Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Pisti silmään tuon 17 vuotta paussi työelämästä. Mulla oli juurikin sen verran ja lapsia kaksi. Saatiin muksut peruskoulusta veks, niin itselläkin alkoi se oma duunielämä taas kolkuttamaan. Olisin voinut jäädä kotiinkin.
Mä lähdin kokeilemaan ja puolessa vuodessa sain töitä. CVhen kirjoitin, että kotirouvana. Yhdessä paikassa kysyttiin asiasta ja siellä haastattelija sanoi, että kotona jos missä saa hyvät johtajan taidot. ;)
Olin ensin vuoden verran töissä. Sitten opiskelin työnsivussa parisen vuotta. Viisi vuotta myöhemmin: mulla on 7 alaista ja ura noususuhdanteessa, etenemis mahdollisuuksia olis.
Kotirouva vuosista eläkekertymä tosiaan on onneton, mutta mies ylläpidon lisäksi maksoi mulle rahaa per kuukausi. Säästin, sijoitin ja ostin taannoin sijoitusasunnon. Toista silmäilen.
Kyllä kunkin kotona olevan olisi syytä pitää itseään arvossa. Pariskunta on tiimi, mutta aikuiset ovat myös itsenäisiä yksiköitä.
Itsestään pitää pitää huolta myös taloudellisesti. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. esim tuttuni mies kuoli. Tuttu jäi puolle paljaille neljän lapsen kanssa. Mies olikin elänyt rikkaampaa elämää kuin heillä olisi ollut varaa. Järjettömät velat, eikä mitään omaisuutta, säästöjä. Vain pullopanttikuitteja, joilla on tarkoitus rahoittaa joulu.
Sulla kävi tuuri. Tässä esimerkkitilanteessa on kuitenkin kyse ihmisestä, jolla ei ole varaa etsiä töitä puolta vuotta. Rahahanat meni kiinni sillä hetkellä kun mies lähti. Ja pointti oli, ettei koskaan kannata jättäytyä täysin taloudellisesti toisen varaan (eikä muutenkaan luottaa keneenkän ihan täysin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kyllähän siitä vähän tuollainen mielikuva jää jos kerrot kotirouvuudesta.
Jos taas kerrot matkustelusta, kotonaolosta, esim. luottamustehtävistä tai harrastuksista ja kerrot että sinulla on niihin mahdollisuus kun olet kotona tilanne on kokonaan toinen, tuli se raha esim. sijoituksista tai mistä tahansa. En minä esim. odota saavani arvostusta sillä että kerron mistä rahani tulevat. Saan arvostusta tekemistäni asioista jos ihmiset pitävät niitä arvostettavina riippumatta tuoko se minulle toimeentulon vai saanko sen jostakin muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kuulostaa kamalalta, että koet uhranneesi urasi. Syntyy vahva vaikutelma, että et sisimmältäsi haluaisi olla kotirouva, vaan olisit halunnut uran. Siitä kertoo sekin että teit tämän aloituksen. Jo oikeasti olisit tyytyväinen kotirouvuutesi, et kuvittelisi näkeväsi halveksuntaa joka paikassa. Nyt uhriudut, kitiset, olet kateellinen ja syyllistät muita omasta huonosta valinnastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kyllähän siitä vähän tuollainen mielikuva jää jos kerrot kotirouvuudesta.
Jos taas kerrot matkustelusta, kotonaolosta, esim. luottamustehtävistä tai harrastuksista ja kerrot että sinulla on niihin mahdollisuus kun olet kotona tilanne on kokonaan toinen, tuli se raha esim. sijoituksista tai mistä tahansa. En minä esim. odota saavani arvostusta sillä että kerron mistä rahani tulevat. Saan arvostusta tekemistäni asioista jos ihmiset pitävät niitä arvostettavina riippumatta tuoko se minulle toimeentulon vai saanko sen jostakin muualta.
Tyhjäntoimittajat selittelee oikein urakalla. Taitaa käydä itsetunnolle olla täysin hyödytön yksilö. Elätti ja loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kuulostaa kamalalta, että koet uhranneesi urasi. Syntyy vahva vaikutelma, että et sisimmältäsi haluaisi olla kotirouva, vaan olisit halunnut uran. Siitä kertoo sekin että teit tämän aloituksen. Jo oikeasti olisit tyytyväinen kotirouvuutesi, et kuvittelisi näkeväsi halveksuntaa joka paikassa. Nyt uhriudut, kitiset, olet kateellinen ja syyllistät muita omasta huonosta valinnastasi.
Kyllä, tietenkin minä olisin ihannetilanteessa halunnut tietenkin urani ja parisuhteeni. Sellainen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Tuskin kellään on mahdollista saada aivan kaikkea mitä elämässään haluaa. En koe tehneeni väärää valintaa. Olen onnellinen, rakastan miestäni ja perhettäni. Minulla on mahdollisuus opiskella ja tehdä mitä haluan päivisin. Ura olisi varmasti ollut kiva sekin, mutta ihan vapaaehtoisesti siitä luovuin. Kukaan ei minua siihen pakottanut.
En uhriudu, enkä ole kateellinen. En vaan ymmärrä miten minun arvoni ihmisenä on riippuvainen siitä kuka meidän perheessämme tienaa. Miksen voi saada sitä samaa ihmisarvoa? En enempää, en vähempää.
Olen ollut kohta 50 vuotta kotiäiti/ kotirouva.
Olen paiskinut hommia suurperheen kanssa ja en ole koskaan ajatellut, että häpeäisin asemaani, päinvastoin.
Hitsi, että olen ylpeä ratkaisustani jäädä kotiäidiksi aikoinaan.
Nyt on kivat kotirouva päivät ja kotiherra päivät.
Ei meillä ajatella minun rahat sinun rahat, vaan meidän rahat.
Kumpikin paiski tahollaan hommia ja se onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Jonka jälkeen tiput tyhjän päälle. En minäkään nyt ihan saman tien katuojassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Miksei vaikka USA tai Australia. Molemmissa on ihan yleistä olla kotirouva. Päivähoito on niin kallista, että naiset lopettaa työssäkäynnin kun tulee lapsia, eivätkä useinkaan enää mene takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on säälittävää jos titteleillä haetaan arvostusta. Miksi muiden pitäisi arvostaa sitä että olet kotona? Eikö miehesi arvosta sitä?
En minä hae sen kummempaa arvostusta kuin yleistä ihmisarvoa, jota sana ”loinen” ei mielestäni kuvaa. Mieheni arvostaa kovasti sitä että uhrasin oman urani meidän suhteemme vuoksi.
Kuulostaa kamalalta, että koet uhranneesi urasi. Syntyy vahva vaikutelma, että et sisimmältäsi haluaisi olla kotirouva, vaan olisit halunnut uran. Siitä kertoo sekin että teit tämän aloituksen. Jo oikeasti olisit tyytyväinen kotirouvuutesi, et kuvittelisi näkeväsi halveksuntaa joka paikassa. Nyt uhriudut, kitiset, olet kateellinen ja syyllistät muita omasta huonosta valinnastasi.
Kyllä, tietenkin minä olisin ihannetilanteessa halunnut tietenkin urani ja parisuhteeni. Sellainen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Tuskin kellään on mahdollista saada aivan kaikkea mitä elämässään haluaa. En koe tehneeni väärää valintaa. Olen onnellinen, rakastan miestäni ja perhettäni. Minulla on mahdollisuus opiskella ja tehdä mitä haluan päivisin. Ura olisi varmasti ollut kiva sekin, mutta ihan vapaaehtoisesti siitä luovuin. Kukaan ei minua siihen pakottanut.
En uhriudu, enkä ole kateellinen. En vaan ymmärrä miten minun arvoni ihmisenä on riippuvainen siitä kuka meidän perheessämme tienaa. Miksen voi saada sitä samaa ihmisarvoa? En enempää, en vähempää.
Olet tyypillinen varoittava esimerkki. Katkera, kateellinen uhriutuja. Sinun valituksesi ja kitinäsi saa minut vihaamaan kotirouvia, vaikka aikaisemmin suhtauduin teihin neutraalisti. Yhdenkään naisen ei pitäisi tuhlata elämäänsä olemalla kotirouva.
Ihminen voi saada elämässään kaiken mitä haluaa, vaikka olisikin nainen. Sinä et ole saanut, mutta ÄLÄ syyllistä siitä muita. Se ei ole meidän vika, että sinä olet pilannut elämäsi.
Oma äitini oli kotiäiti siihen asti, että nuorempi lapsista alkoi olla ekaluokalle menossa. Tämä tapahtui 70-luvun alkuvuosina. Ei sitä lapsena osannut ajatella, miten kurjaa meillä oli, kun koko perheen elatus ja asuntolaina piti hoitaa autonkuljettajan palkalla. Niin kauas kuin muistan, äiti on aina takonut minun päähän, että naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Varmaan siksi minulle on aina ollut vieras ajatus, että minun pitäisi olla taloudellisesti riippuvainen miehestä. Luultavasti ajattelisin eri tavalla, jos minulla olisi niin paljon perittyä omaisuutta, että voisin sanoa olevani rikas.
Toivottavasti jokainen kotiin jäävä sopii ajoissa, miten hänen asemansa turvataan taloudellisesti eron tullen. Oma tilanne pitää olla selvillä koko ajan, että mitään yllätyksiä ei pääse sattumaan. Yhden parin tiedän, jossa perheen raha-asiat olivat vain miehen hallussa. Vaimolle selvisi heidän tilanne sitten, kun taloyhtiö otti asunnon haltuun maksamattoman vastikkeen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydän itselleni tuollaisen miehen?
Saudi-Arabiasta tai Tunisiasta. Muistelen nähneeni jossain uutisoinnin tutkimuksesta, jonka mukaan kaikista tutkituista maista saudi-arabialaiset ja tunisialaiset miehet kannattivat naisten kotirouvuutta eniten.
No, Jenkeistä löytyy, Ranskasta ja Italiasta löytyy. Itävallastakin on yksi löytynyt. Sellaisia miehiä siis jotka haluavat elättää vaimon ja kykenevät siihen, eivätkä ilmeisesti vaadi mitään alistumista.
Jenkeissä, Ranskassa ja Italiassa useimmat naiset käyvät töissä. Jos sinulle on tärkeää että kotirouvuus on yhteiskunnassa vallitseva arvo, nuo luettelemasi maat eivät käy. Ja miten niin eivät vaadi alistumista? Parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta. Varsinkin ranskalaiset miehet ovat alistavia, pahempia kuin esim. tunisialaiset.
Joka maasta löytyy alistumista vaativia ja niitä jotka eivät vaadi alistumista. Jos sinulle on tärkeää olla kotirouva, kyllä silloin paras valinta on Saudi-Arabia tai Tunisia.
Valitsin nuo maat koska tunnen pariskuntia joiden miehet ovat noista maista, varakkaita ja heidän vaimonsa kotirouvia jotka eivät ole hellan ja nyrkin välissä. Kaikilla käy siivoojat ja lastenhoitajat.
Mitä tarkoitat että parisuhde vaatii alistumista naiselta lähes poikkeuksetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Lisäksi työttömäksi jääneellä on työtodistukset liitettäväksi cvhen ja työkokemusta toisin kuin vuosikymmenet kotona maanneella. Kotiäitiys ei ole todellakaanmeriitti työmarkkinoilla. Ainakaan jos et hae jotain pskahommaa kuten siivousta tai hampparinmyyntiä.
Suomessa voi kyllä opiskella aikuisenakin ammatin. Melko nopeasti voi opiskella joksikin lähihoitajaksi, jollaisia tälläkin palstalla suurin osa on. Kukaan ei kysele mitään cv:tä, vaan innoissaan ottavat töihin kun joku suostuu tulemaan. Itselläni tosin cv on päällisin puolin kunnossa miehen firman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme."
Todellisuudessa ei ole turvattu mitenkään... Ne "yhteiset" rahat voi mies pistää ihan mihin ja sitten vasta hakea avioeroa. Jäät tyhjän päälle, Suomessa kun ei ole ex-vaimolle elatusvelvollisuutta. Näitä esimerkkejä on nähty niin monia että on käsittämätöntä miten tähän "talouteni on turvattu" hokemaan vielä uskotaan!
Mikä tuossa nyt kuitenkaan on pahempaa kuin siinä että käyt töissä ja yllättäen jäätkin työttömäksi. Elämässä nyt voi käydä aika monella tavalla niin että rahat loppuu.
Ero on ansiosidonnainen päiväraha, jota saa lähes kahden vuoden ajan.
Jonka jälkeen tiput tyhjän päälle. En minäkään nyt ihan saman tien katuojassa ole.
Siinä on kaksi vuotta aikaa etsiä uutta työtä tai kouluttautua uudelleen ansiopäivärahan turvin. Helpompi sitä työtä on etsiä täyden cv: ja entisten työkontaktien turvin kuin tyhjällä cv:llä. Kaikki kotirouvat eivät ole yhtä varakkaita kuin sinä, aivan varmasti osa on vain miehen tulojen varassa ilman omaa omaisuutta.
Kuten sanottu, minun nimissäni on kiinteistöjä ja minulla on portfolio. En minä ihan tyhjän päälle jäisi.