Sinä joka flirttailet vain huvin vuoksi ja piristääksesi päivää, etkä tarkoita että se johtaisi mihinkään
Mitä teet, jos olet flirttaillut jatkuvasti jollekin henkilölle, ja sitten hän eräänä päivänä alkaa yhtäkkiä lähentelemään?
Kommentit (107)
Jos mua kattoo joku hymyillen (tai yleensäkin kattoo), mietin heti että se kattoo mua vittumaisesti ja ajattelee musta jotain muuta kun hyvää. Johtuu kyllä tietyistä jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän aika sitten niin, että olin kuvitellut olevani ihan normaali, kohtelias naapuri. Sitten muutaman kerran juttelin naapurin miehen (naimisissa ja lapsia, kuten minäkin) kanssa vähän pidempään leikkipuiston laidalla. Näillä juttelukerroilla olin jo enemmän oma itseni, eli tavallinen, iloinen, huumorintajuinen. Sitten yhtäkkiä ihan puskista mies sanoo, että hän ei ole kiinnostunut minusta millään tavalla, ja että "tossa iässä ei kannata enää kuvitella itsestään liikoja".
Täytyy sanoa, että kyllä loukkasi! Jo se, että olin oma itseni niin siitä sitten piti päätellä, että flirttailen, ja tuo tylyys. Miksi?
En kyllä enää koskaan ole ystävällinen yhdellekään miehelle omaa miestäni lukuunottamatta.
Onpa juntti naapuri. Kuvaavaa on, miten toiset kokevat flirtiksi sen, mikä toisille on aivan normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Mä vaan yhä jotenkin inhoan koko käsitettä flirttailu. Inhoan ylipäänsä kaikenlaista pelaamista ja teeskentelyä. Joko on oikeasti ihastunut toiseen tai ei ole, sen mukaisia viestejä sitten lähetetään, ei ristiriitaisia. Ei semmoisesta koidu kuin murhetta kaikille osapuolille. Itse tykkään jutella niitä näitä vähän kaikkien kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja usein oksettaa, jos toinen lähtee viemään sitä johonkin saamarin flirttailuun tai muuhun vihjailuun. Kyllä minä sen sitten ilmaisen, jos olen ihastunut, ei se ole sen monimutkaisempaa. Mulle se on tungettelevaa ja ällöä jos joku flirttailee kun en ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut.
Onneksi kaikki tajuavat että se flirttailu on vain päivän piristämistä ja hauskanpitoa, ei kenenkään vaimon tarvitse suuttua kun mies kertoo että työkaveri flirttailee mukavasti joka päivä töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko flirttailijat antaa jotain käytännön esimerkkejä, miten flirttailette? Mitä sanotte tai teette, kenelle, ja missä tilanteessa?
Sen pitää olla aika selkeää, koska muuten toinen ei voi olla varma, että se on tarkoitettu flirtiksi. Pitkä tuijotus, hymy ja mahdollisesti samalla jotain seksuaalisesti vihjaavaa puhetta.
Ei todellakaan. Tuo on iskemistä ja ahdistelua, todella kaukana flirtistä. Hyi hemmetti.
Itse asiassa se mies, joka minulle flirttaili jatkuvasti, käyttäytyi suunnilleen noin. En ajatellut, että se olisi ahdistelua. Muut paikallaolijat eivät edes huomanneet mitään. Joku kyllä huomautti joskus, että se mies katselee minua aika paljon, mutta en tiedä pitikö hän sitä viattomana katseluna vai jonakin muuna.
Ap
Flirttasin parin naapurissa asuvan eukon kanssa (eri aikaan toki) pyykkituvassa hieromalla puoliheijarissa olevaa siitintäni heidän tuhteja peräsimiään vasten. Toisen kanssa päädyttiin kiimaiseen yhdyntään siinä lattialla ja saman tien ja toinen polvistui ja otti kaluni suuhunsa, kunnes laukesin hänen kookkaille roikkulolloilleen. Sanomattakin selvää, että pidän flirttailusta :D
Vierailija kirjoitti:
Flirttasin parin naapurissa asuvan eukon kanssa (eri aikaan toki) pyykkituvassa hieromalla puoliheijarissa olevaa siitintäni heidän tuhteja peräsimiään vasten. Toisen kanssa päädyttiin kiimaiseen yhdyntään siinä lattialla ja saman tien ja toinen polvistui ja otti kaluni suuhunsa, kunnes laukesin hänen kookkaille roikkulolloilleen. Sanomattakin selvää, että pidän flirttailusta :D
Lurpsis, nam. t. Jamal
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan yhä jotenkin inhoan koko käsitettä flirttailu. Inhoan ylipäänsä kaikenlaista pelaamista ja teeskentelyä. Joko on oikeasti ihastunut toiseen tai ei ole, sen mukaisia viestejä sitten lähetetään, ei ristiriitaisia. Ei semmoisesta koidu kuin murhetta kaikille osapuolille. Itse tykkään jutella niitä näitä vähän kaikkien kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja usein oksettaa, jos toinen lähtee viemään sitä johonkin saamarin flirttailuun tai muuhun vihjailuun. Kyllä minä sen sitten ilmaisen, jos olen ihastunut, ei se ole sen monimutkaisempaa. Mulle se on tungettelevaa ja ällöä jos joku flirttailee kun en ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut.
Se onkin tungettelevaa ja ällöä, jos se on ei-toivottua. Jos toinen osapuoli ei reagoi flirttiin ilahtuneesti, se pitää lopettaa siihen ensimmäiseen kertaan eikä jatkaa sitä.
Minä en flirttaile miehille ilman taka-ajatuksia, koska olen niitä, joiden perusystävällisyyskin tulkitaan kiinnostuksen osoitukseksi ja aiheuttaa hämmennystä. Flirttaan vain sellaisille, joista olen oikeasti kiinnostunut eikä väärinkäsityksen vaaraa ole.
Mutta tunnistan silti itse harmittoman flirtin. Esimerkiksi eräs nykyisin eläkkeellä oleva kollega flirttaa minulle aina tavatessaan, sillä lailla hyväntahtoisesti kiusoitellen ja imarrellen. Hän on tulevasti naimisissa ja liitossaan onnellinen mies, ja kaiken sen flirtin on tarkoitus vain tuottaa hyvää mieltä paikalla olevalle hameväelle. Se ei siis ole vihjailevaa eikä limaista vaan sellaista tosi kohteliasta ja hienovaraista. Kukaan ei voi erehtyä luulemaan sitä kiinnostukseksi vaikka imartelu onkin täysin sukupuoleen liitettyä.
Tällaisenkin osaaminen on ehkä myös sosiaalisista taidoista kiinni. Naisillahan nämä yleensä (!!!) ovat paremmat kuin miehillä, joten ehkä siksi miehet usein (!!!) käsittävät tilanteet helpommin väärin. Itsellä on käynyt kerran esimerkiksi niin, että tavattiin silloisella opiskeluporukalla yhden vuosikurssilainen ohimennen ja vilkaisin sitä kaksi sekuntia. En edes muistanut hetken päästä, miltä koko tyyppi näytti. Tämä vuosikurssilainen oli kuitenkin huolissaan tiedustellut kaveriltani myöhemmin, että toivottavasti olin huomannut hänen sormuksensa, kun niin pitkiä silmäyksiä olin antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan yhä jotenkin inhoan koko käsitettä flirttailu. Inhoan ylipäänsä kaikenlaista pelaamista ja teeskentelyä. Joko on oikeasti ihastunut toiseen tai ei ole, sen mukaisia viestejä sitten lähetetään, ei ristiriitaisia. Ei semmoisesta koidu kuin murhetta kaikille osapuolille. Itse tykkään jutella niitä näitä vähän kaikkien kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja usein oksettaa, jos toinen lähtee viemään sitä johonkin saamarin flirttailuun tai muuhun vihjailuun. Kyllä minä sen sitten ilmaisen, jos olen ihastunut, ei se ole sen monimutkaisempaa. Mulle se on tungettelevaa ja ällöä jos joku flirttailee kun en ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut.
Se onkin tungettelevaa ja ällöä, jos se on ei-toivottua. Jos toinen osapuoli ei reagoi flirttiin ilahtuneesti, se pitää lopettaa siihen ensimmäiseen kertaan eikä jatkaa sitä.
Mutta kun mä en ylipäätäänkään pidä flirtistä siis vaikka alunperin olisin ollut vähän kiinnostunutkin tyypistä. Flirttaaminen antaa mulle vaikutelman yksinkertaisesta, omahyväisestä, teeskentelevästä ja pinnallisesta ihmisestä. Normaali hyväntuulinen jutustelu ja yhdessä tekeminen on parasta, sillä voi hurmata.
Vierailija kirjoitti:
En flirttaile. Puhun harvoin miehille, mutta yhden kanssa "heitin läppää" siis olin omasta mielestäni vain hassunhauska ja huumori sisälsi elementtejä jotka eivät todellakaan ole seksikkäitä. Lisäksi olin sanonut, etten ole kiinnostunut seksistä jne. Silti hänen mielestään se oli flirttiä. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Minä ehdin jo tuntea itseni kerrankin vapautuneeksi kun koin, että toinen hyväksyy minut kaverina jonka kanssa jauhetaan potaskaa.
Ei toimi miesten kanssa. Se koko laji on ohjelmoitu siittämään kaiken, joka antaa periksi. Rentoutuminen ok merkki periksi antamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en flirttaile miehille ilman taka-ajatuksia, koska olen niitä, joiden perusystävällisyyskin tulkitaan kiinnostuksen osoitukseksi ja aiheuttaa hämmennystä. Flirttaan vain sellaisille, joista olen oikeasti kiinnostunut eikä väärinkäsityksen vaaraa ole.
Mutta tunnistan silti itse harmittoman flirtin. Esimerkiksi eräs nykyisin eläkkeellä oleva kollega flirttaa minulle aina tavatessaan, sillä lailla hyväntahtoisesti kiusoitellen ja imarrellen. Hän on tulevasti naimisissa ja liitossaan onnellinen mies, ja kaiken sen flirtin on tarkoitus vain tuottaa hyvää mieltä paikalla olevalle hameväelle. Se ei siis ole vihjailevaa eikä limaista vaan sellaista tosi kohteliasta ja hienovaraista. Kukaan ei voi erehtyä luulemaan sitä kiinnostukseksi vaikka imartelu onkin täysin sukupuoleen liitettyä.
Tällaisenkin osaaminen on ehkä myös sosiaalisista taidoista kiinni. Naisillahan nämä yleensä (!!!) ovat paremmat kuin miehillä, joten ehkä siksi miehet usein (!!!) käsittävät tilanteet helpommin väärin. Itsellä on käynyt kerran esimerkiksi niin, että tavattiin silloisella opiskeluporukalla yhden vuosikurssilainen ohimennen ja vilkaisin sitä kaksi sekuntia. En edes muistanut hetken päästä, miltä koko tyyppi näytti. Tämä vuosikurssilainen oli kuitenkin huolissaan tiedustellut kaveriltani myöhemmin, että toivottavasti olin huomannut hänen sormuksensa, kun niin pitkiä silmäyksiä olin antanut.
Höpö höpö. Vanhat miehet ovat fiksumpia, eivätkä ylitä rajoja ennen kuin ovat varmoja saalistaan. Tuo flirtti on jatkuvaa kepillä jään kokeilua. Itsekin olen parin vanhemman (siis isoisäikäisen) miehen kanssa ystävällisesti jutustellut mielestäni täysin platonisesti, mutta niin vaan puheet kääntyvät seksuaalissävytteiseksi heilläkin, kun alkaa "jahti" kyllästyttää.
Mietippä vähän. Muistisairaat miehet ovat todella rivoja ja asiattomia jopa omia tyttäriään kohtaan. Vaistot eivät häviä, vaan korkeammat kognitiiviset ominaisuudet väistyvät niiden tieltä. Mies, joka on platoninen, on estynyt - tämä on yhteiskunnan kannalta näppärää, mutta naisena kannattaa ymmärtää, että tilaisuuden tullen mies on AINA ensisijaisesti mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en flirttaile miehille ilman taka-ajatuksia, koska olen niitä, joiden perusystävällisyyskin tulkitaan kiinnostuksen osoitukseksi ja aiheuttaa hämmennystä. Flirttaan vain sellaisille, joista olen oikeasti kiinnostunut eikä väärinkäsityksen vaaraa ole.
Mutta tunnistan silti itse harmittoman flirtin. Esimerkiksi eräs nykyisin eläkkeellä oleva kollega flirttaa minulle aina tavatessaan, sillä lailla hyväntahtoisesti kiusoitellen ja imarrellen. Hän on tulevasti naimisissa ja liitossaan onnellinen mies, ja kaiken sen flirtin on tarkoitus vain tuottaa hyvää mieltä paikalla olevalle hameväelle. Se ei siis ole vihjailevaa eikä limaista vaan sellaista tosi kohteliasta ja hienovaraista. Kukaan ei voi erehtyä luulemaan sitä kiinnostukseksi vaikka imartelu onkin täysin sukupuoleen liitettyä.
Tällaisenkin osaaminen on ehkä myös sosiaalisista taidoista kiinni. Naisillahan nämä yleensä (!!!) ovat paremmat kuin miehillä, joten ehkä siksi miehet usein (!!!) käsittävät tilanteet helpommin väärin. Itsellä on käynyt kerran esimerkiksi niin, että tavattiin silloisella opiskeluporukalla yhden vuosikurssilainen ohimennen ja vilkaisin sitä kaksi sekuntia. En edes muistanut hetken päästä, miltä koko tyyppi näytti. Tämä vuosikurssilainen oli kuitenkin huolissaan tiedustellut kaveriltani myöhemmin, että toivottavasti olin huomannut hänen sormuksensa, kun niin pitkiä silmäyksiä olin antanut.
Höpö höpö. Vanhat miehet ovat fiksumpia, eivätkä ylitä rajoja ennen kuin ovat varmoja saalistaan. Tuo flirtti on jatkuvaa kepillä jään kokeilua. Itsekin olen parin vanhemman (siis isoisäikäisen) miehen kanssa ystävällisesti jutustellut mielestäni täysin platonisesti, mutta niin vaan puheet kääntyvät seksuaalissävytteiseksi heilläkin, kun alkaa "jahti" kyllästyttää.
Mietippä vähän. Muistisairaat miehet ovat todella rivoja ja asiattomia jopa omia tyttäriään kohtaan. Vaistot eivät häviä, vaan korkeammat kognitiiviset ominaisuudet väistyvät niiden tieltä. Mies, joka on platoninen, on estynyt - tämä on yhteiskunnan kannalta näppärää, mutta naisena kannattaa ymmärtää, että tilaisuuden tullen mies on AINA ensisijaisesti mies.
Ei millään pahalla, mutta vaikutat tosi yksinkertaiselta ihmiseltä.
Jotkut miehet ottavat jo perusystävällisyyden ja hymyn flirttailuna. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
En flirttaile. Puhun harvoin miehille, mutta yhden kanssa "heitin läppää" siis olin omasta mielestäni vain hassunhauska ja huumori sisälsi elementtejä jotka eivät todellakaan ole seksikkäitä. Lisäksi olin sanonut, etten ole kiinnostunut seksistä jne. Silti hänen mielestään se oli flirttiä. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Minä ehdin jo tuntea itseni kerrankin vapautuneeksi kun koin, että toinen hyväksyy minut kaverina jonka kanssa jauhetaan potaskaa.
Töissä naureskelin miehen kanssa niitä näitä. Hän piti flirttinä ja pyysi ulos. Sanoin olen naimisissa enkä todellakaan lähde ulos kanssasi. Hän istui autossa meidän talon portilla parkissa ja stalkkasi elämääni. Töissä sanoi, että kuulumme yhteen, kun on niin kivaa. Se kiva muuttui kauhuksi ja ilmoitukseen poliisille. Sen jälkeen olen naureskellut mieheni kanssa vaan.
Vierailija kirjoitti:
En flirttaile. Puhun harvoin miehille, mutta yhden kanssa "heitin läppää" siis olin omasta mielestäni vain hassunhauska ja huumori sisälsi elementtejä jotka eivät todellakaan ole seksikkäitä. Lisäksi olin sanonut, etten ole kiinnostunut seksistä jne. Silti hänen mielestään se oli flirttiä. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Minä ehdin jo tuntea itseni kerrankin vapautuneeksi kun koin, että toinen hyväksyy minut kaverina jonka kanssa jauhetaan potaskaa.
Tuo on flirttiä ja mies tulkitsi sen ihan oikein. Käyttöydyit tökerösti, ja miehellä oli kaikki oikeus suutahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei perinteisesti kuulu kulttuuriin flirttailla vain lämpimikseen. Väärinymmärryksiä toki tapahtuu esim. niin että joku tulkitsee yleiseen pirteyden, iloisuuden ja avoimuuden flirtiksii.
Mutta monessa muussa maassa flirtti kuuluu kulttuuriin eikä välttämättä ns. tarkoita mitään. Olen itse ollut töissä kahdessa eteläisen Euroopan maassa, ja alkuun oli ihmettelemistä, kun minua lihavaa ja rumanpuoleista naista komeatkin naiset flirttasi. Suomalaisena kuvittelin, että he on minusta kiinnostuneita vähintään seksimielessä ja ihmettelin, että onpa paikka kun meikäläiselläkin on vientiä! No, nolasin sitten itseni täysin alkamalla vastata flirttiin eräälle erityisen komealle itseäni 10 vuotta nuoremmalle miehelle. Hän melkein järkyttyi. Ja selitti tämän asian ettei se flirtti tarkoita ollenkaan että hän haluaisi sänkyyn tai suhteeseen minun kanssa, se on vaan yleinen kohteliaisuus naisia kohtaan, tarkoituksena piristää heidän päiväänsä. Ikään kuin hyvä tapa, tapa osoiittaa kunnioitusta kauniimmalle sukupuolelle.
Minut on kasvatettu kaksikulttuurisessa perheessä. Erehdyin yhtenä päivänä töissä kehumaan työkaverini uutta kampausta, niin minulta tultiin kysymään, onko meillä suhde. Tarkoituksenani ei ollut olla asiaton.
Tämän vuoksi en tervehdi ketään töissä saatika katso silmiin tai hymyile. Koulussa käytösarvosanaksi tulisi 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan yhä jotenkin inhoan koko käsitettä flirttailu. Inhoan ylipäänsä kaikenlaista pelaamista ja teeskentelyä. Joko on oikeasti ihastunut toiseen tai ei ole, sen mukaisia viestejä sitten lähetetään, ei ristiriitaisia. Ei semmoisesta koidu kuin murhetta kaikille osapuolille. Itse tykkään jutella niitä näitä vähän kaikkien kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja usein oksettaa, jos toinen lähtee viemään sitä johonkin saamarin flirttailuun tai muuhun vihjailuun. Kyllä minä sen sitten ilmaisen, jos olen ihastunut, ei se ole sen monimutkaisempaa. Mulle se on tungettelevaa ja ällöä jos joku flirttailee kun en ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut.
Se onkin tungettelevaa ja ällöä, jos se on ei-toivottua. Jos toinen osapuoli ei reagoi flirttiin ilahtuneesti, se pitää lopettaa siihen ensimmäiseen kertaan eikä jatkaa sitä.
Mutta kun mä en ylipäätäänkään pidä flirtistä siis vaikka alunperin olisin ollut vähän kiinnostunutkin tyypistä. Flirttaaminen antaa mulle vaikutelman yksinkertaisesta, omahyväisestä, teeskentelevästä ja pinnallisesta ihmisestä. Normaali hyväntuulinen jutustelu ja yhdessä tekeminen on parasta, sillä voi hurmata.
Ne vaikutelmathan on sinun oman pääsi sisällä, eivätkä välttämättä kuvaa sitä ihmistä mitenkään. Minulle esimerkiksi tulee sinusta sinun kirjoituksen perusteella vaikutelma että olet huumorintajuton ja ryppyotsainen kaikesta suuttuja, mutta eihän se välttämättä niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En flirttaile. Puhun harvoin miehille, mutta yhden kanssa "heitin läppää" siis olin omasta mielestäni vain hassunhauska ja huumori sisälsi elementtejä jotka eivät todellakaan ole seksikkäitä. Lisäksi olin sanonut, etten ole kiinnostunut seksistä jne. Silti hänen mielestään se oli flirttiä. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Minä ehdin jo tuntea itseni kerrankin vapautuneeksi kun koin, että toinen hyväksyy minut kaverina jonka kanssa jauhetaan potaskaa.
Töissä naureskelin miehen kanssa niitä näitä. Hän piti flirttinä ja pyysi ulos. Sanoin olen naimisissa enkä todellakaan lähde ulos kanssasi. Hän istui autossa meidän talon portilla parkissa ja stalkkasi elämääni. Töissä sanoi, että kuulumme yhteen, kun on niin kivaa. Se kiva muuttui kauhuksi ja ilmoitukseen poliisille. Sen jälkeen olen naureskellut mieheni kanssa vaan.
Huhhuh mikä iltasatu. Mitä hyödyt siitä, että valeh.telet täällä? Oletko niin naiivi, että luulet jonkun uskovan tätä tylsistyneen tädin lätinää?
Miksi kaksi ihmistä jotka eivät pidä toisistaan haluaisivat pitää juuri flirttiä yllä? Huumorin ymmärrän tässä tapauksessa, mutta en flirttiä.
Minullahan oli juuri tällainen tapaus, että ajattelin meidän molempien tietävän, että emme pidä toisistamme. Olevinaan siis itse huumoroin käyttäen tuota asetelma, tehden pilaa sillä asettelulla (en törkeätä) ja olemalla sarkastinen, mutta hän otti sen silti flirtiksi.
En ole inhottava tai vihainen vaan ennemminkin ystävällinen ja väännän kaikki riidanpoikaset vitsiksi. Ehkä miehet ovat vaan tottuneet siihen, että jos nainen ei hauku ja sylje päin naamaa niin sen täytyy olla flirttiä?