Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Minä olen varautunut niin, että minulla on hyvä koulutus ja monipuolinen työura. Tienaan melko hyvin. Sitten varauduin niin, että pakolliset menot pidettiin tasolla, josta yhden tuloilla selviää. Nytten tilanne on jo helppo. Lapset täysi-ikäisiä ja riittävästi varallisuutta, tosin edelleen melko varovaista elämää. Mutta mukavaa ja helppoa aina.
Voit tietysti olla poikkeus, mutta useimmille suomalaisille ei ole selvää miten omaisuus jakautuu ja asiat hoituvat, jos toinen kuolee, sairastuu tai tulee avioero. Hyvin yleisesti esimerkiksi kuvitellaan, että leski perii puolet, vaikka leski ei peri eikä puolison nimissä oleva omaisuus ole yhteistä. Pankeissa on edullista käydä hoitamassa nämä asiat kuntoon niin että tietää eikä kuvittele tietävänsä.
Hyvin totta! Tämän ketjun innoittamana pyysin miestäni näyttämään minulle portfolioni ja kuinka sitä käytetään. Meillä on testamenttiasiat kunnossa, katsoin ne läpi samalla.
Jokaisen ihmisen tulisi olla selvillä siitä mitä tapahtuu jos kumppani kuolee tai sairastuu. Omien isovanhempieni kohdalla huomasin kuinka isoisän yllättävän kuoleman kohdalla pankkitilit, kaikki jäädytettiin ja vaatii kaikkien perillisten allekirjoitukset ennenkuin isoäiti sai käyttää tilejä.
Ap
Aivan, itse lasken joka vuosi paljonko olisin ansainnut, jos olisin leski tai eronnut ja paljonko suurin piirtein omaisuuteni arvo on ja mihin suuntaan arvo on kehittymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tökeröä käytöstä, mutta syy siihen on varmaankin se, ettei kotirouva ole ammattinimike Suomessa. En ole ainakaan koskaan nähnyt sellaista nimikettä. Eräs tuttavani käyttää akateemista titteliään ammatin sijalla, koska hänellä ei ole ammattia. Se aina naurattaa minua, koska eräs persutohtori toimii samoin. Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, joissa tarjoiltiin "maisteri Muttiselle" kahvia. Kotirouvaa en ole nähnyt koskaan vaalijulisteissakaan ja minullakin on ammatti, vaikka käytännössä työni on harrastelua ja olen kotirouva.
Ennenvanhaa oli kuvaavia ammatteja. Esim yksi vanhus vuodeosastolla oli portinvartijan rouva.
Voisi ottaa käyttöön: maalarin rouva, toimitusjohtajan rouva. Eihän se kotirouva ole se ammatti kuitenkaan vaan sidoksissa siihen kenen rouva on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Minä olen varautunut niin, että minulla on hyvä koulutus ja monipuolinen työura. Tienaan melko hyvin. Sitten varauduin niin, että pakolliset menot pidettiin tasolla, josta yhden tuloilla selviää. Nytten tilanne on jo helppo. Lapset täysi-ikäisiä ja riittävästi varallisuutta, tosin edelleen melko varovaista elämää. Mutta mukavaa ja helppoa aina.
Voit tietysti olla poikkeus, mutta useimmille suomalaisille ei ole selvää miten omaisuus jakautuu ja asiat hoituvat, jos toinen kuolee, sairastuu tai tulee avioero. Hyvin yleisesti esimerkiksi kuvitellaan, että leski perii puolet, vaikka leski ei peri eikä puolison nimissä oleva omaisuus ole yhteistä. Pankeissa on edullista käydä hoitamassa nämä asiat kuntoon niin että tietää eikä kuvittele tietävänsä.
Tiedän oikein hyvin miten omaisuus jakaantuu. Ja pärjään oikein hyvin näissäkin tilanteissa, vaikkei mitenkään rikkaita olla. Onhan minulla ok palkkainen työ vielä pitkään ja omaisuuttakin velattomana.
Se tuo turvaa, kun tiedän voivani Aina tienata elantoni.
En halua olla pahanilmanlintu, mutta yksi tavanomaisimmista toteutuneista riskeistä on juuri se, että sairastut etkä pysty tienaamaan elantoasi tai välttämättä edes asumaan ilman ympärivuorokautista apua. Niin käy kaikille jossain vaiheessa, että sairastuu, ja avioliittokin loppuu väistämättä viimeistään kuolemaan. On hyvä käydä ne asiat läpi edes juridisesti, koska henkisesti tuollaisiin tilanteisiin on vaikeampi varautua etukäteen. Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Auto-onnettomuudet ovat erittäin tavallisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tökeröä käytöstä, mutta syy siihen on varmaankin se, ettei kotirouva ole ammattinimike Suomessa. En ole ainakaan koskaan nähnyt sellaista nimikettä. Eräs tuttavani käyttää akateemista titteliään ammatin sijalla, koska hänellä ei ole ammattia. Se aina naurattaa minua, koska eräs persutohtori toimii samoin. Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, joissa tarjoiltiin "maisteri Muttiselle" kahvia. Kotirouvaa en ole nähnyt koskaan vaalijulisteissakaan ja minullakin on ammatti, vaikka käytännössä työni on harrastelua ja olen kotirouva.
Ennenvanhaa oli kuvaavia ammatteja. Esim yksi vanhus vuodeosastolla oli portinvartijan rouva.
Voisi ottaa käyttöön: maalarin rouva, toimitusjohtajan rouva. Eihän se kotirouva ole se ammatti kuitenkaan vaan sidoksissa siihen kenen rouva on kyseessä.
Olet oikeassa, tuota täytyykin kokeilla. Minusta on kiva sanoa olevansa kotirouva täällä Suomessa. Muualla se ei herätä pienintäkään hämmästystä eikä kihinää.
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Itsekin olin lääkärissä reilu viikko sitten ja vastasin työpaikkaa koskevaan kysymykseen olevani kotona. Lääkäri tähän totesi, että työtön vai, johon vastasin etten ole työtön vaan sanotaan vaikka, että perhesyistä kotona (mikä toki on tällä hetkellä perimmäinen syy). Omakantaan ilmaantuneessa tekstissä todetaan, että olen pääasiallisesti perhesyistä kotona. Ei tuossa ollut mitään sen kummempaa seliteltävää eikä lääkärikään asiaan tuon enempää puuttunut. Lääkärinä oli vajaa nelikymppinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin tätä valintaa, vaikken sitä ikinä omalle kohdalleni voisikaan kuvitella. Nautin liikaa siitä mahdollisuudesta, että naisetkin voivat nykyään luoda uraa ja menestyä. Itseasiassa minun unelmani on aina ollut päinvastainen, olen toivonut uraa, mutta ennen kaikkea menestystä siinä määrin, että voin itselleni saada kuitenkin perheen ja myös miehen, joka sitten on kotona lapsen kanssa. Lapsemme on nyt vuoden, asumme ulkomailla ja mieheni on koti-isänä. Hän tekee suurimman osan kotitöistä ja muutenkin hoitaa lapsen silloin, kun itse teen töitä. Normaalitilaneessa myös matkustan jonkun verran, mutta tällä hetkellä tietysti kaikki työmatkat ovat pannassa. Tämä on tilanteemme tällä hetkellä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Koen kuitenkin saavuttaneeni jotain, mikä on itselleni tärkeää. Olen osoittanut itselleni, että pystyn ja kykenen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva sanoa olevansa kotirouva täällä Suomessa. Muualla se ei herätä pienintäkään hämmästystä eikä kihinää.
Epäilen suurimman osan suomalaisista vastaavan "Aha" ja jatkavan muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Itsekin olin lääkärissä reilu viikko sitten ja vastasin työpaikkaa koskevaan kysymykseen olevani kotona. Lääkäri tähän totesi, että työtön vai, johon vastasin etten ole työtön vaan sanotaan vaikka, että perhesyistä kotona (mikä toki on tällä hetkellä perimmäinen syy). Omakantaan ilmaantuneessa tekstissä todetaan, että olen pääasiallisesti perhesyistä kotona. Ei tuossa ollut mitään sen kummempaa seliteltävää eikä lääkärikään asiaan tuon enempää puuttunut. Lääkärinä oli vajaa nelikymppinen mies.
Voiko vajaa toimia lääkärinä? Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin tätä valintaa, vaikken sitä ikinä omalle kohdalleni voisikaan kuvitella. Nautin liikaa siitä mahdollisuudesta, että naisetkin voivat nykyään luoda uraa ja menestyä. Itseasiassa minun unelmani on aina ollut päinvastainen, olen toivonut uraa, mutta ennen kaikkea menestystä siinä määrin, että voin itselleni saada kuitenkin perheen ja myös miehen, joka sitten on kotona lapsen kanssa. Lapsemme on nyt vuoden, asumme ulkomailla ja mieheni on koti-isänä. Hän tekee suurimman osan kotitöistä ja muutenkin hoitaa lapsen silloin, kun itse teen töitä. Normaalitilaneessa myös matkustan jonkun verran, mutta tällä hetkellä tietysti kaikki työmatkat ovat pannassa. Tämä on tilanteemme tällä hetkellä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Koen kuitenkin saavuttaneeni jotain, mikä on itselleni tärkeää. Olen osoittanut itselleni, että pystyn ja kykenen.
Myös minä ymmärrän valinnan luoda uraa. Itselleni se ei koskaan ole ollut tärkeää. Minusta feminismiä on nimenomaan turvata valinnanmahdollisuus. Monen mielestä olen sovinistinen koska ”näytän huonoa esimerkkiä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Tuo ei kuulosta mielestäni terveelliseltä. Että ikäänkuin päätetään ennalta, että sinun urasi veisi avioliittosi. Millä perustelet tuon? Eikö miehesi kestä naisten työntekoa, vai mistä kiikastaa?
Väität opettavasi lapsillesi feminismiä, mutta itse elät niin, että miehen ura on kaikken tärkeintä perheessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta on kiva sanoa olevansa kotirouva täällä Suomessa. Muualla se ei herätä pienintäkään hämmästystä eikä kihinää."
Sano seuraavaksi, että sinulle on valinnanvapautta ja feminismiä se, että annat miehesi hakata sinut lauantai-iltaisin. Aiheuttaa varmasti kaipaamaasi kihinää.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
On hiukan eri asia olla kotirouvana rikkaalle (ei pihille) miehelle, joka todella tajuaa, että menetät kotona ollessasi paljon mahdollisuuksia työrintamalla (usein myös harrastusrintamallakin), eläke ei kerry, etkä kehity muutakuin asettelemaan lautaset hienosti tiskikoneeseen.
Monet ovat kotirouvana miehille, jotka käyvät tienaamassa itselleen ja vaimolla on jonkinlainen pieni viikkorahasto, joka tarkemmin katsottuna kattaa vain kaikki lapsiin liittyvän, joka yleensä jokatapauksessa muutenkin koituu enemmän tienaavan harteille.
Kotiäidinrooli perustuu lähinnä viitsimiseen. Se ei kehitä sinua mihinkään suuntaan, eikä näy CV.ssä. Jollakin tavalla se on osalle naisista pakokeino, kun ei uskalleta tai jakseta mennä tienaamaan tai ollaan niin tyhmiä, ettei mikään onnistuisikaan, muutakun se paskavaipanvaihto.
Montakohan kotiäitiä mahdat tuntea, kun niin kauniisti heistä kirjoittelet. Lisäksi ihmettelen, että kerta toisensa jälkeen oletetaan, että kotirouva on aina rutiköyhä ja täysin miehensä tulojen varassa. Lähinnä tämäntyyppiset viestit kertovat kirjoittajansa elämänpiiristä ja -kokemuksista ja hänen persoonastaan.
Jos työelämää ei ole takana ollenkaan, mistä naisen rahat ovat peräisin? Omilta vanhemmiltaan vai lottovoitosta? Kummassakaan ei ole mitään vikaa, ja voihan sitä aina lapsillekin painottaa, ettei elämässä tarvitse mitää tehdä, koska perii rahaa kuitenkin.
Tiedän oikein hyvin miten omaisuus jakaantuu. Ja pärjään oikein hyvin näissäkin tilanteissa, vaikkei mitenkään rikkaita olla. Onhan minulla ok palkkainen työ vielä pitkään ja omaisuuttakin velattomana.
Se tuo turvaa, kun tiedän voivani Aina tienata elantoni.