Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielestänne eläminen tällä tavalla on jollain tavalla huonompaa kuin vaikka perityllä omaisuudella?
Peritty omaisuus on todella omassa taskussa, miehen rahat eivät. Epävarmaa elämää ja täytyyhän sitä "jotakin" antaa vastapalvelukseksi.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Eiköhän tässä kritiikissä enemmän ole kyse siitä, että joitakin naisia harmittaa, kun he joutuvat tekemään sekä palkkatyötä, kotityötä että vastaamaan taloudesta ehkä jopa yksin. Monet miehet eivät kanna perheestään vastuuta siten kuin kotiäitien puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Tiedän ja tunnen aivan omakohtaisesti. Meillä oli kolme pientä lasta, minulla matkapäiviä 100-120 vuodessa (onneksi pääasiassa kotimaassa), miehellä muutama kymmenen. Selvisimme tästä huolellisella suunnittelulla. Pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana matkat sattuivat päällekkäin ja tuolloin anoppi auttoi.
Et siis tunne tilannetta sellaisten suurituloisten perheiden kannalta, joista minä puhuin. Matkat eivät ole kotimaassa ja niitä on paljon enemmän kuin teillä. Itsekin olen matkustellut töiden puolesta ja jet lag on aivan pirullinen, jos vaikka joutuu lentämään toiselle mantereelle säännöllisesti.
Totta kai on mahdollista järjestää asiat vaikka olisi tuollainen työtilanne, esimerkiksi omassa perheessäni oli nanny kun olin pieni, mutta itse en sellaista haluaisi, jos olisin vastaavassa tilanteessa naisena. Mitä järkeä on edes tehdä lapsia, jos heitä tuskin näkee, joten ymmärrän hyvin kotiäitien ratkaisut. En silti tuomitse niitä naisia, jotka eivät halua olla kotiäitejä, joilla on anopit auttamassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Kyse oli miehen työkyvyttömyydestä. Jos hän joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, on naisella sama taloustilanne kuin miehen jäädessä eläkkeelle. Lue perintöverotuksesta vaikka wikipediasta, jos et tuon enempää siitä tiedä. Vaikea tietää trollataanko täällä, vai onko tietämys todella noin heikkoa ihan tavallisista yhteiskuntaelämään liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Kyse oli miehen työkyvyttömyydestä. Jos hän joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, on naisella sama taloustilanne kuin miehen jäädessä eläkkeelle. Lue perintöverotuksesta vaikka wikipediasta, jos et tuon enempää siitä tiedä. Vaikea tietää trollataanko täällä, vai onko tietämys todella noin heikkoa ihan tavallisista yhteiskuntaelämään liittyvistä asioista.
Siis perimisestä. Helle jo pehmentää pään, joten lopetan trolleille vastaamisen tähän. Jos teidän on tarkoitus pelotella kotiäitejä tyhjän päälle jäämisellä, niin luulisi, että edes alkeelliset tiedot juridisista asioista eron, kuoleman tai työkyvyttömyyden sattuessa olisi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Tuo on yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä, että leski saa puolet. Se mitä leski saa riippuu hänen omasta omaisuudestaan, mutta hän saa korkeintaan puolet. Jos hänellä on omaa omaisuutta riittävästi, ei välttämättä saa mitään, paitsi asumisoikeuden ja leskeneläkkeen. Ellei sitten ole tehty hallintaoikeustestamentti, joka meillä esimerkiksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Tiedän ja tunnen aivan omakohtaisesti. Meillä oli kolme pientä lasta, minulla matkapäiviä 100-120 vuodessa (onneksi pääasiassa kotimaassa), miehellä muutama kymmenen. Selvisimme tästä huolellisella suunnittelulla. Pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana matkat sattuivat päällekkäin ja tuolloin anoppi auttoi.
Et siis tunne tilannetta sellaisten suurituloisten perheiden kannalta, joista minä puhuin. Matkat eivät ole kotimaassa ja niitä on paljon enemmän kuin teillä. Itsekin olen matkustellut töiden puolesta ja jet lag on aivan pirullinen, jos vaikka joutuu lentämään toiselle mantereelle säännöllisesti.
Totta kai on mahdollista järjestää asiat vaikka olisi tuollainen työtilanne, esimerkiksi omassa perheessäni oli nanny kun olin pieni, mutta itse en sellaista haluaisi, jos olisin vastaavassa tilanteessa naisena. Mitä järkeä on edes tehdä lapsia, jos heitä tuskin näkee, joten ymmärrän hyvin kotiäitien ratkaisut. En silti tuomitse niitä naisia, jotka eivät halua olla kotiäitejä, joilla on anopit auttamassa jne.
Miten kauas sinun mielestäsi pitäisi mennä ja miten pitkäksi ajaksi, että kelpaa? Ihminen, joka lähtee aamulla viideltä ja palaa klo 23 on arjen pyörityksen kannalta ihan yhtä poissa kuin Uudessa Seelannissa viikon oleva. Me ollaan miehen kanssa tehty töitä Euroopassa, Amerikoissa, kaukoidässä ja Australiassa. Olen ollut pari puolivuotisjaksoa kolmen lapsen, parin koiran, talon ja oman työn kanssa yksin Suomessa miehen ollessa työkomennuksella. Ollaan oltu expatteina joitakin vuosia, ja sielläkin tein töitä sen lisäksi että pyöritin perheen arkea, kun mies joutui matkustamaan. Jos teillä mies on poissa työmatkoilla ja hänellä on kuitenkin aikaa pyöriä vaimon kanssa nähtävyyksissä ja lounailla päiväsaikaan, kiinnostaisi todella tietää, millaisessa työssä mies on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Tuo on yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä, että leski saa puolet. Se mitä leski saa riippuu hänen omasta omaisuudestaan, mutta hän saa korkeintaan puolet. Jos hänellä on omaa omaisuutta riittävästi, ei välttämättä saa mitään, paitsi asumisoikeuden ja leskeneläkkeen. Ellei sitten ole tehty hallintaoikeustestamentti, joka meillä esimerkiksi on.
Hallintaoikeus on hallintaoikeus, ei omistusoikeus. Eikä "Vanhoihin tuloihin perustuvaa" työkyvyttömyyseläkettä saa sillä perusteella, että on ollut kotiäiti. 55+ kotiäiti ei välttämättä kelpaa kenellekään työhön, Kannattaa kerryttää kunnon sijoitussalkku ja ne jokamamman kymmenen sijoituskämppää metroasemien vierestä jauhamassa vuokratuottoja hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Kyse oli miehen työkyvyttömyydestä. Jos hän joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, on naisella sama taloustilanne kuin miehen jäädessä eläkkeelle. Lue perintöverotuksesta vaikka wikipediasta, jos et tuon enempää siitä tiedä. Vaikea tietää trollataanko täällä, vai onko tietämys todella noin heikkoa ihan tavallisista yhteiskuntaelämään liittyvistä asioista.
työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy ei käy noin vain, eikä "tulevan ajan" huomioon ottaminen vaikuta yli viisikymppisen eläkkeeseen juuri mitään. Leskeneläke (jos ehdot sen saamiselle täyttyvät) auttaa kotiäitiä, mutta ei ole mikään rahapaja sekään. Jos kuollut on johtajan asemassa tai yrittäjä, tilanne on vielä mutkikkaampi. Parhaimmillaankin tulotaso ainakin puolittuu. Jos sen lisäksi on kovasti erilaiset käsitykset perikunnan kanssa kuolleelta jääneen omaisuuden hoidosta ja/tai realisoinnista, lesken elämä menee mielenkiintoiseksi, jos selustaa ei ole turvaamassa sijoituspotti ja ne sijoitusasunnot. Ap:lla ne tietenkin on huolehdittu kondikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Tiedän ja tunnen aivan omakohtaisesti. Meillä oli kolme pientä lasta, minulla matkapäiviä 100-120 vuodessa (onneksi pääasiassa kotimaassa), miehellä muutama kymmenen. Selvisimme tästä huolellisella suunnittelulla. Pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana matkat sattuivat päällekkäin ja tuolloin anoppi auttoi.
Et siis tunne tilannetta sellaisten suurituloisten perheiden kannalta, joista minä puhuin. Matkat eivät ole kotimaassa ja niitä on paljon enemmän kuin teillä. Itsekin olen matkustellut töiden puolesta ja jet lag on aivan pirullinen, jos vaikka joutuu lentämään toiselle mantereelle säännöllisesti.
Totta kai on mahdollista järjestää asiat vaikka olisi tuollainen työtilanne, esimerkiksi omassa perheessäni oli nanny kun olin pieni, mutta itse en sellaista haluaisi, jos olisin vastaavassa tilanteessa naisena. Mitä järkeä on edes tehdä lapsia, jos heitä tuskin näkee, joten ymmärrän hyvin kotiäitien ratkaisut. En silti tuomitse niitä naisia, jotka eivät halua olla kotiäitejä, joilla on anopit auttamassa jne.
Miten kauas sinun mielestäsi pitäisi mennä ja miten pitkäksi ajaksi, että kelpaa? Ihminen, joka lähtee aamulla viideltä ja palaa klo 23 on arjen pyörityksen kannalta ihan yhtä poissa kuin Uudessa Seelannissa viikon oleva. Me ollaan miehen kanssa tehty töitä Euroopassa, Amerikoissa, kaukoidässä ja Australiassa. Olen ollut pari puolivuotisjaksoa kolmen lapsen, parin koiran, talon ja oman työn kanssa yksin Suomessa miehen ollessa työkomennuksella. Ollaan oltu expatteina joitakin vuosia, ja sielläkin tein töitä sen lisäksi että pyöritin perheen arkea, kun mies joutui matkustamaan. Jos teillä mies on poissa työmatkoilla ja hänellä on kuitenkin aikaa pyöriä vaimon kanssa nähtävyyksissä ja lounailla päiväsaikaan, kiinnostaisi todella tietää, millaisessa työssä mies on.
En ole ap enkä kotiäiti ollenkaan. Sivusta vain tuota kommentoin. Kyse ei ole kelpaamisesta, vaan siitä mikä on millekin perheelle mahdollista. Jos teille oli mahdollista, niin monelle muulle perheelle ei ole tai eivät vain yksinkertaisesti halua samalla tavalla asioitaan järjestää kuin te.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Nuo kotirouvat ovat mahdollistaneet miesten urat. Tähänhän meidän lainsäädäntömmekin perustuu, että avioerotilanteessa kotirouva saa korvauksen tuosta työstä (tietääkseni elatusvelvollisuus on edelleen voimassa, mutta sitä ei juuri haeta, koska kotirouvat ovat niin harvinaisia). Monien johtajien ja yrittäjien työ edellyttää esimerkiksi runsasta matkustamista. Toisenkin työssäkäynti olisi silloin mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Hölynpölyä, jos on normaalit terveet lapset.
Sinä et vain tiedä ja tunne asiaa. Jos matkapäiviä alkaa olla vuodessa 100- 200 niin jomman kumman on pakko olla kotona tai on palkattava nanny, josta taas ei oikein tiedä millainen hän on. Ymmärrän hyvin, jos lapsensa haluaa hoitaa itse.
Tiedän ja tunnen aivan omakohtaisesti. Meillä oli kolme pientä lasta, minulla matkapäiviä 100-120 vuodessa (onneksi pääasiassa kotimaassa), miehellä muutama kymmenen. Selvisimme tästä huolellisella suunnittelulla. Pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana matkat sattuivat päällekkäin ja tuolloin anoppi auttoi.
Et siis tunne tilannetta sellaisten suurituloisten perheiden kannalta, joista minä puhuin. Matkat eivät ole kotimaassa ja niitä on paljon enemmän kuin teillä. Itsekin olen matkustellut töiden puolesta ja jet lag on aivan pirullinen, jos vaikka joutuu lentämään toiselle mantereelle säännöllisesti.
Totta kai on mahdollista järjestää asiat vaikka olisi tuollainen työtilanne, esimerkiksi omassa perheessäni oli nanny kun olin pieni, mutta itse en sellaista haluaisi, jos olisin vastaavassa tilanteessa naisena. Mitä järkeä on edes tehdä lapsia, jos heitä tuskin näkee, joten ymmärrän hyvin kotiäitien ratkaisut. En silti tuomitse niitä naisia, jotka eivät halua olla kotiäitejä, joilla on anopit auttamassa jne.
Miten kauas sinun mielestäsi pitäisi mennä ja miten pitkäksi ajaksi, että kelpaa? Ihminen, joka lähtee aamulla viideltä ja palaa klo 23 on arjen pyörityksen kannalta ihan yhtä poissa kuin Uudessa Seelannissa viikon oleva. Me ollaan miehen kanssa tehty töitä Euroopassa, Amerikoissa, kaukoidässä ja Australiassa. Olen ollut pari puolivuotisjaksoa kolmen lapsen, parin koiran, talon ja oman työn kanssa yksin Suomessa miehen ollessa työkomennuksella. Ollaan oltu expatteina joitakin vuosia, ja sielläkin tein töitä sen lisäksi että pyöritin perheen arkea, kun mies joutui matkustamaan. Jos teillä mies on poissa työmatkoilla ja hänellä on kuitenkin aikaa pyöriä vaimon kanssa nähtävyyksissä ja lounailla päiväsaikaan, kiinnostaisi todella tietää, millaisessa työssä mies on.
Mies on yrittäjä ja harvoin on ollut niin kiirettä matkoilla kokouksissa etteikö olisi ehditty syömään yhdessä ja viettämään öitä yhdessä. Olen ehtinyt nähtävyyksissä käydä yksinäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Taas yksi mystinen "rikas" kotirouva, joka katsoo tarpeelliseksi tulla tänne puolustelemaan "valintojaan". Mistä näitä riittää, vai tehtaileeko sama kyllästynyt kodinhengetär näitä provoja jatkuvalla syötöllä?
Jos haluat olla pelkkä kodinkone ja miehen jatke, niin siitä vaan, mutta turha kysellä arvostukseni perään. Kodinkoneen voi vaihtaa koska tahansa nuorempaan ja miellyttämisenhaluisempaan malliin ja mies pystyy kyllä halutessaan kikkailemaan portfoliosi arvon nollaan kun tarvitsee rahavaransa uuden pimatsun ylläpitoon. Taloudellinen toimeentulosi on siitä kiinni, miten tyytyväinen mies on tänään saamaansa palveluun. Vaihdat oman elämäsi hallinnan hienoihin kulisseihin, mutta arvaa mitä: häkki on häkki, vaikka olisi kullasta tehty.
Ja tämä perusteleminen "feminismillä" on kyllä kaiken huippu: esiäitimme eivät taistelleet naisille oikeutta omiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta jotkut saisivat "valita" kodinkoneena olemisen. Jos sinulla ei ole itse tienattua rahaa, et ole aikuinen. Olet vain yksi viikkorahaa saavista huollettavista, jonka on parempi olla korottamatta liikaa ääntään tai rupsahtamatta.
Mitä jos miehesi sairastuu tai kuolee? Tuottaako portfolio sitten riittävästi, että pystyt säilyttämään elintasosi? Lähempänä eläkeikää on aika vaikeaa enää löytää uutta elättäjää.
Pidän valintojasi todella lyhytnäköisinä, joten miksi niitä halveksisin tai kadehtisin? En ikimaailmassa haluaisi samaan tilanteeseen.
Kotiäidiltä ei ole viety äänioikeutta tai yhteiskunnallista vaikuttamista muutenkaan. Jos mies sairastuu ja kuolee, niin naiselle käy samoin kuin avioerossa paitsi että miehen tilalla ovat nyt lapset. Työkyvyttömyyseläke lasketaan aiempien tulojen mukaan, jolloin taloudellinen tilanne on sama kuin eläkkeelle normaali-ikäisenä jäädessä.
Hölmömpiä nämä kotiäitejä dissaavien kommentit ovat kuin kotiäitien, joiden piti olla tyhjäpäitä. Tietämättömyys ja ennakkoluulot usein kietoutuvat yhteen. Mitä nyt ylipäätään voi sanoa henkilöstä, joka pitää naista ja vaimoa kodinkoneena, lapsen asemassa ja palvelijana kuvitellen tietävänsä muiden avioliittojen asiat paremmin kuin nämä itse.
Ja mitähän ihmettä nyt taas. Kotiäitikö saa työkyvyttömyyseläkettä? Millä perusteella muka? Kämpässä saa lesken oikeudella asua, mutta puolet siitä on perikunnan.
Tuo on yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä, että leski saa puolet. Se mitä leski saa riippuu hänen omasta omaisuudestaan, mutta hän saa korkeintaan puolet. Jos hänellä on omaa omaisuutta riittävästi, ei välttämättä saa mitään, paitsi asumisoikeuden ja leskeneläkkeen. Ellei sitten ole tehty hallintaoikeustestamentti, joka meillä esimerkiksi on.
Hallintaoikeus on hallintaoikeus, ei omistusoikeus. Eikä "Vanhoihin tuloihin perustuvaa" työkyvyttömyyseläkettä saa sillä perusteella, että on ollut kotiäiti. 55+ kotiäiti ei välttämättä kelpaa kenellekään työhön, Kannattaa kerryttää kunnon sijoitussalkku ja ne jokamamman kymmenen sijoituskämppää metroasemien vierestä jauhamassa vuokratuottoja hyvissä ajoin.
Ehkä ei kannattaisi neuvoa muita, jos tiedot ovat itselläkin hataralla pohjalla.
Onhan toi hienoa ja ylellistä elämää, ei voi kieltää. Silti ihmettelen, kun näissä jutuissa toistuvasti tulee esiin, että mies tekee pitkiä päiviä töissä, eli uhraa elämänsä työlle, että voi elättää perheensä ja vaimon. Varmaan miehestäkin on mukavaa, kun koti on hoidettu ja saa pitkän työpäivän jälkeen rentoutua. Mutta mitäs sitten, kun te vanhenette. Mies on vaikutusvaltainen ja ehkä siksi haluttavakin. Myös kotirouva vanhenee, vaikka kuinka olisi pitänyt itsestään huolta. Miestä ei vaan kiinnosta enää kotona oleileva vaimo. Hän löytää helposti uuden nuoremman ja kiinnostavamman. Aikuiset lapsetkaan ei arvosta kotona oleilevaa äitiä. Miksei muuten koskaan puhuta naislapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi järjestää ettei tee lapsia ja ota viittä koiraa. Ei se sen kummempaa.
Ei siihen tartte kotiruovaa netissä shoppaileen ja sohvalla loisimaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi hienoa ja ylellistä elämää, ei voi kieltää. Silti ihmettelen, kun näissä jutuissa toistuvasti tulee esiin, että mies tekee pitkiä päiviä töissä, eli uhraa elämänsä työlle, että voi elättää perheensä ja vaimon. Varmaan miehestäkin on mukavaa, kun koti on hoidettu ja saa pitkän työpäivän jälkeen rentoutua. Mutta mitäs sitten, kun te vanhenette. Mies on vaikutusvaltainen ja ehkä siksi haluttavakin. Myös kotirouva vanhenee, vaikka kuinka olisi pitänyt itsestään huolta. Miestä ei vaan kiinnosta enää kotona oleileva vaimo. Hän löytää helposti uuden nuoremman ja kiinnostavamman. Aikuiset lapsetkaan ei arvosta kotona oleilevaa äitiä. Miksei muuten koskaan puhuta naislapsista?
Miehellä olisi ollut rahan puolesta mahdollista lopettaa työskentely jo silloin kuin tapasimme. Kummasti täällä ajatellaan että mies haluaa vainonsa olevan kotirouva koska tämä on nuori, kaunis ja pitää kodista huolen... me menimme naimisiin koska sovimme todella hyvin yhteen ja haluamme olla yhdessä. En huolehdi kodista sen kummemmin kuin mieskään, ja ihan samalla tavalla ne työssäkäyvät vaimot vanhenevat. Ap
Meillä kävi elämänmuutoksen seurauksena se, että jäin kotiin. Uudessa tilanteessa puoliso sanoi, että ei ole mitään järkeä kummankin stressata työelämässä, riittää kun toinen vain tekee sen. Minun panokseni taloudellisesti olisi ollut aika mitätön työssäkäynnin kulut huomioon ottaen. Yllättävän hyvin on mennyt, enkä ole kaivannut työelämään, ja puoliso on ollut enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuun. Taloudellisia huolia ei ole, ja rahaa on riittänyt molempien tarpeisiin. Täytyy sanoa, että ne henkilökohtaiset tarpeet ovat meillä molemmilla olleet aika vaatimattomat, ja yhteiset asiat ovat olleet tärkeämpiä. Kaikki on meillä yhteistä ja yhteisessä omistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi hienoa ja ylellistä elämää, ei voi kieltää. Silti ihmettelen, kun näissä jutuissa toistuvasti tulee esiin, että mies tekee pitkiä päiviä töissä, eli uhraa elämänsä työlle, että voi elättää perheensä ja vaimon. Varmaan miehestäkin on mukavaa, kun koti on hoidettu ja saa pitkän työpäivän jälkeen rentoutua. Mutta mitäs sitten, kun te vanhenette. Mies on vaikutusvaltainen ja ehkä siksi haluttavakin. Myös kotirouva vanhenee, vaikka kuinka olisi pitänyt itsestään huolta. Miestä ei vaan kiinnosta enää kotona oleileva vaimo. Hän löytää helposti uuden nuoremman ja kiinnostavamman. Aikuiset lapsetkaan ei arvosta kotona oleilevaa äitiä. Miksei muuten koskaan puhuta naislapsista?
Kaikki vanhenevat ja voivat jopa sairastua. Avioliiton kestäminen ei ole kiinni ulkonäöstä eikä kotiäitiydestä, vaan ihan muista asioista. Ehkä et ole pitkässä avioliitossa itse elänyt, kun et tuota tiedä. Kuten jo kerroinkin, niin tuttavapiirissäni miehet ovat eronneet työssäkäyvistä vaimoistaan, koska ovat löytäneet uuden. Kotirouvien liitot ovat sen sijaan kestäneet, mutta se on kenties vain sattumaa. Sinun viestistäsi tulee se vaikutelma, että toivot suorastaan pahaa kotirouville ja -äideille. Täysin asiaton on tuokin väite, etteivät lapset arvosta kotiäitiä. Taitaa olla usein päinvastoin. Surullista tuollainen toisten elämän arvostelu. Elä ja anna toisten elää haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi hienoa ja ylellistä elämää, ei voi kieltää. Silti ihmettelen, kun näissä jutuissa toistuvasti tulee esiin, että mies tekee pitkiä päiviä töissä, eli uhraa elämänsä työlle, että voi elättää perheensä ja vaimon. Varmaan miehestäkin on mukavaa, kun koti on hoidettu ja saa pitkän työpäivän jälkeen rentoutua. Mutta mitäs sitten, kun te vanhenette. Mies on vaikutusvaltainen ja ehkä siksi haluttavakin. Myös kotirouva vanhenee, vaikka kuinka olisi pitänyt itsestään huolta. Miestä ei vaan kiinnosta enää kotona oleileva vaimo. Hän löytää helposti uuden nuoremman ja kiinnostavamman. Aikuiset lapsetkaan ei arvosta kotona oleilevaa äitiä. Miksei muuten koskaan puhuta naislapsista?
Ei minun puolisoni ole mitenkään uhrannut elämäänsä työlle, eikä tee pitkää päivää, eikä ole mitenkään vaikutusvaltainen, ja silti minä olen kotirouvana 😏. Hän on vain huippuammattilainen työssään ja tienaa ainakin kahden edestä. Molemmat ollaan vanhennuttu, kun elinvuosia on tullut lisää. Aika luonnollista minusta. Minähän en mahda sille mitään, jos mies rakastuu johonkin toiseen. Vielä hän on kuitenkin kanssani viihtynyt, ja minä hänen, ja voin vakuuttaa, ettei minulta jäisi huomaamatta, jos mies ei enää rakastaisi tai välittäisi minusta. Tekisin nopeasti omat johtopäätökseni tilanteesta, ja häipyisin muihin maisemiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi hienoa ja ylellistä elämää, ei voi kieltää. Silti ihmettelen, kun näissä jutuissa toistuvasti tulee esiin, että mies tekee pitkiä päiviä töissä, eli uhraa elämänsä työlle, että voi elättää perheensä ja vaimon. Varmaan miehestäkin on mukavaa, kun koti on hoidettu ja saa pitkän työpäivän jälkeen rentoutua. Mutta mitäs sitten, kun te vanhenette. Mies on vaikutusvaltainen ja ehkä siksi haluttavakin. Myös kotirouva vanhenee, vaikka kuinka olisi pitänyt itsestään huolta. Miestä ei vaan kiinnosta enää kotona oleileva vaimo. Hän löytää helposti uuden nuoremman ja kiinnostavamman. Aikuiset lapsetkaan ei arvosta kotona oleilevaa äitiä. Miksei muuten koskaan puhuta naislapsista?
Miten niin lapset ei arvosta. Taas tällaisia väitteitä ihan omasta pikku päästä. Ja nuo miehet jotka löytää nuorempaa seuraa on kyllä enemmän palstalegendaa kuin todellisuutta. Suurinta osaa ei kiinnosta alkaa pyörittämään jotain uutta naista kun viimeinkin on kaikki asiat järjestyksessä ja voi ottaa vähän rennommin. Naiset yleensä Suomessa ottaa eron, jos joku. Se on hiton vaivalloista.
Työmatkoja, jolloin ei ole töitä tehtävänä. No niinpä niin.