Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo jätti minut yksin 7kk vauvan kanssa, miten tästä eteenpäin?
14.06.2020 |
Eilen kun tulin töistä kotiin, vaimo ilmoitti jo eteisessä kun olin ottamassa kenkiä pois että hän lähtee nyt. Tavaratkin oli pakattu jo valmiiksi isoon treenikassiin.
Ihmettelin että mistä nyt on kyse ja minne sinä muka vauvan viet, mutta hyvin äkkiä kävikin ilmi että hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa vauvaa mukaansa. "Nyt on sun vuorosi pärjätä sen kanssa", hän totesi tylysti.
Yritin estellä mutta vaimo alkoi kiljua aivan hysteerisesti ja uhkasi soittaa poliisit jos edes kosken häneen, joten minun oli pakko antaa hänen mennä. Hän ei ole vastannut tekstiviesteihin tai puheluihin, enkä ole saanut häneen yhteyttä myöskään hänen siskonsa kautta.
Mitä helvettiä tämä on? Olemme ihan normaali perhe, minä olin kaksi viikkoa kotona synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien vaimo on hoitanut vauvaa ja minä käynyt töissä. Ei ole ollut väkivaltaa, päihteitä, rahaongelmia, pettämistä tms. Vauva on toki ollut tarvitsevainen myös öisin, mutta koska minä olen käynyt töissä niin on mielestäni vain kohtuullista että kotona oleva vaimoni on hoitanut yöheräilyt.
Vaimo oli kyllä valitellut väsymystään ja ollut hyvin kiukkuinen ja etäinen jo pidemmän aikaa, eikä meillä ole ollut seksiä synnytyksen jälkeen kuin muutaman kerran. Vaimo on nimittäin säännöstellyt seksiä minun vauvanhoitoni mukaan, eli minun on esim. kolmena peräkkäisenä päivänä pitänyt hoitaa vauvaa töideni jälkeen illalla että olen saanut yhden kerran seksiä.
Olen yrittänyt tehdä aloitteita myös silloin kun en ole ollut Vaimon Kiltti Apulainen mutta silloin vastaukseksi on yleensä tullut "toinenko pitäisi saada vaikket huolehdi ensimmäisestäkään" tai sitten ihan vain ei.
Mielestäni tuo on jo lähes narsistista vallankäyttöä, koska ei seksin pitäisi olla mikään palkkio vauvanhoidosta vaan meidän yhteinen kiva juttu. Mutta vaimo on tuhonnut sen jo melkein kokonaan.
Nyt minä sitten olen yksin täällä kotona tuon vauvan kanssa, vaikka minun olisi pitänyt mennä töihin seitsemäksi. Minun pitäisi nyt yksin järjestää vauvanhoito jotenkin enkä tosiaan yhtään tiedä että kauanko tämä vaimon karkureissu nyt oikein kestää vai aikooko hän ollenkaan tulla takaisin. Töihin pitäisi päästä palaamaan mahdollisimman nopeasti, se on selvä.
Mitä helvettiä minä nyt siis teen?
Kommentit (356)
Voi herranjesta. Ilmeisesti olet ensinnäkin huono sängyssä, jos nainen kokee sen kuormittavaksi ja vetää seksin pois pöydältä, kun hän on ylikuormitettu. Jos joku kuulostaa narsistilta, niin sinä.
Lisäksi, sinun työsi ei ole perheenne prioriteetti. Pienen lapsen kanssa lapsi on perheen yhteinen prioriteetti. Sinun seksuaaliset tarpeesi tai sinun pomosi miellyttäminen ei - ellet siis esimerkiksi maksa palkkaa vaimollesi, joka kasvattaa sinun jälkikasvuasi.
Tämä on taas yksi näitä miesfantasioitsijoita, jotka kuvittelevat naisten olevan ilmaisia kodinhoitajia, lastenhoitajia, seksinukkeja, terapeutteja ja mitä nyt milloinkin. Onneksi nykyaikana naisilla on mahdollisuus elää omaa elämäänsä, kaukana tällaisesta helvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseesi: nyt sinä huolehdit vauvasta. Joko hommaat sen lastenhoitajan, jolle maksat asianmukaista palkkaa (ilman ilmaista seksietua) tai sitten annat lapsen adoptioon. Onneksi sinulla on se työ, jolla voit lystin kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Otat itseäsi niskasta kiinni, ja hoidat lapsesi. Akkasi panee takuulla jo toista, ja on huono äiti kun lapsensa hylkäsi. Älä ole nössö tai syytä yhtään mistään itseäsi, tuollaisia naisia on ollut aina, samoin kuin miehiäkin. Etsi itsellesi uusi onni.
Terveisin yh-iskä jonka äiti hylkäsi lapsensa vuosia sitten oman päänsä vippauksien takia.
Mikään ei ole hienompaa kuin vanhemmuus. Aikanaan huomaat kuinka otat apupyörät pois ja lapsi alkaa ajamaan ilman tukeasi. Hän kasvaa, hänestä tulee teini, hän rakastuu, on aikuinen. Niitä vuosia jotka tulet käymään lävitse, niin vaali niitä. Näytä lapsellesi kaikkea hienoa, älä jää yksin. Vie hänet esim retkelle, matkustelkaa, ja kerro vain hyviä asioita äidistään, kun hän aikanaan kyselee.
Mitä naisen olisi sun mielestäsi pitänyt tilanteessa tehdä? Vaimo oli ap:n kertomuksen mukaan käyttänyt jo kaikki keinonsa saadakseen miehen kantamaan vastuuta lapsesta, eiköhän heitteillejättö ollut aivan viimeinen oljenkorsi. Kukaan nainen ei HALUA tehdä tuollaista, mutta jos lapsi, mies ja koti kuormittavat naisen äärimmilleen, ei yksinkertaisesti jää muuta vaihtoehtoa, kuin paeta henkensä edestä. Kirjaimellisesti.
Miesten tarinoissa tietysti nämä puolikuoliaaksi kuormitetut ja kiusatut naiset näyttäytyvät paholaisina, kun kehtasivat jättää miehen ja loukata tämän egoa. Mitä heidän olisi pitänyt tehdä? Oikeasti kuolla? Ennen vanhaan niin tehtiinkin, esimerkiksi oma isoäitini kuoli jostain syystä erittäin tyytyväisenä noin 50 vuotiaana. Mies jäi itkemään perään, ja lapset.
Normaaliyhteisössä äiti ja läheiset naiset (isoäidit) huolehtivat vauvasta ja isä hankii elannon ja pitää huolen
siitä että on paikka missä asua.
Nykyyhteisössä äiti pyrkii yksin pärjäämään vauvan kanssa ja kun väsyy siihen kaataa syyn isän niskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet naiset eivät anna isän edes vaihtaa vaippaa koska mies ei katsokaas osaa ja voi vaikka vahingossa ottaa vauvan hengiltä.
Kun mä luen täällä naisten kommentteja niin enpä ihmettele enää yhtään miksi lapset Suomesta loppuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaaliyhteisössä äiti ja läheiset naiset (isoäidit) huolehtivat vauvasta ja isä hankii elannon ja pitää huolen
siitä että on paikka missä asua.
Nykyyhteisössä äiti pyrkii yksin pärjäämään vauvan kanssa ja kun väsyy siihen kaataa syyn isän niskoille.
Normaalissa (eli vanhentuneessa) mallissa mies myös elätti nämä naiset (jotka eivät muuten olleet töissä pääasiassa sukupuolisyrjinnän vuoksi). Ruuan ja suojan lisäksi mies kustansi heidän harrastuksensa ja antoivat elää muutoin vapaata elämää. Itselleni kelpaisi tällainen diili nykyäänkin, miehistä ei vaan ole kilpailemaan enää vastaavaa elintason knassa, kuin mitä esimerkiksi töissä käyminen tarjoaa. Puhumattakaan yrittäjyydestä tai muista tavoista tienata elantonsa.
Nykyään molemmat vanhemmat osallistuvat perheen elättämiseen. Tämä on taloudellista ja fiksua, ja se kuormittaa tasaisesti molempia. Kumpi tahansa vanhempi voi tarvittaessa myös pyörittää perheen arkea, jos toiselle sattuu jotakin. Isovanhemmilla on oma elämänsä, jonka ovat itse itselleen järjestäneet. Hekään eivät ole miehen palvelijoita.
Joissakin tapauksissa kuitenkin miesten sisällä elää vielä vahvasti kuvailemasi fantasia, mutta he ovat näppärästi unohtaneet siihenkin sisältyvän vastuuosuuden, jonka vuoksi se(kin) jää miehen yksityiseksi voimafantasiaksi. Kasvattajan ja miespuolisen hoivaajan vastuuseen eivät kaikki mieslapset ole myöskään tarttuneet, jolloin käy niinkun kuvaat: äiti JOUTUU pärjäämään lapsen kanssa yksin ja väsyy. Mies on tällöin (kuten ap:nkin tapauksessa) kuin toinen lapsi, joka roikkuu helmoissa kerjäämässä seksiä ja mitä milloinkin. Jotkut naiset jättävät miehen, tässä tapauksessa jäi myös lapsi.
Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: miehet pakotetaan vastuuseen hoitamaan jälkikasvuaan. Niin kuin ap nyt kovasti uhriutuen joutuu väkisin tekemään. Toinen vaihtoehto olisi tietysti viedä lapset pois miehen luota, mutta siitäkin uhriudutaan. Lapset ovat kuin lemmikkejä: ne maksavat ja sitovat aikaa. Eivät palveleva vaimo ja poterat pojat ole mikään perusoikeus, joka putoaa taivaasta jokaiselle peniksen kanssa syntyneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin ja kerro koko juttu. Saat saikkua viikon ja saat järjestettyä asioitasi, kuten info tapahtuneesta kelaan. Soita soskuun ja kerro sinne, neuvovat miten toimia. Ota vauva syliin ja nauti pienestä lapsestasi. Äiti tässä on häviäjä, et sinä.
Kerroppas, mikä diagnoosi sairauslomalappuun laitettaisiin??
Minä sain viikon sairauslomaa kun isäni kuoli. Olin silloin nuori aikuinen ja juridisesti lähin omainen, joten hautajaisjärjestelyt yms jäi minun vastuulleni. Luonnollisestikin olin myös psyykkisesti aika romuna isän kuoleman vuoksi. Toisen kerran sain viikon sairauslomaa kun silloinen aviomieheni otti ja lähti toisen naisen mukaan ihan yllättäen. Yhteinen lapsemmekin oli jo 5-vuotias, joten luulisin että kun puoliso jättää yhtäkkiä yksin pienen vauvan kanssa, voisi lääkäri arvioida tilanteen kaikkine järjestelyineen olevan aikuiselle niin raskas paikka ja iso stressi, että sairauslomaa jopa kirjoittaisi.
-eri
No virkavirheenhän ne lääkärit on tehneet, jos ovat laittaneet nimen alle lappuun jossa valehdellaan sinun olevan sairas. Ei kaikki lääkärit sellaista tee, joten on aika rohkeaa luvata lääkärin kirjoittavan viikon saikkua ihan vaan vaikeaan elämäntilanteeseen. Tuollaiset asiat kuuluu aina ensisijaisesti työnantajan kanssa sovittavaksi eikä terveydenhuollon niskaan.
Mulle kirjoitettiin saikkua työterveydestä kun mies joutui onnettomuuteen, ja oli vähän aikaa täysin autettava. Ei siis päässyt edes sängystä ylös ilman apua, tai saanut vaatteita päälle. Tiedettiin kuitenkin että tilanne on ohimenevä, ja tulee melko nopeasti muuttumaan parempaan suuntaan, ja puolessa viikossa kivut jo hellittikin niin että pärjäsi itsekseen. Työterveydessä sanoivat että syynä "yhtäkkiä muuttunut tilanne, vastaava kuin lapsen sairastuminen". Myöhemmin sain saikkua myös kun elämäntilanteen takia olin romahtamispisteessä. En siis ollut sairas, mutta en saanut muuta kuin itkettyä hoitajan vastaanotolla. Mielenterveys kuuluu terveydenhuoltoon myös, ja jos on esimerkiksi kova huoli ja stressi, voi mielenterveys olla tavallista heikomassa jamassa, eikä välttämättä ole työkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaimosi ottaa yhteyttä, kysy häneltä onko hänellä seksissä kipuja. Itse pienen vauvan äitinä en voi edelleenkään kuukausien päästä synnytyksestä harrastaa seksiä koska alakerran limakalvot imetyksen takia todella kuivat (tämä on normaalia eikä sille välttämättä voi mitään edes liukuvoiteella) ja lisäksi repeämät tikattiin ja arpeutui niin tiukaksi ettei sinne mikään normaalikokoinen vehje mene. Vaatii venyttelyä ja imetyksen lopetuksen jotta seksi miehen kanssa olisi muutakin kuin kivuliasta. Jos vaimosi seksiin suostui niin tilanne ei varmaan näin paha ole mutta kipua saattaa olla ja tarvitsee erityisesti rennon, levänneen olon seksiin mitä ei kyllä hän ole saanut. Jos saatte seksielämästä voimavaran arkeen niin se voisi vielä toimia. Vaimosi on uupunut 24/7 vauvan hoidon takia. Tarvitsee unta säännöllisesti eli kerro hänelle tarkat ajat milloin otat 100% hoitovastuun, niin hän jaksaa aina näihin hetkiin asti yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vaimosi ottaa yhteyttä, kysy häneltä onko hänellä seksissä kipuja. Itse pienen vauvan äitinä en voi edelleenkään kuukausien päästä synnytyksestä harrastaa seksiä koska alakerran limakalvot imetyksen takia todella kuivat (tämä on normaalia eikä sille välttämättä voi mitään edes liukuvoiteella) ja lisäksi repeämät tikattiin ja arpeutui niin tiukaksi ettei sinne mikään normaalikokoinen vehje mene. Vaatii venyttelyä ja imetyksen lopetuksen jotta seksi miehen kanssa olisi muutakin kuin kivuliasta. Jos vaimosi seksiin suostui niin tilanne ei varmaan näin paha ole mutta kipua saattaa olla ja tarvitsee erityisesti rennon, levänneen olon seksiin mitä ei kyllä hän ole saanut. Jos saatte seksielämästä voimavaran arkeen niin se voisi vielä toimia. Vaimosi on uupunut 24/7 vauvan hoidon takia. Tarvitsee unta säännöllisesti eli kerro hänelle tarkat ajat milloin otat 100% hoitovastuun, niin hän jaksaa aina näihin hetkiin asti yksinkin.
Ai että oikein kun vaimo ottaa yhteyttä, niin ensimmäisenä aletaan pureutumaan siihen, miksi ei seksi maita :D Ja että oikein mies ilmoittaa ajat milloin ottaa hoitovastuun, jotta nainen voi laskeskella tunteja seuraavaan lepotaukoon? Seksielämästä voimavara arkeen, jotta suhde saadaan toimimaan? Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
Minä olen 22 ja vaimo 24. Miten kenenkään ikä tähän liittyy?
Siten, että tunnut niin lapselliselta. Ehkä olette liian nuoria vanhemmiksi. Oliko lapsi vahinko?
Ei ollut vahinko. Kun lapsi laitettiin alulle, minulla oli ollut vakityö jo vuoden ja vaimolla kolme vuotta (ollaan amiksia molemmat). Ajateltiin että olisi hyvä hetki lisääntyä. Olen aina halunnut lapsia ja olen tykännyt leikkiä vähän isompien kanssa, mutta vauva on mielestäni enemmän ns. äidin juttu koska äidissähän se on käytännössä kiinni ekan vuoden.
Sulla on väärä ajatus. Vauva on myös isän juttu.
Niinpä. Kyllä mun mies hoiti vauvaa ihan ekasta päivästä lähtien. On vaihtanut vaippaa, kylvettänyt, pukenut, syöttänyt tuttipullosta, hyssytellyt, nukuttanut, leikkinyt jne. Hyvän suhteen on tyttöönsä luonut ja ovat tosi läheisiä ja tekevät paljon yhdessä. Mies on pärjännyt alusta asti ihan yhtä hyvin tytön kanssa kuin minäkin, ellei jopa paremmin. Joskus mietin, että jos itselle sattuisi jotakin, niin tietäisin, että he pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset eivät anna isän edes vaihtaa vaippaa koska mies ei katsokaas osaa ja voi vaikka vahingossa ottaa vauvan hengiltä.
Tätä voi harjoitella sairaalassa ihan kätilön opastuksella, niin on molemmilla tasavertaiset taidot. Niin me tehtiin oman esikoisen aikana. Samoin harjoiteltiin pukemista, navan puhdistamista ja vauvan kylvettämistä. Kannattaa hyödyntää. Ei voi isäkään sanoa, ettei osaa. Äiti tietää, että osaa ja voi huolettava antaa isän tehdä. Lisäksi isälläkin on parempi fiilis tehdä, kun tietää osaavansa.
Moi ap. Miten olet mennyt naimisiin noin hullun kanssa? Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä jotka voivat venyä tässä tilanteessa? Älä ainakaan päästä tuota naista enää puikkoihin (trust me, tulee yrittämään sitä sen jälkeen kun olet kaiken järjestänyt, "minähän olen kuitenkin lapsen ÄITI oih uhri (tosin hylkäsin lapseni mutta ei muistella eihän)".
Älä vaan ikinä ota sitä akkaa takaisin. Isäni teki vastaavassa tapauksessa niin, kun jäi minun neljävuotiaan ja kaksivuotiaan vaikeasti kehitysvammaisen pikkuveljeni kanssa yksin, kun h***a lähti toisen miehen matkaan.
Eikö Mannerheimin lastensuojelulliitosta saa kotiapua ? Kysy myös diakoneilta, he tietävät paljon kriisitilanteisiin apua yleensä.
Meidän lapsuudessa oli kotiapulaisia, mutta heitä ei nykyään enää taida olla.
Alue: Aihe vapaa
Puhut oudoisto oletuksista, mutta samaan aikaan oletat kaikkien tekevän automaattisesti 8 h päiviä toimistotyötä, ellei toisin mainita? Olet niin kovasti puolustuskannalla, että et osaa asettua muiden asemaan ollenkaan vaan peilaat kaikkea juuri sinun kokemasi / maailmankuvasi kautta. Nyt on hyvä aika ottaa vähän etäisyyttä itseensä ja miettiä, että ei se elämä ole samanlaista kaikilla.