Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen lapsi erityislapsi, mikä riski saada toinen?
13.06.2020 |
Meillä on mieheni kanssa yksi lapsi, reilu 4v ja nyt sai diagnoosin laaja-alaisesta kehityshäiriöstä/-viivästymästä, on myös autismin ja ADHD:n piirteitä. Lapsi on jatkuvasti avun piirissä ja kehitystä on tapahtunut nyt paljon tämän vuoden aikana, puhetta ei kuitenkaan vielä tule. Muutamia yliherkkyyksiä lapsella epäiltiin, mutta ne karsiutuivat pois tutkimuksissa, ainoastaan pientä ääniyliherkkyyttä on havaittavissa kausittais luontoisena.
Aiomme hankkia toisen lapsen ja yritys on tarkoitus aloittaa ensi kuussa. Mikä riski on saada toinen erityislapsi?
Kummankaan suvussa ei tietääksemme ole autismia, ainoastaan miehen puolen suvussa on muutamia perussairauksia ja lukihäiriötä. Saattaa myös olla diagnosoimaton personaallisuushäiriö, mutta sitä en tiedä varmaksi.
Olen useasti epäillyt, että itse olisin autistinen, koska lapsi on täysin minun kopioni. Muistan, miten itselleni oli juuri samat asiat aivan yhtä vaikeita ja aloin itsekin puhua vasta liki 5-vuotiaana. Asiaa ei kuitenkaan ole tutkittu, enkä koe tarvitsevani mitään apua arjessa tmv. Pärjään aivan hyvin kaikilla elämän osa-alueilla, paitsi että joskus koen puhuvani typeriä. Tajuan välillä heti suuni avattua, että nyt tuli sanottua typerästi. Minulla on lisäksi useampia yliherkkyyksiä.
Tiedän, että toinen lapsi voi myös olla erityislapsi, varsinkin jos itselläni on autismi tmv. Kasvatan kuitenkin jo tätä yhtä, joten en koe asiaa niin ongelmalliseksi, koska tämä arki on minulle normaalia.
Onko teillä muilla, joilla on esikoinen ollut erityislapsi, tullut lisää erityislapsia vai ovatko sisarukset olleet "normaaleja"?
Kommentit (54)
Tuttavaperheessä kolme lasta, kaikki erityisiä. Kehitysvamma, autismi, kaikki löytyy. Aikamoista menoa heillä. En ottaisi riskiä, tyytyisin yhteen lapseen tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä kolme lasta, kaikki erityisiä. Kehitysvamma, autismi, kaikki löytyy. Aikamoista menoa heillä. En ottaisi riskiä, tyytyisin yhteen lapseen tuossa tilanteessa.
Tiedätkö, onko vanhemmilla tai suvuissa samanlaisia ongelmia? Tuskin tiedät raskausajasta?
Ap
Kyllähän adhd:n ja autismiin liittyy yleensä perinnöllistä alttiutta, mutta ei ole kovin selvää, miten merkittävää. Siksi riskin arviointi on vaikeaa. Sanoisin kuitenkin, että jos teillä on tällä hetkellä tuo ajatus, että toinen erityislapsi ei ole toiveissa, ei ehkä kannata ainakaan pariin vuoteen hankkia perheenlisäystä. Usein erityislasten kanssa nuo ekat vuodet on vielä enemmän opettelua ja totuttelua kaikkeen uuteen ja muuttuneeseen kuin "tavallisen" lapsen kanssa ja siksi voikin ehkä olla hedelmällisempää pohtia pikkusisarusten mahdollisuutta kun vanhempi, erityinen lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen yli ja itsekin olette enemmän asian kanssa sinut? Tsemppiä joka tapauksessa, minkä ratkaisun ikinä teettekin!
Kyllä riski on erittäin suuri.
Itse en ainakaan koskaan tekisi toista lasta, sillä missään tapauksessa ja missään olosuhteissa en jaksaisi hoitaa ja kasvattaa kahta erityislasta.
Jokainen tietenkin tekee kuitenkin niin, kuin itsestä parhaalta tuntuu!
Riski on todellakin erittäin korkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riski on käsittääkseni aika iso. Jos olisin ap, niin lykkäisin toisen lapsen tekemistä kunnes esikoinen kasvaa ja nähtäisiin millaista apua hän tulee oikeasti tarvitsemaan päivittäin.
Eiköhän se ensimmäinen erityislapsi yleensä jää ainoaksi lapseksi. Miksi kukaan hankkisi toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän adhd:n ja autismiin liittyy yleensä perinnöllistä alttiutta, mutta ei ole kovin selvää, miten merkittävää. Siksi riskin arviointi on vaikeaa. Sanoisin kuitenkin, että jos teillä on tällä hetkellä tuo ajatus, että toinen erityislapsi ei ole toiveissa, ei ehkä kannata ainakaan pariin vuoteen hankkia perheenlisäystä. Usein erityislasten kanssa nuo ekat vuodet on vielä enemmän opettelua ja totuttelua kaikkeen uuteen ja muuttuneeseen kuin "tavallisen" lapsen kanssa ja siksi voikin ehkä olla hedelmällisempää pohtia pikkusisarusten mahdollisuutta kun vanhempi, erityinen lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen yli ja itsekin olette enemmän asian kanssa sinut? Tsemppiä joka tapauksessa, minkä ratkaisun ikinä teettekin!
Kiitos näkökulmasta!
Itsekin olen tutkinut tuota, miten herkästi periytyy, mutta siitä tiedetään tosiaan kovin vähän.
Tottakai sitä aina toivoisi, että lapsi on terve ja kehittyy normaalisti, mutta itse ainakin olen sinut ajatuksen kanssa, että toinenkin voi olla erityislapsi. Hyväksyin esikoisenkin erilaisuuden ja reilut pari vuotta sitten, kun asiaa vasta tutkittiin eikä mitään varmaa vielä ollut. Minä silti tiesin jo silloin, että hän ei ole "normaali". Olihan asia silti tietysti omalla tavallaan järkytys, koska lapsi kehittyi jopa nopeammin kuin muut ikäisensä reilun vuoden ikään saakka.
Tätä on lykätty jo parilla vuodella, kun esikoinen laitettiin tarkempiin tutkimuksiin, enkä haluaisi enää isompaa ikäeroa lapsille. Pelkään myös mahdollisuutta sekundaariseen lapsettomuuteen ja onhan raskausaikakin pitkä. Lisäksi minulla on sairaus, joka pahenee iän myötä ja raskaus rasittaa minua vielä lisää, joten en haluaisi odotella enää toisen raskauden kanssa, vaan hoitaa lapset nyt vielä, kun jaksan ja voin suhteellisen hyvin.
Ap
Jokainen miettii lapsilukunsa itse ja myös erityislapsella on oikeus sisarukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painin itse tämän asian kanssa, sillä erolla että lapset on jo tehty. Kolmesta lapsesta nuorin sai juuri adhd-diagnoosin, hän on 6 v. Vanhin, 12 v., on tutkimuksista. Hänellä samaa alettiin epäillä vasta nyt. Seuraavana tutkitaan keskimmäinen ja myös itse olen pyytänyt päästä tutkimuksiin. Veljelläni löydettiin aikuisena. Meillä nämä jääneet pimentoon tähän asti, kun lapset ja minä olemme kaikki pärjänneet koulussa/opinnoissa todella hyvin. Kuulemma matemaattinen/kielellinen lahjakkuus usein kompensoi adhd:n oireita. Vasta nuorimmalla oli niin selkeä hyperaktiivisuus, että siihen kiinnitettiin huomioita. Me muut olemme lähinnä hajamielisiä/"boheemeita", eli enemmän add:n oireisto.
Meillä siis vahvasti periytynyt suvusta. Tällä tietämyksellä en tekisi/tee lapsia lisää.
Ap, toivoisin että ajattelisit pelkästään itsesi ja halujesi sijaan esikoistasi, jolla on vaikeaa ja joka kaipaa tukeasi. Toisen lapsen syntyessähän hän jää pienemmälle huomiolle ja tyelle, onko se oikein jos hän näitä kuitenkin tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän adhd:n ja autismiin liittyy yleensä perinnöllistä alttiutta, mutta ei ole kovin selvää, miten merkittävää. Siksi riskin arviointi on vaikeaa. Sanoisin kuitenkin, että jos teillä on tällä hetkellä tuo ajatus, että toinen erityislapsi ei ole toiveissa, ei ehkä kannata ainakaan pariin vuoteen hankkia perheenlisäystä. Usein erityislasten kanssa nuo ekat vuodet on vielä enemmän opettelua ja totuttelua kaikkeen uuteen ja muuttuneeseen kuin "tavallisen" lapsen kanssa ja siksi voikin ehkä olla hedelmällisempää pohtia pikkusisarusten mahdollisuutta kun vanhempi, erityinen lapsi on jo kasvanut pikkulapsivaiheen yli ja itsekin olette enemmän asian kanssa sinut? Tsemppiä joka tapauksessa, minkä ratkaisun ikinä teettekin!
Kiitos näkökulmasta!
Itsekin olen tutkinut tuota, miten herkästi periytyy, mutta siitä tiedetään tosiaan kovin vähän.
Tottakai sitä aina toivoisi, että lapsi on terve ja kehittyy normaalisti, mutta itse ainakin olen sinut ajatuksen kanssa, että toinenkin voi olla erityislapsi. Hyväksyin esikoisenkin erilaisuuden ja reilut pari vuotta sitten, kun asiaa vasta tutkittiin eikä mitään varmaa vielä ollut. Minä silti tiesin jo silloin, että hän ei ole "normaali". Olihan asia silti tietysti omalla tavallaan järkytys, koska lapsi kehittyi jopa nopeammin kuin muut ikäisensä reilun vuoden ikään saakka.
Tätä on lykätty jo parilla vuodella, kun esikoinen laitettiin tarkempiin tutkimuksiin, enkä haluaisi enää isompaa ikäeroa lapsille. Pelkään myös mahdollisuutta sekundaariseen lapsettomuuteen ja onhan raskausaikakin pitkä. Lisäksi minulla on sairaus, joka pahenee iän myötä ja raskaus rasittaa minua vielä lisää, joten en haluaisi odotella enää toisen raskauden kanssa, vaan hoitaa lapset nyt vielä, kun jaksan ja voin suhteellisen hyvin.
Ap
Etkö tajua, että esikoisesi ei koskaan lähde kotoa vaan on kotona kunnes kuolette? Siihenkö vielä toinen erityislapsi?
Ja sanon nyt vielä, että jos toinenkin lapsi olisi erityislapsi, se ei sinällään muuttaisi mitään. Onhan arki tietysti paikoitellen raskasta esikoisen kanssa, mutta en tiedä muustakaan, minulla ei ole mitään mihin verrata.
Silloin minulla olisi vain kaksi lasta, jotka ovat haastavampia ja se olisi minulle normaalia, kuten toisille on normaalia kasvattaa ja elää arkea "normaalien" lapsien kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se riski kohonnut, varsinkin autismikirjon häiriöissä. Mielestäni toisen lapsen voi hyvin tehdä, jos molempien voimavarat riittävät ja halua riittää. Toinen lapsi ei hyvinvoivilla vanhemmilla pakkaa kaada, mutta kolmas saattaa hyvinkin.
Meillä esikoinen asperger ja olen itse miehenkin sanojen mukaan vähintään asperger-piirteinen. Olen melko varma että toinen vanhemmistani on myös asperger. Kuopus ei näillä näkymin ole mitenkään "erityinen", mutta kyllä tämä elämä menisi ihan kivasti vaikka olisikin. Esikoinen on lopulta meidät vanhemmat tähän kunnolla kouluttanut, jos niin voi sanoa.
Yliherkkyyksiä meilläkin, sekä minulla että esikoisella.
Meidän esikoisella on aikalailla samat diagnoosit. Seuraavalla kanssa. Käytiin perinnöllisyyslääkärin luona juttelemassa mitkä tsäänssit kolmannella olis samoihin diagnooseihin. Lähes 100% :/
Meillä 5 lasta, 2 autistista, 3 tervettä.
Saatiin lapset nopeassa tahdissa(mukana kaksoset), eikä 1. autistin kanssa asia tullut heti ilmi(puhumattakaan tilanteen vakavuudesta).
Samat perintötekijät voivat aiheuttaa niin lievää as-piirteisyyttä kuin syvää kehitysvammaisuutta.
Meillä toinen lapsi on erityislapsi. Niissä perheissä joita itse tiedän esim. vertaistuen piiristä melko harvassa on useampia erityislapsia, muutamassa kyllä.
Kannattaisiko asiasta käydä keskustelemassa jonkun perinnöllisyyslääketieteeseen perehtyneen henkilön kanssa, ja selvittää, minkä verran teidän lapsen erityispiirteissä on perinnöllistä ja minkä verran muiden tekijöiden vaikutusta.
Koska lapsellanne on monen tyyppisiä erityispiirteitä, voi hänen kanssaan olla sen verran elämistä, että toinen lapsi, vaikka olisi normaalisti kehittyvä, voisi kärsiä siitä, että erityispiirteitä omaava sisarus vie paljon vanhempien huomiota, eikä hänelle riitä aikaa niin paljon kuin hän tarvitsisi.
Eli kannattaa seurailla tilannetta muutaman vuoden ajan, ja miettiä, olisiko teillä aidosti aikaa sille toisellekin lapselle.
Vaikka se toinen lapsi olisikin syntyessään terve, niin todennäköisesti tulisi masentumaan tmv, koska ei ole saanut tarpeeksi huomiotta teiltä vanhemmilta. Vaikka kuinka yrittäisi huomioida molempia lapsia tasapuolisesti niin erikoislapsen ehdoilla mennään.
up