Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä
13.06.2020 |
Onko tämä mielestänne normaalia? Ikää meillä molemmilla yli 30. Olen viimeiset neljä juhannusta viettänyt yksin, ja mielestäni olisi ollut mukava saunoa ja laittaa ruokaa yhdessä. Miehen mukaan olen tehnyt juhannuksesta turhan suuren numeron, ja hän kuittasi sen olevan vain yksi juhlapyhä muiden joukossa. Onko täällä muita, jotka joutuvat viettämään juhannuksen yksin?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse ymmärsin vasta tällaisissa parisuhteissa nuoren aikuisuuteni vietettyäni että minun juttuni ei ole parisuhde jossa yhdessä vietetty aika on lähinnä rasite ja kumppani lähinnä se hätävara jonka seura kelpaa vain jos mitään muuta ei ole. Enkä tosiaan tarkoita että yhdessä pitäisi olla 24/7 tai edes jokainen vapaa-ajan sekunti, mutta kyllä sen oman kumppanin pitäisi olla sitä ihan parasta seuraa jonka kanssa yhdessäolo voittaa erossa olemisen. Ihminen, jonka kanssa haluaa kokea asioita yhdessä ja luoda yhteisiä perinteitä ja muistoja. Kasvaa yhteen.
N44
Ja kun sinulla on se elämänvaihe (joka ikäsi puolesta on tulossa), että hänen vanhempansa, tai toinen heistä, toivoo ettei tarvitsisi olla yksin juhlapyhinä, niin arvostat oman kumppanisi etusijalle ja toivotat äidillesi tai isällesi hyvää yksinäistä juhannusta? Tai pidät itsestäänselvyytenä, että kumppanisi tulee viettämään seuraavat joulut ja juhannukset sinun vanhempiesi kanssa?
Me kutsutaan ne ikääntyvät vanhemmat meille viettämään aikaa. Yleensä tosin jouluna ja pääsiäisenä. Juhannus menee puolison ja kavereiden kanssa. Yhdessä kuitenkin vietetään juhlapyhät. Kyllä se mielestäni kuuluu parisuhteeseen, että juhlapyhät vietetään yhdessä. Joku yksittäinen poikkeus voi toki olla, mutta yleensä.
Hienoa, että sinun vanhempasi pystyvät matkustamaan satoja kilometrejä vielä siinä vaiheessa, kun on muistin alenemaa ja fyysisiä vaivoja. Omani eivät.
Onko muuten puolisosi ihan samaa mieltä siitä, että juhlapyhät ehdottomasti vietetään yhdessä vai onko tämä sinun päätöksesi?
Omilla vanhemmillani ei ole vielä muistivaivoja, eivätkä asu satojen kilometrien päässä. Jossain vaiheessa näitäkin voi tulla, mutta en silti ole ajatellut viettää juhlapyhiä erossa omasta perheestäni. Koska sitähän ne mies ja lapset on. Minun perheeni, jonka kanssa haluan viettää aikaa. Enkä sanonut, että ehdottomasti vietetään yhdessä, yksittäisiä poikkeuksia voi toki tulla. Mies ei ole koko yhdessä olomme aikana koskaan ehdottanut mitään poikien ryyppyjuhannuksia, joten oletan, että grillailee ja chillailee ihan mielellään perheen kanssa. Muina aikoina on kyllä käynyt viettämässä mökkiviikonloppuja kaveriporukalla (toki myös ne kaverit viettää juhlapyhänsä omien perheidensä kanssa.). Jotenkin miellän nuo kaveriporukan ryyppyjuhlapyhät nuorien jutuiksi. Perheelliset sitten "juhlii" vähän toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on ystäväporukoiden juhla siinä, missä joulu on perheen oma juhla.
Millä lailla miesystävä ei kuulu ystäväporukkaan? Aika teiniä, jos pojat haluaa viettää jussia vain poikaporukalla, ei ole kypsää seurustelua tuollainen.
Ja ne tyttöjen illat ovat kypsien ihmisten juttu.
Poikien illatkin on kypsä juttu muulloin, mut miksi just juhannuksena? Minusta se on yhteinen juhla, tyttöjen ja poikien iltoja voi viettää muulloin =)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua viettää enää Juhannusta mieheni kanssa, en jaksa katsella sitä ryyppäämistä. Helpompaa olla yksin kun ei tarvitse pelätä että sattuu jotain kun kännipäissään teloo itseään.
Ja tämä ryyppäävä kännipää on miehesi syystä että?
Juhannus sellainen perinteinen mökkiviikonlopuu, jolloin nekin jolla ei ole omaa mökkiä saattavat vuokrata mökin tai udella juhannuspaikkaa tutuiltaan. Ellei mökkiä ole saatavilla, niin onhan juhannus kaupungissa ikäänkuin muutkin viikonloput. Erona ylimääräinen vapaapäivä.
Suhteessa minusta oleellista, onko pariskunta ylipäänsä kaikki viikonloput yhdessä vai onko omiakin menoja.
Kaverilla on mökki ja porukalla olemme nyt suunnitelleet mökkireissua kesälle. Sopivan ajankohdan kanssa suurin haaste. Osa porukasta sinkkuja, osa parisuhteessa ja toteutuessaan mökkireissu tehdään ilman puolisoita. Mukaan ei ole tulossa muitakaan vastakkaisen sukupuolenedustajia vaan kaveriporukalla vietämme iltaa. Yhden yön reissu osalle, osa varmaan mökillä koko viikonlopun.
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Vähän sama minulla. On ollut noita "miehiä", kun on lähtenyt mitään sanomatta festareille, kavereiden mökeille tms. eikä ole minulle kerrottu mitään tai pyydetty mukaan. Ymmärrän teini-iässä tuollaisen, mutta +25v. en... Ja sitten ollaan ihan huuli pyöreänä ja ihmetellään, että mitäs nyt, miksi suutut, mitä pahaa jne. Nuo oli jotenkin niin tuskaisia hetkiä ja tunsin itseni ihan arvottomaksi. Ei sen parisuhteen kuulu tuollaista olla...
Nykyinen mieheni ei tosiaan tee noin ja yhdessä sovitaan mitä tehdään. Nyt mennään yhdessä kaveriporukalla mökille ja viime vuonna oltiin kaveripariskunnan kanssa meillä grillaamassa ja ottamassa rennosti. Ei ole pelkoa, että toinen vaan häipyy jonnekin perjantaina ja palaa jostain sunnuntaina naama veressä ja krapulassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Kyllä jokainen kumppaniaan rakastava ihminen haluaa viettää juhlapyhiä yhdessä. Eri juttu, jos erikseen sovitaan, että molemmat tekevät omia juttujaan, niin se on täysin ok. Toinen voi mennä sinne kaveriporukan kanssa mökille, jos toinen haluaa olla vaikka itsekseen kotona. Sitä en ymmärrä, että toinen vaan lähtee mitään sanomatta sinne kaveriporukan kanssa ryyppäämään eikä pyydä mukaan tai edes keskustele asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Kyllä jokainen kumppaniaan rakastava ihminen haluaa viettää juhlapyhiä yhdessä. Eri juttu, jos erikseen sovitaan, että molemmat tekevät omia juttujaan, niin se on täysin ok. Toinen voi mennä sinne kaveriporukan kanssa mökille, jos toinen haluaa olla vaikka itsekseen kotona. Sitä en ymmärrä, että toinen vaan lähtee mitään sanomatta sinne kaveriporukan kanssa ryyppäämään eikä pyydä mukaan tai edes keskustele asiasta.
Eli jos juhlapyhillä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä ja siksi toivoo, että puoliso viettää sen sillä tavalla, mikä häntä ilahduttaa, niin häntä ei rakasta? ok.
Meillä ei kyllä lähdetä kaveriporukan kanssa milloinkaan ryyppäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikien illatkin on kypsä juttu muulloin, mut miksi just juhannuksena? Minusta se on yhteinen juhla, tyttöjen ja poikien iltoja voi viettää muulloin =)
Juhannus on monille vain ylimääräinen vapaapäivä. Ei mitään sen isompaa tai edes mikään juhla.
Vierailija kirjoitti:
Miehen logiikkaa: juhannus ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa viikonloppu - kieltäytyy viettämästä sitä puolisonsa kanssa ja haluaa välttämättä kavereiden kanssa mökille ilman puolisoa. Kuten minä tahansa viikonloppuna?
Ja "kostoksi" puolison keskusteluyrityksestä suuttuu ja menee töihin. Tai "töihin".
Btw tuollainen syyllistäminen keskusteluyrityksen takia on yksi merkki siitä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos ei nyt suorastaan petä, niin ainakin salailee jotain kannaltasi epämiellyttävää.
Naisen logiikka:
juhannus on arkea spesiaalimpi aika --> aika pitää viettää vaimon kanssa.
juhannus ei ole arkea spesiaalimpi aika --> aika pitää viettää vaimon kanssa (koska arki muutenkin vietetään kotona).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että sinne mökille tulee myös naisia, ja sinne on kutsuttu joku sellainen sussu, josta mies olisi kiinnostunut. Ei voi ottaa tyttöystävää mukaan, koska haluaa koittaa onneaan sen kiinnostuksen kohteen kanssa. Muuten en näe mitään syytä miksi sinua ei ole kutsuttu.
Jos mies mieluummin viettää aikaa poikaporukassa kuin sinun kanssasi, niin prioriteetit on aika selvät. En kattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien illatkin on kypsä juttu muulloin, mut miksi just juhannuksena? Minusta se on yhteinen juhla, tyttöjen ja poikien iltoja voi viettää muulloin =)
Juhannus on monille vain ylimääräinen vapaapäivä. Ei mitään sen isompaa tai edes mikään juhla.
Juu onhan heitäkin, joille vaikka joulu ei merkitse mitään, vaan silloinkin ryypätään kantiksessa kuten muulloinkin.
Ap:n asiallahan ei ole meille muille oikeasti mitään väliä, mutta hyvähän se olisi että pariskunnalla olisi keskinäinen ymmärrys, miten tällaiset jutut koetaan. Kiva jos olisi suunnilleen samansuuntaiset ajatuksen.
Joka tapauksessa näistä pitää puhua, kuten kaikesta muustakin. Hyvä kommunikointi on hyvän suhteen perusta. Kompromissi juhannuksen vietossakin on täysin hyvä ratkaisu, kunhan se on molemmille ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muusta kuin että tuollainen kaveriporukalla mökkeilevä ja oletettavasti kännäävä kolmikymppinen mies olisi suurin turn-off koko maailmassa. Hyhhyh mitä junttimeininkiä. Tuollaista tehtiin joskus 18-vuotiaana, en ymmärrä miksi kukaan järkevä aikuinen haluaisi viettää aikaa tuolla tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Aviomieheni ei kirjoita vauvapalstalle, joten rohkenin nyt käyttää me-ilmaisua, etenkin kun on asiasta puhuttu ja molempien mielipide on sama. :D
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen mies kavereidensa kanssa viettämään mökkijuhannusta ja vaimo istuu yksin kotona? Sinänsä ihan sama miten juhannusta vietetään mutta täytyy löytyä sellainen ratkaisu joka sopii molemmille ja jossa molempien mielipide tule huomioiduksi. Nyt miehesi käyttäytyy kuin teini-ikäinen, minäminäminä!!
Eiköhän sitä nainen voi itselleen ihan omaa ohjelmaakin keksiä omien ystäviensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen logiikkaa: juhannus ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa viikonloppu - kieltäytyy viettämästä sitä puolisonsa kanssa ja haluaa välttämättä kavereiden kanssa mökille ilman puolisoa. Kuten minä tahansa viikonloppuna?
Ja "kostoksi" puolison keskusteluyrityksestä suuttuu ja menee töihin. Tai "töihin".
Btw tuollainen syyllistäminen keskusteluyrityksen takia on yksi merkki siitä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos ei nyt suorastaan petä, niin ainakin salailee jotain kannaltasi epämiellyttävää.
En mennyt sunnuntaina vakoilemaan, onko miesystäväni auto työpaikalla - joskaan minulla ei halliin edes kulkulupaa ole - mutta en voinut olla huomaamatta, että auton mittariin oli sunnuntain aikana ilmestynyt kilometrejä liki 300 lisää, vaikka työpaikka on muutaman kilometrin säteellä.
Täällä joku osuvasti sanoi, että juhannusta voi kukin viettää haluamallaan tavalla, kunhan tähän lopputulemaan on yhteistuumin päädytty. Minua häiritsee se, miksei miesystävä voi tulla juhannuspäiväksi kotiin tai suostu keskustelemaan asiasta kanssani. En tiedä, miten voisin toista houkutella puhumaan, mikäli se ei selkeästi kiinnosta.
Siirryn nyt mukavan juhannuksen suunnittelemiseen, toivottavasti tekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Aviomieheni ei kirjoita vauvapalstalle, joten rohkenin nyt käyttää me-ilmaisua, etenkin kun on asiasta puhuttu ja molempien mielipide on sama. :D
Meillä sama, mutta aviovaimoni ei kirjoittele vauvapalstalle. minä sen sijaan kirjoittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme toistemme parhaat ystävät ja on täysin itsestäänselvyys, että vietämme juhannuksen yhdessä. Ennen miestäni minullakin oli näitä, jotka laittoivat kaiken muun edelleni. Turhaa ajanhaaskausta ne miehet olivat, eivät mitään muuta.
Minulla särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään) aina, kun kuulen jonkun puhuvan myös puolisonsa mielipiteestä; "me", "meillä tehdään".
Oma puolisoni tykkäisi viettää juhannusta isommalla porukalla, joten ihan vilpittömästi sitä hänelle ehdotin ja niin on aikaisempina vuosina juhannusta vietettykin, että hän on ollut omissa porukoissaan ja minä omissa menoissani (yleensä iäkkään vanhempani luona, viime vuonna ulkomailla). Tänä kesänä hän kuitenkin ihan omasta halustaan ja toiveestaan on mieluummin minun kanssani kaksin.
En todellakaan ymmärrä, miksi juhannuksen vietto yhdessä olisi itsestäänselvyys tai miksi sen edes pitäisi olla.
Pitäisikö se sitten ilmaista että puolisollani ja minulla on yhteinen mielipide? Kyllä normaalissa parisuhteessa syntyy se tila kun toisen kuulee sanomattakin ja ymmärtää puolesta sanasta. Hyvin pystyy sanomaan mitä "meillä" ajatellaan jostain. Jos et tunne kumppaniasi niin silloin tietysti joudut kysymään kuten keltä tahansa ventovieraalta asioista.
Miehen logiikkaa: juhannus ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa viikonloppu - kieltäytyy viettämästä sitä puolisonsa kanssa ja haluaa välttämättä kavereiden kanssa mökille ilman puolisoa. Kuten minä tahansa viikonloppuna?
Ja "kostoksi" puolison keskusteluyrityksestä suuttuu ja menee töihin. Tai "töihin".
Btw tuollainen syyllistäminen keskusteluyrityksen takia on yksi merkki siitä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos ei nyt suorastaan petä, niin ainakin salailee jotain kannaltasi epämiellyttävää.