Lue keskustelun säännöt.
Hei vielä avioliitossa elävä: Miten elämäsi jatkuisi, jos puolisosi kuolee?
11.06.2020 |
Siis nyt haen vastauksia siihen, että miten sinun elämäsi leskenä jatkuisi?
Olisiko sinulla ketään muuta läheistä ihmistä antamassa tukea vai joutuisitko aivan yksin pärjäämään jatkossa?
Kommentit (81)
Mulla on ystäviä ja osa vuosikymmenien ajan ollut mukana elämässäni, mutta leskeydyttyään uskoisin, että parhain tuki kaikella tavalla tulisi omilta yhteisiltä aikuisilta lapsiltani perheineen, ja kehtaisin jopa sitä jelppimistä omilta lapsiltani pyytääkin tarvittaessani kuin mitä parhaimmiltakaan ystäviltäni kehtaisin anella.
Ja onhan omat aikuiset lapset yleensäkin velvollisiakin auttamaan omaa ikääntyvää vanhempaansa tiukoissa tilanteissa. 344
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista lukea näitä kun on itse ihan oikeasti jäänyt leskeksi.
Kaikesta muusta selviäisi, mutta en miehen yrityksen johtamisesta. Palkkajohtajaan taas ei olisi varaa, koska hyvää ei saisi samalla hinnalla millä mies omaa yritystään pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti tilanne kohenisi todella paljon, kun jo esim. puolison työnantajan vakuutuksesta tulisi erittäin huomattava summa sekä asuntolainakin kuittautuisi kuoleman myötä.
Henkisesti tietysti olisi hirvittävän raskasta, mutta kaverit olisivat tukena.
Miksi alapeukutuksia tosiasioista? En todellakaan odota puolison kuolemaa, mutta kumpi tahansa kuolee niin leskellä ei ole mitään ongelmia taloudellisesti ja aikaa siihen henkiseen selviytymiseen. MInun kuollessani työpaikkani maksaa myös hyvät korvaukset leskelle.
Hei te jotka hehkutatte lapsiin tukeutumista.
Mun isä kuoli kun olin teini.
Äitini teki juuri noin. Tukeutui minuun.
Suomeksi: ripustautui.
Sen suhteen sairautta on vaikea perustella, mutta jollain tavoin musta tuli menetetyn puolison korvike.
Kun aloin suunnitella muuttoa omilleni äiti hätääntyi. Hän oli vaarassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapautuisin uusperheen taakasta, eli kokonaisuutena elämästä tulisi mielekkäämpää.
Todennäköisesti lamaantuisin joksikin aikaa, mutta lasten takia olisi pakko jatkaa nopeasti normaalia arkea. Kahdelta läheisimmältä, oikealta, ystävältäni saisin tukea. Taloudellisesti elämäni olisi turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveä ajatuskin ja silti joka päivä lähempänä.
Henkivakuutus onneksi kattaa puolet jäljelläolevasta velasta. Omat tulot hyvin pienet joten joutuisin varmaan luopumaan talosta, eläke alkaa juoksemaan vasta 3v päästä. Siihen saakka olisin tiukoilla.
Ympärillä lasten perheet ja ystävät joten yksin en jäisi
Aina täytyy myös varautua siihen että mies löytää uuden rakkauden ja haluaa erota. Sitä tapahtuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti pärjäisin ok mutta henkisesti ottaisi koville oman aikansa. En ole koskaan kaivannut muiden tukea henkisissä ongelmissa, aika parantaa. On tästä kokemusta useamman kriisin kohdalta.
Taloudellisesti ei mitään hätää. Taloa en varmaan haluaisi ylläpitää hksinäni, eli muutto.
Lapsi on vasta teini, ei häneen voi tukeutua. Veljestäni tai miehen sisarunsista tuskin kuuluisi yvtään mitään.
1 hyvä ystävä mulla on vuosien takaa, häneen luotan kuin kallioon. Toki välimatkaa ja hänellä omakin elämä, joten rajoituksia on.
Työnteko varmasti pitää ajatujset muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina täytyy myös varautua siihen että mies löytää uuden rakkauden ja haluaa erota. Sitä tapahtuu koko ajan.
Entä sitten? Siihen pätee sama kuin puolison kuolemaan. Taloustilanne pysyy silti erinomaisena ja aikuiset lapset sekä ystävät tukevat.
Kannattaa muistaa, ettei leski koskaan peri puolisoaan.
Se omaisuus, mikä mieheltä jää, sen perivät lapset.
Tietenkin osituksessa omaisuus tasaillaan.
Testamentilla voi tietenkin helpottaa lesken asemaa niin, ettei hänen tarvitse kotiaan heti myydä alkajaisiksi. Ja onhan leskellä on aina oikeus asua yhteisessä kodissa, jos pystyy sitä ylläpitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei leski koskaan peri puolisoaan.
Se omaisuus, mikä mieheltä jää, sen perivät lapset.
Tietenkin osituksessa omaisuus tasaillaan.Testamentilla voi tietenkin helpottaa lesken asemaa niin, ettei hänen tarvitse kotiaan heti myydä alkajaisiksi. Ja onhan leskellä on aina oikeus asua yhteisessä kodissa, jos pystyy sitä ylläpitämään.
Mitä uutta tässä oli? Keskinäisellä omistusoikeustestamentilla leski perii kaiken ellei rintaperilliset vaadi lakiosaa. Toiseksi pelkkä tasanko saattaa olla joillain suurempi kuin monilla koko perintö, lisäksi on henkivakuutukset ym.
Jaa, onpas täällä nyt varakasta porukkaa linjoilla.
Avioerokaan ei laske elintasoa centin vertaa... Joopa joo.
On ihan todettu asia, avioerossa naisen elitaso laskee aina, ellei hän itse ole erittäin hyvällä palkalla töissä.
Ja etenkin, jos mies on ollut se parempi palkkaisempi.
Mutta ehkä kirjoittajat ovat niitä, joiden mies on luuseri, joten helppottahan se talouutta kun miehen elatusvastuusta pääsee irti.
Kummallisen kylmää suhtautumista monilta aviopuolison kuolemaan. Ajatella pelkkää rahaa ja sitä, miten paljon saa jostain, jos tuo mies nyt tuosta kuolla kupsahtaa.
Kylmää kyytiä naisilta, todella kylmää. Vain harva kirjoittaja otti esiin surun ja kaipuun ja tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei leski koskaan peri puolisoaan.
Se omaisuus, mikä mieheltä jää, sen perivät lapset.
Tietenkin osituksessa omaisuus tasaillaan.Testamentilla voi tietenkin helpottaa lesken asemaa niin, ettei hänen tarvitse kotiaan heti myydä alkajaisiksi. Ja onhan leskellä on aina oikeus asua yhteisessä kodissa, jos pystyy sitä ylläpitämään.
Jos vainajalla ei ollut lapsia, perii leski kaiken.
Palstalla voi kirjoittaa kaikkea paskaa ja syöttää lukijoille vaikka minkälaista valetekstiä.
Kyllä aviopuolison kuolema on niin rankka juttu, että siitä selviämiseen menee pitkä aika.
Sen käsittää vasta sitten, kun on itse kokenut tuon.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, onpas täällä nyt varakasta porukkaa linjoilla.
Avioerokaan ei laske elintasoa centin vertaa... Joopa joo.
On ihan todettu asia, avioerossa naisen elitaso laskee aina, ellei hän itse ole erittäin hyvällä palkalla töissä.
Ja etenkin, jos mies on ollut se parempi palkkaisempi.
Mutta ehkä kirjoittajat ovat niitä, joiden mies on luuseri, joten helppottahan se talouutta kun miehen elatusvastuusta pääsee irti.
Kummallisen kylmää suhtautumista monilta aviopuolison kuolemaan. Ajatella pelkkää rahaa ja sitä, miten paljon saa jostain, jos tuo mies nyt tuosta kuolla kupsahtaa.
Kylmää kyytiä naisilta, todella kylmää. Vain harva kirjoittaja otti esiin surun ja kaipuun ja tunteet.
Jos kirjoittajilla on aikuisia lapsia ja lastenlapsia, tuskin ovat enää kovin nuoria. Olemme myöhäistä keski-ikäisiä ja molemmat jo perineet vanhempamme. Velkaa ei ole, joten varallisuutta löytyy. Ymmärrän että jokainen ajattelee omalta kannaltaan, eli ei osaa ajatella toisten näkökulmasta. Hyvä palkka ei muuten kerro varallisuudesta mitään eikä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla voi kirjoittaa kaikkea paskaa ja syöttää lukijoille vaikka minkälaista valetekstiä.
Kyllä aviopuolison kuolema on niin rankka juttu, että siitä selviämiseen menee pitkä aika.
Sen käsittää vasta sitten, kun on itse kokenut tuon.
Riippuu suhteesta. Jotkut odottavat puolison kuolemaa, koska se tulee halvemmaksi kuin ero.
Näin leskeksi jääneenä voin kertoa, että todella paljon sellaisia ihmisiä jäi pois, joita et olettanut jäävän pois. Ehkä heille oli vaikeaa olla mukana kun on vaikeaa tai he olivat ensisijassa puolison kautta mukana ja se liima jäi puuttumaan. Oma suku tuki eniten.