Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..

Vierailija kirjoitti:

Olen 29v opettaja ja olin opettajainhuoneessa tekemässä paperi töitä, kun sinne tuli siivooja tyhjentämään roskiksia. Tämä keski-ikäinen henkilö alkoi motkottamaan minulle, että opehuone ei ole oppilaiden paikka ja ties vaikka olisin varkaissa siellä. Ei auttanut selittelyt vaan piti hakea rehtori paikalle, joka kertoi tälle siivoojalle, että olen tosiaan opettaja enkä oppilas 😂 Liekö johtunut siitä, että olen vain 155cm "pitkä".

Taidat olla "äidin kielen opettaja"?

Vierailija kirjoitti:

Noin 5-vuotias lapsi tiedusteli minulta ruokakaupan kassajonossa ”onko rouvalla lapsenlapsia”. Olin 25-vuotias.

Lapsen isä muuttui punaiseksi ja mutisi lapselle jotain ”noh, noh, eipäs udella tuntemattomilta henkilökohtaisuuksia.”

Lapset saattavat toistella kuulemiaan asioita, eivätkä välttämättä edes ymmärrä, mitä sanovat.

Ho hoijaa miten ihmeessä monet naiset on "mä oon niin nuorekas, luultiin et oon 20 vaikka oikeasti 40",mistä näitä tarinoita piisaa :D yksikään nainen tuolla julkisesti on ihan itsensä ikäinen, 30,40,50, jne, kukaan ei oo "10,20 vuotta nuoremman näköinen", sama koskee miehiä, naurahdin kun miespuolinen työkaverini luuli mun olevan nuorempi, vaikka olen oikeasti 30,hän itse sanoi olevansa 33 ja sanoi että ihmiset luulee että hän max 25,ja että hänestä monesti tuntuu et on jäänyt + 20 tasolle... Sanoin että ihan yli 30 näytät :D

Miksi muuten monet muka luulee et on nuorempi kuin onkaan, varsinkin naisten kohdalla, uskon tuon jos on muutenkin lyhyt ja pyöreä eli babyface, mut loput tarinat selvästi keksittyjä. Harvalla niin hyvät geenit, jos ei sitten harrasta liikuntaa niin että pysyy kunnossa ja ikääntyminen hidastuu...

Vierailija kirjoitti:

Toimin myyjänä kiireisellä osastolla 23-vuotiaana ja saman työvuoron aikana kolme eri keski-ikäistä ihmistä rouvitteli minua. Mahtoi rankka viikko näkyä naamalta. 

No miten sen nyt ottaa. Oma äitini oli tuon ikäisenä ollut 5 vuotta naimisissa ja kahden lapsen äiti.

Itse olen nyt 50, eikä minua ole koskaan rouvitelut. Tosin olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Olimme vaimoni (vaimo 43-v, minä 34-v) kanssa varanneet puhelimitse halvan hotellihuoneen Lontoosta. Saavuimme paikalle ja hotellin puolalaiset omistajat alkavat siunailla: "Voi ei, olemme antaneet teille huoneen parivuoteella ja te olettekin äiti ja poika. Minä 173/55, vaimo 5 cm pitempi ja noin 35 kg painavampi. Minua juttu huvitti, vaimo oli aika tuohtunut.

Teinipojalle tuo 173/55 on ihan jees, mutta aikamieheksi painat kyllä todella vähän. Onko sulla lihaksia ollenkaan? Olet alipainoinen.

Vaimosi on enemmänkin normaali painossa kun ajatellaan, että hänellä pituutta 178 ja paino  90kg.

Tai no, vaimolla on lievä ylipaino (normaali tuon pituiselle 80kg tai alle)

Vierailija kirjoitti:

Ho hoijaa miten ihmeessä monet naiset on "mä oon niin nuorekas, luultiin et oon 20 vaikka oikeasti 40",mistä näitä tarinoita piisaa :D yksikään nainen tuolla julkisesti on ihan itsensä ikäinen, 30,40,50, jne, kukaan ei oo "10,20 vuotta nuoremman näköinen", sama koskee miehiä, naurahdin kun miespuolinen työkaverini luuli mun olevan nuorempi, vaikka olen oikeasti 30,hän itse sanoi olevansa 33 ja sanoi että ihmiset luulee että hän max 25,ja että hänestä monesti tuntuu et on jäänyt + 20 tasolle... Sanoin että ihan yli 30 näytät :D

Miksi muuten monet muka luulee et on nuorempi kuin onkaan, varsinkin naisten kohdalla, uskon tuon jos on muutenkin lyhyt ja pyöreä eli babyface, mut loput tarinat selvästi keksittyjä. Harvalla niin hyvät geenit, jos ei sitten harrasta liikuntaa niin että pysyy kunnossa ja ikääntyminen hidastuu...

Niinpä. Kaukaa katsottuna voi luulla, mutta läheltä todellisen iän huomaa aina. En usko, että niin monet ihmiset päivittelisivät kuinka nuorelta joku näyttää. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Eiköhän nämä keksittyjä tarinoita ole suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Käyn välillä teini-ikäisen tyttäreni kanssa kahvilassa, vaatekaupassa tms. Useaan kertaan meitä on luultu kavereiksi. Joskus nuori vaatekaupan myyjä häkeltyi ihan kunnolla ja totesi, että kylläpä olet hyvin säilynyt :D

Lapseni näyttää kyllä ehkä vähän ikäistään vanhemmalta ja minä vähän ikäistäni nuoremmalta, mutta silti nämä tilanteet menevät välillä vähän koomiseksi, ikäeroa on sentään 24 vuotta. En pukeudu ”teinisti” tai erityisen muodikkaasti, mutta tietysti farkut + tennarit -tyyli voi vähän ottaa ikää pois olemuksesta ja erityisesti, kun nykyajan teinit ja nuoret tuntuu pukeutuvan kovin aikuismaisesti, niin heidänkään ikää on välillä vaikea päätellä.

En kyllä usko tätä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Jep, teitittely ja rouvittelu itseä vanhemmilta risoo. Olen toki 38 v mutta silti.

Joo. Luulin minäkin ennen inttiä, että teitittely on kohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, teitittely ja rouvittelu itseä vanhemmilta risoo. Olen toki 38 v mutta silti.

Teitittely on mielestäni kohtelias tapa. Miksi nykyään niin moni loukkaantuu teitittelystä? Itse olen aspatyössä, ja tuntuisi epäammattimaiselta sinutella tuntematonta. Ei siis kohdallani ole ikään sidonnaista. Oletettuun sivilisäätyyn viittaavista termeistä voitaisiin kyllä jo tässä maailmanajassa luopua. 

Teitittelen myös aspatyössä kaikkia, paitsi lapsia ja ihan nuoria (selkeästi teinejä). Ja vakkareita en teitittele jotka eivät halua. Riippuu myös vähän missä paikassa töissä ja ns. minkä tasoisessa.

Itsehän "teitittelen" asiakaspalvelijoita. En siis varsinaisesti puhu heistä, vaan tarkoitan kulloistakin puljua yleensä. Esimerkiksi "Onko teillä Macallanin  viskejä?"

Vierailija kirjoitti:

En saanut olutta kaupasta, kun ei ollut henkkareita mukana. Ikää on 37.

Itse en ole koskaan saanut olutta kaupasta. Aina olen joutunut maksamaan.

M50

Joskus juuri parikymppisenä olin 10 vuotta vanhemman ystävän kanssa baarissa. Joku mies tuli pokaamaan ystävääni, ja siinä small talkia viritellessään loukkasi kätevästi kahta naista kerralla sanomalla "Oot sitten tyttäresi kanssa lähtenyt liikenteeseen." Ystävä puhisi näyttääkö muka viisikymppiseltä ja minä vastaavasti näytänkö muka teiniltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ole varsinaisesti luokattu... Olin hammaslääkärissä aikoinani, ja hml alkoi puuduteaineen vaikutusta odotellessa kyselemään, aionko mennä lukioon. Mumisin vaan jotain, kun oli suussa tavaraa. Olin 24- vuotias...

Toinen tapaus oli, kun olimme kavereiden kanssa menossa baariin keikkaa kuuntelemaan, jonne ikäraja oli 20 v. Portsari päästi muut sisälle, mutta multa kysyi papereita. Olin oikeasti ihan pihalla vähän aikaa, että mitä papereita mulla olis pitänyt olla mukana, koska kyseessä oli ilmaiskeikka, eikä pääsylippuja tarttettu. Portsarin avustuksella tajusin näyttää ajokorttia. Olin 32- vuotias.

Ja vielä yksi. Olimme äitini ja tyttäreni kanssa linja-autolla ryhmämatkalla, kun yksi pariskunta tuli kyselemään minulta ja tyttäreltäni, että mihin se teidän mummo jäi. Selvisi, että luulivat minua ja tytärtäni siskoksiksi. Olin 42- vuotias ja tyttäreni 17-vuotias.

Että sellaista.

Mahtoi tytärtä viiksettää.

Tietenkin luultiin tätä äitiä tyttärensä ikäiseksi eikä päinvastoin.

Tytärtä viiksettää joka tapauksessa, jos äitiään ja häntä itseään luullaan saman ikäisiksi.

Mua luullaan jatkuvasti huomattavasti nuoremmaksi.. Muutamia esimerkkejä:

- Oltiin vasta alettu seurustella mieheni kanssa ja halailtiin jossain julkisella paikalla. Siihen mummo tuli taivastelemaan kovaan ääneen, että on se ihana kun nykyään lapsia halataan, että ei hänen aikanaan tuolla lailla julkisesti näytetty hellyyttä..

- Käytiin samaisen miehen (nykyään ollaan jo naimisissa) kanssa kirjastoautossa. Mun mielestä ne on muutenkin vaivaannuttavia paikkoja, kun pienessä tilassa ja hiljaisuudessa pitää töllistellä kirjoja, mutta kirjastoauton kirjastosetä tuli siihen miehelleni sanomaan, että "Löytyykös tyttärelle mitään?" Mies siihen tokaisi, että "Tämä on kyllä mun vaimo." Kylläpä laskeutui ihana kiusallinen hiljaisuus autoon.

- Olin odottamassa päivystyksessä vuoroani hoidonarviointiin hengenahdistuksen takia. Vuoronumeroni tuli tauluun ja marssin huoneeseen. Huoneessa oli kaksi hoitajaa ja toinen heistä pomppasi pystyyn ja sanoi että "Ei tämä taida olla sinun vuorosi" ja alkoi ohjata mua pois huoneesta, johon vastasin että kyllä mulla oli tämä numero. Hän alkoi tiedustella nimeäni ja hetuani ja meni aivan punaiseksi kun luettelin hetuni (josta ikä toki paljastui). Oli luullut minua lapseksi joka oli sännännyt hoitohuoneeseen..

Niin, ja ikäähän mulla on nykyään 30 (nämä tapahtuneet ikävälillä 22-30) ja mieheni on mua nuorempi..

Vierailija kirjoitti:

Olin teininä Saksassa kielikurssilla. Joitain sanoja olin ehtinyt jo oppia, mutta en ollut ihan sisäistänyt teitittelykulttuuria. Pääsin juttusille ihanan pojan kanssa, joka luuli minua muita kurssilaisia vanhemmaksi. Poika sinutteli kaveriani, mutta kysyi minulta kohteliaasti, missä hän asuu ("te" ja "hän" saksaksi siis sama). Ihmettelin, että kuka hän, kenestä puhutaan. Poika sanoi painokkaasti, että "no hän hän". Olin ihan kujalla ja sanoin vaan, että keine Ahnung. Ihana poika piti minua ihan pöljänä , kun en tiedä, missä asun.

Saksan kielessä ei siis oikeasti teititellä, vaan hänetellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten kävin eräässä hoitokodissa tapaamassa iäkästä äitiäni (88 v.). Itse olin silloin 68 v. Nuori hoitaja kysyi olenko hänen veljensä? Sanoin että olen hänen poikansa ja 20 vuotta nuorempi. Vähän harmitti kun habitukseni oli hiukan vanhempi kuin todellisuus.

Sinänsä se että olet 20 vuotta nuorempi ei poista sitä mahdollisuutta että olisit voinut olla äitisi sisarus, sillä entiseen aikaan kun perheet olivat suuria oli hyvin tavallista että vanhimman ja nuorimman ikäero oli tuota luokkaa.

Niinpä. Ei ollut tavatonta, että ihmisillä oli itseään nuorempia tätejä, setiä tai enoja.

Olin hiukan alle 30v ja töissä lastensuojelulaitoksessa. Ovikello soi ja avasin oven jonkun nuoren vanhenmille ja näytin minne takit voi laittaa. He laittoivat vaatteita naulakkoon ja kysyivät eikö aikuisia ole paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten kävin eräässä hoitokodissa tapaamassa iäkästä äitiäni (88 v.). Itse olin silloin 68 v. Nuori hoitaja kysyi olenko hänen veljensä? Sanoin että olen hänen poikansa ja 20 vuotta nuorempi. Vähän harmitti kun habitukseni oli hiukan vanhempi kuin todellisuus.

Sinänsä se että olet 20 vuotta nuorempi ei poista sitä mahdollisuutta että olisit voinut olla äitisi sisarus, sillä entiseen aikaan kun perheet olivat suuria oli hyvin tavallista että vanhimman ja nuorimman ikäero oli tuota luokkaa.

Niinpä. Ei ollut tavatonta, että ihmisillä oli itseään nuorempia tätejä, setiä tai enoja.

Nykyäänhän ei enää ole tavatonta, että ihmisillä on omia lapsiaan nuorempi kakkoskierroksen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä rinkkaa ostamassa, äitini oli seurana mukana. Myyjä suositteli tiettyä mallia sanoen "Tässä on runsaasti säätövaraa sitä mukaa kun pituutta tulee lisää", johon äitini nauroi, että eipä tuo käyttäjä taida enää kovin paljon kasvaa. Myyjä totesi, että niin ne äidit aina sanoo...

Hieman päinvastainen tapaus sattoi ammoin, kun isäni oli apteekissa ja kertoi, että pojalla on sitkeä yskä, että saisko siihen jotain lääkettä. Farmaseutti oli kysynyt, että minkä ikäinen poika, johon isä oli vastannut, että 25. Oli kuulemma hymyillyttänyt.

Mummini hautajaisissa, isän serkku ketä en näe kovin useasti mutta tuntee meidät kyllä hyvin tuli minun ja äitini luokse ja tervehti minua äitini nimellä luullen että olin hän. Olin silloin 22, äiti yli 50. Niin ja siis seisottiin äitini kanssa ihan vierekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Mua luullaan jatkuvasti huomattavasti nuoremmaksi.. Muutamia esimerkkejä:

- Oltiin vasta alettu seurustella mieheni kanssa ja halailtiin jossain julkisella paikalla. Siihen mummo tuli taivastelemaan kovaan ääneen, että on se ihana kun nykyään lapsia halataan, että ei hänen aikanaan tuolla lailla julkisesti näytetty hellyyttä..

- Käytiin samaisen miehen (nykyään ollaan jo naimisissa) kanssa kirjastoautossa. Mun mielestä ne on muutenkin vaivaannuttavia paikkoja, kun pienessä tilassa ja hiljaisuudessa pitää töllistellä kirjoja, mutta kirjastoauton kirjastosetä tuli siihen miehelleni sanomaan, että "Löytyykös tyttärelle mitään?" Mies siihen tokaisi, että "Tämä on kyllä mun vaimo." Kylläpä laskeutui ihana kiusallinen hiljaisuus autoon.

- Olin odottamassa päivystyksessä vuoroani hoidonarviointiin hengenahdistuksen takia. Vuoronumeroni tuli tauluun ja marssin huoneeseen. Huoneessa oli kaksi hoitajaa ja toinen heistä pomppasi pystyyn ja sanoi että "Ei tämä taida olla sinun vuorosi" ja alkoi ohjata mua pois huoneesta, johon vastasin että kyllä mulla oli tämä numero. Hän alkoi tiedustella nimeäni ja hetuani ja meni aivan punaiseksi kun luettelin hetuni (josta ikä toki paljastui). Oli luullut minua lapseksi joka oli sännännyt hoitohuoneeseen..

Niin, ja ikäähän mulla on nykyään 30 (nämä tapahtuneet ikävälillä 22-30) ja mieheni on mua nuorempi..

Vähän sama eli minua luullaan mieheni tyttäreksi ja meillä on jo nuoret aikuiset lapset. Työkaveri esitteli jotain rekvisiittaa juhannusviikolla ja sanoi 25v työkaverille ja minulle että ottakaa te tytöt nämä lainaan kun menette sinne festareille.

Töissä isoon palaveriin tuli porukkaa yhteistyöfirmasta ja yksi heistä sanoi minulle että on se hyvä että tänne on otettu nuorenpaa sukupolveakin töihin.