Poika ja miniä pahoina, kun sanoin etteivät heidän lapset ole tervetulleita kesäpaikkaamme.

Meillä asetelma on toisin päin. Vielä työelämässä roikkuva ikääntyvä äitini haluaa omalla lomallaan meille 3-4 viikoksi täyshoitoon. Ei auta missään, mutta haluaa yhtä jos toista. Lasten kanssa ei jaksa olla. Mulla ja miehellä stressaavat työt ja kolme pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asetelma on toisin päin. Vielä työelämässä roikkuva ikääntyvä äitini haluaa omalla lomallaan meille 3-4 viikoksi täyshoitoon. Ei auta missään, mutta haluaa yhtä jos toista. Lasten kanssa ei jaksa olla. Mulla ja miehellä stressaavat työt ja kolme pientä lasta.

Eikö tuollaisesta voi kieltäytyä? Mitä tapahtuu, jos sanot äidillesi tuon, että et nyt jaksa ottaa vieraita vastaan?

Juuri kerranki näitä vanhempia jotka osaa sanoa omille lapsille ja tämän perheelle ei. Minunkin äitini on välillä että sori, ette nyt tule tänne vaikka koti olisikin tyhjänä vaikka. Kumpikaan meistä ei ole esim. epäsiisti eli ei ole pelkoa että toisen kodin menisi pilaamaan tai mitään. Joskus kyläilyllekin uskallettu sanoa ei juuri vedoten tuohon, että oma rauha. Sitä on hyvä oppia kunnioittamaan omassakin perheessä. Se, että on sukua, ei ole yleensä automaattisesti kyllä jokaiseen asiaan. Sukulaiseni isän puoleta toisaalta eivät ole samaa maata... Kerran olin lähdössä reissuun ja sukulaiseni pyysi, saisiko hän olla yksiössäni sen ajan kun kävisi festareilla. Hänet tuntien menee aina festarit överiksi enkä pitänyt ajatuksesta, että hän käyttäisi lakanoitani, oksentelisi tai toisi omia kavereita minun kotiini. Ei suostunut siis pakkaamaan omia lakanoita eikä minulla ole pesukonetta, käytän pesutupaa ja lakanoita vähän kuitenkin. Sanoin, että anteeksi mutta ei käy, koska minun kotini ja vaikka olisikin tyhjänä. Välillä joillakin ihmisillä ei mene kaaliin muiden ihmisten tavaroiden tai kotirauhan kunnioittaminen...

Vierailija kirjoitti:

Hmmm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta voidaan havaita, että nykyisestä syntyvyyden laskusta voidaan syyttää paitsi itsekkäitä millenniaalifeministejä, myös vielä itsekkäämpiä suurten ikäluokkien (1945-65) feministejä.

M/40

Jos et olisi syrjäytynyt jo kouluiässä, tietäisit, etteivät suuret ikäluokat ulotu 60-luvulla syntyneisiin millään laskuopilla.

Kyseessä on laskennallinen määritelmä. Suuret ikäluokat, jotka ehtivät päästä helppoon elämään kiinni ennen 90-luvun lamaa, eivätkä ole otettaan sittemmin irroittaneet. Tosin ehkä tarkemmin ottaen aikavälin pitäisi ollakin 1945-63. 1965 syntyneissä saattaa olla jo niitä, jotka ovat kokeneet kusetuksen joka nuorempiin ikäluokkiin on suunnattu 90-luvun lamasta lähtien.

M/40

"Suuret ikäluokat" syntyivät sodan jälkeen 1945-1950 ja "helppoa elämää" emme todellakaan viettäneet. Mene puhumaan tuota soopaasi muualle. 1950-luku oli Suomessa erittäin köyhää, perheet olivat suuria +10 lasta oli hyvin tavallista. Nämä suuret ikäluokat muuttivat massoittain Ruotsiin työn perässä täysin kielitaidottomina; vertaa tämän päivän maahantulijat, jotka lähtevät työn perään kielitaidottomina vieraisiin kulttuureihin. Silloin suomalaiset pääsivät suoraan töihin liukuhihnalle.

Suomeen jääneet  "suuret ikäluokat" jäivät myös 90-luvun laman jalkoihin. Työpaikat menivät alta (teollisuustyö siirtyi muualle) ja huonolla pohjakoulutuksella ei enää löytynyt uutta työpaikkaa. Syntyi "pitkäaikaistyöttömien " ryhmä, joille ei löytynyt työtä, mutta jotka olivat vielä liian nuoria eläkkeelle. Juuri näissä "suurissa ikäluokissa" on nyt paljon todella pienituloisia eläkeläisiä juuri sen takia, että viimeiset työvuodet kuluivat työttömyyskortistossa merkkaillen työkkärin "työtön, työtön, työtön " lappua. Toki heissä on myös hyväonnisia, jotka onnistuivat saamaan keskikoulupohjalta hyvän viran, mutta nämä onnekkaat ovat vähemmistönä.

Oon kans kuullu tästä paljain jaloin hiihtämisestä. Mahtaa olla ollut kovaa hommaa! Sitä olen aina miettinyt, että miten se paljas jalanpohja saatiin luistamaan riittävästi kouluun hiihtäessä, että ei tuhraantunut ihan tunteja matkaan. Tietty kovalla pakkasella jalkapohja varmaan jäätyi aika nopeasti, ja sillä oli sitten kätevä hiihdellä kansakouluun, mutta loskakelillä tätäkään hyötyä ei saanut, joten on täytynyt varmaan jotain vaseliinia laittaa jalanpohjaan tai jotain...

M/40

Äläpä kuule epäile :D. Minun edesmennyt isäni (s.1929) kertoi humalassa ollessaan koulunkäynnistään, että lumihangessa astuttiin paljain jaloin metsäneläinten ja lehmien (!!) jättämiin pissakohtiin kun olivat vielä lämpöisiä pissasta :D. Pikkupentuna vielä uskoin noi jutut. RIP isä<3.

Kyllähän se teitä "pullamössöjä" naurattaa tuo -40 ja -50 lukujen köyhyys. Tämän päivän konmarittajien ja yltäkylläisyydessä elävien on vaikea uskoa sitä, että tuolloin elettiin todellakin köyhyydessä. Ei ollut toimeentulotukia ja muutenkin kaikesta oli pulaa. Itse muistan vielä elintarvikesäännöstelynkin, olen jo niin vanha. Mutta turhaanpa näistä teille kerron, kun vastassa on naureskelu ja irvailu.

40-ja 50-luvun alussa syntyneet ovat kaikki halutessaan päässeet töihin, he ovat edenneet paljon urillaan joskus ilman mitään koulutusta...He ovat saaneet parhaat äitiys-ym. edut, heidän ei tarvinnut (mikäli opiskelivat) maksaa lainoistaan kiskurikorkoja. Mitä unohdin?...

Parhaat äitiysedut? Mitä sinä höpiset, eivät todellakaan saaneet.[/

Kyllä saivat, koska aravalaina edullisine korkoineen ja pitkällä laina-ajalla mahdollisti uuden asunnon oston hyvältä paikalta.

Lasten hoidon suoritti yhteiskunta ja niin rahaa riitti Rhodoksen matkaan ja muuhun mukavaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, mökki on ongelma. Joko sinne ei pääse tai sitten sinne joutuu. Sitten sielä joutuu palvelemaan toisia ja muut syö sun ruoat ja juomat, eikä kukaan tee mitään, mutta joutuu raataan ihan järkyttävällä työleirillä. Hyttysiä on ja haiseva paskahuusi. Lapsia täytyy vahtia aamusta iltaan ja kaikki mölyää ja laulaa yöt läpeensä. Sukulaiset tulee ilmoittamatta eikä älyä lähtee, vaikka antais töitä. Sitten joutuu vielä saunassa oleen alasti. Hyvää juhannusta.

Ja ainakaan meidän mökkeilyyn sopinut yksikään kohta.

Harvalla mökillä enää mitään haisevia huusseja on, on kompostoivat ulkohuusi ja/tai ekosisävessa.

Lapsivieraita käy harvoin, ja ne viedään lähellä olevaan huvipaikkaan käymään ja mökillä vanhempansa ovat heistä vastuussa.

Sukulaisetkin ilmoittavat kyllä tulostaan (tai yleensä kyllä tulevat ihan kutsuttuina) ja tuovat tuliaisina ruokaa ainakin sen verran kuin syövät.

Taitaa tämänkin lehden tarinat olla jo urbaanilegendoita.

Et ole tainnut paljon viettää aikaa ulkosaaristossa? :D

Musta olisi ihanaa että lapset tulisivat aikanaan lastenlasten kanssa. Rakennetaan sillä mielin kesäpaikkaakin että siellä olisi heille omaakin rauhaa. Nykyisin saa todella suuria telttoja myös joissa voi yöpyä tai jos kerran saari niin joku venekin jossa voi nukkua toimisi teilläkin. Keittiöpäivät pitää jakaa tietty mutta siitä on vahoille hyötyäkin, nuoret pitävät sinutkin nuorempana. Ikävää että ette osaa olla kivasti yhdessä, siitä olisi iso ilo teille kaikille.

Tuossa on kyllä tehty ns virheitä jo paljon aiemmin kun ei ole opetettu poikaa veneilemään vaikka mökki saaressa.

Miten ap aikoo mennä mökille jos vaikka lonkkaleikkaus ja jalka jää huonoksi tms tai jos puoliso kuolee. Myydäänkö mökki ja nökötetään kesät kaupingissa?

Tuossa on kyllä mennyt lasten kasvatus ap:lta ohi niiden ollessa pieniä, sieltähän se kaikki alkaa. Pojatkin pitää opettaa kotihommiin, muuten tilanne just tuo sitten aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Noin minunkin isäni teki. Tai sitten kutsui meidän perheen lapsineen katselemaan mökille juhannuksen ryyppyjuhlia tms lapsille sopimatonta.

Nyt hän pörrää rollaattorin varassa, jos ulkona on kaunis ilma. Olen kutsunut häntä juoksemaan ym mukavaa, yhtä sopivaa yhteistä tekemistä, millä hän tuki meitä pikkulapsiaikana. Ei ole tarvinnut isää paljon nähdä:)

Juu, olen pikkumainen, mutta kerran oli "omat hommansa hoitanut" heti kun täytin 18, eikä kertaakaan sen jälkeen tukenut missään, niin en minä jaksa sellaista ihmistä katsella.

Sama juttu. Isovanhemmuus ei kiinnosta omia vanhempia ollenkaan, kokevat rasitteeksi jos joksikin. Perintöä ei ole tiedossa, koska harrastelevat kaiken. Itse olen ollut kiltti lapsi, hieman katkeraksi vetää huomata mikä kiinnostuksen ja tuen taso on, kun ei olekaan enää ilmainen palvelija.

Noh, oppia ikä kaikki. Aikaa on vielä panostaa omaankin elämään, kun perheeseen panostus on näemmä valunut kankkulan kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kerranki näitä vanhempia jotka osaa sanoa omille lapsille ja tämän perheelle ei. Minunkin äitini on välillä että sori, ette nyt tule tänne vaikka koti olisikin tyhjänä vaikka. Kumpikaan meistä ei ole esim. epäsiisti eli ei ole pelkoa että toisen kodin menisi pilaamaan tai mitään. Joskus kyläilyllekin uskallettu sanoa ei juuri vedoten tuohon, että oma rauha. Sitä on hyvä oppia kunnioittamaan omassakin perheessä. Se, että on sukua, ei ole yleensä automaattisesti kyllä jokaiseen asiaan. Sukulaiseni isän puoleta toisaalta eivät ole samaa maata... Kerran olin lähdössä reissuun ja sukulaiseni pyysi, saisiko hän olla yksiössäni sen ajan kun kävisi festareilla. Hänet tuntien menee aina festarit överiksi enkä pitänyt ajatuksesta, että hän käyttäisi lakanoitani, oksentelisi tai toisi omia kavereita minun kotiini. Ei suostunut siis pakkaamaan omia lakanoita eikä minulla ole pesukonetta, käytän pesutupaa ja lakanoita vähän kuitenkin. Sanoin, että anteeksi mutta ei käy, koska minun kotini ja vaikka olisikin tyhjänä. Välillä joillakin ihmisillä ei mene kaaliin muiden ihmisten tavaroiden tai kotirauhan kunnioittaminen...

Jos joku kehtaa pyytää tällaista, tämä olisi todennäköisesti itse valmis tarjoamaan saman sinulle. Eli ajattelee sinusta lämpimämmin, kuin sinä hänestä, eikä täten koe olevansa millään tasolla itsekäs - kuten ei olekaan. Jos pidät pyyntöä itsekkäänä, heijastelet lähinnä omaa asennettasi. Voisithan sanoa hänelle, että onnistuu tietyillä ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä mennyt lasten kasvatus ap:lta ohi niiden ollessa pieniä, sieltähän se kaikki alkaa. Pojatkin pitää opettaa kotihommiin, muuten tilanne just tuo sitten aikanaan.

Juuri tulin omien poikien kanssa vuokramökille. Lähtiessä kysyivät että pakataanko omat lakanat. Nyt pedanneet sänkynsä ja lähtivät katsomaan mistä löytyy puita saunaan. 12v ja 15v ikää heillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä tehty ns virheitä jo paljon aiemmin kun ei ole opetettu poikaa veneilemään vaikka mökki saaressa.

Itse ap:n aloitus on satua, ikään kuin joku hienostorouva osaisi elää ja toimia jollain syrjäisellä saarella muutaman vuoden kokemuksella paremmin kuin oma poika, pelkkä armeijan käyminen antaa eväät selvitä muuallakin kuin kesähuvilassa. Samoin en usko ollenkaan, että esim. Kovalla tuulella veneellä merellä navigointi onnistuisi tältä rouvalta paremmin kuin aikuiselta mieheltä, pinnan alle alakertaan on menty pitkälläkin veneilykokemuksella.

Vastauksia sen sijaan on ollut mielenkiintoista lukea, jotkut vanhemmat rouvat kuulostavat niin ihanilta ja lämpimiltä ihmisiltä, joille on suurin onni saada olla omien lasten ja lastenlasten kanssa. Suuri kunnioitukseni heitä kohtaan.

N46

Vierailija kirjoitti:

Miniä, joka ei tarvitse anoppia mihinkään kirjoitti:

Monessa parisuhteessa ja lapsiperheessä arki, juhla ja koko elämä sujuu parhaiten, kun appivanhemmat ovat jo kuolleet. Miniän ja vävyn ei tarvitse sietää kotirauhan rikkomista, yllätyskyläilyjä, tupatarkastuksia, puolustaa omaa reviiriä ja riidellä.

Jos on varaa vain viikon lomaan, niin ota appivanhemmat mukaan lomalle. Viikko v###umaisten appivanhempien seurassa tuntuu ainakin kahdelta viikolta!

"Savolainen ja hämäläinen mies lähtivät kalaan. Hämäläismiehellä oli anoppi mukanaan. Kun he olivat jonkin aikaa kalastaneet, yllätti kova myrsky. Anoppi putosi veneestä ja upposi nopeasti pinnan alle. Savolaismies tokaisi hetken päästä että "nyt ei kyllä naarata"!

Anoppi on katala, elämäänsä katkeroitunut hirviö. Anopin kanssa pärjää jotenkin ennen kuin parisuhteeseen tulee lapsia. Kun parisuhteeseen tulee lapsi ja lapsia, niin anopin todellinen, vi##umainen luonne alkaa paljastua. Anopin pääasiallinen tehtävä on tehdä miniän elämästä kurjaa, he##ettiä ja pilata lastenhoito ja lastenkasvatus. En ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta anopille ja appiukolle.

Olen ratkaisut asian niin, että en anna lapsia appivanhemmille hoitoon. Kun käymme anoppilassa, niin vahdin lapsia koko ajan. Näin anoppi ei pääse pilaamaan lapsia. En pyydä enkä ota vastaan minkäänlaista apua appivanhemmilta. Puhelinterrorismin ja puhelinkyttäyksen takia puhelimessa on esto anopilta ja appiukolta tuleviin viesteihin ja puheluihin. Onneksi appivanhempiin on muutama sata kilometriä välimatkaa, niin he eivät pääse ihan äkkiä kylään. Koronapandemiakin on oikein hyvä, eipä tarvitse appivanhempia tänä vuonna nähdä!

Puhutko idiootti omasta tulevaisuudestasi kun olet itse anoppi? Aiotko kieltää lapsiasi menemästä parisuhteeseen ettei sinusta vain tule anoppia jos ne kerran ovat tuollaisia kuin kuvailet? Tai tapat itsesi ennen kuin ehdit anopiksi?

Eikös jo Kalevalassa ja/tai Kantelettaressa OLE muistiin merkittynä nuoren naisen itkuvirsiä ilkeistä anopeista jotka tekevät elämästä helvettiä. Näin muistelen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä mennyt lasten kasvatus ap:lta ohi niiden ollessa pieniä, sieltähän se kaikki alkaa. Pojatkin pitää opettaa kotihommiin, muuten tilanne just tuo sitten aikanaan

.

Miten ap aikoo mennä mökille jos vaikka lonkkaleikkaus ja jalka jää huonoksi tms tai jos puoliso kuolee. Myydäänkö mökki ja nökötetään kesät kaupingissa?

........

Sivu 11 lukekaa !!

Sieltä selviää ihan tyhjentävästi kaikki. Mm.että ap on jo miehensä menettänyt.

Itseasiassa poika se tässä on se idiootti, anteeksi ap, kun ei tajua minkälaisiin olosuhteisiin hän olisi perhettään viemässä aivan pystymetsästä.

Kuinka moni esim.antaisi lapsensa tai lapsenlapsensa venematkalle merelle !!kuskin kyytiin joka ei ole ikinä merellä veneillyt .

Onneksi ap on fiksu ja vastuullinen äiti ja isoäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[2quote=Vierailija]Suomalaiset varmasti ovat yksi maailman lapsivihamielisimmistä ja vähiten perhekeskeisistä kansoista. Ei ihme, että tyytymättömyys, yksinäisyys, vanhusten itsarit, kaikkien ikäryhmien mielenterveyssairaudet ovat erittäin yleisiä. Ja tuo vuosikymmeniä jatkunut vasemmiston feministimädätys, missä nainen elää vain itseään varten vaikka olisi perheellinen, tuottaa näitä muualla maailmassa käsittämättömiä naistyyppejä, joille pari viikkoa omien lasten ja lastenlasten kanssa on ihan hirveä ajatus. Puistatatatte minua.

N46

Joo, mutta muualla maailmassa ne mummo ja pappa on suvun ja perheen kunniahenkilöitä. Lapset ja miniät+vävyt tekee sapuskat ja hoitaa siivoukset ja muut, ei oleteta, että ne mummo ja pappa hoitaa ylläpidon laiskoille aikuisille ja päälle hoitaa vielä useampaa lasta!!

. 

Joopa, myös todennäköisesti myös vaimot kotirouvia.

siellä "muualla maailmassa" oma poika on aina odotettu kunniavieras, jonka saapuessa pöydät notkuvat herkuista ja ilo on ylimmillään. ja lasten tekeminen usein lopetetaan, aborteilla tai ilman, vasta sitten kun kaivattu poika on synnytetty. Missään muualla kuin Pohjoismaissa tuskin suhtautuminen omiin poikiin on yhtä välinpitänätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas minun aloitukseen tullut vastausta ja kommenttia. Kiitos niistä, ihan kiva! Luen ehkä joskus ne kaikki, kun on enemmän aikaa. Elleivät sitten katoa bittiavaruuteen.

Näyttää siltä, muutaman hajanaisen viestin luettuani, että teitä askarruttaa erityisesti muutama kysymys, joihin ajattelin vastata tässä. Muuten en kommentoi omaa enkä perheemme tilannetta. Eli tässä kysymykset ja vastaukset:

Onko tämä tilanne uusi? Kauanko mökki on ollut minulla ja onko poikani aikaisempina kesinä ollut mökillä perheineen tai ilman perhettä? Kesäpaikka saaressa on ollut minulla 6 vuotta. Hankin sen mieheni kuoleman jälkeen, kun tunsin tarvitsevani omaa rauhaa ja pakopaikan arjen kiireistä ja myrskyistä. Poikani on joskus viettänyt luonani saaressa viikonloppun tai ehkä kaksi vaimonsa kanssa. He eivät koskaan aikaisemmin olleet kiinnostuneita tulemaan mökillä eivätkä ilmaisseet halukkuutta lomailla kanssani. Heillä on tapana lomailla Etelä-Ranskassa tai Italiassa ystäväperheiden kanssa. Vuokraavat talon ja lomailevat siellä useita viikkoja. Nyt koronan vuoksi tämä ei ole oikein mahdollista, joten loma saaressa alkoikin tuntua hiukuttelevalta (ainoa vaihtoehto).

Miksen kutsunut poikaani perheineen lyhyemmäksi ajaksi, esim viikonlopuksi? Kutsuinkin. Milloin tahansa 3 päivää olisi ollut minulle aivan fine. Rajoituksia tekee mm se, miten paljon ruokaa jääkaappiini mahtuu. Yhden hengen (syön aika vähän) tarpeiksi noin 10 päivän ruuat, kolmen aikuisen ja kolmen lapsen kolmen päivän tarpeet. Sitten on tehtävä kauppamatka veneellä noin 1,5 tuntia ja autolla 20 km yhden lossin yli. Poika ei ollut kiinnostunut kolmen päivän vierailusta vaan kolmesta viikosta. En edes tarjonnut mökkiä pojan omaan käyttöön, koska tämä paikka on niin eristyksissä ja hän ei osaa käyttää generaattoreita, aurinkopaneleita, venettä eikä varmaan löytäisi täältä edes pois veneellä. Olisi vastuutonta jättää joku maakrapu tänne kolmen pienen lapsen kanssa.

Ap

Tässä tapauksessa, jos olisin sinä, hyvä ap, ottaisin pojan perheineen sinne kolmeksi viikoksi. Kyseessä on korona-aika. Ensi vuonna on jo rokote, eikä tilanne tule toistumaan.

Pääset tutustumaan lapsenlapsiisi ja miniääsi paremmin. Se on vain kolme viikkoa.  Olisit iloinen, että miniä tykkää sinusta niin paljon, että haluaa nähdä sinua 21 päivää putkeen. Itse en esim. omaa anoppiani jaksaisi niin kauan.

Lapset ovat suloisia ja ihania, et tiedä sitä, ellet vietä heidän kanssaan aikaa. Saat nyt nähdä vauvaakin, ensi vuonna hän on jo paljon isompi. Tämä aika ei koskaan palaa. 

Kyllä pojan perhe ymmärtää, että ruokaa kuluu. Usko pois, ihan varmasti osaavat laskea, paljonko tarvitsevat ja käyvät itse hakemassa maista lisää.

Sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus viettää aikaa itsellesi tärkeimpien ihmisten kanssa. Tuletko oikeasti katumaan sitä, että poikasi perhe vietti kanssasi aikaa silloin koronakesänä, kun eivät voineet mennä muuallekaan? 

Sinulla on kaksikymmentä vuorta aikaa istua siellä saaressa yksin mätänemässä. 

Jos olisin sinä, pitäisin myös kukkaron nyörit löysinä. 

Mitään et mukaasi saa ja lapsenlapsetkin ovat omaa lihaa ja verta.

Sanon tämän ihan sillä mielellä, mikä itselläni on. Sinulla on kolmesataaneljäkymmentäneljä päivää aikaa vuodessa olla mökillä yksin ja sen jälkeen vielä loppuelämä. Mikset loisi omalta osaltasi mukavia muistoja teille kaikille? 

Meneekö kesä pilalle? Jos lapset vähän riehuvat ja miniä käy kalassa vaikkei osaa? 

Ap vois alkaa naturalistiksi. Kuppelehtis ilkosillaan ilman rihmankiertämääkään seuraavan kerran saarellaan kun tulevat, niin tuskin jälkipolvi kovin kauaa sielä viihtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kerranki näitä vanhempia jotka osaa sanoa omille lapsille ja tämän perheelle ei. Minunkin äitini on välillä että sori, ette nyt tule tänne vaikka koti olisikin tyhjänä vaikka. Kumpikaan meistä ei ole esim. epäsiisti eli ei ole pelkoa että toisen kodin menisi pilaamaan tai mitään. Joskus kyläilyllekin uskallettu sanoa ei juuri vedoten tuohon, että oma rauha. Sitä on hyvä oppia kunnioittamaan omassakin perheessä. Se, että on sukua, ei ole yleensä automaattisesti kyllä jokaiseen asiaan. Sukulaiseni isän puoleta toisaalta eivät ole samaa maata... Kerran olin lähdössä reissuun ja sukulaiseni pyysi, saisiko hän olla yksiössäni sen ajan kun kävisi festareilla. Hänet tuntien menee aina festarit överiksi enkä pitänyt ajatuksesta, että hän käyttäisi lakanoitani, oksentelisi tai toisi omia kavereita minun kotiini. Ei suostunut siis pakkaamaan omia lakanoita eikä minulla ole pesukonetta, käytän pesutupaa ja lakanoita vähän kuitenkin. Sanoin, että anteeksi mutta ei käy, koska minun kotini ja vaikka olisikin tyhjänä. Välillä joillakin ihmisillä ei mene kaaliin muiden ihmisten tavaroiden tai kotirauhan kunnioittaminen...

Jos joku kehtaa pyytää tällaista, tämä olisi todennäköisesti itse valmis tarjoamaan saman sinulle. Eli ajattelee sinusta lämpimämmin, kuin sinä hänestä, eikä täten koe olevansa millään tasolla itsekäs - kuten ei olekaan. Jos pidät pyyntöä itsekkäänä, heijastelet lähinnä omaa asennettasi. Voisithan sanoa hänelle, että onnistuu tietyillä ehdoilla.

Valitettavasti ei tämän ihmisen kohdalla, kerran pyysin yösijaa mutta ei suostunut. Olisin tuonut omat ruokani, lakanani ja kaikki tuollaiset, mutta silti hän väitti että söisin hänen ruokansa tai pahinta, joisin siiderit... En edes juo.  Jos alat väittämään, että se johtuu luonteestani, niin ei johdu. Tämä henkilö josta puhun on hankala, eikä vain minulle ja minulla olisi ollut tärkeä työasia tämän ihmisen paikkakunnalla. Yöpaikan sijaan matkustin sitten monta kilometriä aamuvarhain ja yömyöhään takaisin. Hän kaiken lisäksi asuu omakotitalossa. Joten sen vuoksi en suostunut tähän kotini lainaamiseen. Kaiken päälle pilannut kerran siskoni asunnon reissatessaan, siskoni oli varoittanut. Ystävieni ja muiden perheenjäsenien kohdalla olemme tehneet toisillemme palveluksia ja kieltäytyminenkin hyvällä syyllä on onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta voidaan havaita, että nykyisestä syntyvyyden laskusta voidaan syyttää paitsi itsekkäitä millenniaalifeministejä, myös vielä itsekkäämpiä suurten ikäluokkien (1945-65) feministejä.

M/40

Jos et olisi syrjäytynyt jo kouluiässä, tietäisit, etteivät suuret ikäluokat ulotu 60-luvulla syntyneisiin millään laskuopilla.

Kyseessä on laskennallinen määritelmä. Suuret ikäluokat, jotka ehtivät päästä helppoon elämään kiinni ennen 90-luvun lamaa, eivätkä ole otettaan sittemmin irroittaneet. Tosin ehkä tarkemmin ottaen aikavälin pitäisi ollakin 1945-63. 1965 syntyneissä saattaa olla jo niitä, jotka ovat kokeneet kusetuksen joka nuorempiin ikäluokkiin on suunnattu 90-luvun lamasta lähtien.

M/40

"Suuret ikäluokat" syntyivät sodan jälkeen 1945-1950 ja "helppoa elämää" emme todellakaan viettäneet. Mene puhumaan tuota soopaasi muualle. 1950-luku oli Suomessa erittäin köyhää, perheet olivat suuria +10 lasta oli hyvin tavallista. Nämä suuret ikäluokat muuttivat massoittain Ruotsiin työn perässä täysin kielitaidottomina; vertaa tämän päivän maahantulijat, jotka lähtevät työn perään kielitaidottomina vieraisiin kulttuureihin. Silloin suomalaiset pääsivät suoraan töihin liukuhihnalle.

Suomeen jääneet  "suuret ikäluokat" jäivät myös 90-luvun laman jalkoihin. Työpaikat menivät alta (teollisuustyö siirtyi muualle) ja huonolla pohjakoulutuksella ei enää löytynyt uutta työpaikkaa. Syntyi "pitkäaikaistyöttömien " ryhmä, joille ei löytynyt työtä, mutta jotka olivat vielä liian nuoria eläkkeelle. Juuri näissä "suurissa ikäluokissa" on nyt paljon todella pienituloisia eläkeläisiä juuri sen takia, että viimeiset työvuodet kuluivat työttömyyskortistossa merkkaillen työkkärin "työtön, työtön, työtön " lappua. Toki heissä on myös hyväonnisia, jotka onnistuivat saamaan keskikoulupohjalta hyvän viran, mutta nämä onnekkaat ovat vähemmistönä.

Oon kans kuullu tästä paljain jaloin hiihtämisestä. Mahtaa olla ollut kovaa hommaa! Sitä olen aina miettinyt, että miten se paljas jalanpohja saatiin luistamaan riittävästi kouluun hiihtäessä, että ei tuhraantunut ihan tunteja matkaan. Tietty kovalla pakkasella jalkapohja varmaan jäätyi aika nopeasti, ja sillä oli sitten kätevä hiihdellä kansakouluun, mutta loskakelillä tätäkään hyötyä ei saanut, joten on täytynyt varmaan jotain vaseliinia laittaa jalanpohjaan tai jotain...

M/40

Äläpä kuule epäile :D. Minun edesmennyt isäni (s.1929) kertoi humalassa ollessaan koulunkäynnistään, että lumihangessa astuttiin paljain jaloin metsäneläinten ja lehmien (!!) jättämiin pissakohtiin kun olivat vielä lämpöisiä pissasta :D. Pikkupentuna vielä uskoin noi jutut. RIP isä<3.

Kyllähän se teitä "pullamössöjä" naurattaa tuo -40 ja -50 lukujen köyhyys. Tämän päivän konmarittajien ja yltäkylläisyydessä elävien on vaikea uskoa sitä, että tuolloin elettiin todellakin köyhyydessä. Ei ollut toimeentulotukia ja muutenkin kaikesta oli pulaa. Itse muistan vielä elintarvikesäännöstelynkin, olen jo niin vanha. Mutta turhaanpa näistä teille kerron, kun vastassa on naureskelu ja irvailu.

40-ja 50-luvun alussa syntyneet ovat kaikki halutessaan päässeet töihin, he ovat edenneet paljon urillaan joskus ilman mitään koulutusta...He ovat saaneet parhaat äitiys-ym. edut, heidän ei tarvinnut (mikäli opiskelivat) maksaa lainoistaan kiskurikorkoja. Mitä unohdin?...

Parhaat äitiysedut? Mitä sinä höpiset, eivät todellakaan saaneet.[/

Kyllä saivat, koska aravalaina edullisine korkoineen ja pitkällä laina-ajalla mahdollisti uuden asunnon oston hyvältä paikalta.

Lasten hoidon suoritti yhteiskunta ja niin rahaa riitti Rhodoksen matkaan ja muuhun mukavaan!

Aravalainan sai lapsetonkin, kunhan edlelytykset täyttyivät ja todella usein ne myös täyttyi. Kyse ei siis ollut mistään äitiysedusta. Lasten hoitoa ei suorittanut yhteiskunta, subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1980-luvun puolivälissä ja silloinkin aluksi hyvin epäsubjektiivisena. Äidit oli kotona lasten kanssa tai maksoi hoitajalle oman palkkansa verran.

Aina joskus mietin, mitä peruskoulussa historiassa opitaan, jos lähihistoriasta on kertomiasi oletuksia.