Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva pitkälti samoista syistä. Teen miehen elämästä mukavampaa ja pidän itseni kauniina, fiksu olen jo valmiiksi. Työntekoni on harrastelua ja ammattitaidon ylläpitämistä, mies hoitaa elintasomme. En ole koskaan nostanut yhteiskunnan tukia lapsilisiä lukuunottamatta ja olen varakkaasta perheestä. Se miten järjestämme asiamme on meidän asiamme, ei muiden. Eläkkeeni jää pieneksi, mutta toisaalta omaisuutta on sen verran, etten tule puutetta kärsimään. Meillä ei ole avioehtoa yrityksenkään osalta, jos ero tulisi.
Jos on rahaa, miksi olet nostanut lapsilisät. Et niitä olisi tarvinnut. Oletpa ahne. Vähän naurettavaa tulla tänne makeilemaan että olet varakkaasta perheestä, onko sinulla NOIN huono itsetunto. Olen huomannut että ne joilla on oikeasti rahaa eivät makeile siitä. Sanot että ei ole muiden asia miten järjestätte asianne, no miksi sitten tulet tänne sivuille makeilemaan että ollaan niin varakasta että, aika naurettavaa. Jatka kuule vain sitä kotirouvailuasi.
Niin aion jatkaakin, koska se on mahdollista. Varakas kotitausta ei ole mikään makeilun aihe, mistä edes tuli mieleesi sellainen ajatus. Mainitsin asiasta vain siksi, että monella kotirouvalla on omaisuutta itsellääkin, jolla voisin elää tekemättä työtä - en tosin yhtä hyvin kuin nyt. Lapset ovat jo aikuisia, mutta ajattelin kuten jo joku tuossa vastasikin, että verojen vastineeksi voin myös saada jokusen roposen. Pääomatulojen verotus on hyvin ankaraa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Tässä on ihan asiallinen varoitus, tätä kannatan minäkin. Mieheni teki minulle oman portfolion ja osa autoista ja kiinteistöistä on minun nimissäni. Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella. Uskoisin että vaikka ero tulisi, ei edes lastenlasteni tarvitsisi huolehtia rahasta. Koen että mieheni on suojellut minut osaamallaan asialla hyvin.
”Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella.”
Tuota, nyt vaikuttaa siltä että olet raha-asioistanne pihalla kuin lumiukko. Ihan vaan jonkin äkillisen muutoksen kuten vaikkapa kuoleman varalta, ota selvää mitä omistat, mikä niiden arvo on ja opettele sijoittamaan. Hanki itsellesi passiivista tuloa nyt heti, ja vaali ja kasvata omaisuuttasi vuosien varrella. Jos elätte onnellisina elämänne loppuun saakka, hienoa, mutta jos ette, et jää tyhjän päälle ja osaat pitää puolesi omaisuutta jaettaessa.
Kieltämättä en ole raha-asioistamme yhtä perillä kuin mies, mutta minulla on oikein edullinen avioehto sekä testamentti, molemmat tehty miehen kotimaan lakien mukaan. En jää tyhjän päälle.
Kertoo palstan toimittajien vasemmistolaisista arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Tässä on ihan asiallinen varoitus, tätä kannatan minäkin. Mieheni teki minulle oman portfolion ja osa autoista ja kiinteistöistä on minun nimissäni. Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella. Uskoisin että vaikka ero tulisi, ei edes lastenlasteni tarvitsisi huolehtia rahasta. Koen että mieheni on suojellut minut osaamallaan asialla hyvin.
Kai sinä ymmärrät, että miehesi on harvinaisuus? Teidän kanssa yhtä varakkaita perheitä ei Suomessa taida kovin montaa kymmentä olla. Jos avioerossa jaetaan velkainen omakotitalo, ei kotirouvana ollut nainen elä sillä summalla edes eläkeikään asti.
Ymmärrän toki että Suomessa meitä on vain vähän. Mekin asumme osan vuodesta ulkomailla jossa kotirouvuus on ihan normaalia, siksi tämä Suomessa yleinen vihamielinen suhtautuminen yllättää aina. Ymmärrän että ollaan huolissaan jos toinen ei tajua että eron tullessa voi käydä huonosti, mutta loiseksi nimittely tuntuu aina vähän kummalta. Miten kotirouvuus eroaa vaikka peritystä omaisuudesta? Miten minun lapseni ovat ”ansainneet” näitä rahoja yhtään enempää kuin vaikka minä? Heidän ei tarvitse koskaan tehdä palkkatöitä jos he eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotiäidissä ja kotirouvassa?
Kotiäidillä on lapset kotona, kotirouva voi olla lapseton tai lapset ovat jo aikuisia.
Typerää saivartelua. Tähän törmää ainoastaan palstalla.
Miksi se on sinusta typerää saivartelua? Kotirouva on silloinkin kun ei ole lapsia liitossa ollenkaan, vaan viettää päivät tekemättä mitään palkallista tai lastenhoitoon liittyvää. Kotiäiti taas on mielestäni ihan palkkatyöhön verrattavaa hommaa. Olen ollut molempia ja ero on huomattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole halveksuntaa, vaan kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Tässä on ihan asiallinen varoitus, tätä kannatan minäkin. Mieheni teki minulle oman portfolion ja osa autoista ja kiinteistöistä on minun nimissäni. Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella. Uskoisin että vaikka ero tulisi, ei edes lastenlasteni tarvitsisi huolehtia rahasta. Koen että mieheni on suojellut minut osaamallaan asialla hyvin.
Mies teki sulle portfolion? Ethän sä kuvittele sen vaan olevan mikään omaisuusjuttu?
Firma avioehdon ulkopuolella? Tietenkin.
Jotenkin ei nyt näytä hyvältä vai oletko trolli?
Tietenkin firmat ovat avioehdon ulkopuolella. Miksi ihmeessä alkaisin osakkaaksi miehen yrityksiin? Kuvittelen portfolion olevan lista sijoituksista jotka on minulle tehty. Mikä tässä ei näytä hyvältä? Omaisuutta on paljon ja se ei ole firman nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä kotirouvista, koska he loisivat miehensä rahoilla. Ajattele, jos tilanne olisi toisin päin. Mies kotona ja nainen töissä. Kyllä se kummeksuntaa herättäisi enemmän. Tästä voi päätellä, että on edelleen ok ajatella naista miehen lisäkkeenä (kodin siivojana, jolla ei ole omaa uraa, vaan mies perheenpäänä elättää heikompansa). Siksi en käsitä, miksi kukaan nainen tähän alentuu.
Tuohan kuulostaa hyvältä.
Ihan normaalia elämää.
Itse tykkään tehdä töitä. Jos olisi mahdollisuus, niin tekisin vähemmän.
Kun on pienet lapset, niin toisen kotina on on hyvä.
En kyllä käsitä tuotakotirouvuutena vaan kotiäitiytenä. Sullahan on siellä lapset hoidettavana.
Kyllä siinä on hommaa.
Seksin mainitsit erikseen. Se kuulostaa hyvältä. Niin meilläkin mies saa minut tuntemaan itseni kuningattareksi. Se ei liity mielestäni siihen onko toinen kotona vai ei. Se liittyy enemmän siihen, että kirjoitat jotakin novellia tänne palstalle.- Harlekiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Tässä on ihan asiallinen varoitus, tätä kannatan minäkin. Mieheni teki minulle oman portfolion ja osa autoista ja kiinteistöistä on minun nimissäni. Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella. Uskoisin että vaikka ero tulisi, ei edes lastenlasteni tarvitsisi huolehtia rahasta. Koen että mieheni on suojellut minut osaamallaan asialla hyvin.
Mies teki sulle portfolion? Ethän sä kuvittele sen vaan olevan mikään omaisuusjuttu?
Firma avioehdon ulkopuolella? Tietenkin.
Jotenkin ei nyt näytä hyvältä vai oletko trolli?
Tietenkin firmat ovat avioehdon ulkopuolella. Miksi ihmeessä alkaisin osakkaaksi miehen yrityksiin? Kuvittelen portfolion olevan lista sijoituksista jotka on minulle tehty. Mikä tässä ei näytä hyvältä? Omaisuutta on paljon ja se ei ole firman nimissä.
Alapeukku siitä, että et oikeasti tiedä tilannetta vaan kuvittelet, kuten itsekin kirjoitit. Selvitä nyt mikä tilanne on oikeasti. Etkö sinä seuraa sijoituksiasi ollenkaan vai kuka niitä hoitaa? Kommenteistasi saa kuvan, että sinulla on vain lista sijoituksista, mutta et tiedä, ovatko ne oikeasti olemassa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
En pidä kotirouvista, koska he loisivat miehensä rahoilla. Ajattele, jos tilanne olisi toisin päin. Mies kotona ja nainen töissä. Kyllä se kummeksuntaa herättäisi enemmän. Tästä voi päätellä, että on edelleen ok ajatella naista miehen lisäkkeenä (kodin siivojana, jolla ei ole omaa uraa, vaan mies perheenpäänä elättää heikompansa). Siksi en käsitä, miksi kukaan nainen tähän alentuu.
Miksi koet minun loisivan? Eikö perheillä ole yhteiset rahat? Tunnen myös yhden kotiherran. Minä en myöskään ole mikään kodinhoitaja. Minä olin yliopistossa ja miehen kanssa käytiin keskustelu että mitäs nyt kun aikataulut eivät vain sopineet yhteen. Emme nähneet edes joka päivä. Miehellä oli jo ura ja erinomaista tulosta tekevä yritys, minä olin vasta opiskelija alalla jolla parhaimmillaankin tulot eivät olisi olleet kummoiset. Rakastimme toisiamme ja halusimme viettää aikaa yhdessä.
Millä lailla minä loisin verrattuna siihen että minulla olisi pienet tulot, mutta asuisin silti kalliissa kodissa ja söisin kallista ruokaa? Millä lailla minä loisin verrattuna siihen että olisin perinyt tulot ja eläisin niillä? Kukaan ei miestäni tähän järjestelyyn pakottanut, hän itse sitä halusi. Minäkään en ole tässä ”miehen armosta” vaan voin erota ja lähteä kävelemään jos haluan ja silti pärjään taloudellisesti varsin mainiosti. Tuntuu hassulta että ihmisillä on niin kamalasti mielipiteitä minun puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä kotirouvista, koska he loisivat miehensä rahoilla. Ajattele, jos tilanne olisi toisin päin. Mies kotona ja nainen töissä. Kyllä se kummeksuntaa herättäisi enemmän. Tästä voi päätellä, että on edelleen ok ajatella naista miehen lisäkkeenä (kodin siivojana, jolla ei ole omaa uraa, vaan mies perheenpäänä elättää heikompansa). Siksi en käsitä, miksi kukaan nainen tähän alentuu.
Elän/elämme näin koska siinä ei ole oikein mitään järkeä molempien käydä töissä. Elämämme olisi hirvittävän paljon kiireisempää jos minäkin kävisin töissä, eikä siitä olisi rahallista hyötyä. Miehellä on niin paljon suurempi palkka kuin itselläni olisi ja hän joutuisi vähentämään töitä että ehtisimme pyörittää arkea, joten kokonaistulot ei juurikaan muuttuisi. Tiedän kyllä että moni ajattelee meidänkin tilanteesta noin kuin sinä, mutta en nyt jonkun yleisen vaikutelman takia halua tehdä elämästä koko perheelle hankalampaa. Työt joita itse olen tehnyt on ollut tyyliin ”kaupan kassa”, en mitään uraa tässä menetä ja tuollaisiin töihin voi aina palata jos siltä alkaa tuntumaan.
Hei, tätä olen itsekin saanut selitellä valintaamme ihmetteleville. On se kumma, että vuonna 2020, feminismin, tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden aikana ei olekaan ok jos nainen päättää omasta tahdostaan haluta olla kotirouva. Mies otti asian kyllä itse puheeksi, mutta komppasin tätä, sillä meilläkin on 2 pientä lasta (nuorempi on kylläkin yli 3v) ja mies on töissä 6 päivää viikossa, on yrittäjä. Poissa on 10-14h kerrallaan. Järkeilimme, että lasten kannalta on parempi, että jään kotiin tässä tilanteessa. Tämä antaa joustoa ja mahdollistaa perheen mukaan lähtemisen työreissuille tai käymään työpaikalla, yhteisellä lounaalla jne. Jos minäkin menisin töihin ja lapset näin ollen päiväkotiin niin eivätpä he paljoa vanhempiaan näkisi.
Luulisi, että ihmiset olisivat tyytyväisiä kun tässä ei veronmaksajien rahoja käytetä eli en nosta kotihoidontukea, työttömyystukea tai mitään muutakaan (poislukien lapsilisät). Pitäisi olla selvää, että tänä päivänä nainen saa päättää omasta elämästään; voit olla yritysjohtaja, siivooja tai kotiäiti, suurperheen äiti tai lapseton. Nykyään naisilla on mahdollisuus valita ja kunnioitetaan ja ymmärretään toistemme valintoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Tässä on ihan asiallinen varoitus, tätä kannatan minäkin. Mieheni teki minulle oman portfolion ja osa autoista ja kiinteistöistä on minun nimissäni. Ainoastaan hänen firmansa ovat avioehdon ulkopuolella. Uskoisin että vaikka ero tulisi, ei edes lastenlasteni tarvitsisi huolehtia rahasta. Koen että mieheni on suojellut minut osaamallaan asialla hyvin.
Mies teki sulle portfolion? Ethän sä kuvittele sen vaan olevan mikään omaisuusjuttu?
Firma avioehdon ulkopuolella? Tietenkin.
Jotenkin ei nyt näytä hyvältä vai oletko trolli?
Tietenkin firmat ovat avioehdon ulkopuolella. Miksi ihmeessä alkaisin osakkaaksi miehen yrityksiin? Kuvittelen portfolion olevan lista sijoituksista jotka on minulle tehty. Mikä tässä ei näytä hyvältä? Omaisuutta on paljon ja se ei ole firman nimissä.
Alapeukku siitä, että et oikeasti tiedä tilannetta vaan kuvittelet, kuten itsekin kirjoitit. Selvitä nyt mikä tilanne on oikeasti. Etkö sinä seuraa sijoituksiasi ollenkaan vai kuka niitä hoitaa? Kommenteistasi saa kuvan, että sinulla on vain lista sijoituksista, mutta et tiedä, ovatko ne oikeasti olemassa vai ei.
Rehellisesti en seuraa sijoituksiani, ne ovat ammattilaisten hoivissa. Suomessa olevat kiinteistöt ovat minun nimissäni. On totta kyllä että saatan olla vähän huoleton ja luotan mieheni kykyyn tehdä rahaa hiukan liikaa. Kai luotan siihen että näkisin jos mieheni olisi stressaantunut tai kuulisin hänen työpuheluistaan partnerinsa kanssa että jokin olisi pahasti vialla. Ehkä minun pitäisi silloin tällöin itse tarkistaa niitä sijoituksia.
Minusta suurin osa naisista työelämässä ei tee uraa, vaan käy vain töissä. Suurin osa työskentelee jossain kaupoissa, vanhainkodissa, tehtaissa kolmivuorotyössä... mielestäni se ei ole uran luomista, vaan töissäkäyntiä. Tuollaisessa työssä sinut voidaan milloin tahansa korvata kenellä tahansa juuri koulun penkiltä tulleella. Ura on jotain missä edetään, eikä sitä monellakaan työssäkäyvällä varsinaisesti ole. Ihan kunnioitettavaa toki mikä tahansa työ, mutta se että jos työskentelee tuollaisessa työssä, ei siitä tipu noin vaan kärryiltä. Tak jos tippuu, voi käydä jonkun puolen vuoden kurssin ja palata taas työelämään suunnilleen samaan pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tätä olen itsekin saanut selitellä valintaamme ihmetteleville. On se kumma, että vuonna 2020, feminismin, tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden aikana ei olekaan ok jos nainen päättää omasta tahdostaan haluta olla kotirouva. Mies otti asian kyllä itse puheeksi, mutta komppasin tätä, sillä meilläkin on 2 pientä lasta (nuorempi on kylläkin yli 3v) ja mies on töissä 6 päivää viikossa, on yrittäjä. Poissa on 10-14h kerrallaan. Järkeilimme, että lasten kannalta on parempi, että jään kotiin tässä tilanteessa. Tämä antaa joustoa ja mahdollistaa perheen mukaan lähtemisen työreissuille tai käymään työpaikalla, yhteisellä lounaalla jne. Jos minäkin menisin töihin ja lapset näin ollen päiväkotiin niin eivätpä he paljoa vanhempiaan näkisi.
Luulisi, että ihmiset olisivat tyytyväisiä kun tässä ei veronmaksajien rahoja käytetä eli en nosta kotihoidontukea, työttömyystukea tai mitään muutakaan (poislukien lapsilisät). Pitäisi olla selvää, että tänä päivänä nainen saa päättää omasta elämästään; voit olla yritysjohtaja, siivooja tai kotiäiti, suurperheen äiti tai lapseton. Nykyään naisilla on mahdollisuus valita ja kunnioitetaan ja ymmärretään toistemme valintoja!
Olen samaa mieltä. Olen feministi ja silti kotirouva. Meillä lapset ovat jo alakoulussa, mutta silti olen kotona koska pystyn paremmin mukautumaan miehen aikatauluihin. Näin tekisin myös jos sukupuolemme olisivat toisin päin.
Onneksi olen kotirouva, koska kun korona iski, mies jäi jumiin Suomeen, töitä oli tehtävä ympäripyöreitä päiviä jokainen päivä ja jonkun kuitenkin piti hoitaa etäkoulu ykkösluokkalaiselle. Autoin myös siskoni lasta videopuhelimitse silloin kun siskolla oli kokouksia hoidettavana. Niillä perheillä joissa molemmat vanhemmat kävivät töissä ja silti pientä lasta piti kotiopettaa oli lähes kestämätön tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Minusta suurin osa naisista työelämässä ei tee uraa, vaan käy vain töissä. Suurin osa työskentelee jossain kaupoissa, vanhainkodissa, tehtaissa kolmivuorotyössä... mielestäni se ei ole uran luomista, vaan töissäkäyntiä. Tuollaisessa työssä sinut voidaan milloin tahansa korvata kenellä tahansa juuri koulun penkiltä tulleella. Ura on jotain missä edetään, eikä sitä monellakaan työssäkäyvällä varsinaisesti ole. Ihan kunnioitettavaa toki mikä tahansa työ, mutta se että jos työskentelee tuollaisessa työssä, ei siitä tipu noin vaan kärryiltä. Tak jos tippuu, voi käydä jonkun puolen vuoden kurssin ja palata taas työelämään suunnilleen samaan pisteeseen.
Siinä se onkin, että eläkettä lukuunottamatta kuka tahansa kyllä selviää vaikka putoaisi tyhjän päälle. Minäkin olin töissä ennen kuin tapasin mieheni. Ihan itse olin työpaikkani hankkinut ja tein töitä ihan itse. Mikään ei estäisi minua palaamasta samaan tilanteeseen vaikka nyt jotenkin jäisin tyhjän päälle. Ainoa, mikä olisi erona olisi eläkkeen kasvu näinä kotirouvavuosina. Mutta jos siitä on huolehdittu, niin mitäs sitten? Pudotus voi toki olla kova, mutta ei mikään kuolettava.
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
Minä olen kotiäiti ollut jo reilut toistakymmentä vuotta. Ennen lapsia opiskelin yliopistotutkinnon ja kävin töissä opiskeluajoista lähtien. Noin 30-vuotiaana aloin odottaa ensimmäistä lastani. Ensimmäisen lapsen jälkeen olen työskennellyt vain satunnaisesti ja osa-aikaisesti. Lähinnä tällä hetkellä voisi sanoa, että harrastan hieman työntekoa ja opiskelua. Lapset, minä ja mies harrastamme, matkailemme ym paljon. Nautimme elämästä. Autan lapsia kouluasioissa ja he menestyvät loistavasti. Puolisoni on varakas, ansaitsee paljon, meillä on omaisuutta Suomessa ja ulkomailla eikä ole avioehtoa. Myös itse olen onnistunut sijoituksissa ja saanut perintöä. Joskus huomaan kateutta. En kysele muiden mielipiteitä. Keskityn omaan elämäämme.