi, jolloin se on kuitenkin myös perijän riesa, jos lapset on alaikäisiä?
Kai sen huoltaja päättää ottaako vai ei mutta kysy ammattilaiselta.
Ei päätä eikä tähän tarvita ammattilaisia. Perinnnön saaja voi luopua perinnöstä, mutta ei saa päättää, kenen hyväksi luopuu, vaan omaisuus menee automaattisesti perimysjärjestyksessä seuraavalla. Tästä löytyy tietoa sekä googlella + itsellä on asiasta omakohtainen kokemus.
Osittainen kieltäytyminen=kokonainen perintövero lakisivujen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myyjien käsitys "pilkkahinnasta" on erittäin pielessä. Ei täällä ainakaan mitään ole esim. kymppitonnilla myynnissä, ja maalta olen etsimässä tonttia.
Mielestäni lähes kaikissa vanhoissa taloissa on lähes kymppitonni liikaa hinnassa.
Etsiskelen juuri. En ole "tinkijä" mutta en vaan uskalla ostaa jotain nelkytluvun lautahökkeliä viidelläkymmenellä tuhannella, vaikka kuinka olisi kiva tontti. Koska tarkoitus on juuri kunnostaa se talo eikä purkaa ja rakentaa uutta.
Italiassa on niitä kyliä joissa talon saa ilmaiseksi jos kunnostaa ja muuttaa kylään asumaan. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu. Mutta siihen pitäisi kyllä lisätä vaatimus että ostaja osoittaa että tietää mitä on tekemässä, ja tekee mitä sanoo. Ettei vain jotain hihhuleita muuta autiotaloihin vähän vasaroimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla alueella on monta vastaavaa tyhjää taloa, eikä niitäkään kukaan ole halunnut. Yritetään kyllä lahjoittaa pois kunhan saadaan tyhjennettyä.
Olisiko muilla ollut liian kovat hintapyynnöt? Minä vakaasti uskon että kaikki menee kaupaksi kunhan hinta on kohdillaan.
Kaverilla on huonokuntoinen omakotitalo kaupungin vuokratontilla. Vuokra-aikaa kymmenisen vuotta. Kaupunki ei jatka vuokrasopimusta.
Kyllä talossa voisi vielä asua sen kymmenen vuotta jos vähän kunnostelee. Mutta itse he eivät ikänsä vuoksi jaksa.
Käytännössä heidän pitää antaa talo ilmaiseksi tai maksaa jollekin vähän, että huolii talon, koska purkukustannus on noin 15 tonnia. Kaupunki vaatii purkamisen vuokra-ajan loputtua.
Varmaan joku sen ilmaiseksi ottaa. Voihan sitä ajatella, että asuu loppuvuodet ja purkukustannus on vuokra jälkikäteen. Harva vaan ajattelee näin.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla alueella on monta vastaavaa tyhjää taloa, eikä niitäkään kukaan ole halunnut. Yritetään kyllä lahjoittaa pois kunhan saadaan tyhjennettyä.
Olisiko muilla ollut liian kovat hintapyynnöt? Minä vakaasti uskon että kaikki menee kaupaksi kunhan hinta on kohdillaan.
Kaverilla on huonokuntoinen omakotitalo kaupungin vuokratontilla. Vuokra-aikaa kymmenisen vuotta. Kaupunki ei jatka vuokrasopimusta.
Kyllä talossa voisi vielä asua sen kymmenen vuotta jos vähän kunnostelee. Mutta itse he eivät ikänsä vuoksi jaksa.
Käytännössä heidän pitää antaa talo ilmaiseksi tai maksaa jollekin vähän, että huolii talon, koska purkukustannus on noin 15 tonnia. Kaupunki vaatii purkamisen vuokra-ajan loputtua.
Varmaan joku sen ilmaiseksi ottaa. Voihan sitä ajatella, että asuu loppuvuodet ja purkukustannus on vuokra jälkikäteen. Harva vaan ajattelee näin.
Eikö yleensä kaupunki tollasissa tilanteissa vuokra-ajan loputtua joudu lunastamaan sen talon itselleen ja sitten kaupunki purkaa itse jos niin tahtoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sanoo, että ei ole pakko ottaa vastaan perintönä mutta miten se menee, jos sillä, joka perisi on lapsia? Eikö se silloin mene perijän lasten riesaksi, jolloin se on kuitenkin myös perijän riesa, jos lapset on alaikäisiä?
Kai sen huoltaja päättää ottaako vai ei mutta kysy ammattilaiselta.
Ei päätä eikä tähän tarvita ammattilaisia. Perinnnön saaja voi luopua perinnöstä, mutta ei saa päättää, kenen hyväksi luopuu, vaan omaisuus menee automaattisesti perimysjärjestyksessä seuraavalla. Tästä löytyy tietoa sekä googlella + itsellä on asiasta omakohtainen kokemus.
Ei kai se sitten auta muu kuin toivoa, että henkilö on kuollessaan korviaan myöten veloissa, että velkojat vie kaiken, tai että on siirtänyt kaiken omaisuutensa jonkun muun nimiin.
Oksettaa ajatuskin, että lapsellani ei olisi mahdollisuutta kieltäytyä perinnöstä henkilöltä, joka on tuomittu lapsen vanhempaan kohdistuneista rikoksista ja tehnyt kaikkensa tehdäkseen lapsen vanhempien ja lapsen elämästä mahdollisimman vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.
Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sanoo, että ei ole pakko ottaa vastaan perintönä mutta miten se menee, jos sillä, joka perisi on lapsia? Eikö se silloin mene perijän lasten riesaksi, jolloin se on kuitenkin myös perijän riesa, jos lapset on alaikäisiä?
Kai sen huoltaja päättää ottaako vai ei mutta kysy ammattilaiselta.
Ei päätä eikä tähän tarvita ammattilaisia. Perinnnön saaja voi luopua perinnöstä, mutta ei saa päättää, kenen hyväksi luopuu, vaan omaisuus menee automaattisesti perimysjärjestyksessä seuraavalla. Tästä löytyy tietoa sekä googlella + itsellä on asiasta omakohtainen kokemus.
Ei kai se sitten auta muu kuin toivoa, että henkilö on kuollessaan korviaan myöten veloissa, että velkojat vie kaiken, tai että on siirtänyt kaiken omaisuutensa jonkun muun nimiin.
Oksettaa ajatuskin, että lapsellani ei olisi mahdollisuutta kieltäytyä perinnöstä henkilöltä, joka on tuomittu lapsen vanhempaan kohdistuneista rikoksista ja tehnyt kaikkensa tehdäkseen lapsen vanhempien ja lapsen elämästä mahdollisimman vaikeaa.
Jokainen voi kieltäytyä perinnöstä, menee seuraavalle sukulaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä on liikaa fyffee, myyneet metsät ja pellot ympäriltä. Jonkun tontin myynnistä eivät saisi tarpeeksi (Suomalaisille ei riitä mikään raha)
Jos olisivat isänmaallisia niin antasivat jollekkin telttailijalle ilmatteeksi.
Nuo rapistumaan jätetyt talot laskevat alueen arvoa ja käyvät kalliiksi naapurustollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahahan se suurin syy on. Ei haluta luopua pilkkahinnalla, vaan mieluummin omistetaan. Omistaminen on monien mielestä kivaa.
Lisäksi tuollainen backup-talo vaikuttaa psykologisesti lievittäen stressiä, tarjoten vaihtoehdon raskaalle kaupunkielämälle, vaikka sitä ei käyttäisikään. Onhan naisillakin vaikka kuinka monta vaatetta kaapissaan, joita ei koskaan käytetä.
Meillä on keskellä metsää lahonnut talo jonne ei mene tietä tai kunnallistekniikka. Viimeksi käyty n 25v sitten, joku vero siitä yhä menee....tontti lienee suunnilleen talon kokoinen, ellei ole sitten jopa muiden mailla, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa sama asia. On oikeasti hienojakin taloja upeilla rantatonteilla jätetty rapistumaan. Ja itse kun juuri sellaista etsin, mutta kiinteistön omistajien tietoja on todella vaikea ellei mahdoton löytää. Edes maanmittauslaitos ei taida antaa tietoja, jos on ostoaikeissa.
Kyllä tiedot pitäisi saada. Onko sinulla toisenlainen kokemus?
Äitini on kuollut. Isäni yli 80-v ja ylläpitää rähjäistä pientä saarimökkiä, koska tunnesiteet. Kaikenlaista korjaushommaa, metsurointia ja maalausta pitäisi tehdä. Ei sähköjä, ei juoksevaa vettä, mökissä yksi huone ja sauna.
Mökki on sata km lähimmästä lento-/ juna-asemasta, 3 km lähimmästä isommasta maantiestä, jolla kulkee bussi kerran-kaksi päivään. Julkisilla ei siis pääse. Ja saareen vielä vesimatkaa.
Sisarukseni asuvat 400-600 km päässä jossa heillä oma elämä, käyvät max kerran vuodessa mökillä saunomassa, jos sitäkään ja sitten äkkiä pois. Itse asun noin 100 km päässä mökistä ja käyn auttamassa isääni pari-kolme krt vuodessa siivoamisessa ja ym. pienissä hommissa.
Sitten asiaan: isäni on sanonut, että hän jättää mökin yhteiskäyttöön perillisille. Ongelma on, ettei sitä kukaan meistä itselleen halua, mutta tätä isä ei halua edes kuulla.
Yhteiskäytössä mökki tulee rapistumaan vielä huonompaan kuntoon kuin nyt. Käypä arvo lie jossain 15-20 te kieppeillä, päätellen vastaavista syrjäisen seutukunnan sähköttömistä ja vedettömistä mökeistä.
Olemme sisarusten kanssa sopineet, että kun se aika tulee, jokainen kirjoittaa paperille sen summan, jonka on valmis mökistä maksamaan rahaa toisille sisaruksille ja mökille tulee yksi omistaja. Suurin tarjous sitten tietenkin voittaa, itse aion tarjota siitä yhteensä 10 te muille. Jos sillä jää, hyvä. Jos ei, ei tule kunnostusleiriä eteen.
Voittaja tekee sillä sitten mitä haluaa, mutta yhteisomistajuus vie paikan lopulliseen rappioon.
Ei kolhoosiomistusta kirjoitti:
Mökki on sata km lähimmästä lento-/ juna-asemasta, 3 km lähimmästä isommasta maantiestä, jolla kulkee bussi kerran-kaksi päivään. Julkisilla ei siis pääse. Ja saareen vielä vesimatkaa.
"Julkisilla ei siis pääse". No pääseehän. :D
Yksi viimevuosien trendi on ollut se, että kaupunkilainen nuorehko mies ostaa huonokuntoisen max. 10000 euron talon syrjästä ja alkaa kasvattaa siellä kannabista.
Myyjien käsitys "pilkkahinnasta" on erittäin pielessä. Ei täällä ainakaan mitään ole esim. kymppitonnilla myynnissä, ja maalta olen etsimässä tonttia.