Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Kateellisten panettelua. Hyvää kesänjatkoa sinulle
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?
No ei hävetä. Mies tienaa niin paljon ettei minun kerran 3kk latvat tasoittamassa kampaajakäyntini vie meitä vararikkoon. En koe eläväni siivellä, ajattelimme mieheni kanssa kumpikin meitä tiiminä ja rahoja yhteisinä. Meille tärkeämmäksi kuin raha itseisarvona paljastui mahdollisuus viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon. Ja se onnistui ainoastaan jos minä en työskentele. Minusta on feminististä todeta että minulla on mahdollisuus toimia näin. Minulla oli myös mahdollisuus edetä urallani, mutta se olisi todennäköisesti vienyt avioliittoni ja rakastan miestäni liikaa.
Miksi mielestänne eläminen tällä tavalla on jollain tavalla huonompaa kuin vaikka perityllä omaisuudella?
Huomauttaisin, että kotirouva on eri asia kuin kotiäiti joka sinä olet.
Itse olisin hyvin mielelläni kotirouva. Vaikka sellainen suihkuseurapiirirouva mutta ei, mies on tavisduunari. Itepä valitsin. Huoh.
Olen kotirouva pitkälti samoista syistä. Teen miehen elämästä mukavampaa ja pidän itseni kauniina, fiksu olen jo valmiiksi. Työntekoni on harrastelua ja ammattitaidon ylläpitämistä, mies hoitaa elintasomme. En ole koskaan nostanut yhteiskunnan tukia lapsilisiä lukuunottamatta ja olen varakkaasta perheestä. Se miten järjestämme asiamme on meidän asiamme, ei muiden. Eläkkeeni jää pieneksi, mutta toisaalta omaisuutta on sen verran, etten tule puutetta kärsimään. Meillä ei ole avioehtoa yrityksenkään osalta, jos ero tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kermaper…..se kotirouva. Piti tänne tulla oikein mainostamaan, onko sinulla noin huono itsetunto, että pitää täältä tulla hakemaan vahvistusta sinun kotirouvailulle. En todellakaan ole kateellinen, en ole koskaan halunnut olla kotirouva, ahdistava ajatuskin. Olen aina sanonut parisuhteissa että minähän en sitten miksikään kotiorjaksi rupea. Tienaan omat rahani työllä mistä pidän. Aika vanhanaikaista tuollainen kotirouvailu.
Ei minulla kyllä tippaakaan huono itsentunto ole, lähinnä kiinnostus siihen että miksi kotirouvat herättävät varsinkin naisissa kamalasti antipatioita. En tiedä onko ilmeisin vastaus = kateellisuus) yleensäkään missään oikein.
Minäkin olisin ehkä ennemmin luonut omaa uraani, mutta kaikkea elämässä ei voi saada. Minä sain aika paljon. Sain rakastavan miehen ja hänen tukensa kaikkeen mihin ryhdynkin, ihania lapsia, kauniita koteja joista en todellakaan vastaa yksin. En ole kotiorja. Saan matkustella, käydä näyttelyissä, ostaa taidetta... En koe olevani vanhanaikainen, vaan koen olevani yksi heistä joille feministit ennen meitä ovat avanneet ovia.
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaisin, että kotirouva on eri asia kuin kotiäiti joka sinä olet.
Itse olisin hyvin mielelläni kotirouva. Vaikka sellainen suihkuseurapiirirouva mutta ei, mies on tavisduunari. Itepä valitsin. Huoh.
Niin siis lapseni ovat alakoulussa. Ja sitä ennen olivat yksityisessä päiväkodissa. En ole kotiäiti. Pyrin kuitenkin olemaan lasteni kanssa kuitenkin joka päivä paljon tekemisissä.
Minusta ei olisi suihkuseurapiirirouvaksi, miehen työ olisi sen mahdollistanut, mutta en pidä pönötyksestä enkä ole luonteva missään coctail-kutsuilla. Meille sopii tämä järjestely täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla ihmeen sama tilanne kuin minullakin. Me tosin ei asuta Suomessa. Itseäni alkanut vähän tympimään. Ei se riippuvuus toisesta, vaan se että tunnen oloni yhteiskunnassa jotenkin irralliseksi ja ulkopuoliseksi. Oma työpaikka toisi ehkä jotain kiintopistettä elämään ja olen ajatellut alkaa jotain puuhastelemaan edes osa-aikaisesti. Rahallisesti siitä ei taida juurikaan olla hyötyä, en mitään sellaista uraa enää saa, mutta jotain muuta ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ihmeen sama tilanne kuin minullakin. Me tosin ei asuta Suomessa. Itseäni alkanut vähän tympimään. Ei se riippuvuus toisesta, vaan se että tunnen oloni yhteiskunnassa jotenkin irralliseksi ja ulkopuoliseksi. Oma työpaikka toisi ehkä jotain kiintopistettä elämään ja olen ajatellut alkaa jotain puuhastelemaan edes osa-aikaisesti. Rahallisesti siitä ei taida juurikaan olla hyötyä, en mitään sellaista uraa enää saa, mutta jotain muuta ehkä.
Kun me asuimme ulkomailla, lähdin kyselemään paikallisilta missä voisin olla parhaiten avuksi. Päädyin auttamaan naisten turvatalon rakentamisessa ja käynnistämisessä. Se oli hyvin palkitsevaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva pitkälti samoista syistä. Teen miehen elämästä mukavampaa ja pidän itseni kauniina, fiksu olen jo valmiiksi. Työntekoni on harrastelua ja ammattitaidon ylläpitämistä, mies hoitaa elintasomme. En ole koskaan nostanut yhteiskunnan tukia lapsilisiä lukuunottamatta ja olen varakkaasta perheestä. Se miten järjestämme asiamme on meidän asiamme, ei muiden. Eläkkeeni jää pieneksi, mutta toisaalta omaisuutta on sen verran, etten tule puutetta kärsimään. Meillä ei ole avioehtoa yrityksenkään osalta, jos ero tulisi.
Jos on rahaa, miksi olet nostanut lapsilisät. Et niitä olisi tarvinnut. Oletpa ahne. Vähän naurettavaa tulla tänne makeilemaan että olet varakkaasta perheestä, onko sinulla NOIN huono itsetunto. Olen huomannut että ne joilla on oikeasti rahaa eivät makeile siitä. Sanot että ei ole muiden asia miten järjestätte asianne, no miksi sitten tulet tänne sivuille makeilemaan että ollaan niin varakasta että, aika naurettavaa. Jatka kuule vain sitä kotirouvailuasi.
Minä ainakin olen ap:lle kateellinen. Voi pannahinen!
Vaan itsepä en osannut aikoinaan valita viisaasti. Tsempit, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei muiden valinnat haittaa mutta oman elämäntavan tuputtaminen toisille jotenkin "parempana vaihtoehtona" ärsyttää. Jokainen valitkoon oman polkunsa ja jos menee metsään niin peiliin katsomalla löytyy vastuuhenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei muiden valinnat haittaa mutta oman elämäntavan tuputtaminen toisille jotenkin "parempana vaihtoehtona" ärsyttää. Jokainen valitkoon oman polkunsa ja jos menee metsään niin peiliin katsomalla löytyy vastuuhenkilö.
Niinhän se aina on. Mutta en usko että kotirouvailua kauheasti kenellekkään tuputetaan. Työssäkäynti sen sijaan tuntuu olevan lääke melkein mihin tahansa elämän ongelmaan jos ystäviltä ja sukulaisilta kysyy. Sitä kuule tuputetaan.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei muiden valinnat haittaa mutta oman elämäntavan tuputtaminen toisille jotenkin "parempana vaihtoehtona" ärsyttää. Jokainen valitkoon oman polkunsa ja jos menee metsään niin peiliin katsomalla löytyy vastuuhenkilö.
En usko että monikaan haluaisi elää tällaista elämää, vaikka se hohdokkaalta näyttääkin; saa ostella laukkuja, koiranpentuja lapsille, kalliita huonekaluja, matkoja yms. On se kuitenkin tieto siitä että jouduin valitsemaan oman urani ja tämän välillä... En kadu valintaani, mutta ei se ilmaiseksi tullut. Joskus kun näen kurssikavereitani niin kyllä tunnen pienen piston sydämessäni että tuossa minäkin voisin olla. Mutta laitoin perheen hyvinvoinnin uratoiveideni edelle.
Vierailija kirjoitti:
Kermaper…..se kotirouva. Piti tänne tulla oikein mainostamaan, onko sinulla noin huono itsetunto, että pitää täältä tulla hakemaan vahvistusta sinun kotirouvailulle. En todellakaan ole kateellinen, en ole koskaan halunnut olla kotirouva, ahdistava ajatuskin. Olen aina sanonut parisuhteissa että minähän en sitten miksikään kotiorjaksi rupea. Tienaan omat rahani työllä mistä pidän. Aika vanhanaikaista tuollainen kotirouvailu.
Sinä tulet onnelliseksi tuolla tyylillä, ap omallaan. Ihan turha siinä on ylenkatsoa toistaan kummankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva pitkälti samoista syistä. Teen miehen elämästä mukavampaa ja pidän itseni kauniina, fiksu olen jo valmiiksi. Työntekoni on harrastelua ja ammattitaidon ylläpitämistä, mies hoitaa elintasomme. En ole koskaan nostanut yhteiskunnan tukia lapsilisiä lukuunottamatta ja olen varakkaasta perheestä. Se miten järjestämme asiamme on meidän asiamme, ei muiden. Eläkkeeni jää pieneksi, mutta toisaalta omaisuutta on sen verran, etten tule puutetta kärsimään. Meillä ei ole avioehtoa yrityksenkään osalta, jos ero tulisi.
Jos on rahaa, miksi olet nostanut lapsilisät. Et niitä olisi tarvinnut. Oletpa ahne. Vähän naurettavaa tulla tänne makeilemaan että olet varakkaasta perheestä, onko sinulla NOIN huono itsetunto. Olen huomannut että ne joilla on oikeasti rahaa eivät makeile siitä. Sanot että ei ole muiden asia miten järjestätte asianne, no miksi sitten tulet tänne sivuille makeilemaan että ollaan niin varakasta että, aika naurettavaa. Jatka kuule vain sitä kotirouvailuasi.
Sinä ainakin olet niin kateellinen että ratkeat liitoksistasi😆 Juujuu et tietenkään ole, uskotaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva pitkälti samoista syistä. Teen miehen elämästä mukavampaa ja pidän itseni kauniina, fiksu olen jo valmiiksi. Työntekoni on harrastelua ja ammattitaidon ylläpitämistä, mies hoitaa elintasomme. En ole koskaan nostanut yhteiskunnan tukia lapsilisiä lukuunottamatta ja olen varakkaasta perheestä. Se miten järjestämme asiamme on meidän asiamme, ei muiden. Eläkkeeni jää pieneksi, mutta toisaalta omaisuutta on sen verran, etten tule puutetta kärsimään. Meillä ei ole avioehtoa yrityksenkään osalta, jos ero tulisi.
Jos on rahaa, miksi olet nostanut lapsilisät. Et niitä olisi tarvinnut. Oletpa ahne. Vähän naurettavaa tulla tänne makeilemaan että olet varakkaasta perheestä, onko sinulla NOIN huono itsetunto. Olen huomannut että ne joilla on oikeasti rahaa eivät makeile siitä. Sanot että ei ole muiden asia miten järjestätte asianne, no miksi sitten tulet tänne sivuille makeilemaan että ollaan niin varakasta että, aika naurettavaa. Jatka kuule vain sitä kotirouvailuasi.
Pitäähän sitä maksamiaan verorahoja takaisin ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon että arvostelijat ovat mielialalääkityksellä olevia läskejä rumiluksia jotka eivät kykene työhön tai edes pitämään kotiaan siistinä.
Tämä.
Mun kaveri on ollut kotirouva/äiti koko avioliittonsa ajan eli yli 20 vuotta. Hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut miehen reissutyön.
Miespä löysikin uuden naisen kun lapset olivat teini-iässä. Kaveri on ihan kusessa koska missään cv:ssä ei näytä 17v paussi työelämästä hyvältä. Ikää on 40+ ja koulutus 90-luvulta. Arvatkaas palkkaako kukaan.. vaikkei avioehtoa olekaan niin ei hänelle mahdottomia käteen jäänyt kun omaisuus jaettiin ja velat maksettiin. Ei ainakaan niin että lopun ikäänsä niillä elää. Eläkekertymä on myös ihan onneton
Kotirouvuutta vastaan minulla ei ole mitään, mutta älkää hyvät naiset KOSKAAN luottako toiseen ihmiseen niin että olette taloudellisesti riippuvaisia toisen tuloista. Laittakaa vaikka koko ajan säästöön pahan päivän ja eläkkeen varalle. Jos liitto kestää eläkepäiviin asti niin sittenpä on matkusteluun tai lapsille pesämunaa
Eikö sua yhtään hävetä kun et tienaa omia rahojasi vaan elät ihan miehesi siivellä. Varmaan kustantaa sun rasvaimut ja kynsihuollotkin?