Lue keskustelun säännöt.
Pitävätkö parikymppiset naiset hyvän näköisiä nelikymppisiä miehiä keski-ikäisinä?
Kommentit (223)
itse pidin jo 30-vuotiaita keski-ikäisinä kun olin 20. Nyt olen itse 30 ja kuvittelen olevani lähes samalla viivalla kuin parikymppiset. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 40 ei ole keski-ikä, niin mikä sitten?
En mä vihaa nuoria naisia, säälin vain, kun liian vanhat miehet lähentelevät, välillä hyvin ällöttävällä tavalla, eivätkä usko, ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan kommentti on samalta naiselta..
Taas haukutaan miestä niin kovaa.
Ja mammat peukuttaa innoissaan. Säälittävää.
Mikään ei ole niin vahva kuin vanhenevan naisen viha nuoria naisia ja heistä pitäviä miehiä kohtaan.
Uskoisin, että vanhan miehen viha nuoremman miehen kanssa seurustelevat naista kohti on vielä vahvempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä isompi ikäero alkaa olla ok. Olen 31 ja olen joitain kuukausia seurustellut 45-vuotiaan miehen kanssa. Parikymppisenä tuo ikäero olisi ollut liikaa. Nyt ei oikeastaan mitään väliä. Molemmilla lapsi/lapset tehty ja muutenkin aika samanlainen elämäntilanne. Enkä ole mitenkään nuoruuden perään enää, ei haittaa vaikka mies vähän jo rupsahtaa, mutta onneksi ei pidä itseään nuorekkaana! Kyllähän 40+ on jo vanhahko, mutta mitä sitten? Onko se jotenkin niin vaikea hyväksyä? Miksi haluatte parikymppisten hyväksyntää?
Oletko ajatellut, että kun miehesi jää eläkkeelle sinä olet työelämässä vielä 14 vuotta? Oletus, että jäätte eläkkeelle saman ikäisinä. Vaikka vaihtelua olisikin silti 10 vuotta vähintään on realistinen. Mies jää nukkumaan ja touhuamaan kotiin kun sinä elät vielä työikäisen arkea. Kyse ei ole mistään kesästä, kun lomat on vähän eri aikoihin, vaan oikeasti 14 vuotta. Siinä ajassa vastasyntynyt kasvaisi teiniksi. Ja sitten, kun sinä vihdoin pääset eläkkeelle on miehesi n.80v. Ei hän jaksa enää reissata eikä hoitaa pihaa sinun kanssa. Ja sama toisinpäin. Teidän elämäntilanne on NYT samanlainen, mutta jos ajattelet loppuelämää niin ei välttämättä. Tietenkin sinä nyt olet tuossa tilanteessa missä olet, rakastat miestäsi eikä näillä asioilla välttämättä ja todennäköisesti ole merkitystä, mutta itse kohta 45v olen tätäkin miettinyt. Joku 10v ikäero on liikaa.
Joo, meillä on yhteinen firma, joten olen ajatellut pärjäämistäni kun hän jää eläkkeelle. Tätä joutuisin miettimään ilman parisuhdettakin hänen kanssaan. Yhteistä asuntoa ei olla edes ajateltu, viihdytään omillamme ja rauhassa. Ja mitä väliä sitten kun mies on 80? Haluan elää tässä hetkessä. Vaikka hän sairastuisi dementiaan ja pissaisi vaippaan viiden vuoden päästä, niin en kadu, sillä sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan.
"...sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan." Siis ajattelit nostaa kytkintä ja häipyä, vai ajattelet ihanien vuosien loppuvan tuohon? eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva 40v mies on enää kuosissa ja komea, useimmiten jo plösön näköisiä. Ei olis mitään puhuttavaa pappaikäisen kanssa. Korkeintaan 30v miehen kanssa voisin olla.
N 23v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan kommentti on samalta naiselta..
Taas haukutaan miestä niin kovaa.
Ja mammat peukuttaa innoissaan. Säälittävää.
Mikään ei ole niin vahva kuin vanhenevan naisen viha nuoria naisia ja heistä pitäviä miehiä kohtaan.
Uskoisin, että vanhan miehen viha nuoremman miehen kanssa seurustelevat naista kohti on vielä vahvempi.
Tämä. Aivan kuin olisit rikollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletteko että ne vanhemmat miehet ovat vanhempien naisten silmissä yhtään sen vetävämmän näköisiä?
Jos olet nelikymppinen, niin parikymppiset voisivat olla lapsiasi. Mietihän sitä. Tuskin moni parikymppinen haluaa isänsä ikäisen kanssa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä isompi ikäero alkaa olla ok. Olen 31 ja olen joitain kuukausia seurustellut 45-vuotiaan miehen kanssa. Parikymppisenä tuo ikäero olisi ollut liikaa. Nyt ei oikeastaan mitään väliä. Molemmilla lapsi/lapset tehty ja muutenkin aika samanlainen elämäntilanne. Enkä ole mitenkään nuoruuden perään enää, ei haittaa vaikka mies vähän jo rupsahtaa, mutta onneksi ei pidä itseään nuorekkaana! Kyllähän 40+ on jo vanhahko, mutta mitä sitten? Onko se jotenkin niin vaikea hyväksyä? Miksi haluatte parikymppisten hyväksyntää?
Oletko ajatellut, että kun miehesi jää eläkkeelle sinä olet työelämässä vielä 14 vuotta? Oletus, että jäätte eläkkeelle saman ikäisinä. Vaikka vaihtelua olisikin silti 10 vuotta vähintään on realistinen. Mies jää nukkumaan ja touhuamaan kotiin kun sinä elät vielä työikäisen arkea. Kyse ei ole mistään kesästä, kun lomat on vähän eri aikoihin, vaan oikeasti 14 vuotta. Siinä ajassa vastasyntynyt kasvaisi teiniksi. Ja sitten, kun sinä vihdoin pääset eläkkeelle on miehesi n.80v. Ei hän jaksa enää reissata eikä hoitaa pihaa sinun kanssa. Ja sama toisinpäin. Teidän elämäntilanne on NYT samanlainen, mutta jos ajattelet loppuelämää niin ei välttämättä. Tietenkin sinä nyt olet tuossa tilanteessa missä olet, rakastat miestäsi eikä näillä asioilla välttämättä ja todennäköisesti ole merkitystä, mutta itse kohta 45v olen tätäkin miettinyt. Joku 10v ikäero on liikaa.
Joo, meillä on yhteinen firma, joten olen ajatellut pärjäämistäni kun hän jää eläkkeelle. Tätä joutuisin miettimään ilman parisuhdettakin hänen kanssaan. Yhteistä asuntoa ei olla edes ajateltu, viihdytään omillamme ja rauhassa. Ja mitä väliä sitten kun mies on 80? Haluan elää tässä hetkessä. Vaikka hän sairastuisi dementiaan ja pissaisi vaippaan viiden vuoden päästä, niin en kadu, sillä sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan.
"...sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan." Siis ajattelit nostaa kytkintä ja häipyä, vai ajattelet ihanien vuosien loppuvan tuohon? eri
En ajatellut nostaa kytkintä, mutta olen sen verran realistinen, että oletan elämän dementiaa sairastavan vaippahousun kanssa olevan vähemmän ihanaa. Uskoisin kuitenkin senkin voittavan edellisen parisuhteeni paskuuteen, koska ex oli kontrolloiva persereikä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nelikymppinen, niin parikymppiset voisivat olla lapsiasi. Mietihän sitä. Tuskin moni parikymppinen haluaa isänsä ikäisen kanssa seurustella.
Päinvastoin. Hyvin moni nainen haluaa vähän isäfiilistä miehessä. Ja älä siitä minua syytä. Naisten fantasioitahan ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän ikäluokkaa.
Isä on vanha. :D
Hyvännäköinen - nelikymppinen
Valitse toinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet nuoret naiset tuntuvat tykkäävän vanhemmista miehistä. Elämänkokemus, viisaus, rauhallisuus ja itsevarmuus kai viehättävät.
- keski-ikäinen äijä
Ikis tykittää kommentteja edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä isompi ikäero alkaa olla ok. Olen 31 ja olen joitain kuukausia seurustellut 45-vuotiaan miehen kanssa. Parikymppisenä tuo ikäero olisi ollut liikaa. Nyt ei oikeastaan mitään väliä. Molemmilla lapsi/lapset tehty ja muutenkin aika samanlainen elämäntilanne. Enkä ole mitenkään nuoruuden perään enää, ei haittaa vaikka mies vähän jo rupsahtaa, mutta onneksi ei pidä itseään nuorekkaana! Kyllähän 40+ on jo vanhahko, mutta mitä sitten? Onko se jotenkin niin vaikea hyväksyä? Miksi haluatte parikymppisten hyväksyntää?
Oletko ajatellut, että kun miehesi jää eläkkeelle sinä olet työelämässä vielä 14 vuotta? Oletus, että jäätte eläkkeelle saman ikäisinä. Vaikka vaihtelua olisikin silti 10 vuotta vähintään on realistinen. Mies jää nukkumaan ja touhuamaan kotiin kun sinä elät vielä työikäisen arkea. Kyse ei ole mistään kesästä, kun lomat on vähän eri aikoihin, vaan oikeasti 14 vuotta. Siinä ajassa vastasyntynyt kasvaisi teiniksi. Ja sitten, kun sinä vihdoin pääset eläkkeelle on miehesi n.80v. Ei hän jaksa enää reissata eikä hoitaa pihaa sinun kanssa. Ja sama toisinpäin. Teidän elämäntilanne on NYT samanlainen, mutta jos ajattelet loppuelämää niin ei välttämättä. Tietenkin sinä nyt olet tuossa tilanteessa missä olet, rakastat miestäsi eikä näillä asioilla välttämättä ja todennäköisesti ole merkitystä, mutta itse kohta 45v olen tätäkin miettinyt. Joku 10v ikäero on liikaa.
Joo, meillä on yhteinen firma, joten olen ajatellut pärjäämistäni kun hän jää eläkkeelle. Tätä joutuisin miettimään ilman parisuhdettakin hänen kanssaan. Yhteistä asuntoa ei olla edes ajateltu, viihdytään omillamme ja rauhassa. Ja mitä väliä sitten kun mies on 80? Haluan elää tässä hetkessä. Vaikka hän sairastuisi dementiaan ja pissaisi vaippaan viiden vuoden päästä, niin en kadu, sillä sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan.
"...sainpahan sitten viettää muutaman ihanan vuoden hänen kanssaan." Siis ajattelit nostaa kytkintä ja häipyä, vai ajattelet ihanien vuosien loppuvan tuohon? eri
En ajatellut nostaa kytkintä, mutta olen sen verran realistinen, että oletan elämän dementiaa sairastavan vaippahousun kanssa olevan vähemmän ihanaa. Uskoisin kuitenkin senkin voittavan edellisen parisuhteeni paskuuteen, koska ex oli kontrolloiva persereikä.
No entäpä jos sinä dementoidutkin ensin? Tuttavapiiriin kuuluva nainen alkoi dementoitua viisikymppisenä. Reippaat kymmenen vuotta vanhempi mies hoiti hänet hamaan loppuun saakka, eli ei nuo jutut mene aina ikävuosien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikis tykittää kommentteja edelleen.
Mikä on sen diagnoosi?
Jos vientiä on keski-ikäisillä miehillä nuorten naisten suhteen, niin miksi ne ukot eivät ole menossa, vaan nillittävät vauvapalstalla??
Vierailija kirjoitti:
Ikis tykittää kommentteja edelleen.
Todellisuudessa näin t.rollitiheällä palstalla on varmaan useampi "Ikis".
Mikään ei ole niin vahva kuin vanhenevan naisen viha nuoria naisia ja heistä pitäviä miehiä kohtaan.