Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.
Kotirouva on eri asia kuin kotiäiti. Kotirouvalla voi olla vaikka minkälaisia harrastuksia ja sense of purpose voi olla vaikka miten vahva. Itselläni on ainakin merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja muita asioita joista nautin.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.
Ei kai tässä elämässä mikään ole helppoa. Kyllähän tuota nyt tehdään. Useimmissa töissä on jotain rutiineja joita voi seurailla ja tottumiseen menee kaksi viikkoa. Jos suoraan töihin meno tuntuu liian vaikealta, niin koulunpenkin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.
Minusta kotiäitiyden pohdiskelussa muiden ei-kotiäitien toimesta on järkeä vain siltä kannalta, että mietitään mikä on faktaa. Raha on konkreettista ja faktaa. Kaikki kotiäidit eivät välttämättä tiedosta raha-asioita riittävästi, mutta suurin osa varmasti tiedostaa, että eläkekertymä jää pieneksi.
Sen sijaan toisten elämän "sense of purpose"- pohdinta ei pohjaudu yhtään mihinkään. Olivat ne toiset kotiäitejä tai jotain muita naisia. Kyse on vain omien ennakkoluulojen ilmoille saattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Miksi olisin kodinkone (teemme kotityöt puoliksi) tai miehen jatko vaikken tee palkkatyötä. Kyllä, minulla on omissa nimissäni omistuksia niin paljon että vaikka miehelle kävisi mitä, eläisin loppuikäni mukavasti. En ole tehnyt päätöksiäni lyhytnäköisesti, enkä pyydä sinulta mitään erityistä arvostusta. En ole koskaan etsinyt elättäjää, rakastuin tähän mieheen ja elämä hänen kanssaan vaati tiettyjä uhrauksia, kuten elämä minun kanssani vaati häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mielelläni kotiäiti/rouva.
En saa työstä mitään muuta kun palkkaa, eikä sekään edes ole kovin hyvä. Päivät venyy matkoineen pitkiksi, aikaa siis ei arkena ole riittävästi mihinkään. En tiedä millä tavalla työssä käyminen jalostaa ihmisestä paremman, minut se on ainakin saanut lähes palamaan loppuun.
Jos olisi mahdollisuus valita, niin ihan hitsin paljon mielummin hoitaisin lapset itse kotona kuin ajellen minuuttiaikatauluilla työpaikan, päiväkodin ja kodin väliä.
Olin itsekin aikoinaan sitä mieltä että naisen kuuluu tottakai käydä töissä eikä missään nimessä alistua miehen elätettäväksi. Kummasti vaan lapsiperhearki karisti turhan idealismin.
Väittäisin muutenkin että äitien työssäkäynti on yksi syy avioeroihin. Ennen riitti että nainen hoiti lapset ja kodin ja mies elätti perheen. Nyt naiset on töissä, hoitaa lapset ja kodin. Parisuhdekin pitäisi pitää kasassa. Feminismi on ollut haitallista nimenomaan naisille, vaatimukset ovat naisia kohtaan vaan kasvaneet.
Ole ap ylpeä että olet saanut valita. Harvalla tuohon on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulle työ on niin rakas etten voisi olla tekemättä sitä. Olen kunnianhimoinen. Edustuskotirouvana olo ois ihme löllymistä päivästä toiseen. En todellakaan kadehdi vaan säälin.
Säälisi kertoo vain siitä, ettet ole tyytyväinen elämääsi. Miksi ajattelet, että kunnianhimoa voi toteuttaa vain (palkka)työssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Olen sanonut tämän täällä aikaisemminkin, mutta jos kotiäiti / kotirouva on kodinkoneen, palvelijan tai lapsen roolissa perheessä, ongelma on ihan jossakin muualla kuin kotiäitiydessä. Koko tekstisi kuvaa vain sinun omaa negatiivista ja ennakkoluuloista suhtautumistasi kotiäiteihin.
Mitä varten ne feministit sinun mielestäsi muuten taistelivat? Eikö kaikki ollut ihan hyvin jo silloin aikanaan, kun kaikki naiset olivat töissä pelloilla tai tehtaissa? Jos työnteko kerran on se autuaaksi tekevä asia ja elämän päätavoite. Ei Suomessa ole ollut mitään kotirouvia pientä eliittiä lukuun ottamatta.
Voinen vastata tähän entisenä kotiäitinä ja nykyisenä kotirouvana, pian eläkeläisenä. Vanhemmiten kenekään urat eivät ole enää pätemisen aihe kenellekään. Pitkää ja hyvää avioliittoa arvostaa etenkin nyt, kun molemmilla on vapaa-aikaa.
Tuttavapiiristä ovat eronneet aika harvat, mutta kotirouvista ei yksikään. Voi olla sattumaakin, mutta ero on kova paikka riippuen persoonasta enemmän kuin ammatillisesta taustasta.Joku voi muistella eroaan 20 vuotta katkerana, vsikka olisi pärjännyt ihan hyvin.
Kukaan ei ole ainakaan ääneen kyseenalaistanut kotona olemistani. Olen aina nähnyt sen omana asianamme, mikä ei muille kuulu. Jos omaan elämään ei ole tyytyväinen, niin se tuottaa tarpeen arvostella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle työ on niin rakas etten voisi olla tekemättä sitä. Olen kunnianhimoinen. Edustuskotirouvana olo ois ihme löllymistä päivästä toiseen. En todellakaan kadehdi vaan säälin.
Säälisi kertoo vain siitä, ettet ole tyytyväinen elämääsi. Miksi ajattelet, että kunnianhimoa voi toteuttaa vain (palkka)työssä?
Niin ja kaikilla ei edes ole kunnianhimoa. Elämästä voi ihan vain nauttia tavoittelematta mitään sen ihmeempää kuin vain mielekästä elämää omasta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.Kotirouva on eri asia kuin kotiäiti. Kotirouvalla voi olla vaikka minkälaisia harrastuksia ja sense of purpose voi olla vaikka miten vahva. Itselläni on ainakin merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja muita asioita joista nautin.
Ymmärrän miehen palkalla elämisen siinä tapauksessa, jos on yhdessä tehty se päätös, että nainen hoitaa vastikkeeksi kotia ja (nuoria) lapsia. Mutta sitä en ymmärrä, jos elämä koostuu harrastuksista ja vapaaehtoistöissä puuhastelusta jonkun toisen hoitaessa elatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.Kotirouva on eri asia kuin kotiäiti. Kotirouvalla voi olla vaikka minkälaisia harrastuksia ja sense of purpose voi olla vaikka miten vahva. Itselläni on ainakin merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja muita asioita joista nautin.
Ymmärrän miehen palkalla elämisen siinä tapauksessa, jos on yhdessä tehty se päätös, että nainen hoitaa vastikkeeksi kotia ja (nuoria) lapsia. Mutta sitä en ymmärrä, jos elämä koostuu harrastuksista ja vapaaehtoistöissä puuhastelusta jonkun toisen hoitaessa elatuksen.
Eihän sinun tarvitse sitä ymmärtääkään. Jos ymmärrys ei riitä, niin se ei vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Olen sanonut tämän täällä aikaisemminkin, mutta jos kotiäiti / kotirouva on kodinkoneen, palvelijan tai lapsen roolissa perheessä, ongelma on ihan jossakin muualla kuin kotiäitiydessä. Koko tekstisi kuvaa vain sinun omaa negatiivista ja ennakkoluuloista suhtautumistasi kotiäiteihin.
Mitä varten ne feministit sinun mielestäsi muuten taistelivat? Eikö kaikki ollut ihan hyvin jo silloin aikanaan, kun kaikki naiset olivat töissä pelloilla tai tehtaissa? Jos työnteko kerran on se autuaaksi tekevä asia ja elämän päätavoite. Ei Suomessa ole ollut mitään kotirouvia pientä eliittiä lukuun ottamatta.
Kotirouvia ei nimitetty kotirouviksi, mutta kyllähän vielä 1800-luvulla työnteko oli rahvaan merkki ja pitkälti 1900-luvun puolellakin niin naisille kuin miehillekin. Ja feminismi ei ole koskaan tarkoittanut naisten oikeutta työntekoon, olet aivan tuossa huomautuksessasi. Hölmöjä kommentteja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ymmärräthän sinä hyvä ihminen kait sen verran, että jos vaikka mies tienaa satoja tuhansia vuodessa bruttona, niin kyllä siinä maksetaan rouvankin edestä kiitettävästi veroja. Ja aika monen muunkin puolesta vielä. Jos perheessä on lapsia, ei onnistuisi satojen tuhansien eurojen tienaaminen ilman naisten panosta. Eli jos rouva vaatisi täydellistä tasa-arvoa kotitöissä ja lastenhoidossa ym ja haluaisi tienata yhtä paljon. Silloin lapset eivät vanhempiaan juuri näkisi. Miksi harjoittaa tällaista ahneutta ja sen mukana tulevaa huonoa vointia. Sitä paitsi ei kaikilla aloilla ole mahdollista tienatakaan paljoa. Mitä järkeä on esimerkiksi hoitajavaimon käydä töissä, jos mies tienaa 40 000 euroa kuussa, perheessä on pari lasta. Se hoitajan tuoma 1500 euron lisä ei tuossa tunnu missään eikä sitä tarvita. Perhe voi hyvin, kun äiti huolehtii asioista ja lapsista. Avioehtoa ei ole ja vaimolla rinnakkaiskortti Mastercardista. Tämä esimerkkinä oikeasta elämästä. Kun lapset isoja, voi sitten taas tehdä töitä mielenvirkistykseksi.
Lakkasin lukemasta siinä vaiheessa kun AP valehteli olevansa feministi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielestänne eläminen tällä tavalla on jollain tavalla huonompaa kuin vaikka perityllä omaisuudella?
Peritty omaisuus on todella omassa taskussa, miehen rahat eivät. Epävarmaa elämää ja täytyyhän sitä "jotakin" antaa vastapalvelukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.Kotirouva on eri asia kuin kotiäiti. Kotirouvalla voi olla vaikka minkälaisia harrastuksia ja sense of purpose voi olla vaikka miten vahva. Itselläni on ainakin merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja muita asioita joista nautin.
Ymmärrän miehen palkalla elämisen siinä tapauksessa, jos on yhdessä tehty se päätös, että nainen hoitaa vastikkeeksi kotia ja (nuoria) lapsia. Mutta sitä en ymmärrä, jos elämä koostuu harrastuksista ja vapaaehtoistöissä puuhastelusta jonkun toisen hoitaessa elatuksen.
Eihän sinun tarvitse sitä ymmärtääkään. Jos ymmärrys ei riitä, niin se ei vain riitä.
Hyvin se ymmärrys on riittänyt opiskeluun ja itsensä elättämiseen omalla työllään. En voisi ikinä olla toisen ihmisen elättinä. Ei olisi mitään todellista vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Tiedän ja tunnen aivan omakohtaisesti. Meillä oli kolme pientä lasta, minulla matkapäiviä 100-120 vuodessa (onneksi pääasiassa kotimaassa), miehellä muutama kymmenen. Selvisimme tästä huolellisella suunnittelulla. Pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana matkat sattuivat päällekkäin ja tuolloin anoppi auttoi.
Kyllä se tuki uran takana on ihan merkityksellistä, se että on joku joka tukee kun itsellä usko horjuu, on joku joka muistutttaa että elämässä on muutakin kuin tämän päivän pörssin lasku. Joku jonka kanssa ei tarvitse edes puhua kun toinen osaa jo lohduttaa.