Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Tämä just. Mun kaveripiirissä useempi pariskunta on nyt rakentamassa tai just rakentanu ja menossa naimisiin. Eli keskustelunaiheet on niiden mukaisia, naiset puhuu lähinnä häistä ja miehet taloista. Ei mua vielä sinkkuna kiinnostanut pätkääkään tällaset jutut eikä vakiintuneena mitkään baarireissut ja tindersäädöt.

Vierailija kirjoitti:

Pelkää sinkun iskevän loppuillasta varattuja miehiä.

Taitaa mennä niin päin, että pelkäävät varatun alkavan iskemään sinkkuja.

Tuppaa näin päin menevän.....

Vierailija kirjoitti:

Tosi jännästi tässäkin ketjussa tulee ilmi, miten joillekin se parisuhteessa olo on koko identiteetti. Muunlaisten kanssa ei osata enää puhua, koska osataan puhua vain siitä omasta elämästä. Ei osata enää edes ajatella, että yleensäkin ihmiset ovat erilaisissa elämäntilanteissa, eikä ole normaalia puhua vain omista asioistaa samanlaisten kanssa. Lisäksi normaali ajan viettäminen muiden kanssa on mahdotonta, koska kaikki lähtee aina siitä, että pitää maksimoida sitä parisuhteen suorittamista joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa. Esim. hauska reissu ystävien kanssa ei voi olla hauska vain ihan sinällään, vaan siitäkin pitää tehdä joku parisuhdeleiri, jossa kaikki vetäytyvät suorittamaan suhdettaan omiin soppeihinsa. Ei edes osata enää olla toisten kanssa normaalisti, kun kaikki, siis ihan KAIKKI elämässä on vain sitä parisuhdetta ja oma identiteetti ja ihmisyys on kadonnut.

Yleensä se vaihe kestää aikansa. Ja usein nämä pariskunnat jotka lähtevät näihin elävät samaa vaihetta. Jos muiden on vaikea ymmärtää sitä elämäntilannetta, miksi heidän pitäisi mukaan lähteä?

Ei meillä ole tuollaista, Kaverit ovat kavereita vaikka ovat sinkkujakin ja kaikki ovat tervetulleita illanviettoon. Toisinaan vain toinen pariskunnasta saattaa tulla paikalle. 

Jokainen kutsuu ketä haluaa. Toisekseen ajatellaan että sinkkua ei kiinnosta samat asiat tai että sinkkuna tosiaan pitää metsästää seuraa. Myös voi olla ajatus ettei sinkun kanssa vastavuoroisuus toimi. Järjestätkö sinkkuna pariskunnille illanviettoja?

Itselle ei ole ongelmaa olla pariskuntien kanssa viihteellä, jos ovat vähemmän julkisesti kiehnäävää sorttia. Olen päättänyt että jos/kun itse löydän naisen niin sen verran otan huomioon sinkkukavereita etten tee siitä vaivaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Eli helpompi jättää sinkku kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on niin ahdasmielisiä että ihminen ilman puolisoa on jotenkin vajavainen. Saattaa olla myös jotain pelkoa tai uhkaa mikä kivassa kaveriporukassa on tietenkin naurettavaa. Onneksi omissa porukoissani ei ole tuollaista ollut, päinvastoin. On sinkut ja lesket on otettu mukaan etteivät jäisi yksin. On aika käsittämätöntä että ihmiset näkee vain oman napansa eikä ajattele että yksinäinen ihminen saattaa juhlapyhinä olla todella yksin, sekä fyysisesti että henkisesti.

Yksinäisen pitää itse toimia niin ettei ole yksin- mitä se muille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Tämä just. Mun kaveripiirissä useempi pariskunta on nyt rakentamassa tai just rakentanu ja menossa naimisiin. Eli keskustelunaiheet on niiden mukaisia, naiset puhuu lähinnä häistä ja miehet taloista. Ei mua vielä sinkkuna kiinnostanut pätkääkään tällaset jutut eikä vakiintuneena mitkään baarireissut ja tindersäädöt.

No nyt kyllä... eli oletusarvoisesti sinkut ravaavat baarissa ja käyvät tindertreffeillä ja elävät jotain pinnallista Sex and The City -elämää? Ja etteivät sitten mistään muusta osaa puhuakaan? Eivätkä voi olla kiinnostuneita muiden elämästä?

Jos itse ei osaa puhua muusta kuin omista häistään ja talonrakennuksestaan, ei kannata yleistää, että kaikilla muillakin on vastaavia vaikeuksia astua oman välittömän kokemuspiirinsä ulkopuolelle.

Luulen, että osaa parisuhteellisia pelottaa aivan tolkuttomasti nähdä lähipiirissään sinkkuja, koska he jollain alitajuisella tasolla aavistavat, etteivät ehkä sittenkään ole parempia ihmisiä, vaikka onkin käynyt sellainen munkki, että on se oma mussukka löytynyt. Jossain takaraivossa on se pieni pelko ja kauhu siitä, että itsellekin saattaisi jossain vaiheessa elämää käydä vielä niin, että elääkin yksin. Se pelko on niin kauhea ja lamaannuttava, että siitä on irtauduttava uppoamalla korvannipukoita myöten sellaiseen häähöttö- ja talonrakennusmaailmaan, jossa ollaan täysin irti muusta maailmasta ja halutaan viettää aikaa vain samanlaisten kanssa, ja tehdä selvä ero sinkkuihin. Sinkut ovat pinnallisia tindertreffailijoita, mutta ME olemme parempaa väkeä, ikuisesti yhdessä ja hyvin erilaisia kuin nuo säälittävät parittomat. Meidän maailmamme eivät kohtaa, vaikka oltaisiin oltu lapsesta saakka ystäviä, meillä ei voi olla enää mitään puhumista keskenämme, koska minä puhun nyt häistäni! Muuta ei maailmaani mahdu, koska jos jotain muuta sinne päästän, joudun ehkä kohtaamaan omat pahimmat pelkoni.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kutsuu ketä haluaa. Toisekseen ajatellaan että sinkkua ei kiinnosta samat asiat tai että sinkkuna tosiaan pitää metsästää seuraa. Myös voi olla ajatus ettei sinkun kanssa vastavuoroisuus toimi. Järjestätkö sinkkuna pariskunnille illanviettoja?

Mä järjestän illanviettoja mun ystäville. En lakkaa kutsumasta heitä, jos he alkavat seurustella, vaan kutsun uuden kumppanin mukaan. En myöskään lakkaa kutsumasta heitä, jos he eroavat tai jäävät leskeksi. He ovat mun ystäviä. En ymmärrä, miksi meidän vuorovaikutus riippuisi siitä, seukkaako joku vai ei.  Ap

Itse en parisuhteessa olevana jaksa mitään pariskuntailtoja tai sitä että tyttökaverit raahaa aina miehensä mukaan joka paikkaan. Olisi kiva välillä olla kahden keskenkin, mutta joidenkin kanssa se näyttää olevan mahdotonta.

Parisuhteessa olevat haluavat jutella lähinnä parisuhteessa olemiseen liittyvistä asioista.

Olen ollut monta kertaa ainoana sinkkuna pariskuntien illoissa, joten tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Itse en parisuhteessa olevana jaksa mitään pariskuntailtoja tai sitä että tyttökaverit raahaa aina miehensä mukaan joka paikkaan. Olisi kiva välillä olla kahden keskenkin, mutta joidenkin kanssa se näyttää olevan mahdotonta.

Joo, samaa kokemusta mullakin. Niinä aikoina, kun olen ollut parisuhteessa oon todellakin käynyt paikoissa mielelläni myös ilman puolisoani, ei jaksa olla käsi kädessä koko ajan.

Mulla on useampi kaveri, jotka nykyään ottavat yhteyttä vain kun puoliso on esim. työmatkalla. Se ärsyttää aivan suunnattomasti. "Mirkku täällä moi, ois niin kiva nähdä pitkästä aikaa, tuutko kylään keskiviikkona, kun Jarpsu lähtee reissuun." Sitten ei taas kuulu mitään puoleen vuoteen kunnes on taas yksinäinen ilta kotona tulossa. Musta on tympeää, että ystävyyssuhteista voidaan pitää huolta vain silloin, kun puoliso ei ole saatavilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on niin ahdasmielisiä että ihminen ilman puolisoa on jotenkin vajavainen. Saattaa olla myös jotain pelkoa tai uhkaa mikä kivassa kaveriporukassa on tietenkin naurettavaa. Onneksi omissa porukoissani ei ole tuollaista ollut, päinvastoin. On sinkut ja lesket on otettu mukaan etteivät jäisi yksin. On aika käsittämätöntä että ihmiset näkee vain oman napansa eikä ajattele että yksinäinen ihminen saattaa juhlapyhinä olla todella yksin, sekä fyysisesti että henkisesti.

Yksinäisen pitää itse toimia niin ettei ole yksin- mitä se muille kuuluu?

Niin että heitetään 20 vuoden ystävyys pois kun toinen jää leskeksi ja on pariton? Sun kaltaisia ihmisiä on valitettavan paljon, siksi moni jää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisiä pelottaa että tunnet olosi vaivautuneeksi jos siellä pusutellaan tai mennään aikaisin makkareihin. Pariskunnilla on kuitenkin aina seuraa toisistaan.

Miksi edes lähteä yhteiseen jos se oma aika on niin tärkeää ettei voi olla hetkeäkään erossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Mä en aluksi uskonut, kun mummoni kertoi kavereiden häipänneen papan kuoltua. Totta se oli. Paritonta ei enää kutsuttu vaikka takana saattoi olla viidenkymmenenkin vuoden ystävyys. Sitten alkoi muiltakin miehet delata, niin johan taas seura kelpasi.

Mummo ei ottanut tätä kovin raskaasti, piti sitä luonnollisena elämän osana, että lesket jätetään yksin. Syynä kuulemma on se, että parittoman ajatellaan vokottelevan muiden miehiä.

Aivan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisiä pelottaa että tunnet olosi vaivautuneeksi jos siellä pusutellaan tai mennään aikaisin makkareihin. Pariskunnilla on kuitenkin aina seuraa toisistaan.

Miksi edes lähteä yhteiseen jos se oma aika on niin tärkeää ettei voi olla hetkeäkään erossa?

On kiva lähteä yhdessä ihmisten kanssa jotka ymmärtää tilanteen. Ja voihan siellä aina tunnin pari vietää aikaa yhdessäkin keskustelle, mutta jos silloinkaan ei kykene olemaan erossa toisesta toinen vastarakastunut pari ymmärtää se todennäköisesti paremmin kuin sinkku. Asiat/elämäntilanteet myös unohtuu varsin nopeasti muutaman vuoden naimisissa ollut pari ei enää ymmärräkään tilannetta välttämättä yhtään sen paremmin kuin sinkkukaan.