Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä
13.06.2020 |
Onko tämä mielestänne normaalia? Ikää meillä molemmilla yli 30. Olen viimeiset neljä juhannusta viettänyt yksin, ja mielestäni olisi ollut mukava saunoa ja laittaa ruokaa yhdessä. Miehen mukaan olen tehnyt juhannuksesta turhan suuren numeron, ja hän kuittasi sen olevan vain yksi juhlapyhä muiden joukossa. Onko täällä muita, jotka joutuvat viettämään juhannuksen yksin?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Juhannukset voi viettää perheen kanssa, kavereiden kanssa tai perheen+ kavereiden kanssa, tai puolen suvun kanssa. Tai yksin. Mutta jokaisen pariskunnan kannattaa yrittää tehdä kompromissi, miten juhannus (ja joulu ja muut juhlat) vietetään. Jokainen tuo suhteeseen oman historiansa ja siinä on parhaassa tapauksessakin soviteltavaa. Jos Ap nyt on ikävissään ja yksin jo toisen juhannuksen, niin väkisin se suhdetta syö. Jos juhannus on vain yksi vkl kesässä, niin miksi sitä eronnutta kaveria ei voi yhtä hyvin lohduttaa jonain muuna vkl?
Koska minä muuna viikonloppuna kesällä on yksi ylimääräinen päivä? Jos mennään porukalla, joista osa tulee kauempaa niin perus pe-su ei välttämättä saa porukkaa kasaan. Minun "ydinkaveriporukastani" kaikki 6 asutaan aivan eri puolilla Suomea, joten ollaan parina kesänä nähty nimenomaan juhannuksena jonkun mökillä kun matkustuspäivien lisäksi on kaksi päivää olla yhdessä ja tehdä juttuja.
Onko tämä juhannuksen romanttisuus joku av:n homma kun en ole tähän törmännyt missään muualla? Iso osa porukasta menee festareille tai muihin tapahtumiin (ei tietty tänä vuonna) ihan kavereiden kanssa. Itse olen ottanut useampana vuonna töitä juhannukseksi tajuamatta että kyseessä on pariskuntien juhla ja nyt varmaan mies epäilee että petän ja käy työpaikallani tsekkaamassa onko autoni siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannukset voi viettää perheen kanssa, kavereiden kanssa tai perheen+ kavereiden kanssa, tai puolen suvun kanssa. Tai yksin. Mutta jokaisen pariskunnan kannattaa yrittää tehdä kompromissi, miten juhannus (ja joulu ja muut juhlat) vietetään. Jokainen tuo suhteeseen oman historiansa ja siinä on parhaassa tapauksessakin soviteltavaa. Jos Ap nyt on ikävissään ja yksin jo toisen juhannuksen, niin väkisin se suhdetta syö. Jos juhannus on vain yksi vkl kesässä, niin miksi sitä eronnutta kaveria ei voi yhtä hyvin lohduttaa jonain muuna vkl?
Koska minä muuna viikonloppuna kesällä on yksi ylimääräinen päivä? Jos mennään porukalla, joista osa tulee kauempaa niin perus pe-su ei välttämättä saa porukkaa kasaan. Minun "ydinkaveriporukastani" kaikki 6 asutaan aivan eri puolilla Suomea, joten ollaan parina kesänä nähty nimenomaan juhannuksena jonkun mökillä kun matkustuspäivien lisäksi on kaksi päivää olla yhdessä ja tehdä juttuja.
Onko tämä juhannuksen romanttisuus joku av:n homma kun en ole tähän törmännyt missään muualla? Iso osa porukasta menee festareille tai muihin tapahtumiin (ei tietty tänä vuonna) ihan kavereiden kanssa. Itse olen ottanut useampana vuonna töitä juhannukseksi tajuamatta että kyseessä on pariskuntien juhla ja nyt varmaan mies epäilee että petän ja käy työpaikallani tsekkaamassa onko autoni siellä.
Edellähän just sanottiin, että kyse on siitä, mitä yhdessä sovitaan. Juhannusta ei tarvitse viettää pariskuntana, jos se on molemmille ok. Töihin meno on oma juttunsa eikä sitä voi verrata vapaaehtoiseen vapaa-ajan viettoon.
Itselleni yhteiset juhannukset ovat olleet tärkeitä etenkin suhteen alussa, sillä ne vietettiin kahden kesken telttaillen. Niistä jäi mukavat muistot. Olisi ollut ankeaa, jos mies olisikin halunnut viettää juhannuksen kaveriporukalla ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on ystäväporukoiden juhla siinä, missä joulu on perheen oma juhla.
Millä lailla miesystävä ei kuulu ystäväporukkaan? Aika teiniä, jos pojat haluaa viettää jussia vain poikaporukalla, ei ole kypsää seurustelua tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on ystäväporukoiden juhla siinä, missä joulu on perheen oma juhla.
Millä lailla miesystävä ei kuulu ystäväporukkaan? Aika teiniä, jos pojat haluaa viettää jussia vain poikaporukalla, ei ole kypsää seurustelua tuollainen.
Ja ne tyttöjen illat ovat kypsien ihmisten juttu.
En minäkään halua viettää enää Juhannusta mieheni kanssa, en jaksa katsella sitä ryyppäämistä. Helpompaa olla yksin kun ei tarvitse pelätä että sattuu jotain kun kännipäissään teloo itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te haluatte suhteelta eri asioita: sinä haluat viettää kaikki juhlapyhät yhdessä mutta mies ei. Tehkää kompromissi jos mahdollista. Tai sitten kärsit/eroat. Minulla oli vähän samaa ongelmaa edellisessä suhteessa joulun suhteen: mies halusi viettää sen joka vuosi yhdessä mutta minä halusin mennä joskus vanhempieni luo yksin. Mies kun oli mukana niin vanhemmat eivät oikein osanneet olla omia itsejään. Lisäksi minä olisin halunnut keskittyä vain vanhempiin ja "meidän juttuihin" eikä parisuhteeseen kun muutenkin näen heitä niin harvoin. Tällainen ajatukseni loukkasi miestä kovasti. Olemme eronneet sittemmin, eroon oli toki muitakin syitä. Joskus mietin uutta suhdetta mutta pelkään etten löydä ketään joka ymmärtää tarpeeni mennä joskus yksin ystävien ja sukulaisten luo viettämään juhlapyhiä. Olenko liian itsenäinen? Ehkä.
No ei ihme että mies loukkaantui, kun ilmeisesti et pitänyt häntä ollenkaan perheenjäsenenä.
Meillä vietetään joka toinen joulu miehen, joka toinen minun vanhempien luona. Toki olen käynyt joskus yksin vanhempia katsomassa, mutta en jouluna. Tuo on vähän outoa.
Tuo olisi minulle painajainen; joka toinen joulu puolison sukulaisissa. En ikinä käyttäisi jouluani toisen sukulaisilla olemiseen. Meillä molemmat viettävät joulun omalla tavallaan. Minun toinen vanhempani kuoli jo vuosia sitten ja toisen luona olen viettänyt siitä saakka jokaisen joulun, jotta hänen ei tarvitsisi olla yksin, eikä olisi tullut pieneen mieleenikään vaatia puolisoani lähtemään mukaan. Hän viettää joulun omien sisarustensa parissa.
Ei kukaan jaksa juhannuksena kuunnella sitä naisten kitinää hyttysistä ja nuotion aiheuttamasta savusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Ja kun sinulla on se elämänvaihe (joka ikäsi puolesta on tulossa), että hänen vanhempansa, tai toinen heistä, toivoo ettei tarvitsisi olla yksin juhlapyhinä, niin arvostat oman kumppanisi etusijalle ja toivotat äidillesi tai isällesi hyvää yksinäistä juhannusta? Tai pidät itsestäänselvyytenä, että kumppanisi tulee viettämään seuraavat joulut ja juhannukset sinun vanhempiesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen mies kavereidensa kanssa viettämään mökkijuhannusta ja vaimo istuu yksin kotona? Sinänsä ihan sama miten juhannusta vietetään mutta täytyy löytyä sellainen ratkaisu joka sopii molemmille ja jossa molempien mielipide tule huomioiduksi. Nyt miehesi käyttäytyy kuin teini-ikäinen, minäminäminä!!
Ei ap puhut kuin neljän vuoden seurustelusta. Ei siitä, että olisivat naimisissa. Asuvatko edes yhdessä...
Jos on miesten mökkijuhannus tai saunailta niin sitten se on.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Me ollaan muuten niin paljon yhdessä, ettei haittaa vaikka ei vietetä juhannusta yhdessä tai edes joulua. Ihan vapaasti saa mennä viettämään kaveriviikonloppua juhannuksena tai tapamaan vanhempiaan jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Ja kun sinulla on se elämänvaihe (joka ikäsi puolesta on tulossa), että hänen vanhempansa, tai toinen heistä, toivoo ettei tarvitsisi olla yksin juhlapyhinä, niin arvostat oman kumppanisi etusijalle ja toivotat äidillesi tai isällesi hyvää yksinäistä juhannusta? Tai pidät itsestäänselvyytenä, että kumppanisi tulee viettämään seuraavat joulut ja juhannukset sinun vanhempiesi kanssa?
Me kutsutaan ne ikääntyvät vanhemmat meille viettämään aikaa. Yleensä tosin jouluna ja pääsiäisenä. Juhannus menee puolison ja kavereiden kanssa. Yhdessä kuitenkin vietetään juhlapyhät. Kyllä se mielestäni kuuluu parisuhteeseen, että juhlapyhät vietetään yhdessä. Joku yksittäinen poikkeus voi toki olla, mutta yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Ja kun sinulla on se elämänvaihe (joka ikäsi puolesta on tulossa), että hänen vanhempansa, tai toinen heistä, toivoo ettei tarvitsisi olla yksin juhlapyhinä, niin arvostat oman kumppanisi etusijalle ja toivotat äidillesi tai isällesi hyvää yksinäistä juhannusta? Tai pidät itsestäänselvyytenä, että kumppanisi tulee viettämään seuraavat joulut ja juhannukset sinun vanhempiesi kanssa?
Me kutsutaan ne ikääntyvät vanhemmat meille viettämään aikaa. Yleensä tosin jouluna ja pääsiäisenä. Juhannus menee puolison ja kavereiden kanssa. Yhdessä kuitenkin vietetään juhlapyhät. Kyllä se mielestäni kuuluu parisuhteeseen, että juhlapyhät vietetään yhdessä. Joku yksittäinen poikkeus voi toki olla, mutta yleensä.
Meidän molempien vanhemmat asuvat kaukana, joten on helpompi mennä heidän luokseen. Juhlapyhinä on ylimääräisiä vapaita, joten silloin matkustetaan. Ei kyllä haittaa yhtään ettei vietetä juhlapyhiä yhdessä.aä Arjen yhdessäolo on tärkeämpää meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin pitää tehdä kaikki yhdessä. Kauppaankin pitää mennä käsi kädessä. No hyvä niin, mutta pitää ihmisellä olla joitakin vapauksia.
En silti kannata sitä, että "miesporukka" menee yhdessä mökille ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Ja kun sinulla on se elämänvaihe (joka ikäsi puolesta on tulossa), että hänen vanhempansa, tai toinen heistä, toivoo ettei tarvitsisi olla yksin juhlapyhinä, niin arvostat oman kumppanisi etusijalle ja toivotat äidillesi tai isällesi hyvää yksinäistä juhannusta? Tai pidät itsestäänselvyytenä, että kumppanisi tulee viettämään seuraavat joulut ja juhannukset sinun vanhempiesi kanssa?
Me kutsutaan ne ikääntyvät vanhemmat meille viettämään aikaa. Yleensä tosin jouluna ja pääsiäisenä. Juhannus menee puolison ja kavereiden kanssa. Yhdessä kuitenkin vietetään juhlapyhät. Kyllä se mielestäni kuuluu parisuhteeseen, että juhlapyhät vietetään yhdessä. Joku yksittäinen poikkeus voi toki olla, mutta yleensä.
Hienoa, että sinun vanhempasi pystyvät matkustamaan satoja kilometrejä vielä siinä vaiheessa, kun on muistin alenemaa ja fyysisiä vaivoja. Omani eivät.
Onko muuten puolisosi ihan samaa mieltä siitä, että juhlapyhät ehdottomasti vietetään yhdessä vai onko tämä sinun päätöksesi?
Iän puolesta ainakin osalla näistä miehistä on perhe. Kukas lasten kanssa juhannuksen viettää? Kun on lapsia niin ei tällaiset useamman päivän poikamiesjuhannukset enää juurikaan toteudu.
Jos tämä siis on totta, niin kokoonpano mökillä ihan muuta kuin mies väittää. Siellä saattaa olla muutama mies porukasta ja muita naisia, mutta ei ole mahdollista että koko kaveriporukan vaimot hoitavat kiltisti lapset ja lapsettomat jäävät yksin kun äijät porukassa juhlivat
Onpa onni olla sinkku! Ei tarvitse olla kenenkään jatke, jatkuvia kompromisseja, olla 24/7 toisen kädessä kiinni!
Exän kanssa meni niin, että ensimmäisen (ja viimeisen) yhteisen juhannuksen karkasi kaverinsa mökille ryyppäämään, jossa oli sekaporukkaa. Minua ei kutsunut mukaan. Luulin, että tehdään jotain yhdessä, koska ei kumpikaan suunniteltu mitään etukäteen (tai luultavasti ex kyllä suunnitteli selkäni takana) ja vähän puhuttiin, että mitä grillataan, kun tulen töistä. Kun tulin töistä ja kyselin, että mitä tehdään, niin oli jo kova meno päällä ja sometilit täynnä ryhmäkuvia. Ihmettelen kyllä suuresti miten hän käyttäytyi noin itsekkäästi. Onneksi pääsin omien kavereiden kanssa sitten viime tipassa juhlimaan... Oli se nyt vähän noloa selitellä sitä tilannetta kavereille ja tajusin, että tuollainen ei tuosta paremmaksi muutu.
Jätä se sika!