Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joilla hyvä ammatti, ja hoitaa työnsä hyvin mutta joskus tulee ajatus
09.05.2024 |
Että mitähän tarkoitusta tälläkin työllä on. Eli että häivähtää ajatus, että ihan ilman minuakin ja tätä tehtävää yhteiskunta pyörisi ihan hyvin. Yritän kuitenkin unohtaa nämä ajatukset kun ne tulevat, ja jatkaa hommiani.
Kommentit (11)
Ilman minua työt sujuisivat ihan hyvin, koska en ole ainoa, kuka työtä tekee eli en ole korvaamaton työtehtävässäni.
Mutta totuus on se, että ilman tuota työtehtävää ratas ei toimi ja sanoisin, että se alkaisi näkymään ennen pitkää myös eräänkin ison lafkan palveluasteessa, jolloin tulisi yritykselle mainehaittaa Ihan julkisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä silti tuntuu. En koe, että työlläni on oikein mitään merkitystä ja se syö minua sisältä.
En voisi tehdä tuollaista työtä. Ainakin minulle työllä pitää olla merkitystä.
En haluaisi ollan mikään korvaamaton tyyppi. Vähemmät paineet riittävät.
Ihan hyvä, kun työni hyödyttää asiakkaita ja työnantajaa. Ja veroni yhteiskuntaa.
Tykkään kyllä työstäni, mutta vielä enemmän tykkään vapaa-ajastani. Täytyy harkita lyhennettyä työaikaa, saisin sen aika varmasti.
Jos laitan peukalon vesilasiin, siihen ei jää reikää, eli kyllä mun hommat joku muukin osaisi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota ei yhtä miestä kaipaa; kaikki pyörii ilman meikäläistäkin. Jotain on tehtävä kuitenkin, en voisi vaan olla, hulluksi tulisin.
Työni on hyvinkin merkityksellistä, arvokasta ja tarpeellista, mutta todella usein mietin, miksi minä sitä oikein teen. Rehellinen vastaus on, että vain ja ainoastaan siksi, että tarvitsen siitä saamani palkan. Pienen, mutta enemmän kuin ei mitään. Jos talous antaisi myöten, saisin aikani kulumaan muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa kirja Bullshit Jobs. Kummasti rahaa riittää pitää porukkaa täysin turhissa esim. paperinsiirtohommissa, mutta perustuloon ei muka ole varaa. Jotenkin sitä samaa rahaa ei voi antaa, ihmisen pitää edes esittää tekevänsä jotain.
Uskon, että jokaiselle tulevat ne ajatukset keski-iässä. Ne kestävät muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun olin tehnyt kutsumustyötäni (kampaaja) 18v, kyllästyin , kysyin työkkäristä hoivatyö mahdollisuutta ilman koulutusta, pääsin kuntouttavan työtoiminnan kautta hoitoapulaiseksi määräaikaisiin sopimuksin. Nyt odottelen loppuvuoden eläkkeelle pääsyä ansiosidonnaisella.
Aiemmassa työssäni ajattelin noin. Sit lähinkin lätkimään sieltä ja nyt koen tekeväni arvokasta ja tärkeää työtä!