Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo jätti minut yksin 7kk vauvan kanssa, miten tästä eteenpäin?
14.06.2020 |
Eilen kun tulin töistä kotiin, vaimo ilmoitti jo eteisessä kun olin ottamassa kenkiä pois että hän lähtee nyt. Tavaratkin oli pakattu jo valmiiksi isoon treenikassiin.
Ihmettelin että mistä nyt on kyse ja minne sinä muka vauvan viet, mutta hyvin äkkiä kävikin ilmi että hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa vauvaa mukaansa. "Nyt on sun vuorosi pärjätä sen kanssa", hän totesi tylysti.
Yritin estellä mutta vaimo alkoi kiljua aivan hysteerisesti ja uhkasi soittaa poliisit jos edes kosken häneen, joten minun oli pakko antaa hänen mennä. Hän ei ole vastannut tekstiviesteihin tai puheluihin, enkä ole saanut häneen yhteyttä myöskään hänen siskonsa kautta.
Mitä helvettiä tämä on? Olemme ihan normaali perhe, minä olin kaksi viikkoa kotona synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien vaimo on hoitanut vauvaa ja minä käynyt töissä. Ei ole ollut väkivaltaa, päihteitä, rahaongelmia, pettämistä tms. Vauva on toki ollut tarvitsevainen myös öisin, mutta koska minä olen käynyt töissä niin on mielestäni vain kohtuullista että kotona oleva vaimoni on hoitanut yöheräilyt.
Vaimo oli kyllä valitellut väsymystään ja ollut hyvin kiukkuinen ja etäinen jo pidemmän aikaa, eikä meillä ole ollut seksiä synnytyksen jälkeen kuin muutaman kerran. Vaimo on nimittäin säännöstellyt seksiä minun vauvanhoitoni mukaan, eli minun on esim. kolmena peräkkäisenä päivänä pitänyt hoitaa vauvaa töideni jälkeen illalla että olen saanut yhden kerran seksiä.
Olen yrittänyt tehdä aloitteita myös silloin kun en ole ollut Vaimon Kiltti Apulainen mutta silloin vastaukseksi on yleensä tullut "toinenko pitäisi saada vaikket huolehdi ensimmäisestäkään" tai sitten ihan vain ei.
Mielestäni tuo on jo lähes narsistista vallankäyttöä, koska ei seksin pitäisi olla mikään palkkio vauvanhoidosta vaan meidän yhteinen kiva juttu. Mutta vaimo on tuhonnut sen jo melkein kokonaan.
Nyt minä sitten olen yksin täällä kotona tuon vauvan kanssa, vaikka minun olisi pitänyt mennä töihin seitsemäksi. Minun pitäisi nyt yksin järjestää vauvanhoito jotenkin enkä tosiaan yhtään tiedä että kauanko tämä vaimon karkureissu nyt oikein kestää vai aikooko hän ollenkaan tulla takaisin. Töihin pitäisi päästä palaamaan mahdollisimman nopeasti, se on selvä.
Mitä helvettiä minä nyt siis teen?
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle kaikki heti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Juuri näin. Mies tuo leivän pöytään ja vaimo hoitaa kodin. Siinä on sarkaa tarpeeksi molemmille. Jos vaimo ei pärjää niin hankkii sukulaisia apuun.
Vierailija kirjoitti:
mulle kaikki heti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Juuri näin. Mies tuo leivän pöytään ja vaimo hoitaa kodin. Siinä on sarkaa tarpeeksi molemmille. Jos vaimo ei pärjää niin hankkii sukulaisia apuun.
Vanhentunut perhemalli, jolla ei enää modernin maailman kilpailussa, eikä ketään oikeastaan kiinnostakaan tuollaista elämää elää. Miesten palkat eivät riitä elättämään perheitä, joten lapset menevät päiväkotiin ammattikasvattajien hoivaan ja vanhemmat erikoistuvat omiin ammatteihinsa. Naisilla on yhtä lailla asiantuntijoiden ohjaamia harrastuksia, kuin miehillä ja lapsillakin.
Toki näitä puuhasteluperheitä löytyy vielä jostain Juvalta pikkupaikoista, jotka tekevät valtiolle persnettoa.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala! Minun mies o jon ollut ihan erilainen nyt raskausaikana!
Hän on käynyt kursseilla muiden miesten kanssa, joissa ollaan opeteltu vaipanvaihtoa ja lapsen kylvettämistä. Tulee minun kanssa kaikkiin tärkeisiin tapaamisiin ja ottaa vastuuta lapseen liittyvistä paperihommista ja kodin siivoamisesta/ylläpidosta. Huolehtii, etten joudu nostamaan mitään painavaa tai rasita itseäni liikaa.
En voi kuvitella tuollaista tilannetta, että jättäisi lapsen hoidon vain minun harteille kun jo nyt on niin paljon ottamassa vastuuta lapsen hyvinvoinnista. Mitä ihmettä! Luulin, että tämä on ihan normaalia, että mies haluaa omasta jälkikasvustaan huolehtia, muodostaa alusta lähtien läheisen suhteen lapsen kanssa ja samalla olla vaikuttamassa lapseen liittyviin asioihin.
Onko tämä ap:n kuvailema tapa yleisempikin? Ainakin muutama samansuuntainen kommentti on jo tullut. Kuulostaa todella surulliselta. Tsemppiä kaikille naisille (ja mahdollisesti toisinpäin myös miehille), joilla tällainen tilanne on!
Kirjoitin kun tänne jo aiemmin että itsellä yksi pahimmista peloista nyt raskausaikana on se että mies jää tahattomasti täysin ulkopuoliseksi, koska meillä täällä koronahässäkässä ei mies pääse mihinkään mukaan, ei neuvolaan ei ultraan eikä perhevalmennuksen järjestämisestäkään ole varmuutta. Alustavasti ajankohta on olemassa mutta mies ei ymmärtänyt miksi sinne pitäisi mennä, kun voi äidiltään neuvoa kysyä... Ei vissiin käynyt mielessä ettei sille äidille voi keskellä yötä soittaa kun vaippa pitäisi vaihtaa tai että vauvaa pitäisi osata pidellä sylissä oikein alusta asti. Jotenkin vaan pelkään että jos ei saada apua tähän jo etukäteen niin mies alkaa "pelätä" vauvan käsittelyä, eli jättää tekemättä koska osaan tehdä "paremmin" tai ei uskalla pidellä vauvaa ettei jotain satu, vaikka en osaa yhtään sen paremmin. Lapsia rakastan mutta ainoat asiat jotka tiedän vauvan käsittelystä on tyyliin 1. Tue päätä 2. Pyyhi edestä taaksepäin jos on tyttö. Se siitä.
Oppiihan sen varmasti itsekin vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta mutta jos mies jää jo raskausaikana siihen uskoon että voi opetella vasta sitten kun vauva on jo täällä, vähän enteilee sitä että vastuu jää minulle tai anopille silloinkin kun miehen tulisi vauvaa hoitaa.
Toivotaan että olen väärässä ja mies yllättäisi positiivisesti ja että noita valmennuksia tulisi, ettei jäädä ns. Tyhjän päälle.
mulle kaikki heti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Ihme? Sitten on sellaisiakin perheitä, jossa äiti hoitaa lapset ja kodin, ja tuo lisäksi tuo suurimman leivän pöytään. Silti vastuu kotiarjesta on äidin harteilla. Kieltämättä huumorintaju on välillä koetuksella, kun yöstä (!) tulee kotiin ja koti on sen aikana ehditty räjäyttää sekaisin. Samoilla silmillä siitä sitten lasten kanssa aamupalapöytään ja siivoilemaan.
Keskusteltu on, vaikutukset toistaiseksi vähäisiä. Mies on kuitenkin kiltti, hyväsydäminen ja etenkin hyvä isä lapsille, joten yritetään mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimollasi on trauman käsittely menossa. Siitä toipumiseen voi mennä pitkä aika - jopa vuosia. Kohtele häntä aina suopeasti, vaikka hän its ei pystyisi olemaan hyvä.
En usko, että noin pientä lasta voi - ja kannattaa!!! - antaa vieraan käsiin. Tarvitset loppuvuoden hoitovapaata. Jos äiti ilmestyy kuvioihin, älä muuta järjestelyä, ellet halua. Ehkä voisit harkita myös sosiaaliviranomaisten käyttöä ja hankkia yksinhuoltajuuden, mutta en suosittele sotkemaan heitä kuvioon, ellet todella pidä sitä kannattavana. Joudutte kuitenkin olemaan vaimosi kanssa tekemisissä ja hän todennököisesti haluaa olla vielä lapsen kanssa, kolmas osapuoli siinä ei tee hyvää jos tulette muutenkin toimeen. Mainitsen vain siltä varalta, ettei hän jonain päivänä nappaa sinulta lasta tms.
vauva ei tarvitse kuin yhden hyvän hoitajan, eli turhaan joku täällä murehtii, onko isä mukana neuvolassa vai ei (sikäli kun neuvolan palveluja edes käyttää). Isän rooli tulee myöhemmin tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle kaikki heti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Yleistä on myös, että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Silloin pitäisi se kodinhoito ja lastenhoito olla 50/50 ilman mitään ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse asiassa kannattaa ehkä ennemmin pyytää apua lastensuojeluliitosta tai kirkolta, kuin sos.viranomaisilta. Jälkimmäiset on tunteettomia heitä ei kiinnosta kuin omien lakien toteutus, ei ihmisten hyvinvointi.
äidin kuuluisi omistaa kaikki aikansa vauvalle, perheelle (itsensä mukaan lukien), kodille. Jos mies käy töissä hän ei hoida vauvaa, mutta voi toisinaan pitää sylissä. Yksi hoitaa vauvan, ja toinen elannon - näiden sekoittamisessa väkisin ei aina ole järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
äidin kuuluisi omistaa kaikki aikansa vauvalle, perheelle (itsensä mukaan lukien), kodille. Jos mies käy töissä hän ei hoida vauvaa, mutta voi toisinaan pitää sylissä. Yksi hoitaa vauvan, ja toinen elannon - näiden sekoittamisessa väkisin ei aina ole järkeä.
Voi toisinaan pitää sylissä? 😂
Syyttelemällä ja syyllistämällä tuskin yksikään maailman ongelma on koskaan ratkennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala! Minun mies o jon ollut ihan erilainen nyt raskausaikana!
Hän on käynyt kursseilla muiden miesten kanssa, joissa ollaan opeteltu vaipanvaihtoa ja lapsen kylvettämistä. Tulee minun kanssa kaikkiin tärkeisiin tapaamisiin ja ottaa vastuuta lapseen liittyvistä paperihommista ja kodin siivoamisesta/ylläpidosta. Huolehtii, etten joudu nostamaan mitään painavaa tai rasita itseäni liikaa.
En voi kuvitella tuollaista tilannetta, että jättäisi lapsen hoidon vain minun harteille kun jo nyt on niin paljon ottamassa vastuuta lapsen hyvinvoinnista. Mitä ihmettä! Luulin, että tämä on ihan normaalia, että mies haluaa omasta jälkikasvustaan huolehtia, muodostaa alusta lähtien läheisen suhteen lapsen kanssa ja samalla olla vaikuttamassa lapseen liittyviin asioihin.
Onko tämä ap:n kuvailema tapa yleisempikin? Ainakin muutama samansuuntainen kommentti on jo tullut. Kuulostaa todella surulliselta. Tsemppiä kaikille naisille (ja mahdollisesti toisinpäin myös miehille), joilla tällainen tilanne on!
Kirjoitin kun tänne jo aiemmin että itsellä yksi pahimmista peloista nyt raskausaikana on se että mies jää tahattomasti täysin ulkopuoliseksi, koska meillä täällä koronahässäkässä ei mies pääse mihinkään mukaan, ei neuvolaan ei ultraan eikä perhevalmennuksen järjestämisestäkään ole varmuutta. Alustavasti ajankohta on olemassa mutta mies ei ymmärtänyt miksi sinne pitäisi mennä, kun voi äidiltään neuvoa kysyä... Ei vissiin käynyt mielessä ettei sille äidille voi keskellä yötä soittaa kun vaippa pitäisi vaihtaa tai että vauvaa pitäisi osata pidellä sylissä oikein alusta asti. Jotenkin vaan pelkään että jos ei saada apua tähän jo etukäteen niin mies alkaa "pelätä" vauvan käsittelyä, eli jättää tekemättä koska osaan tehdä "paremmin" tai ei uskalla pidellä vauvaa ettei jotain satu, vaikka en osaa yhtään sen paremmin. Lapsia rakastan mutta ainoat asiat jotka tiedän vauvan käsittelystä on tyyliin 1. Tue päätä 2. Pyyhi edestä taaksepäin jos on tyttö. Se siitä.
Oppiihan sen varmasti itsekin vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta mutta jos mies jää jo raskausaikana siihen uskoon että voi opetella vasta sitten kun vauva on jo täällä, vähän enteilee sitä että vastuu jää minulle tai anopille silloinkin kun miehen tulisi vauvaa hoitaa.
Toivotaan että olen väärässä ja mies yllättäisi positiivisesti ja että noita valmennuksia tulisi, ettei jäädä ns. Tyhjän päälle.
Kuvailemasi vauvanhoidon perusasiat oppii viidessä minuutissa.
Camoon, vaipanvaihto? Katso yksi video netistä, ja katso että vaippa tulee oikein päin. Sylissä pitäminen? N tue sitä päätä, ja suosi asentoja, joissa vauva on pystyssä mieluummin kuin makuullaan, varsinkin syömisen jälkeen.
Ei ole vaikeaa. Nämä oppii heti kun vauva on syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
äidin kuuluisi omistaa kaikki aikansa vauvalle, perheelle (itsensä mukaan lukien), kodille. Jos mies käy töissä hän ei hoida vauvaa, mutta voi toisinaan pitää sylissä. Yksi hoitaa vauvan, ja toinen elannon - näiden sekoittamisessa väkisin ei aina ole järkeä.
Missä ne kaikki hyvätuloiset ja anteliaat miehet luuraa, jotka antavat koko palkkansa vaimon käyttöön? Vain niin raha menee perheen, mukaanlukien vaimon, hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin ja kerro koko juttu. Saat saikkua viikon ja saat järjestettyä asioitasi, kuten info tapahtuneesta kelaan. Soita soskuun ja kerro sinne, neuvovat miten toimia. Ota vauva syliin ja nauti pienestä lapsestasi. Äiti tässä on häviäjä, et sinä.
Kerroppas, mikä diagnoosi sairauslomalappuun laitettaisiin??
Minä sain viikon sairauslomaa kun isäni kuoli. Olin silloin nuori aikuinen ja juridisesti lähin omainen, joten hautajaisjärjestelyt yms jäi minun vastuulleni. Luonnollisestikin olin myös psyykkisesti aika romuna isän kuoleman vuoksi. Toisen kerran sain viikon sairauslomaa kun silloinen aviomieheni otti ja lähti toisen naisen mukaan ihan yllättäen. Yhteinen lapsemmekin oli jo 5-vuotias, joten luulisin että kun puoliso jättää yhtäkkiä yksin pienen vauvan kanssa, voisi lääkäri arvioida tilanteen kaikkine järjestelyineen olevan aikuiselle niin raskas paikka ja iso stressi, että sairauslomaa jopa kirjoittaisi.
-eri
No virkavirheenhän ne lääkärit on tehneet, jos ovat laittaneet nimen alle lappuun jossa valehdellaan sinun olevan sairas. Ei kaikki lääkärit sellaista tee, joten on aika rohkeaa luvata lääkärin kirjoittavan viikon saikkua ihan vaan vaikeaan elämäntilanteeseen. Tuollaiset asiat kuuluu aina ensisijaisesti työnantajan kanssa sovittavaksi eikä terveydenhuollon niskaan.
Itse asiassa on olemassa diagnoosi akuutti stressireaktio, jota käytetään tällaisissa tapauksissa. Tosin jotkut työnantajat myöntävät tällä diagnoosilla palkallista sairauslomaa vain 3 pv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä soitat neuvolaan ja kerrot tilanteen. Luulisi sieltä jotain apua saavan. Sitten kelaan ja alat järjestellä vanhenpainvapaata itsellesi. Työpaikallekin pitää soittaa.
Kun nämä on hoidossa, niin alat järjestelemään eroa ja yksinhuoltajuutta itsellesi.
Jos naiset hakisi miehestään eroa sillä perusteella, että tämä lähti johonkin kertomatta, niin ei täällä olisi kuin muutama parisuhde. Aloittajan vaimo oli pitkään väsynyt, mutta aloittaja ei tehnyt muuta kuin vonkasi seksiä. Joskus kannattaa kuunnella, mitä se vaimo sanoo. Jos vaimo ei myöhemmin enää sano mitään, ei kannata olla tyytyväinen vaan huolestua kunnolla.
Aika raju yksinkertaistus, että ap vain vonkasi seksiä ja vaimoa vain lähti käymään johonkin kertomatta. Sama kuin sanoisi, että vaimo vain kiristi seksillä.
Vaimo räyhäsi, uhkasi poliiseilla eikä vastaa mihinkään yhteydenottoihin. Ei minusta ap:lla ole mitään syytä olettaa, että vaimo olisi vain vähän tuulettumassa ja palaa pian. Kyllä tuo vahvasti näyttää siltä, että lähti pysyvästi tai ainakin pidemmäksi aikaa. Ja se on kaikkea muuta kuin vastuullista vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Ja vaimo elättää sitten perheen YKSIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulle kaikki heti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Arvasin että joku vastaa juuri näin. No, meikäläisen aikana lapsen/lastenhoito hoidettiin siten, että isä kävi töissä ja toi ns leivän kotiin. Minä olin kotona lasten kanssa, eikä tullut mieleenikään että isän pitäisi yöheräilyt hoitaa.
Mutta olemmekin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että jokainen tiesi vastuunsa, myös äidit.
Yhdelläkään ystäväperheistämme ei myöskään toimittu toisin.
Isä käy töissä, äiti hoitaa lapset ja kodin. Miksi se on niin vaikea käsittää? Voihan nykyään se äiti käydä töissä ja tuoda ruokarahat, ja isä hoitaa lapset ja kodin. Lähipiirissämme sellainenkin ihme on.
Eikä kukaan valita.
Juuri näin. Mies tuo leivän pöytään ja vaimo hoitaa kodin. Siinä on sarkaa tarpeeksi molemmille. Jos vaimo ei pärjää niin hankkii sukulaisia apuun.
Vanhentunut perhemalli, jolla ei enää modernin maailman kilpailussa, eikä ketään oikeastaan kiinnostakaan tuollaista elämää elää. Miesten palkat eivät riitä elättämään perheitä, joten lapset menevät päiväkotiin ammattikasvattajien hoivaan ja vanhemmat erikoistuvat omiin ammatteihinsa. Naisilla on yhtä lailla asiantuntijoiden ohjaamia harrastuksia, kuin miehillä ja lapsillakin.
Toki näitä puuhasteluperheitä löytyy vielä jostain Juvalta pikkupaikoista, jotka tekevät valtiolle persnettoa.
No ap:n vaimo taisi ollakin kotona eikä käydä töissä. Siinä on se oleellinen ero.
Alue: Aihe vapaa
Kukahan sinut kommentoija haluaa? Kuulostat ihan kahelilta.