Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?
11.06.2020 |
Selittäkääs mulle tämä, kun en ole koskaan tajunnut asiaa riippumatta omasta parisuhdestatuksestani:
Miksi jotkut ihmiset rajaavat sinkkuja ulos yhteisestä tekemisestä? Esimerkiksi juhannuksena mökille kutsutaan vain pariskuntia ja saatetaan ihan reippaasti sanoakin, että nyt meillä on tämmöiset juhlat, jotka on tarkoitettu vain pariskunnille. Sitä saattaa myös huomata, että kutsuja illanviettoihin tms. tulee heti ihan eri tavalla, jos sattuu itse seurustelemaan, kuin jos on sinkkuna. Ja tämä riippumatta siitä, tunteeko kutsuja edes seurustelukumppaniani, kelpaan paremmin seuraan parillisena.
Millä tavalla minun parisuhdestatukseni vaikuttaa siihen, voiko kanssani viettää aikaa vai ei? Muutunko heti jotenkin paremmaksi ja kiinnostavammaksi, jos minulla on kumppani? Onko kyse jostain alitajuisesta pelosta, että sinkku yrittää pokailla toisten puolisoita? Muuttaako parisuhde ihmisen olemista jotenkin sellaisella tavalla, ettei sinkku kertakaikkiaan voi ymmärtää parisuhteellisen elämästä mitään? Tarvitsevatko seurustelevat näitä omia tapaamisiaan jotenkin vertaistukimielessä ja tunnelma menee pilalle, jos paikalla on yksi seurustelematon?
t. nimim. Taas juhannus yksin
Kommentit (448)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..
Voisitko avata tätä jotenkin? Kai nyt kaikilla on erilaiset elämäntilanteet, siitähän sitä keskustelua juuri syntyy? Halutaanko ns "pariskuntailloissa" ruotia vain niitä omia parisuhteita? Kuulostaa todella tylsältä. Ja sinkkuko ei voi tajuta asiasta sitten mitään, jos ei juuri sillä hetkellä seurustele?
Hauskaa seuranpitoa -> ruoditaan parisuhteita :) ihan kuin ei olis muuta juteltavaa ajasta, sen ilmiöistä, taiteesta, kesäyöstä, musiikista...
Aivan :D Ja sitäpaitsi lisäksi mulle parisuhde tai pariskuntien pusuttelu ei ole mitään tabuja. Ihan kuin pariskuntien pitäisi sen sinkun takia alkaa jotenkin esittää, etteivät ole suhteessa, ettei sinkulle tule paha mieli. Olkoonkin, että olisi varmaan kaikille aika surkeaa viettää esim juhannus jollain ihme parisuhteenruotmisleirillä, tuo sinkun suojelemiseen parisuhteiden näkemiseltä tai niistä kuulemiselta on ihan kieroutunut ajatus. Sen lähtökohta on se, että sinkkuus on säälittävää ja sinkku on onneton ja kateellinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan törmännyt tuollaiseen. Meillä on aina porukassa sinkkuja ja pareja, joskus joku tuo kaverinsakin mukaan. En ymmärrä pariskuntatapaamisia, olisko sitten jotain parinvaihtoa loppuillasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?
Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?
Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap
Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.
Onko tää oikeasti totta joissain ympyröissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?
Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?
Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap
Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.
Apua, mitä mä just luin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..
Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää oikeasti totta joissain ympyröissä?
No on, ole onnellinen ettet kuulu noihin piireihin. Sama kuvio sitten vähän myöhemmin kun alkaa tulla vauvoja. "Ei ole mitään yhteistä lapsettomien kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin ettei sinkut kestä olla yksin pariskuntien seurassa?
Jotkut on niin ahdasmielisiä että ihminen ilman puolisoa on jotenkin vajavainen. Saattaa olla myös jotain pelkoa tai uhkaa mikä kivassa kaveriporukassa on tietenkin naurettavaa. Onneksi omissa porukoissani ei ole tuollaista ollut, päinvastoin. On sinkut ja lesket on otettu mukaan etteivät jäisi yksin. On aika käsittämätöntä että ihmiset näkee vain oman napansa eikä ajattele että yksinäinen ihminen saattaa juhlapyhinä olla todella yksin, sekä fyysisesti että henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ystäväpiirissä ei harrasteta pariskunta-juttuja. Jos johonkin porukalla mennään niin sinne voi tulla sinkkuja, pariskuntia tai pariskunnasta jompi kumpi. Eikä siellä kaveriporukassa kukaan toisiaan iske, eikä vetäydy aikaisin konehuoneeseen tai muuta kutemista harrasta. Meillä on usein yksi meidän sinkkukaveri reissuissakin mukana ja yöpyy meidän ( pariskunta) kanssa samassa hotellihuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin ettei sinkut kestä olla yksin pariskuntien seurassa?
Niin se toisinaan menee. Eikä sitä valitusta kun mulla ei ole ketään tai että ei se nyt noin hienoa voi olla kovin pitkään jaksa kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..
Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.
Mun on niin vaikea eläytyä tuollaiseen tilanteeseen, että puhuttavaa riittää vain omasta elämäntilanteesta, ja toisaalta sitten se, että ei pysty eläytyä ollenkaan toisen elämäntilanteeseen. Mä oon 40, mutta tuun ihan hyvin juttuun omanikäisten, mua reippaasti vanhempien, nuorten aikuisten sekä ihan tuollaisten yläaste-lukioikäisten kanssa, vaikka olen heidän kanssaan niin erilaisissa elämäntilanteissa kuin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?
Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?
Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap
Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.
Ok, siis ilmeisesti todella on olemassa näin mätää porukkaa, joka yhteisellä reissullakin haluaa pääasiassa nuhjata sen oman mussukan kanssa. Sanattomaksi vetää. No, jos todella on niin lonkasta kiinni sen oman hanipuppelin kanssa, että pitää iltayhdeksältä vetäytyä pusumusuttelemaan viltin alle omiin huoneisiin, ehkäpä tollaisille reissuille ei sitten kannatakaan sinkkuja ottaa mukaan. Lähtökohtaisesti kai kuitenkin nämä tuon tyyppiset reissut hoidetaan ihan kahden kesken ja jos porukassa lähdetään, ollaan sitten porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en sinkkuna pidä pariskuntien illoista, tuntuu aina ulkopuoliselta, etenkin loppuillasta kun muut lähtee kumppaninsa kanssa nukkumaan. Lisäksi tähän päälle vielä se, että itse ainakin haluaisin hieman keskustella ja jopa valittaa tästä yksinäisyydestä ja ymmärrän, että varmasti vähän laskee tunnelmaa, mutta kaipaan tukea minäkin kun ei onnista parisuhdemarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?
Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?
Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap
Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.
Ok, siis ilmeisesti todella on olemassa näin mätää porukkaa, joka yhteisellä reissullakin haluaa pääasiassa nuhjata sen oman mussukan kanssa. Sanattomaksi vetää. No, jos todella on niin lonkasta kiinni sen oman hanipuppelin kanssa, että pitää iltayhdeksältä vetäytyä pusumusuttelemaan viltin alle omiin huoneisiin, ehkäpä tollaisille reissuille ei sitten kannatakaan sinkkuja ottaa mukaan. Lähtökohtaisesti kai kuitenkin nämä tuon tyyppiset reissut hoidetaan ihan kahden kesken ja jos porukassa lähdetään, ollaan sitten porukalla.
Kun mä luin tuon kuvauksen, mä ajattelin, että mä en naimisissa olevana ihmisenä lähtisi tuollaiselle reissulle. Kuulostaa tylsältä ja omituiselta. Mä saan olla sen oman hanipuppelin kanssa koko ajan, kun lähdetään kaverien yhteiseen reissuun, niin sitten otetaan siitä kaikki irti! Mutta jos omat kaverit on kovin tylsiä, ymmärrän, ettei niiden kanssa kiinnosta välttämättä jutella, vaan kumppanin seura kiehtoo enemmän. Toki saa sitten miettiä, miksi lähteä koko reissulle.
Tosi jännästi tässäkin ketjussa tulee ilmi, miten joillekin se parisuhteessa olo on koko identiteetti. Muunlaisten kanssa ei osata enää puhua, koska osataan puhua vain siitä omasta elämästä. Ei osata enää edes ajatella, että yleensäkin ihmiset ovat erilaisissa elämäntilanteissa, eikä ole normaalia puhua vain omista asioistaa samanlaisten kanssa. Lisäksi normaali ajan viettäminen muiden kanssa on mahdotonta, koska kaikki lähtee aina siitä, että pitää maksimoida sitä parisuhteen suorittamista joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa. Esim. hauska reissu ystävien kanssa ei voi olla hauska vain ihan sinällään, vaan siitäkin pitää tehdä joku parisuhdeleiri, jossa kaikki vetäytyvät suorittamaan suhdettaan omiin soppeihinsa. Ei edes osata enää olla toisten kanssa normaalisti, kun kaikki, siis ihan KAIKKI elämässä on vain sitä parisuhdetta ja oma identiteetti ja ihmisyys on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?
Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?
Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap
Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.
Ok, siis ilmeisesti todella on olemassa näin mätää porukkaa, joka yhteisellä reissullakin haluaa pääasiassa nuhjata sen oman mussukan kanssa. Sanattomaksi vetää. No, jos todella on niin lonkasta kiinni sen oman hanipuppelin kanssa, että pitää iltayhdeksältä vetäytyä pusumusuttelemaan viltin alle omiin huoneisiin, ehkäpä tollaisille reissuille ei sitten kannatakaan sinkkuja ottaa mukaan. Lähtökohtaisesti kai kuitenkin nämä tuon tyyppiset reissut hoidetaan ihan kahden kesken ja jos porukassa lähdetään, ollaan sitten porukalla.
Jep, en lähtisi seurustelevana tai sinkkuna tällaisille reissuille :D. Luoja miten vaivaannuttavaa olisi todistaa tuollaista nuhjaamista. Jääkää näin tylsät tyypit kotiinne muhjottamaan peiton alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oletus tuo on, että sinkut valittaa? En mä muutu ihmisenä yhtäkkiä toisenlaiseksi parisuhdestatuksestani riippuen. Ap
Sehän se ongelma juuri onkin, et osaa sopeutua vallitsevan tilanteen edellyttämällä tavalla. Ja juurisyy sille, että olet turhautunut sinkku. Aloituksesi sävykin paljasti kuinka turhamainen kaikesta valittaja olet.
Mun mielestä ei ole väliä onko sinkku vai pari. Jokainen kuitenkin ollaan yksilöitä. Vai onko niin, ettäpari sitoo toisen kädet ja ajatukset? Sanelee tekemiset?
Mun mielestä ap kysyy aiheesta.
Ehkä se tosiaan on, ettei ole luottoa tarpeeksi omaan kumppaniin tai sitten juurikin tuo, että sinkulla mahikset löytää kumppani mieluummin muualta... vaikka ei sinkku just sieltä olis sitä paria hakemassa.
Ihmiset on kummallisia.
Etenkin tuo, joka vastasi Valitusviestin.
Veikkaan, että monella on viinasta ja sinkuista ikäviä muistoja. Rajat voi parilla ylittyä...
ja aika moni sinkku on iskenyt varatun ja ihmettelee täällä palstoilla, että miten hänellä on oikeus tai että miten tyhmiä ne petetytyt on.
Onhan tossa ristiriitaa ja syytä. Harmi sinänsä.
Ehkä tässä sanonta - Ei vara venettä kaada- pätee.
Jalkoväli joillakin on se joka puhuu.
Jos haluaa jutella kahdenkesken, eikö silloin kannata lähteä reissuun kahdenkesken? Mitä järkeä on ylipäänsä lähteä mihinkään porukalla, jos haluaa kuitenkin olla vain oman puolisonsa kanssa?
Hauskaa seuranpitoa -> ruoditaan parisuhteita :) ihan kuin ei olis muuta juteltavaa ajasta, sen ilmiöistä, taiteesta, kesäyöstä, musiikista...