Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ilman näiden kotirouvien panostusta mies ei välttämättä menestyisi niin hyvin.
Onhan se tietysti uraihmiselle iso etu jos kotona on ilmainen au pair hoitamassa lapset ja kotityöt.
Minua vain inhottaa, että sen ilmaisen au pairin osa lankeaa yleensä naisille. On mielestäni väärin, että vielä nykyäänkin naiset nähdään monesti jonkinlaisina miesten palvelijoina joille "menestys" tarkoittaa oman menestyksen sijaan miehen menestymisen mahdollistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
No ei hävetä. Mies tienaa niin paljon ettei minun kerran 3kk latvat tasoittamassa kampaajakäyntini vie meitä vararikkoon. En koe eläväni siivellä, ajattelimme mieheni kanssa kumpikin meitä tiiminä ja rahoja yhteisinä. Meille tärkeämmäksi kuin raha itseisarvona paljastui mahdollisuus viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon. Ja se onnistui ainoastaan jos minä en työskentele. Minusta on feminististä todeta että minulla on mahdollisuus toimia näin. Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Miksi sinun piti luopua kokonaan urasta jotta teillä olisi aikaa olla yhdessä? Miksei mies voinut vain työskennellä vähemmän?
En ole tuo jolta kysyit, mutta kysymyksesi on aika naiivi. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ansaitsevat hyvin, yrittäjiä ja johtajia. Jokainen heistä on joutunut tekemään todella paljon työtä päästäkseen siihen missä on. Ei kesälomia, vakituisia työaikoja jne. ole kenelläkään heistä.
Mitä järkeä tuollaisessa on, jos kuitenkin haluaa myös perheen? Silloin pitäisi osata suunnitella asiat niin että perhe tulisi ensin ja ura vasta sitten, eli mihinkään yrittämiseen tai johtotehtäviin pyrkimiseen ei välttämättä jää aikaa.
En ole kotirouva, mutta tässä keskustelussa hämmästyttää omien arvostuksien asettaminen normiksi kaikille. Suomessa ei olisi minkäänlaista yritystoimintaa tai älyllistä elämää ylipäätään, jos perhe asettaisiin kaikessa kaiken edelle kaikkien muidenkin puolesta. Moniarvoiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että muilla voi olla erilaisia elämäntapoja ja arvostuksia kuin itsellä. Kotirouvat ovat toivottavasti vapaaehtoisesti valinneet tukea miehen uraa, jolloin suomalaisissa parisuhteissa niin tavanomaista tasapainottelua molempien urien ja ajankäytön priorisoinnin välillä ole. Se muuten on tutkitusti yksi eniten riitoja aiheuttava asia parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ilman näiden kotirouvien panostusta mies ei välttämättä menestyisi niin hyvin.
Onhan se tietysti uraihmiselle iso etu jos kotona on ilmainen au pair hoitamassa lapset ja kotityöt.
Minua vain inhottaa, että sen ilmaisen au pairin osa lankeaa yleensä naisille. On mielestäni väärin, että vielä nykyäänkin naiset nähdään monesti jonkinlaisina miesten palvelijoina joille "menestys" tarkoittaa oman menestyksen sijaan miehen menestymisen mahdollistamista.
Koita vähän kyseenalaistaa noita näkemyksiäsi. Ovat kovin mustavalkoisia. Kukaan ei kärsi tällaisessa vapaaehtoisessa järjestelyssä tai kärsimys menee tasan. Mies luopuu osasta rahoistaan, nainen luopuu ammatillisista tavoitteistaan, mies pääsee kotona helpommalla, nainen pääsee helpommalla ilman kodin ulkopuolista työtä. Kuka tässä on se joka käyttää enemmän toista hyväksi? Jos perheessä kaikki on tyytyväisiä niin mitä ihmeen sijaiskärsijöitä te olette ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
No ei hävetä. Mies tienaa niin paljon ettei minun kerran 3kk latvat tasoittamassa kampaajakäyntini vie meitä vararikkoon. En koe eläväni siivellä, ajattelimme mieheni kanssa kumpikin meitä tiiminä ja rahoja yhteisinä. Meille tärkeämmäksi kuin raha itseisarvona paljastui mahdollisuus viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon. Ja se onnistui ainoastaan jos minä en työskentele. Minusta on feminististä todeta että minulla on mahdollisuus toimia näin. Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Millaiset työt teillä sitten olisi ollut, jos työskentelisitte aivan eri aikoihin? Kun syysi työn laistamiseen on se, että päätarkoitus on viettää yhteistä aikaa mahdollisimman paljon?
Ap vastaa vaikkei kysymys minulle suoraan ollutkaan, minä olisin todennäköisesti työllistynyt johonkin järjestöön ja mies on yrittäjä joka matkusti siihen aikaan vielä aika paljon. Mies tekee ympäripyöreitä päiviä ja jo opiskeluaikoina oli vaikeuksia kun oli läsnäolopakollisia luentoja. Miehen työn kannalta helpointa oli se että pääsin hänen mukaansa ja jos kokouksia ei ollut, pystyimme viettämään yhdessä aikaa päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ilman näiden kotirouvien panostusta mies ei välttämättä menestyisi niin hyvin.
Onhan se tietysti uraihmiselle iso etu jos kotona on ilmainen au pair hoitamassa lapset ja kotityöt.
Minua vain inhottaa, että sen ilmaisen au pairin osa lankeaa yleensä naisille. On mielestäni väärin, että vielä nykyäänkin naiset nähdään monesti jonkinlaisina miesten palvelijoina joille "menestys" tarkoittaa oman menestyksen sijaan miehen menestymisen mahdollistamista.
Minä en niinkään ajattele meitä miehenä ja naisena tuon ”menestyksen” suhteen, vaan ainoastaan etujoukkoina ja taustajoukkoina. Minä en haluaisi tehdä mieheni työtä, mutta minä olen hiton hyvä tukemaan häntä siinä. Sillä me maksimoimme sekä perheen elintason että yhteisen hyvinvointimme. Ehkä kyse on ikäerostakin, kun tapasimme olin nuori ja hän oli jo ehtinyt perustaa menestyvän yrityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mietin tätä yhteiskunnalliselta kannalta: mitä tarkoittaisi naisten asemalle, jos naiset sankoin joukoin valitsisivat elää miehen uraa tukien. Sanna Marinkin toteaisi, että kas, pääsen helpommalla, kun pidän kotona tiskipöytää puhtaana ja itseni nättinä. Minusta naisten mukanaolo yhteiskunnallisessa elämässä muuttaa maailmaa aidosti parempaan suuntaan, vaikka se vaatiikin usein yksilöiltä venymistä ja puolisoiden tarpeiden sovittelua yhteen.
Lisäksi luulen, että yhteiselo on parisuhteessa aidosti parempaa, kun molemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet saada vaikutteita myös kotielämän ulkopuolelta. Nätteys ei pitkälle riitä, jos pää humisee tyhjyyttä. Toki tavoitteellinen harrastaminen ja vapaaehtoistyö voivat antaa aitoja haasteita eikä rahan tienaaminen ole välttämätöntä, jos sitä ei kerran tarvitse.
Onneksi kaikilla ei ole yhtä kielteinen ja vääristynyt kuva kotiäitiydestä ja osaa perustella näkemyksensä fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
No ei hävetä. Mies tienaa niin paljon ettei minun kerran 3kk latvat tasoittamassa kampaajakäyntini vie meitä vararikkoon. En koe eläväni siivellä, ajattelimme mieheni kanssa kumpikin meitä tiiminä ja rahoja yhteisinä. Meille tärkeämmäksi kuin raha itseisarvona paljastui mahdollisuus viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon. Ja se onnistui ainoastaan jos minä en työskentele. Minusta on feminististä todeta että minulla on mahdollisuus toimia näin. Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Millaiset työt teillä sitten olisi ollut, jos työskentelisitte aivan eri aikoihin? Kun syysi työn laistamiseen on se, että päätarkoitus on viettää yhteistä aikaa mahdollisimman paljon?
Ap vastaa vaikkei kysymys minulle suoraan ollutkaan, minä olisin todennäköisesti työllistynyt johonkin järjestöön ja mies on yrittäjä joka matkusti siihen aikaan vielä aika paljon. Mies tekee ympäripyöreitä päiviä ja jo opiskeluaikoina oli vaikeuksia kun oli läsnäolopakollisia luentoja. Miehen työn kannalta helpointa oli se että pääsin hänen mukaansa ja jos kokouksia ei ollut, pystyimme viettämään yhdessä aikaa päivisin.
Entä kouluikäiset lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ilman näiden kotirouvien panostusta mies ei välttämättä menestyisi niin hyvin.
Onhan se tietysti uraihmiselle iso etu jos kotona on ilmainen au pair hoitamassa lapset ja kotityöt.
Minua vain inhottaa, että sen ilmaisen au pairin osa lankeaa yleensä naisille. On mielestäni väärin, että vielä nykyäänkin naiset nähdään monesti jonkinlaisina miesten palvelijoina joille "menestys" tarkoittaa oman menestyksen sijaan miehen menestymisen mahdollistamista.
Sinä voit nähdä kotirouvan miehen palvelijana, mutta kotirouva ei välttämättä näe. Koetapa erottaa omat arvostuksesi siitä, miten muut asioita arvottavat. Monet ajattelevat miehen menestyksen olevan osa perheen menestystä ja yhtä tärkeää kuin oma menestys, esimerkiksi minä itse, vaikken edes ole kotirouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
No ei hävetä. Mies tienaa niin paljon ettei minun kerran 3kk latvat tasoittamassa kampaajakäyntini vie meitä vararikkoon. En koe eläväni siivellä, ajattelimme mieheni kanssa kumpikin meitä tiiminä ja rahoja yhteisinä. Meille tärkeämmäksi kuin raha itseisarvona paljastui mahdollisuus viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon. Ja se onnistui ainoastaan jos minä en työskentele. Minusta on feminististä todeta että minulla on mahdollisuus toimia näin. Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Millaiset työt teillä sitten olisi ollut, jos työskentelisitte aivan eri aikoihin? Kun syysi työn laistamiseen on se, että päätarkoitus on viettää yhteistä aikaa mahdollisimman paljon?
Ap vastaa vaikkei kysymys minulle suoraan ollutkaan, minä olisin todennäköisesti työllistynyt johonkin järjestöön ja mies on yrittäjä joka matkusti siihen aikaan vielä aika paljon. Mies tekee ympäripyöreitä päiviä ja jo opiskeluaikoina oli vaikeuksia kun oli läsnäolopakollisia luentoja. Miehen työn kannalta helpointa oli se että pääsin hänen mukaansa ja jos kokouksia ei ollut, pystyimme viettämään yhdessä aikaa päivisin.
Entä kouluikäiset lapset?
Lapset ovat nyt vasta koulussa ja mies ei enää matkusta samalla tavalla, firma on helpommassa tilanteessa ja mies on pystynyt delegoimaan vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Aivan posketonta, koska on saanut päivähoitoa on velkaa yhteiskunnalle. Paitsi toki persaukiset, jotka aina ovat herrakansaa ja saavat olla myös kotona.
Sikstoisekseen, on naurettavaa olettaa, että kaikki suomalaislapset olisivat olleet päivähoidossa. En tunne juuri ketään sellaista omasta lapsuudestani. Äiti oli ns. uraäiti ja meillä oli kotona kodinhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin tätä yhteiskunnalliselta kannalta: mitä tarkoittaisi naisten asemalle, jos naiset sankoin joukoin valitsisivat elää miehen uraa tukien. Sanna Marinkin toteaisi, että kas, pääsen helpommalla, kun pidän kotona tiskipöytää puhtaana ja itseni nättinä. Minusta naisten mukanaolo yhteiskunnallisessa elämässä muuttaa maailmaa aidosti parempaan suuntaan, vaikka se vaatiikin usein yksilöiltä venymistä ja puolisoiden tarpeiden sovittelua yhteen.
Lisäksi luulen, että yhteiselo on parisuhteessa aidosti parempaa, kun molemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet saada vaikutteita myös kotielämän ulkopuolelta. Nätteys ei pitkälle riitä, jos pää humisee tyhjyyttä. Toki tavoitteellinen harrastaminen ja vapaaehtoistyö voivat antaa aitoja haasteita eikä rahan tienaaminen ole välttämätöntä, jos sitä ei kerran tarvitse.
Naiset tuskin sankoin joukoin valitsevat tätä elämää. En nyt pidä tuota minään riskinä. Yksinkertaisesti jo siksi ettei se ole suurimmalle osalle edes mahdollista. Minäkään en kannata mitään perheverotusta tai muita rakenteita, jotka ohjaavat naisia kotiin. Sellainen vääristää yhteiskuntaa. Mutta kotirouvana olo on Suomessa marginaalinen ilmiö, eikä mikään ongelma valtion kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Kermaper…..se kotirouva. Piti tänne tulla oikein mainostamaan, onko sinulla noin huono itsetunto, että pitää täältä tulla hakemaan vahvistusta sinun kotirouvailulle. En todellakaan ole kateellinen, en ole koskaan halunnut olla kotirouva, ahdistava ajatuskin. Olen aina sanonut parisuhteissa että minähän en sitten miksikään kotiorjaksi rupea. Tienaan omat rahani työllä mistä pidän. Aika vanhanaikaista tuollainen kotirouvailu.
Kuulostat vihaiselta ja katkeralta ihmiseltä. Miksi toisten tapa elää omaa, ainutlaatuista elämäänsä haluamallaan tavalla häiritsee sinua niin paljon?
Vaikuttaa siltä, ettet jostakin syystä ole tyytyväinen elämääsi. Silloin on hyvä kääntää katse omaan itseen ja alkaa tehdä pieniä muutoksia, jotka vievät kohti toivotunlaista elämää. Esimerkiksi arvotyöskentelystä voisi olla apua.
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
On tässä sellainen asia, että koulutukset sun muut maksaa tavallaan etukäteen takaisin kun ei sitten iäkkäämpänä nosta työeläkettä, se kun ei kotirouville kerry. Jonkun muutaman satasen takuueläkkeen saa
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin tätä yhteiskunnalliselta kannalta: mitä tarkoittaisi naisten asemalle, jos naiset sankoin joukoin valitsisivat elää miehen uraa tukien. Sanna Marinkin toteaisi, että kas, pääsen helpommalla, kun pidän kotona tiskipöytää puhtaana ja itseni nättinä. Minusta naisten mukanaolo yhteiskunnallisessa elämässä muuttaa maailmaa aidosti parempaan suuntaan, vaikka se vaatiikin usein yksilöiltä venymistä ja puolisoiden tarpeiden sovittelua yhteen.
Lisäksi luulen, että yhteiselo on parisuhteessa aidosti parempaa, kun molemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet saada vaikutteita myös kotielämän ulkopuolelta. Nätteys ei pitkälle riitä, jos pää humisee tyhjyyttä. Toki tavoitteellinen harrastaminen ja vapaaehtoistyö voivat antaa aitoja haasteita eikä rahan tienaaminen ole välttämätöntä, jos sitä ei kerran tarvitse.
Miten sinä, fiksu ihminen et sitten ymmärrä, miten naurettavia ja tyhmiä stereotypioita esität kotiäideistä. Minusta ap on ihan oikeassa siinä, että todellista feminismiä on sallia monenlaiset valinnat naisille dissaamatta niitä toisten naisten toimesta. Eräs tunnetuimmista suomalaisista kotiäideistä oli muunmuassa Fredrika Runeberg. Kannattaisiko vähän tutustua kotiäiteihin, joiden "pää humisee tyhjyyttä", koska miehen omaisuus mahdollistaa monenlaista, joista työssäkäyvä äiti voi vain haaveilla.
uraa ei mahdollista kukaan muu kuin sen tekijä itse.
Ei siihe kotirouvaa tarvita, halvemmaksi tulee siivooja jos käy matkoilla paljon.
Minä mietin korirouvien kohdalla sitä, että entä sitten kun lapset alkavat olla täysi-ikäisiä? Jos on alle viisikymppinen, eli vielä parhaassa työiässä, mutta ollut työelämästä poissa 15+ vuotta, niin siihen solahtaminen ei varmaankaan ole helppoa.
Entä jos se ero tulee? Vaikka raha-asiat olisivat tasingon myötä kunnossa, niin mitä sitten kun ei olekaan enää miestä ja ydinperhettä joiden eteen on tehnyt sen kaiken.
Minusta elämässä ei ole kyse rahasta, vaan pitää olla myös ”sense of purpose”.
Millaiset työt teillä sitten olisi ollut, jos työskentelisitte aivan eri aikoihin? Kun syysi työn laistamiseen on se, että päätarkoitus on viettää yhteistä aikaa mahdollisimman paljon?