Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..

Olin kymmenenvuotias ja vanhempi nainen istui bussissa viereeni ja kysyi, olinko vielä eskarissa, vai onko jo eka luokka alkanut. En ollut lyhyt, enkä pukeutunut ikäisekseni lapsenomaisesti, joten ihmettelin, miksi minua leikki-ikäiseksi luultiin.

Silloin loukkaannuin vähän, mutta nyt tajuan toki, että täysin eri-ikäisen ihmisen ikää on vaikea arvioida oikein. Seitsemänkymppisen on vaikea arvioida, onko joku neljä, vai yhdeksän ja kymmenenvuotiaan on vaikea arvioida, onko joku 60 vai 85.

Vierailija kirjoitti:

Viikko sitten ostin tupakka-askin huoltoasemalta. Kysyi paperit, ja sanoi ne nähdessään- eikö tämä ole kohteliaisuus. Ei ole enää näin 43vuotiaana.

Minultakin kysyttiin 45 vuotiaana paperit kun ostin tupakkaa.

Otin kyllä suurena kohteliaisuutena keski-ikäiselle naiselle!

Minua on luultu aikuiselämäni aikana monet kerrat paljon nuoremmaksi kuin olen. Keski-iässä on luultu "ihan mukulaksi", kuten eräs sanoi minulle suoraan. Joku mieheni työtuttu taas oli joskus miehelleni sanonut minusta, että olen ihan liian nuori miehelleni. 😂 Nykyään eli 55-v:na en enää näytä niin nuorelta, että enää tulisi paljonkaan noin mojovia erehdyksiä. Mutta nuoremmaksi luullaan edelleen, mitä oikeasti olen. On vähän kaksijakoinen suhde tähän asiaan. Tavallaan se on joskus imartelevaa, mutta tavallaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Prisman pelikoneilla myyjä tulee kysymään mopokorttia, ollessani 21v. 28vuotiaana ostan lottoa niin kysytään papereita : D. Ja vielä noin 28-29vuotiaana ostaessa kirkkaita alkosta kysyttiin papereita.

Ja nythän kysytään ihan kaikilta lottoavilta ikään katsomatta 'paperit' (veikkauskortti tai henkkarit)....

Olin raitiovaunussa ja viereeni istui arviolta ekaluokkalainen tyttö. Seuraavalla pysäkillä kyytiin tuli päihtynyt nainen, joka istui taaksemme ja alkoi sättiä minua siitä, kuinka nykyään jätetään niin myöhäiseen lapsen tekemiser, että johan sitä äiti on haudassa tai ainakin eläkkeellä ennen, kun lapsi pääsee peruskoulusta. Olin juuri täyttänyt 32 vuotta.

Alle 25-vuotiaana kuulin jatkuvasti, kuinka näytän teiniltä ja ihan pennulta. Siis ihan viikottain joku luuli minua 5-10v todellista nuoremmaksi. Huvittavinta olivat sossun yritys tehdä minusta lasu kun olin 22 ja yläkoululaispojan flirttailu, kun olin 23.

Sitten lihoin 15 kiloa ja, kun astuin koronan jälkeen takaisin ihmisten ilmoille, niin olinkin yhtäkkiä muiden silmissä reippaasti päälle kolmekymppinen täti (olen 28). Kilot tosiaan vanhentaa

Aina luultu nuoremmaksi. Kesätöissä vanhainkodissa kun olin 22v, uusi työkaveri tuli suureen ääneen hämmästelemään "kuinka nuoria tänne nykyään otetaan kesätöihin vai ootko sä jossain TETissä?". Kiusallista sinänsä, että samalla osastolla oli jatkuvasti myös 16-17v. lähihoitajaopiskelijoita...

27v. festareilla tuli 10v. nuorempi poika iskemään. Kehotin arvaamaan mun iän ja kun kerroin oikean vastauksen, tyyppi katosi kummasti jonnekin.

Liki 30v:nä töissä luultu yläastelaiseksi... Melko kiusallista, sillä olin menossa yläasteelle töihin.

30v. vauvan kanssa kun olin liikenteessä, mummo tuli ihastelemaan että "ihanaa kun jotkut uskaltaa vielä hankkia lapsia lapsia nuorena!" Ookkei...

Tämä on niin yleistä nykyään että vaikuttaa että suomalaisilla on jonkinlainen halu korostaa omaa arvovaltaa arvioimalla ihminen aina nuoremmaksi kuin itse.

Olin ostopalveluna hammaslääkärissä, niin lääkäri hoki monta kertaa "täytyy olla tarkkana ettei tehdä vain liikaa! täytyy kattoo etten tee liikaa!"

:D

Itse olen 52vee, niin kuusikymppiset äijät ovat usein silleen että "ollaan ihan eri ajasta, saatiin eri kasvatus.

Vanhempani syntyivät 1930-luvulla. Olivat suuria ikäluokkia edeltänyttä ns. hiljaista sukupolvea.

Tulin isäksi 27-vuotiaana. Tiedän, että se "aikaisin" mutta ei ehkä niin aikaisin, mitä lasteni iän ihmettely antaisi aihetta.

Olen nyt 47 ja työreissulla illallisella mainitsin jotain poikani autosta. Siihen yksi kolmikymppinen kollega hieman ihmetteli, että miten minulla voi olla lapsi, joka ajaa autoa. Sanoin pokkana olevani 39 ja tähän kaveri hieman nosteli kulmiaan, että aika nuorena siis tullut isäksi. Kun sitten korjasin, että laskin leikkiä, olen sentään 47, niin hän tuntui hämmästyvän huomattavasti enemmän.

Kai tuosta pitäisi olla imarreltu (kun tapahtuu aina välillä) , mutta enemmän ihmettelen mitä ihmiset näkee. On kuitenkin kaljua jo ihan kunnolla, parrassa näkyy harmaata ja ryppyjä silmien ympärillä. Ehkä se, että pysyy hoikkana tekee paljon.

Olen 40 ja vieläkin aina välillä kassalla kysytään paperit.

Nautin aina kun pääsen kertomaan sotuni jossain yhteydessä.

Muuttuu ääni kellossa! :D Puhelimessa keskustelukumppanin ääni vakavoituu ja laskee oktaavin.

Joskus varmistetaan, että "niin se oli ykkönen tämä syntymäajan viimeinen numero?"

Kyllä! Ei yhdeksikkö! Ah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin siskon kanssa kaupungilla. Olin teini ja sisko viimesillään raskaana (2.lapsi tulossa). Sisko pääsi lasten lipulla.

Et siis ottanut viestissä mitään kantaa hänen ikäänsä. Kerroit vain että hän oli tiineenä.

Jos kirjoittaja on itse ollut teini eli 13-19, todennäköisesti jotakin 13-15 ja isosisko oli raskaana ja odotti toista lastaan, voi päätellä tämän olevan vanhempi ja vielä aikuinen, koska kirjoittaja olisi todennäköisesti maininnut teiniäidistä.

Jouduin turvautumaan vieraaseen kampaajaan. Katseli ja sanoi, että "leikataan vähän lyhyemmäksi, kun se liftaa kivasti noin vanhemmiten".

N32

Vierailija kirjoitti:

Monet asiakkaat lapsellensa sanovat, että kerrothan tädille, mitä jäätelöä otat.

Olen 17-vuotias kesätyöläinen jäätelökioskilla.

No tuo nyt ei ole mikään moka ikääsi arvioiden. Kyllä sinä olet pikkulapsille täti. Ristiriitaa on, kun pitäisi pitää aikuisena, kuten sinäkin varmaan haluat, mutta ei saisi täditellä.

Itse en ihmetellyt ollenkaan, kun silloin, kun lapsia vielä kasvatettiin ja he olivat aitoja, eivätkä mitään puhelimia tuijottavia zombieta, minua seliteltiin eli aikana ennen kännykkää. Olin 13-vuotias, liki aikuisen kokoinen ja pyöräilemässä maaseudulla. Paikalla oli tietyö ja tie sepeliä siinä vaiheessa. Rengas puhkesi. Menin lähitaloon soittamaan apua. Pihalla oli arviolta joku 4-5-vuotias poika, joka kysyi, että kuka setä sinä olet? Enkä erityisemmin ihmetellyt.

Oltiin nyt juhannuksen alla mökille ruokia ostamassa ja siinä toki oli mukana muutama olut miehelle.

Siis minä 37v, mieheni 36v ja lapsemme 14  ja 11 v kaikki siinä kassalla. Maksamassa olin, kun kassarouva kysyi että voisitko näyttää henkkarit. En ihan ollut enää varautunut moiseen, joten autosta oli haettava kännykästä henkkarit sitten, jotta ostokset saatiin maaliin.

En kyllä tiedä oliko tämä nolompaa itselle (keski-ikäiselle) , kuin sille keski-ikäiselle kassa-rouvalle, joka oli n.10v itseäni vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei mikä moka parturilta! Minulta uusi kampaaja viimeksi kysyi varovasti että oletko vielä työelämässä. Olen 58 joten sikäli ymmärrettävää. Olen työtön.

Parturit voisivat pitää noi henk koht kysymykset ihan itsellään.

Isäni tuttu kysyi, olenko jo kirjoittanut ylioppilaaksi. Olin silloin jo 27-vuotias ja maisteri. Myöhemmin ikääntyessäni olen ollut ihan tyytyväinen babyfacestani.

Vierailija kirjoitti:

Olin raitiovaunussa ja viereeni istui arviolta ekaluokkalainen tyttö. Seuraavalla pysäkillä kyytiin tuli päihtynyt nainen, joka istui taaksemme ja alkoi sättiä minua siitä, kuinka nykyään jätetään niin myöhäiseen lapsen tekemiser, että johan sitä äiti on haudassa tai ainakin eläkkeellä ennen, kun lapsi pääsee peruskoulusta. Olin juuri täyttänyt 32 vuotta.

Humalaiset nyt horisevat, mitä sattuu. Käytin 15-vuotiaana 7-vuotiasta pikkuveljeäni uimassa, niin joku humalainen kysyi, että onko tuo sun poika? Olen mies, naama rusotti tuolloin finneistä.

Jos oon juuri käynyt parturissa, Alkossa voidaan kysyä henkkarit. Toisaalta mua on luultu itseäni kolme vuotta vanhemman veljeni isäksi.