Lue keskustelun säännöt.
Poika ja miniä pahoina, kun sanoin etteivät heidän lapset ole tervetulleita kesäpaikkaamme.
17.06.2020 |
Minulla on ihana mökki saaristossa, jossa vietän suurimman osan kesää. Kulkuyhteydet ovat hankalat, mökki ei ole suuren suuri (olo/takkahuone, ruokahuone ja baarikeittiö, kaksi makuuhuonetta ja lasitettu veranta sekä terassia, jossa mm ulkotakka ja kesäkeittiö. Rantasauna ja laituri veneille.
Poikani ja hänen vaimonsa haluavat tulla mökilleni pariksi kolmeksi viikoksi heinäkuussa. Sanoin, että ei käy, heillä kolme pientä lasta, nuorin vasta vauva. En jaksa lasten riehumista ja huutoa. Haluan keskittyä omiin juttuihin ja olla rauhassa. Saari ei ole sopiva paikka pienille lapsille, siellä ei ole leikkipaikkoja eikä tekemistä. Lisäksi mainitsin vielä koronan syynä, mutta tosiasia on, että meluavat pikkulapset ahdistaa jo ajatuksenkin tasolla.
Poika veti erityisesti herneen nenään, kun ei voi tulla ”omaan” saareen. Sori, mun se on.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että myös anoppitraumat periytyvät. Jos oma anoppi on ollut kaamea, ehkä sitä tavallaan kostaa myös sitten omalle miniälleen. Tai ainakin lähipiirissä menee aika lailla näin.
Tarkoitan siis, että kostaa vähän huomaamattaan ja on ilkeä. Tuskin kukaan tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista, että ap. Muuttaisi kaupunkiin pojan perheen vierailun ajaksi. Ajatukseni ja sympatiani ovat pojan perheen puolella, kun mökkiloma kuulostaa lapsiperheen unelmalta. Niinhän se tuppaa olemaan, kun on minun mökki, niin mitäpä niistä lastenlapsista.
Olen aika varma, että aloittajankin mieli muuttuu sitten vähän vanhempana, kun alkaa tarvita apua ja muutenkin olla ehtoopuolella, eikä huvita ihan yksinään kuolla. Näin se usein menee. Vähän teinimäistäkin minusta, että oma perhe on niin hyi yök ja vain oma aika kelpaa. Mutta kuten teinit, ehkä anopitkin sitten muuttuu jossain kohtaa, kun apua alkaa tarvita ja arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika varma, että aloittajankin mieli muuttuu sitten vähän vanhempana, kun alkaa tarvita apua ja muutenkin olla ehtoopuolella, eikä huvita ihan yksinään kuolla. Näin se usein menee. Vähän teinimäistäkin minusta, että oma perhe on niin hyi yök ja vain oma aika kelpaa. Mutta kuten teinit, ehkä anopitkin sitten muuttuu jossain kohtaa, kun apua alkaa tarvita ja arvostaa.
Minun äyskivä ja kurja äitini alkoi leppyä ja muuttui lauhkeaksi kun lammas, kun ei enää omassa kodissaan kunnolla pärjännyt. Sitten kyllä kutsui kylään ja samallahan voisit vähän imuroida...
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että ap. Muuttaisi kaupunkiin pojan perheen vierailun ajaksi. Ajatukseni ja sympatiani ovat pojan perheen puolella, kun mökkiloma kuulostaa lapsiperheen unelmalta. Niinhän se tuppaa olemaan, kun on minun mökki, niin mitäpä niistä lastenlapsista.
Lukekaa nyt ihmiset koko ketju. Ap on selostanut, miksei halua poikansa perheineen olevan yksin mökillä ja se syy on että saari on kaukana mantereelta, sähkö täytyy tuottaa itse eikä pojalla ole tietotaitoa veneilyyn ym saarella tarvittavaan, koska ei ole siellä käynyt kuin kerran tai pari!
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, jossa olen aktiivisesti mukana sillä tilanne muistuttaa omaamme. Ei pilata tätä jankkaamalla, vaan lukekaa ap viestit ketjusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli vittumainen anoppi, joka vaan ei voinut sanoa, että älä tule tänne. Mies ei uskonut, että mitään on minua kohtaan, mutta sitten se selvisi hänellekin yksi kesä ja näkemiset loppui siihen. Pahinta oli kaikessa, että meidän lapset eli hänen oman poikansa lapset lakkasivat olemasta, kun toisen pojan lapsi saapui paikalle. Kuka voi tehdä omalle pojalleen noin eli eriarvoistaa hänen lapsensa?
Mutta ap, hyvä että sanot, paskamaista sellainen kyräily seläntakana. Ja kyllä se kolme viikkoa on liikaa, olisi ollut minullekin. Ei oltu koskaan niin kauaa, en olisi kehdannut, paitsi silloin, kun heillä oli joku matka m uualle eivätkä olleet paikalla.
Omien jälkeläisten tukeminen ja rakastaminen, saati omien lastenlasten tukeminen ja rakastaminen on ihan turhaa! Eikö niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien jälkeläisten tukeminen ja rakastaminen, saati omien lastenlasten tukeminen ja rakastaminen on ihan turhaa! Eikö niin![/quote
Tukemisella ja rakastamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pitäisi miniän oikkuihin mennä mukaan. Toki hädässä olevia autetaan, mutta se ei mielestäni tarkoita lomapaikan luovuttamista, uuden auton ostamista tai ulkomaan matkan kustantamista. Sellaisen rakkauden puutteessa kannattaa ihan tehdä omalle tulotasolleen jotain.
Jokaisella varmasti syynsä toimia niin kuin toimii. Nyt kuulostaa siltä, että poika ja miniä tulossa täyshoitoon vanhempien mökille... Ehkä heidän pitäisi vaan suosiolla vuokrata oma mökki kesälomalle.
Meillä käymme vanhempien luona sovitusti, yleensä toivovat vierailuja. Olemme aina hoitaneet itse lapset, valmiiseen pöytään toki olemme päässeet, mutta muuten autamme mielellämme asioiden hoitamisessa tms. Välit ovat hyvät, kun molemmat osapuolet ottavat myös toiset huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että kun minä olen joskus mummoikäinen, minulla olisi lapsenlapsia ja saisin vielä kokea sen ilon, että saan pitää vauvaa sylissä ja kuunnella pienen ihmisen ajatuksia. Jos sen onnen saan, niin en kyllä valittele, vaikka joskus hulina väsyttäisikin. Uskon että siinä vaiheessa saa olla kyllä paljon ihan omissa oloissaankin.
Mikä on mummoikä? Minä olen nelikymppinen ja isoäiti. Olen iloinen kun saan pitää vauvaa sylissä mutta nuoremmat lapset vielä alakoulussa joten en saa tässä vaiheessa olla vielä paljoakaan omissa oloissani. Miksi kuvittelet isovanhempien olevan ikivanhoja ja yksinäisiä?
Lessu, otaksun?
Vierailija kirjoitti:
Olen stressaavassa työssä ja loma alkaa juhannuksesta. Tyttäreni perheineen (mies ja 2 alle kouluikäistä) ilmoitti tulevansa mökille juhannuksena ja viipyvänsä pari viikkoa.
Ei käy. Juhannus riittää. Ja laitoin listan, mitä tuovat tullessaan. Luulen, että eivät tule ollenkaan, koska ilmainen täysihoito ei toteudu.
Ihan oikein sanoa lapselle, jos ei käy, olipa eläkeläinen tai työssä käyvä isovanhempi.
Minulla on ihan eri tilanne, kun vanhempani ovat iäkkäitä ja minulla on juuri kouluikään ehtinyt lapsi. Me emme koskaan mene vanhemmilleni täysihoitoon, eikä lasta ole koskaan hoidatettu heillä.
Käymme perheenä ja joskus olemme pidennetyn viikonlopun tai peräti viikon. Aina käydessäni siivoan, kesällä leikkaan nurmikoita, leivon, teen ruokaa eli "passaan" heitä heidän omassa kohdissaan. Lisäksi teen sellaisia ruokia, joita voi myös pakastaa. Pääsevät sen jälkeen jonkun aikaa helpolla, kun sulattavat ja lämmittävät.
Tällä tavoin lapseni on saanut nauttia mummon ja ukin seurasta ja jää heistä jotain muistoksi heistä ja mummo ja ukki on saaneet vastaavasti nauttia lapsen seurasta ilman vastuita. Asumme sen verran kaukana heistä ettemme pääse usein käymään, mutta mummo ja ukki soittaa tyttärelleni ja tytär soittaa mummille ja ukille säännöllisesti ilman, että pyydän soittamaan heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset on todella usein hyvin itsekkäitä. Minunkin kupeitteni hedelmä kuvitteli, että olen milloin tahansa olemattomalla varoitusajalla käytettäväksi lapsenvahtina. No, en ole; minulla on omakin elämä. Jos ajoissa sovitaan eikä ole jatkuvaa, niin sitten tietysti, mutta jos minuun suhtaudutaan itsestäänselvyytenä, alkaa vanhakin akka äkkiä ikäväksi.
No itsehän olet sen kupeittesi hedelmän kasvattanut.
Vähän samaa ajattelin: jos poika on oppinut sanelupolitiikan kotoaan niin aika hankalahan tuota on kompromisseja löytää.
Vierailija kirjoitti:
Kolme aikuista lasta ja kaikki poikia. Miniät ovat ahneita pirulaisia. En ymmärrä, että mikä näihin naisiin oikein menee, kun kuvittelevat puolison vanhemman omaisuuden kuuluvan jotenkin heille? Ei kuulu eikä ole mitään oikeutta määritellä miten ja milloin sitä käytän.
Tavallisesti pojat naivat äitiään muistuttavan naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että ap. Muuttaisi kaupunkiin pojan perheen vierailun ajaksi. Ajatukseni ja sympatiani ovat pojan perheen puolella, kun mökkiloma kuulostaa lapsiperheen unelmalta. Niinhän se tuppaa olemaan, kun on minun mökki, niin mitäpä niistä lastenlapsista.
Aloituksesta ei käy ilmi, onko ap vielä työelämässä. Jos on, hänellä on varmaankin noin viiden viikon kesäloma. Siitäkö pitäisi leijonanosa viettää huutoikäisten lastenlasten kanssa tai vaihtoehtoisesti jäädä kotiin, jotta muut saisivat käyttää hänen omaa mökkiään? Ehkäpä se mökkiloma on myös ap:n unelma, miksi hänen pitäisi siitä luopua?
Poika ja miniä voivat ottaa lainaa ja ostaa oman mökin tai vaihtoehtoisesti maksaa kolmen viikon loman johonkin maatilamatkailuyrittäjän mökkiin. Varmaankaan he eivät ole maksamassa vastaavaa summaa ap:lle tämän mökin käyttämisestä.
Minusta kolme viikkoa on käsittämätön aika. Kolme päivää olisi vielä hyväksyttävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme aikuista lasta ja kaikki poikia. Miniät ovat ahneita pirulaisia. En ymmärrä, että mikä näihin naisiin oikein menee, kun kuvittelevat puolison vanhemman omaisuuden kuuluvan jotenkin heille? Ei kuulu eikä ole mitään oikeutta määritellä miten ja milloin sitä käytän.
Tavallisesti pojat naivat äitiään muistuttavan naisen.
Servattu ;)
Olipa mökki minkä kokoinen tahansa, ja tulipa vesi ja sähköt tai ei jne...mutta toisen oma on tousen oma ja sinne ei ole kenelläkään asiaa työntyä jos lmistaja ei halua.
Vaikkakin olis miten omaa jälkikasvua.
Kumma on ajatusmalli ihmisillä kun AP on jo lapsensa kasvattanut ja elämässään siinä vaiheessa että on se ns.oma aika ja elämä nautittavana niin vielä pitäis lapsen lapset ottaa huutamaan siihen.
Haloo!!!
Ja miten kukaan julkeaa noin pitkäksi aikaa olla työntymässä? Ilmeisesti olivat tulossa passattavaksi ja itse lomalle, mummo kyllä muksut hoitaa tyyliin.
Jos niitä muksuja hommaa...hoitakoot jokainen ne itse ja viekööt niitä palveluita tuottavaan paikkaan jaa maksulla siitä selviää.
Ei isovanhemmat ole lapsenvahteja.
Kyllä minä en kuolemanvuoteellanikaan haluaisi jälkikasvuani nähdä jos noin omahyväinen on.
Vierailija kirjoitti:
Omien jälkeläisten tukeminen ja rakastaminen, saati omien lastenlasten tukeminen ja rakastaminen on ihan turhaa! Eikö niin!
No, äitini kertoi aikaan ettei niitä lapsia erityisemmin halunnut, mutta niitä vaan tuli. Ja ennen kuin huudatte ehkäisystä 60-luvulla ei kouluterveydenhoitaja jakanut ilmaisia kondomeja, eikä kirjoittanut pillerireseptejä.
Ap on ehdottanut viikonloppuvierailua, ei kelvannut. Kolme viikkoa on iso osa kesästä. Yksi jääkaappi hänellä, kauppareissu vie käytännössä yhden päivän. Yksin nuoripari ei saaressa pärjää, näin ap kertoi tässä ketjussa.
Hävettää nyt, kun muistelen omaa kakaramaisuuttani. Täyshoidossa appivanhempien mökillä kesäisin minäkin. On hyvä nostaa asia puheeksi.
Porvoon juttuja, mutta laittaisin itse välit tuollaisin vanhempiin.
Luulen, että myös anoppitraumat periytyvät. Jos oma anoppi on ollut kaamea, ehkä sitä tavallaan kostaa myös sitten omalle miniälleen. Tai ainakin lähipiirissä menee aika lailla näin.