Lue keskustelun säännöt.
Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu.
Näin 10 ensimmäistä sivua luettuani sanoisin, että keskustelu on pyörinyt mielestäni liikaa taloudellisten seikkojen ympärillä. Varmasti on niitäkin tarpeettoman kiinteistön omistajia, jotka antavat ajan kulua rahallisen voiton toivossa, mutta vaikea nähdä, että tuo olisi näissä tapauksissa merkittävin osa.
Otetaan maalaistila, jossa on asuttu ainakin jostain 1700-luvulta lähtien. Tilaa on lohkottu vuosien kuluessa aina perheen pojille ja myöhemmin tytöillekin. Viimeiset lohkomiset tehty 40-luvulla ja rakennettu iso rintamamiestalo koko kasvavan suvun tarpeisiin. Talossa on suuri sisaruskatras viettänyt onnellisen lapsuuden elämää kuhisevassa kylässä serkkujen naapurissa, kun kaikissa suvun taloissa oli vielä karjaa ja kansakoulu voimissaan.
2010-luvulle saakka sukutaloon on säilötty kaikkien kuolinpesien tavarat ja kaikki, mikä muutoissa ei ole mahtunut uusiin asuntoihin.
Nyt ollaan sitten 2020-luvulla. Käsissä on 80-vuotias talo, jota ei ole juuri hoidettu 40 vuoteen, sädesientä kellarissa (eli näillä spekseillä koko talon voi olettaa olevan purkukunnossa) ja lattiasta kattoon täynnä sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja vanhimmassa päässä voi olla jotain historiallistakin arvoa. Kaikki on kuitenkin sellaisessa läjässä, että kukaan elossa oleva ei tarkalleen tiedä mitä siellä on.
Kaikilla eri paikkakunnilla asuvilla osakkailla on omatkin kotinsa ja harrastuksensa. Jos paikkaa lähtisi myymään, pitäisi ihan ensi töikseen tehdä tuhansia tekemättömiä päätöksiä viimeisten 100 vuoden ajalta. Säilytetäänkö isovaarin omatekemä kiikkutuoli? Mitenkäs, kun ei oikein sovi jätkäsaarelaisen lasiunelman sisustukseen? Entäs mummun käsin kutomat upeat ryijyt, jotka todenäköisesti homeella saastuneita? Entä vaarin sotamuistot? Isovaarin ja isomummun kirjeenvaihto kihlausajalta? Pelkästään se että purkisi ja tutkisi mitä talo sisältää, veisi helposti työssäkäyvän ihmisen kaikki vuosilomat, tuskin riittäisikään. Sen jälkeen olisi vielä käsissä se seuraava ongelma, eli suunnitella ja toteuttaa säilytettävän tavaran sijoitus.
Kaikki tuon ikäisen paikan omistajat tietävät, että ne kiinteistön ongelmat eivät rajoitu homeeseen ja tavaraan. Suomen maaseudulla ei ollut kunnon jätehuoltoa kuin vasta joskus 1980-luvulta lähtien. Siihen asti kaikki roska on poltettu tai kaivettu jonnekin sinne tontille, josta voi nousta ihan mitä vaan. Likakaivot vuotaneet kymmeniä vuosia jne. Näistä johtuen rahallinen arvo on joitain kymppitonneja, mikä tekee muutaman tonnin/osakas.
Jos nyt sitten mietitään, että ottaako joku vakavarainen 70v mieluummin hirveän työmaan, luopumisen tuskan ja 3000 euroa käteen vai säilyttääkö yksityisen "museon", jossa voi pari kertaa vuodessa käydä katsomassa lapsuutensa paikkoja, keräämässä kantarellit tutusta metsästä, kuvitella oman äitinsä kulkemassa pihalla huivi päässä ja lämmittämässä rantasaunaa, niin siinä on selitys miksi niin moni paikka tuolla ränsistyy käyttämättömänä.
Vittumaista tuossa on juuri se että se vaiva sälytetään jälkipolville joilla ei ole mitään sidettä siihen paikkaan. Edellisen kerran käyty 13-vuotiaana kun äiti pakotti sinne kanttarellinpoimintaan. 40-50 lukulaisten omahyväinen sukupolvi tässäkin siirtää ongelmansa muille. Eihän se nuoremman sukupolven vika ole jos nykyisiä omistajia ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarpeettomien rakennusten purku on myös nykyisillä kierrätyssäädöksillä tehty niin kalliiksi että intoa purkaa ei ole. Pyysin tarjousta n.60 neliön puurunkoisesta mökistä ja vastaus oli n. 10000 euroa. Mädäntykööt siinä. Naapurikunnassa on vähän väljempi tulkinta asioista. Siellä purkujätteet saa maatuvilta osin haudata. Ei oo ihan tasapuolinen systeemi
Palolaitokset haluavat aina välillä taloja, joissa harjoitella. Voisit kysyä palolaitokselta, että haluaako ne polttaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakamaton kuolinpesä eli talolla on monta omistajaa. Kuolinpesä on haluttu mahdollisesti pitkään pitää jakamattomana.
Meidän suvussa pyörii yksi talo käyttämättömänä tämän vuoksi. Kuolinpesä jätettiin jostain syystä jakamatta joskus 80-luvulla. Ostajia talolle olisi, mutta kukaan ei uskalla alkaa selvittelemään kuolinpesää kun se on vuosikymmenien aikana melkoisesti paisunut. Tiedä miten isot kulut siitä tulisi.
Kannattaako tuota riesaksi enää seuraavalle sukupolvelle säästää? Pakko teillä on olla perukirjat vähintään verottajaa ajatellen. Siitä alkaa ottamaan yhteyttä sukulaisiin. Aikaa menee, ei niinkään rahaa. Lopulta aika yksinkertainen juttu, minkä kuka tahansa peruskoulun selvittänyt osaa tehdä.
Kyllä siinä on helkkarinmoinen vaiva kun suku on iso ja moni osakas on kuollut ja tilalle syntynyt uusia osakkaita. Eipä kiinnosta tuhlata omaa vähäistä vapaa-aikaa sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ongelma syrjäseudun taloissa on myös tämä:
Kiinteistövälittäjä ei välttämättä edes halua ottaa välitettäväkseen jotakin 0-30 000 euron taloa, koska myynti on useimmiten hyvin hidasta ja monenlaista ongelmaa voi ilmetä prosessin aikana. Saatava välityspalkkio on myös jokatapauksessa vaatimaton.
Siksi näitä 0-30 teur taloja myyvätkin monesti yksityiset suoraan itse. Siinä taas ongelmaksi muodostuu usein se, että yksityisellä on harvoin realistista kuvaa alueen käyvistä toteutuneista kauppahinnnoista (ei siis julkisista hintapyynnöistä). Hinnoittelu saattaakin perustua esimerkiksi siihen, että "kun naapurikin sai talostaan sen ja sen verran 5-vuotta sitten" ja unohdetaan, että hinnat syrjäseudulla laskevat vuosi vuodelta, eikä vähiten nyt viime aikoina kun sähkönhinta on ollut rajussa nousussa. Saattaa siis olla (olettaen että naapuritalot ovat identtiset kaikin puolin, myös kunnoltaan), että vaikka naapuri möi 5-vuotta sitten taloaan 70 000 eurolla ja sai sen lopulta myydyksi 50 000 euron hintaan (sinulle mainitsi vain, että hyvään hintaan meni kaupaksi), on tilanne nyt se, että myyntihinta onkin enää 25 000 - 35 000 euroa ja toteutuva kauppahinta mitä vain 15 000 - 25 000 euron väliltä.
Toinen on se, että yksityisen talon myyjän hinnoittelua määrittelee aivan liikaa omat muistot ja mielikuvat: täällähän ovat nämä minulle niin rakkaat ja suurella työllä ja vaivalla laittamani ja hoitaman marjapensaat ja pihaistutukset / kuinka paljon työtä se Pertti tekikään aikanaan tuon katon kuntoon laittamiseksi jne.
Niin kuin joku täällä jo mainitsikin, nopeimmin oikean, kysyntää vastaavan hinnan talostaan saa, kun laittaa sen myyntiin Huutokaupat.Com sivustolle ilman pohjahintaa ja mahdollisimman kattavilla tiedoilla ja useilla kuvilla. Sivustolla on niin paljon käyttäjiä, että sen kautta hinnaksi muodostuu aika lailla oikea markkinahinta ja harvemmin on kohteita, joista kukaan ei tarjoa yhtään mitään.
Jos tarjouksia ei tule lainkaan, on joko myynti ilmoitus täysin surkea (vain muutama kuva kohteesta/ei mainintaa tontin koosta ja onko oma/korjaustarpeista ei mainintaa/osoitetta ei ilmoiteta jne) tai sitten kohteelle ei yksinkertaisesti ole olemassa kysyntää millään hinnalla.
Just on huutokaupatcomissa myynnissä rämä kesämökki (=ikivanha talo), rämä sauna, kesken jäänyt piha-aitta jossain saaressa Porissa. Tönö on kaupungin vuokratontilla ja vuokrasopimus päättyy 2029. Pohjahinta 29000e - ei tarjouksia. Juuri tuollainen paskakohde jota ei kukaan välittäjä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistamme perikunnan mökin. Paikka on tärkeä, mutta minulla ei ole autoa, jolla pääsisin siellä käymään. Haluaisin kovasti. Sisaruksillani taas ei ole aikaa tai halua. Olen yrittänyt pyytää, että menisimme yhdessä edes yhdeksi päiväksi kesässä vanhempiemme rakentamalle mökille, mutta ei heillä ole aikaa.
Yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole autoa eikä auttavia ihmisiä, jotka kuskaisivat, tilanne on kamala. Olen ihminen, jonka kanssa ei jostain syystä haluta viettää aikaa ja jota ei kukaan halua auttaa, päinvastoin. Mutta yksin olet ihminen...
Kyllähän aikuinen ihminen nyt ilman autoakin pääsee mökille. Polkupyörä junan tai bussin kyytiin ja mökkiä lähimmälle paikkakunnalle. Sieltä ostetaan eväät matkaan ja sitten reippaasti polkien mökille. Saa käyttää toki myös sähköpyörää.
Näin sivuhuomautuksena niin tämä on sama tapa jota tietyt yksityisautoilua vastustavat tahot luulevat oikeasti käytettävän mökkimatkaan.
Siinähän se viikkovapaa mukavasti työssäkäyvällä sujuu. Ensin 4 tuntia junassa,sitten pari tuntia bussissa ja 80 km pyöräily päälle. Mökin portilla voikin sitten juoda pillimehun ja kääntyä takaisin eikä edes ehdi takasin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko tulee niitä euron taloja myyntiin että pääsee muuttamaan omaan taloon maalle.
Kauan kestää ennen kuin tulee ensimmäinen ilmoitus.
Eipä tule omistamani talo myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yli 10 000 kyllä vastausta kyselyyn. Jos saat ostaa tontin rakkennuksineen yhdellä eurolla niin muutatko maalle.
Mistä tämä kertoo. Ihmiset haluavat pois betoniviidakosta.
Eikö jo mene jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeettomien rakennusten purku on myös nykyisillä kierrätyssäädöksillä tehty niin kalliiksi että intoa purkaa ei ole. Pyysin tarjousta n.60 neliön puurunkoisesta mökistä ja vastaus oli n. 10000 euroa. Mädäntykööt siinä. Naapurikunnassa on vähän väljempi tulkinta asioista. Siellä purkujätteet saa maatuvilta osin haudata. Ei oo ihan tasapuolinen systeemi
Nyt joku voisi siitä vielä käyttää hirret, ovet ja ikkunat ym. Kun annat sen lahota ja romahtaa sinne, rakennusvalvonta antaa sulle siivouskehotuksen uhkasakolla, ja joudut joka tapauksessa toimittamaan sen roskan kaatopaikalle.
Syrjäkylien romahtaneet rakennukset eivät kiinnosta viranomaisia.
Ei ne talot kiinnostakaan, vaan se maa, millä se seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hipsterit ei taas vaan jaaaksaaah tehä töitä sen rahan eteen, että saa OSTETTUA NORMAALIHINTAAN jotain. Kaikki pitäisi muka olla heille jollain venkulalla ja yhteisellä puoli-ilmaista ja kun ei ole, aletaan haukkua niitä, kellä on omaisuutta ja ketkä on sen vaivan nähnytkin sen oman omaisuutensa eteen. Aina pitää kaikille antaa kaikki ilmaiseksi, kun on ne asialla, hyvä ne.
Minunkin kotitaloni syrjäseudulla tulee jäämään tyhjilleen. Kaikilla sisaruksillani on oma elämä muualla, niin kuin minullakin, eikä kenelläkään ole aikaa alkaa remontoida vanhaa taloa. Jos sinne haluaisimme muuttaa, niin pitäisi jättää työ ja toimeentulo, myydä talo jne. Aika iso muutos ja muutto se olisi. Taloon pitäisi tehdä nykyvaatimusten mukainen jätevesiremontti, jos siinä asutaan. Nykyisin ei välttämättä edes kesällä ehdi siellä käymään ja olemaan pitkien välimatkojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla. Eli jos haluaa asuntoonsa vettä niin porakaivo on tehtävä tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla. Eli jos haluaa asuntoonsa vettä niin porakaivo on tehtävä tulevaisuudessa.
Mitä järkeä olisi uusia vesiputkia kymmeniä kilometrejä muutaman ympärivuotisen asukkaan tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarpeettomien rakennusten purku on myös nykyisillä kierrätyssäädöksillä tehty niin kalliiksi että intoa purkaa ei ole. Pyysin tarjousta n.60 neliön puurunkoisesta mökistä ja vastaus oli n. 10000 euroa. Mädäntykööt siinä. Naapurikunnassa on vähän väljempi tulkinta asioista. Siellä purkujätteet saa maatuvilta osin haudata. Ei oo ihan tasapuolinen systeemi
Mulla kävi palokunta polttamassa talon. 400€ maksoi. Kaivinkone kävi nostelemaan palopaikan läjään ja autoon. Taisi olla parin tonnin lasku jätteiden käsittelystä. Sähköliike otti 200€ että kävivät irrottamassa rakennuksen sähköverkosta.
Ei paha. Siistiä jälkeä ja asiallista työtä.
Tontti meni heti hyvällä hinnalla kaupaksi, kun ei ollut tönöä haittana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu.
Näin 10 ensimmäistä sivua luettuani sanoisin, että keskustelu on pyörinyt mielestäni liikaa taloudellisten seikkojen ympärillä. Varmasti on niitäkin tarpeettoman kiinteistön omistajia, jotka antavat ajan kulua rahallisen voiton toivossa, mutta vaikea nähdä, että tuo olisi näissä tapauksissa merkittävin osa.
Otetaan maalaistila, jossa on asuttu ainakin jostain 1700-luvulta lähtien. Tilaa on lohkottu vuosien kuluessa aina perheen pojille ja myöhemmin tytöillekin. Viimeiset lohkomiset tehty 40-luvulla ja rakennettu iso rintamamiestalo koko kasvavan suvun tarpeisiin. Talossa on suuri sisaruskatras viettänyt onnellisen lapsuuden elämää kuhisevassa kylässä serkkujen naapurissa, kun kaikissa suvun taloissa oli vielä karjaa ja kansakoulu voimissaan.
2010-luvulle saakka sukutaloon on säilötty kaikkien kuolinpesien tavarat ja kaikki, mikä muutoissa ei ole mahtunut uusiin asuntoihin.
Nyt ollaan sitten 2020-luvulla. Käsissä on 80-vuotias talo, jota ei ole juuri hoidettu 40 vuoteen, sädesientä kellarissa (eli näillä spekseillä koko talon voi olettaa olevan purkukunnossa) ja lattiasta kattoon täynnä sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja vanhimmassa päässä voi olla jotain historiallistakin arvoa. Kaikki on kuitenkin sellaisessa läjässä, että kukaan elossa oleva ei tarkalleen tiedä mitä siellä on.
Kaikilla eri paikkakunnilla asuvilla osakkailla on omatkin kotinsa ja harrastuksensa. Jos paikkaa lähtisi myymään, pitäisi ihan ensi töikseen tehdä tuhansia tekemättömiä päätöksiä viimeisten 100 vuoden ajalta. Säilytetäänkö isovaarin omatekemä kiikkutuoli? Mitenkäs, kun ei oikein sovi jätkäsaarelaisen lasiunelman sisustukseen? Entäs mummun käsin kutomat upeat ryijyt, jotka todenäköisesti homeella saastuneita? Entä vaarin sotamuistot? Isovaarin ja isomummun kirjeenvaihto kihlausajalta? Pelkästään se että purkisi ja tutkisi mitä talo sisältää, veisi helposti työssäkäyvän ihmisen kaikki vuosilomat, tuskin riittäisikään. Sen jälkeen olisi vielä käsissä se seuraava ongelma, eli suunnitella ja toteuttaa säilytettävän tavaran sijoitus.
Kaikki tuon ikäisen paikan omistajat tietävät, että ne kiinteistön ongelmat eivät rajoitu homeeseen ja tavaraan. Suomen maaseudulla ei ollut kunnon jätehuoltoa kuin vasta joskus 1980-luvulta lähtien. Siihen asti kaikki roska on poltettu tai kaivettu jonnekin sinne tontille, josta voi nousta ihan mitä vaan. Likakaivot vuotaneet kymmeniä vuosia jne. Näistä johtuen rahallinen arvo on joitain kymppitonneja, mikä tekee muutaman tonnin/osakas.
Jos nyt sitten mietitään, että ottaako joku vakavarainen 70v mieluummin hirveän työmaan, luopumisen tuskan ja 3000 euroa käteen vai säilyttääkö yksityisen "museon", jossa voi pari kertaa vuodessa käydä katsomassa lapsuutensa paikkoja, keräämässä kantarellit tutusta metsästä, kuvitella oman äitinsä kulkemassa pihalla huivi päässä ja lämmittämässä rantasaunaa, niin siinä on selitys miksi niin moni paikka tuolla ränsistyy käyttämättömänä.
Vittumaista tuossa on juuri se että se vaiva sälytetään jälkipolville joilla ei ole mitään sidettä siihen paikkaan. Edellisen kerran käyty 13-vuotiaana kun äiti pakotti sinne kanttarellinpoimintaan. 40-50 lukulaisten omahyväinen sukupolvi tässäkin siirtää ongelmansa muille. Eihän se nuoremman sukupolven vika ole jos nykyisiä omistajia ei kiinnosta.
Yllättäen tullut alapeukkuja tähän mun kommenttiini. Mutta onko se sitten av-raadin mielestä reilua jättää se perintötila seuraavalle sukupolvelle jonka iloksi jää maksaa perintöverot ja rakennusten purkukustannukset kun aikaisempi sukupolvi ei hoitanut, mutta ei raaskinut luopuakaan.
Ei mennyt kaupaksi edes remontoitu hyväkuntoinen okt hyvällä sijainnilla. 35te alimmillaan. Oliko joku naapuri väittänyt homeiseksi vai missä vika, en tiedä.
Jotkut täällä miettii miten pääsee eroon purkukuntoisesta mökistä. Voihan sen purkaa itsekin! Ei ne mistään betonista yleensä ole kuin korkeintaan perustus.
Varmasti siinä jotain säästää kun tarvitsee tilata vaan roskalavoja. Jos tönössä on hyviä rakennusmateriaaleja, kuten vanhoja ikkunoita, hirsiä ja tiiliä, niin voi jopa löytyä ihmisiä, jotka noutaa niitä ilmaiseksi.
Siinä ensi kesälle kuntoprojektia kelle vaan tai jollekin tubettajalle hyvä idea sarjaksi " näin vedin isoisän mökin maan tasalle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu.
Näin 10 ensimmäistä sivua luettuani sanoisin, että keskustelu on pyörinyt mielestäni liikaa taloudellisten seikkojen ympärillä. Varmasti on niitäkin tarpeettoman kiinteistön omistajia, jotka antavat ajan kulua rahallisen voiton toivossa, mutta vaikea nähdä, että tuo olisi näissä tapauksissa merkittävin osa.
Otetaan maalaistila, jossa on asuttu ainakin jostain 1700-luvulta lähtien. Tilaa on lohkottu vuosien kuluessa aina perheen pojille ja myöhemmin tytöillekin. Viimeiset lohkomiset tehty 40-luvulla ja rakennettu iso rintamamiestalo koko kasvavan suvun tarpeisiin. Talossa on suuri sisaruskatras viettänyt onnellisen lapsuuden elämää kuhisevassa kylässä serkkujen naapurissa, kun kaikissa suvun taloissa oli vielä karjaa ja kansakoulu voimissaan.
2010-luvulle saakka sukutaloon on säilötty kaikkien kuolinpesien tavarat ja kaikki, mikä muutoissa ei ole mahtunut uusiin asuntoihin.
Nyt ollaan sitten 2020-luvulla. Käsissä on 80-vuotias talo, jota ei ole juuri hoidettu 40 vuoteen, sädesientä kellarissa (eli näillä spekseillä koko talon voi olettaa olevan purkukunnossa) ja lattiasta kattoon täynnä sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja vanhimmassa päässä voi olla jotain historiallistakin arvoa. Kaikki on kuitenkin sellaisessa läjässä, että kukaan elossa oleva ei tarkalleen tiedä mitä siellä on.
Kaikilla eri paikkakunnilla asuvilla osakkailla on omatkin kotinsa ja harrastuksensa. Jos paikkaa lähtisi myymään, pitäisi ihan ensi töikseen tehdä tuhansia tekemättömiä päätöksiä viimeisten 100 vuoden ajalta. Säilytetäänkö isovaarin omatekemä kiikkutuoli? Mitenkäs, kun ei oikein sovi jätkäsaarelaisen lasiunelman sisustukseen? Entäs mummun käsin kutomat upeat ryijyt, jotka todenäköisesti homeella saastuneita? Entä vaarin sotamuistot? Isovaarin ja isomummun kirjeenvaihto kihlausajalta? Pelkästään se että purkisi ja tutkisi mitä talo sisältää, veisi helposti työssäkäyvän ihmisen kaikki vuosilomat, tuskin riittäisikään. Sen jälkeen olisi vielä käsissä se seuraava ongelma, eli suunnitella ja toteuttaa säilytettävän tavaran sijoitus.
Kaikki tuon ikäisen paikan omistajat tietävät, että ne kiinteistön ongelmat eivät rajoitu homeeseen ja tavaraan. Suomen maaseudulla ei ollut kunnon jätehuoltoa kuin vasta joskus 1980-luvulta lähtien. Siihen asti kaikki roska on poltettu tai kaivettu jonnekin sinne tontille, josta voi nousta ihan mitä vaan. Likakaivot vuotaneet kymmeniä vuosia jne. Näistä johtuen rahallinen arvo on joitain kymppitonneja, mikä tekee muutaman tonnin/osakas.
Jos nyt sitten mietitään, että ottaako joku vakavarainen 70v mieluummin hirveän työmaan, luopumisen tuskan ja 3000 euroa käteen vai säilyttääkö yksityisen "museon", jossa voi pari kertaa vuodessa käydä katsomassa lapsuutensa paikkoja, keräämässä kantarellit tutusta metsästä, kuvitella oman äitinsä kulkemassa pihalla huivi päässä ja lämmittämässä rantasaunaa, niin siinä on selitys miksi niin moni paikka tuolla ränsistyy käyttämättömänä.
Vittumaista tuossa on juuri se että se vaiva sälytetään jälkipolville joilla ei ole mitään sidettä siihen paikkaan. Edellisen kerran käyty 13-vuotiaana kun äiti pakotti sinne kanttarellinpoimintaan. 40-50 lukulaisten omahyväinen sukupolvi tässäkin siirtää ongelmansa muille. Eihän se nuoremman sukupolven vika ole jos nykyisiä omistajia ei kiinnosta.
Yllättäen tullut alapeukkuja tähän mun kommenttiini. Mutta onko se sitten av-raadin mielestä reilua jättää se perintötila seuraavalle sukupolvelle jonka iloksi jää maksaa perintöverot ja rakennusten purkukustannukset kun aikaisempi sukupolvi ei hoitanut, mutta ei raaskinut luopuakaan.
Jos ei ole muuta perittävää kuin vanha lahonut rötiskö, niin ei siitä perintöveroja taida tulla maksettavaksi. Eri asia on, jos tilaan kuuluu paljon metsiä ja maita, niin asia on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä miettii miten pääsee eroon purkukuntoisesta mökistä. Voihan sen purkaa itsekin! Ei ne mistään betonista yleensä ole kuin korkeintaan perustus.
Varmasti siinä jotain säästää kun tarvitsee tilata vaan roskalavoja. Jos tönössä on hyviä rakennusmateriaaleja, kuten vanhoja ikkunoita, hirsiä ja tiiliä, niin voi jopa löytyä ihmisiä, jotka noutaa niitä ilmaiseksi.Siinä ensi kesälle kuntoprojektia kelle vaan tai jollekin tubettajalle hyvä idea sarjaksi " näin vedin isoisän mökin maan tasalle."
On ihmisiä, jotka maksavat siitä purkujätteestä, ja kauppaan kuuluu myös purkaminen.
Tee testamentti, jossa testamenttaat sen mörskän kunnalle.