Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Eihän tässä ole kysymys feminismistä, kotirouvuudesta tai kotiäitiydestä, vaan varallisuudesta, joka mahdollistaa valinnat, sen valinnan uran ja perheen välillä. Pikkulasten, työn (en puhu edes urasta vaan ihan työstä vaan joka tuo leivän pöytään) ja perheen yhdistäminen on haastava paletti. Ja olla hyvä äiti ja hyvä työntekijä - mahdotonta. Mutta pakko jaksaa, koska se työ maksaa kodin ja jääkaapin sisällön. Sillä ei ole tekemistä feminismin kanssa. Eikä feminismi avannut tuolle ovia. Mut äänioikeudelle, perinnölle, sille ettei aviomies saa raiskata. Sellaisia! Ja sitten sama muualle maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten toisten elämäntapa voi noin kovin kiinnostaa ja herättää tunteita. Minä olen ihan tavallinen duunari, olin kotona jokusen vuoden kun lapset oli pieniä ja menin takaisin töihin. Nyt lapset on aikuisia ja muutama lapsenlapsikin löytyy. Eläkeaikaan on toistakymmentä vuotta. Minulle ei olisi toiminut kotirouvana oleminen ja syy ei ole taloudellinen. Jollekin sopii ja se on ihan fine. Ei ole millään tavalla minulta pois. Ihmisiä ja elämäntyylejä on erilaisia, löytäköön jokainen oman tyylinsä.
Eiköhän ole ap:n ja miehensä välinen asia miten perheen asiat hoidetaan, ei ole mitään syytä kenenkään ulkopuolisen alkaa loiseksi syyttelemään. Asia olisi eri, jos ap:n mies vaatisi menemään töihin ja hoitamaan osansa maksuista eikä ap:ta silti kiinnostaisi. Eikä sekään muille kuuluisi.
En halveksu jos asiat järjestetään kuten teillä, että se on naisellekin fiksu ja tasa-arvoinen valinta. Hyvin usein kotiäidit ja -rouvat ovat kuitenkin alisteisessa asemassa ja kuin jotain orjia. Liian riippuvaisia miehestä ja tämän oikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kuulostaa kamalalta, että koet uhranneesi urasi. Syntyy vahva vaikutelma, että et sisimmältäsi haluaisi olla kotirouva, vaan olisit halunnut uran. Siitä kertoo sekin että teit tämän aloituksen. Jo oikeasti olisit tyytyväinen kotirouvuutesi, et kuvittelisi näkeväsi halveksuntaa joka paikassa. Nyt uhriudut, kitiset, olet kateellinen ja syyllistät muita omasta huonosta valinnastasi.
Kyllä, tietenkin minä olisin ihannetilanteessa halunnut tietenkin urani ja parisuhteeni. Sellainen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Tuskin kellään on mahdollista saada aivan kaikkea mitä elämässään haluaa. En koe tehneeni väärää valintaa. Olen onnellinen, rakastan miestäni ja perhettäni. Minulla on mahdollisuus opiskella ja tehdä mitä haluan päivisin. Ura olisi varmasti ollut kiva sekin, mutta ihan vapaaehtoisesti siitä luovuin. Kukaan ei minua siihen pakottanut.
En uhriudu, enkä ole kateellinen. En vaan ymmärrä miten minun arvoni ihmisenä on riippuvainen siitä kuka meidän perheessämme tienaa. Miksen voi saada sitä samaa ihmisarvoa? En enempää, en vähempää.Olet tyypillinen varoittava esimerkki. Katkera, kateellinen uhriutuja. Sinun valituksesi ja kitinäsi saa minut vihaamaan kotirouvia, vaikka aikaisemmin suhtauduin teihin neutraalisti. Yhdenkään naisen ei pitäisi tuhlata elämäänsä olemalla kotirouva.
Ihminen voi saada elämässään kaiken mitä haluaa, vaikka olisikin nainen. Sinä et ole saanut, mutta ÄLÄ syyllistä siitä muita. Se ei ole meidän vika, että sinä olet pilannut elämäsi.
On siis kateutta ja uhriutumista pyytää ihmisarvoa ettei nimiteltäisi loiseksi? Minun elämäni ei ole pilalla, olen onnellinen ja tasapainoinen. Se on ihanaa jos joku voi saada kaiken, se ei ole minulta pois. Miksi joltain on pois se että meidän perheessä vain toinen käy töissä? Millä lailla tuhlaan elämäni? Jokainen joutuu tekemään valintoja, kukaan ei voi elää Helsingin ydinkeskustassa järven rannalla isossa omakotitalossa valtavalla tontilla niin että lähin naapuri on kilometrin päässä. Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Miksi olet noin alentuva? "Joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on". Lähihoitajan työ on raskasta eikä siinä pärjää huonolla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Miksei vaikka USA tai Australia. Molemmissa on ihan yleistä olla kotirouva. Päivähoito on niin kallista, että naiset lopettaa työssäkäynnin kun tulee lapsia, eivätkä useinkaan enää mene takaisin.
Täytyy olla todella julma, tunnoton ja moraaliton ihminen, jos menee kansanm.*.r.h.a.a.j.a usaan. Usalaiset on maailman syöpäkasvain. Ja jos nainen joutuu automaattisesti jäämään töistä pois lasten takia, se kertoo naisten huonosta asemasta. Miksi yksikään nainen muuttaisi vapaa-ehtoisesti sinne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Valitsin nuo maat koska tunnen pariskuntia joiden miehet ovat noista maista, varakkaita ja heidän vaimonsa kotirouvia jotka eivät ole hellan ja nyrkin välissä. Kaikilla käy siivoojat ja lastenhoitajat.
Mitä tarkoitat että parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta?
Minä taas tunnen pariskuntia, joiden miehet ovat arabimaista. Arabimaissa keskituloisillakin on siivoojat, lastenhoitajat ja puutarhurit. Naiset eivät ole hellan ja nyrkin välissä. Kotirouvalle arabimiehet ja arabimaat ovat paras valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Jonka jälkeen tiput tyhjän päälle. En minäkään nyt ihan saman tien katuojassa ole.
Siinä on kaksi vuotta aikaa etsiä uutta työtä tai kouluttautua uudelleen ansiopäivärahan turvin. Helpompi sitä työtä on etsiä täyden cv: ja entisten työkontaktien turvin kuin tyhjällä cv:llä. Kaikki kotirouvat eivät ole yhtä varakkaita kuin sinä, aivan varmasti osa on vain miehen tulojen varassa ilman omaa omaisuutta.
Joka tapauksessa nuo tilanteet on muillekkin ihmisille ihan tuttuja ja tavallisia, että tulot vähenee. Eikä niistä silti kirjoitella jatkuvasti että ajattele jos jäät työttömäksi, ajattele jos tulet työkyvyttömäksi, ajattele jos menetät mielenterveytesi etkä osaa hakea edes toimeentulotukea... elämässä on kaikenlaisia riskejä, ei vain kotirouvaksi jääminen. Siihen nähden tämä saa aika paljon huomiota ”riskinä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Miksei vaikka USA tai Australia. Molemmissa on ihan yleistä olla kotirouva. Päivähoito on niin kallista, että naiset lopettaa työssäkäynnin kun tulee lapsia, eivätkä useinkaan enää mene takaisin.
Täytyy olla todella julma, tunnoton ja moraaliton ihminen, jos menee kansanm.*.r.h.a.a.j.a usaan. Usalaiset on maailman syöpäkasvain. Ja jos nainen joutuu automaattisesti jäämään töistä pois lasten takia, se kertoo naisten huonosta asemasta. Miksi yksikään nainen muuttaisi vapaa-ehtoisesti sinne?
No minä muutin miehen perässä sinne. USA on rasi stinen ja misogynistinen maa. En halunnut kasvattaa lapsiani siellä. En silti sanoisi että usalaiset ovat maailman syöpäkasvain, sielläkin on ihan järkityyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Miksi olet noin alentuva? "Joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on". Lähihoitajan työ on raskasta eikä siinä pärjää huonolla asenteella.
Miksi kommentti oli alentuva? Lähinnä tuossa kommentissa mielestäni otettiin kantaa siihen, että tälläkään palstalla suurin osa ei ole uralla joka vaatisi hurjia nuoruuden ponnisteluja, vaan johon pääsee vanhempanakin kiinni.
Eri
Mikäs siinä, jos on tuollaiseen elämäntapaan tyytyväinen. Itselläni varmaan pää hajoaisi, kun ei pääsisi tarpeeksi aikuiskontakteihin eikä olisi mielekästä, älyllistä tekemistä. Mutta kullekin kykyjensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Aloittajan kaipaama ura on kyllä varmasti jotain muuta kuin lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Miksei vaikka USA tai Australia. Molemmissa on ihan yleistä olla kotirouva. Päivähoito on niin kallista, että naiset lopettaa työssäkäynnin kun tulee lapsia, eivätkä useinkaan enää mene takaisin.
Täytyy olla todella julma, tunnoton ja moraaliton ihminen, jos menee kansanm.*.r.h.a.a.j.a usaan. Usalaiset on maailman syöpäkasvain. Ja jos nainen joutuu automaattisesti jäämään töistä pois lasten takia, se kertoo naisten huonosta asemasta. Miksi yksikään nainen muuttaisi vapaa-ehtoisesti sinne?
Sun kiusaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Miksi olet noin alentuva? "Joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on". Lähihoitajan työ on raskasta eikä siinä pärjää huonolla asenteella.
Miksi kommentti oli alentuva? Lähinnä tuossa kommentissa mielestäni otettiin kantaa siihen, että tälläkään palstalla suurin osa ei ole uralla joka vaatisi hurjia nuoruuden ponnisteluja, vaan johon pääsee vanhempanakin kiinni.
Eri
Lue se uudestaan ajatuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Miksi olet noin alentuva? "Joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on". Lähihoitajan työ on raskasta eikä siinä pärjää huonolla asenteella.
Lähihoitajaksi voi alkaa vanhempanakin. Sitä vaan. Jos on ennen sitä nauttinut vähän helpommasta elämästä, ei ole menettänyt mitään.
Aika hassua lukea näitä noin historiantutkijan näkökulmasta. Ei siitä kovin kauan ole kun sekä miehet että naiset olivat varallisuuden turvin kotona. Miehet ehkä ohjasivat omistuksiaan ja naiset kotitaloutta, mutta kaiken ns. työn tekivät muut. Nyt tuollaiseen on mahdollisuus hieman harvemmilla ilman taloudellista riskiä. Se on ihan totta, että suurin osa ei tee uraa, vaan työnteko on pakollista, että pöytään tulisi leipää.
Suomalaisen yhteiskunnan keskiluokkaisuus luo painetta käydä töissä ja feminismi ulottaa uran tekemisen vaadetta myös naiselle. Yläluokan ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut töissä käydä siinä mielessä kuin nyt ajatellaan. Mutta jopa superrikkaat korostavat Suomessa kovaa työntekoaan, todellista elitismiä sen sijaan olisi korostaa nautinnollista joutilaisuutta, jonka varallisuus mahdollistaa. Varakkaalle kotirouvalle se on mahdollista. Voi matkustella, harrastaa kulttuuria ja viettää seuraelämää rauhassa. Ei se ole ollenkaan hassumpaa elämää, ja sen takia sitä kadehditaankin. Jos omaisuutta löytyy riittävästi, ei työtä ole pakko tehdä. Se nyt vain on fakta.
Jollain tapaa esimerkiksi vanhoissa neukkumaissa ollaan paremmin kiinni realiteeteissa, koska siellä naisten haaveiden kärkipäässä on olla kotiäiti ja mennä varakkaisiin naimisiin. Suurin osa naisista kun ei ole kovapalkkaisia yritysjohtajia tai menestyviä uratykkejä muullakaan tavalla. Kaikista ei tule sellaisia, vaikka kuinka yrittäisivät uraa tehdä, eikä eläkekertymäkään silloin vastaa varallisuuden tuomaa turvaa.
Avioehtoon ei kotiäidin pitäisi suostua, koska silloin voi todellakin jäädä tyhjän päälle. Yrittäjä voi myös tehdä konkurssin, mutta jos miesvalinta osuu oikeanlaiseen miestyyppiin, jolla on uran lisäksi perittyä omaisuutta, ei riski ole kovin suuri. Seikkailunhaluisia riskinottajia pitää osata varoa miehen valinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Aika hassua lukea näitä noin historiantutkijan näkökulmasta. Ei siitä kovin kauan ole kun sekä miehet että naiset olivat varallisuuden turvin kotona. Miehet ehkä ohjasivat omistuksiaan ja naiset kotitaloutta, mutta kaiken ns. työn tekivät muut. Nyt tuollaiseen on mahdollisuus hieman harvemmilla ilman taloudellista riskiä. Se on ihan totta, että suurin osa ei tee uraa, vaan työnteko on pakollista, että pöytään tulisi leipää.
Suomalaisen yhteiskunnan keskiluokkaisuus luo painetta käydä töissä ja feminismi ulottaa uran tekemisen vaadetta myös naiselle. Yläluokan ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut töissä käydä siinä mielessä kuin nyt ajatellaan. Mutta jopa superrikkaat korostavat Suomessa kovaa työntekoaan, todellista elitismiä sen sijaan olisi korostaa nautinnollista joutilaisuutta, jonka varallisuus mahdollistaa. Varakkaalle kotirouvalle se on mahdollista. Voi matkustella, harrastaa kulttuuria ja viettää seuraelämää rauhassa. Ei se ole ollenkaan hassumpaa elämää, ja sen takia sitä kadehditaankin. Jos omaisuutta löytyy riittävästi, ei työtä ole pakko tehdä. Se nyt vain on fakta.
Jollain tapaa esimerkiksi vanhoissa neukkumaissa ollaan paremmin kiinni realiteeteissa, koska siellä naisten haaveiden kärkipäässä on olla kotiäiti ja mennä varakkaisiin naimisiin. Suurin osa naisista kun ei ole kovapalkkaisia yritysjohtajia tai menestyviä uratykkejä muullakaan tavalla. Kaikista ei tule sellaisia, vaikka kuinka yrittäisivät uraa tehdä, eikä eläkekertymäkään silloin vastaa varallisuuden tuomaa turvaa.
Avioehtoon ei kotiäidin pitäisi suostua, koska silloin voi todellakin jäädä tyhjän päälle. Yrittäjä voi myös tehdä konkurssin, mutta jos miesvalinta osuu oikeanlaiseen miestyyppiin, jolla on uran lisäksi perittyä omaisuutta, ei riski ole kovin suuri. Seikkailunhaluisia riskinottajia pitää osata varoa miehen valinnassa.
Tämä on muuten täyttä asiaa, mutta avioehto voi olla edullinenkin. Siinä voidaan rajata vaikka naiselle isompi osa omaisuudesta tai tietyt omaisuudet tietylle puolisolle.
Kyllä ne miehet teitä etunenässä halveksii. Kotikatu abortoidaan monissa maissa jo sikiövaiheessa, koska olette kaikille taloudellinen taakka. Tuottavaa työtä arvostetaan, ei kotona oleilua. Miehet vihaa tyttöjä koska nimi ei jatku, ja koska tyttö ei tule koskaan elämässään tekemään tärkeitä asioita. Tutkitusti miehet pitää naisen roolia turhana ja he halveksivat kotitöiden tekoa. Kotikana on esineellistetty lelu, joka heikentää kaikkien naisten asemaa.
Mene töihin. Ei miehetkään makaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Jonka jälkeen tiput tyhjän päälle. En minäkään nyt ihan saman tien katuojassa ole.
Siinä on kaksi vuotta aikaa etsiä uutta työtä tai kouluttautua uudelleen ansiopäivärahan turvin. Helpompi sitä työtä on etsiä täyden cv: ja entisten työkontaktien turvin kuin tyhjällä cv:llä. Kaikki kotirouvat eivät ole yhtä varakkaita kuin sinä, aivan varmasti osa on vain miehen tulojen varassa ilman omaa omaisuutta.
Joka tapauksessa nuo tilanteet on muillekkin ihmisille ihan tuttuja ja tavallisia, että tulot vähenee. Eikä niistä silti kirjoitella jatkuvasti että ajattele jos jäät työttömäksi, ajattele jos tulet työkyvyttömäksi, ajattele jos menetät mielenterveytesi etkä osaa hakea edes toimeentulotukea... elämässä on kaikenlaisia riskejä, ei vain kotirouvaksi jääminen. Siihen nähden tämä saa aika paljon huomiota ”riskinä”.
No kyllä jokaisen normaalijärkisen ihmisen kannattaa varautua niin, että tietää mitä tekee ja miten selviytyy jos joku luettelemistasi asioista osuu kohdalle. Vai elätkö sinä muka täysin nykyhetkessä. Monet eläimetkin osaa kerätä varastoja talven varalle ja tehdä itselleen suojan.
Sinä sen sijaan kuulostat rakastettavalta ihmiseltä. Oletkohan työkaverinakin yhtä lämmin ja ihastuttava. Kaikki varmaan sinusta tykkää ja sinua arvostaa. 😂