Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..

Vierailija kirjoitti:

Olin Alkossa poikani kanssa. Minä 49 vuotta ja poika 20. Myyjä sanoi että mä katsoisin teidän molempien paperit. Sitten se vasta kunnolla vilkaisi mua ja perui puheensa mun osalta.

Eikö ne kysy myös ilmiselvästi vanhemmalta siksi, ettei se olisi ostamassa sille nuoren näköiselle?

Olin kesälomalla ennen seiskaluokalle menoa. Kyläilevä tuttava kysyi minulta, että mille luokalle olen menossa lukioon vai joko olin yliopistossa aloittanut. Olin sellainen vakava, totinen ja silmälasipäinen tyttö.

Mun tuntemani "nuoren näköiset naiset" ovat kaikki hyvin siroja, laihoja ja keskimittaisia tai hieman lyhyempiä. Siihen vielä meikittömyys, harry potter -tyyliset rillit ja ei muuta kuin lastenlipulla vielä kolmi- ja nelikymppisenä. Mutta kyllä sekin loppuu siinä vaiheessa, kun kasvot alkavat valua alaspäin ja tukka harmaantuu.

Oisit sanonut että hänellä mahdollisesti vähemmän, jos tuollaisia arvioita/ kommenteja, heität väärälle henkilölle. 

Tuo olisi kieltämättä törkeä vastaus, mutta niin oli hammaslääkärinkin  kommentti, oli asiakkaan ikä mikä tahansa. Kyseinen lausuma hänen suusta osoitti myös epäpätevyyttä, kaikilta osin. Hänhän periaatteessa tietää ikäsi, jos vaivautui lukeen  tietosi, niin kuin hänen kuuluisi.

olin 40v. kun menin katsomaan äitiä sairaalaan. Äitini oli vähän päälle 65v.

Hoitaja sanoi, että on mummolle kivaa, kun lapsenlapsikin pistäytyy...

Mentiin miehen kanssa asuntoesittelyyn, kun esittelijä kysyi, että tuleeko tämä asunto isälle vai tyttärelle. Mieheni on minua pari vuotta nuorempi.

Uudessa työpaikassa tuskailin erään ohjelmiston kanssa. Itseäni 10v. nuorempi mies sanoi isällisesti, että voivoi.. sullahan on vielä pitkä työura edessä opiskella noita juttuja.

Ei kyllä tässä iässä enää haluaisi olla mikään baby-face.

johtuu kuulemma kasvojen luustosta.

Yksi deekun oloinen mies alkoi jutella kun odotin pyörällä risteyksessä, kovasti oli sitä mieltä että tunnetaan jostain ja kysyi olenko 40-vuotias (olin alle kolmekymppinen).

Päätin päivittää vaatekaappia.

Kaskun ei 40 vuotiasta luulla 10 vuotiaaksi, tuo tui vaan....

Arvasin jo otsikosta, että av-mammat ovat kerryttäneet ketjun täyteen humble bragia ja nappiinhan se meni! "Siis mua niiku luullaan aina niin nuoreks ja siis oon niiku niiin loukkaantunu siit hihhii siis näytän tosi nuorelta!"

Sain esikoiseni 20-vuotiaana. Asuimme mieheni kanssa silloin vuokralla omakotitalossa. Vauvan ollessa päiväunilla ovikello soi ja ovella oli vesimittarin lukija, joka kysyi multa: Onko sun isä tai äiti kotona?

Vastasin hänelle, etten tiedä, pitää kai soittaa niille ja kysyä.

Olen ollut eläinkaupassa töissä ja kerran 3 teinityttöä tuli ostamaan marsuja, meillä ei myydä alle 17vuotiaille eläimiä ilman vanhempia ja tästä heille ilmoitin..katsoivat ihmeissään ja alkoivat nauraa kun yksi"teineistä"ilmoitti olevansa tyttöjen äiti..oli kyllä niin nuoren näköinen yli 40vuotias etten ole koskaan ennen nähnyt.. Olen vähän kade..

ikiteini kirjoitti:

Minulta kysytään edelleenkin papereita ainakin kerran viikossa. Olen 41 vuotias.

Henkilöllisyyden todistamista postissa ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on muutaman kerran kysytty, olenko jo valmistunut vai JO työelämässä. Olen tuolloin ollut 35-40-vuotias. Ihmettelen kysymyksen muotoa muutenkin, jos olisin käynyt vaikka vain amiksen, olisin ollut 20 vuotta töissä.

Mä valmistuin 34-vuotiaana.

Sain kolmikymppisenä jostain syystä tädiltäni shekin synttärilahjaksi. Porvoon nordeassa sitä rahaksi vaihtaessa pankin täti kysyi onko kyse ylioppilaslahjasta. Totesin, ettei ole. Sitten täti huomasi varmaan henkkarista ikäni, ja totesi että näytän niin nuorelta, että voin hyvin pokata lukiolaistyttöjä vielä. Kiitin kohteliaisuudesta.

Luulen ap että käsitit väärin. Parturi teki vain vertailun ryhmästä, jolla tietää myös olevan aikaa käsissään. Minulla ei tuosta kommentista tullut pieneen mieleenkään että olisi luullut sinua eläkeläiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Partureista puheenollen, mikä h*lvetin tarve partureilla on udella asiakkaansa asioista? En ymmärrä. Vai valikoituuko partureiksi pääasiassa uteliaita kyttääjiä?

No kumman valitset?

a) kevyttä jutustelua

b) vaivautunut hiljaisuus

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo otsikosta, että av-mammat ovat kerryttäneet ketjun täyteen humble bragia ja nappiinhan se meni! "Siis mua niiku luullaan aina niin nuoreks ja siis oon niiku niiin loukkaantunu siit hihhii siis näytän tosi nuorelta!"

Voin kertoa, ettei ole yhtään kivaa, kun koko ajan luullaan nuoremmaksi. Se on alentavaa. Se johtaa vähättelyyn, väärinkäsityksiin ja ulkopuolelle jättämiseen. On rasittavaa olla kolmikymppinen ja joutua todistelemaan, ettei mulle tarvitse puhua niin kuin teinitytölle ja osaan hoitaa asiani ihan itse.

Menin pikkuveljen kans pitseeriaan, juteltiin siinä jotain et kävi ilmi et ollaan sisaruksia ja myyjä kysyi et maksetaanko samasta. Veli sanoi että joo ja antoi rahat. Myyjä sanoi et "ai isoveli maksaa".

Mun pikkuveli on siis 9v nuorempi, mut pitkä. Hän oli tohon aikaan ala-asteen loppupuolella.

En ymmärrä miten joku voi luulla et oisin häntä nuorempi :D

Toinen mikä harmitti enemmän oli kun joku luuli et oon tyyliin 18v ja olinkin 28v. Olin sanonut et en varmaan aijo lapsia hankkia kun ei oo vieläkään halua. Tää täti sanoi et kyllä se mieli kerkee vielä muuttua moneen kertaan nuorena. Kun kuuli mun iän niin jotenkin otti itteensä ja tää työkaveri alkoi saarnaamaan et nyt pitäis alkaa ottaa kumppanin kans keskusteluun todella tuo asia ja vuoden päästä tekemään lapsia jos aikoo tehä koska muuten menee liian myöhään. Koko päivän vaan höpötti lapsista ja hänen lapsistaan kuinka kun hän oli mun ikänen niin hänen lapset oli menossa jo kouluun.

Olin 26-vuotiaana vanhempieni kanssa ulkomailla resort-hotellissa. Asiakkaat olivat lähinnä pariskuntia tai perheitä, jossa kaikki olivat täysi-ikäisiä. Hotelli oli K-18.

Olin hakenut juuri allasbaarista alkoholipitoista juomaa ja suuntaamassa allasalueen poikki perhettäni kohti, kun eräs hotellin työntekijämies tuli minua vastaan ja kysyi melko tiukalla äänellä englanniksi, että "Antaako äitisi sinun juoda?!". Oletin tottakai, että kyseessä oli vitsi ja naurahdin iloisesti ja olin jatkamassa matkaani, kun mies kysyi uudelleen entistä tiukemmin "Well? Yes?!" eikä hän näyttänyt ollenkaan vitsailevansa.

Menin aivan lukkoon ja sain vain soperrettua että "yes". Mies katsoi minua hetken ja lähti päätään puistellen pois.

Tämä oli niin outoa enkä vieläkään ymmärrä, mitä oikein kävi. En myöskään ollut humalassa, joten hänen käytöksensä ei siis oikein voinut olla minua paheksuvaa. Myöhemmin harmitti, että olisin voinut vastata jotain nasevaa, mutta menin tosiaan ihan lukkoon tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä rinkkaa ostamassa, äitini oli seurana mukana. Myyjä suositteli tiettyä mallia sanoen "Tässä on runsaasti säätövaraa sitä mukaa kun pituutta tulee lisää", johon äitini nauroi, että eipä tuo käyttäjä taida enää kovin paljon kasvaa. Myyjä totesi, että niin ne äidit aina sanoo...

Hieman päinvastainen tapaus sattoi ammoin, kun isäni oli apteekissa ja kertoi, että pojalla on sitkeä yskä, että saisko siihen jotain lääkettä. Farmaseutti oli kysynyt, että minkä ikäinen poika, johon isä oli vastannut, että 25. Oli kuulemma hymyillyttänyt.

Aikuisille on eri lääkkeet kuin lapsille.

Niin onkin. Sehän oli just jutun pointti, että farmaseutti oletti kyse olevan lapsesta.

Jos on kyse lapsesta niin täytyyhän se ikä kysyä. Iham eri lääke myydään 5 vuotiaalle ja 25 vuotiaalle

Näytin valokuvia naapurille.

Hän sanoi, että tuossa on ihana kuva sinusta nuorena. Kuva on viime vuodelta jossa minulla ei ole meikkiä. Lopetin meikkaamisen siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo otsikosta, että av-mammat ovat kerryttäneet ketjun täyteen humble bragia ja nappiinhan se meni! "Siis mua niiku luullaan aina niin nuoreks ja siis oon niiku niiin loukkaantunu siit hihhii siis näytän tosi nuorelta!"

Voin kertoa, ettei ole yhtään kivaa, kun koko ajan luullaan nuoremmaksi. Se on alentavaa. Se johtaa vähättelyyn, väärinkäsityksiin ja ulkopuolelle jättämiseen. On rasittavaa olla kolmikymppinen ja joutua todistelemaan, ettei mulle tarvitse puhua niin kuin teinitytölle ja osaan hoitaa asiani ihan itse.

Joojoojoo. Yleisesti nuorta ulkonäköä pidetään tavoiteltavana asiana, ei loukkaavana, vaikka tällä väärinymmärryksellä olisikin jotain lieveilmiöitä. Ei se kuitenkaan ole loukkaavaa, että ulkonäköä pidetään nuorena, päinvastoin. Mutta joka mamman on joka välissä päästävä kehumaan, miten joku puolisokea mummeli luuli rippikoululaiseksi. Ja sitten ollaan niin muka-loukkaantuneita ja -pöyristyneitä. Niin tylsän ennalta-arvattavaa.