Milloin huomasit että ihmissuhteet ovat pelkkää hyötymistä?
Minkä ikäisenä löysit viimeisen ihmissuhteen, joka perustuu aidosti sille että nautitte toistenne seurasta? Missä vaiheessa erilaisten hyödyntavoittelijoiden määrä ylitti ihmisten määrän, jotka aidosti viihtyvät kanssasi ja saavat sinut myös viihtymään? Kuinka huomasit tämän muutoksen?
Kommentit (13)
Se, että nauttii toisen seurasta ja toinen nauttii minun seurastani, on molemminpuolista hyötymistä. Totta kai kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että kumpikin saa hommasta jotain. Yleensä vielä mitä enemmän antaa, sitä enemmän myös saa :)
Ei ole tullut vastaan. Kyllä suurin osa ihmisistä on pelkästään hyötymässä keinolla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että nauttii toisen seurasta ja toinen nauttii minun seurastani, on molemminpuolista hyötymistä. Totta kai kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että kumpikin saa hommasta jotain. Yleensä vielä mitä enemmän antaa, sitä enemmän myös saa :)
Kuinka monta minuuttia yleensä menee ennen kuin ensimmäinen rahapyyntö tulee toiselta?
Vierailija kirjoitti:
Se, että nauttii toisen seurasta ja toinen nauttii minun seurastani, on molemminpuolista hyötymistä. Totta kai kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että kumpikin saa hommasta jotain. Yleensä vielä mitä enemmän antaa, sitä enemmän myös saa :)
Viimeinen lause ei päde kaikkien kohdalla. Jokainen ihminen on tietyssä vaiheessa omaa henkistä polkuaan. Jossain kohtaa ihminen voi tehdä KAIKKENSA muiden eteen ja mitään ei saa takaisin. Yleensä silloin on kyse siitä, että ihmisen on opittava pitämään ensiksi itsestään huolta ja sitten vasta muista.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen on hyvä luku. Iloitsen.
Riippuu varmasti mistä asiasta on kysymys.
N49, tänä vuonna vihdoin tajusin että ympärillä oli vain hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettujä.
Ennen ei ollu näin! Ennen oli mulla ja muilla aitoja ihmissuhteita.
45-vuotiaana huomasin, että on ihmisiä, joille ihmissuhteet tarkoittavat ihan konkreettista hyötymistä, että otetaan toisesta irti mitä lähtee: ilmaisia lounaita, lahjoja, etuja, palveluksia, jne.
Vierailija kirjoitti:
Se, että nauttii toisen seurasta ja toinen nauttii minun seurastani, on molemminpuolista hyötymistä. Totta kai kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että kumpikin saa hommasta jotain. Yleensä vielä mitä enemmän antaa, sitä enemmän myös saa :)
Tuo toisen seurasta nauttiminen ei ole kuitenkaan sama kuin muu hyötyminen. Siinä ajatellaan "haluan olla tämän ihmisen kanssa". Hyötyminen on taas suoraan "mitähän voin saada tältä ihmiseltä". Nähdään toinen vain välineenä. Jos pitää toisesta, siihen liittyy empatia eli osaa nähdä mitä toinen tarvitsee. Jos haluaa vain hyötyä, siihenkin liittyy mielistelyä mutta se menee helposti pieleen, koska ei ole aitoa kiinnostusta toista kohtaan.
Kun muutin ulkomaille hyvin suosittuun maahan. Enpä ollut koskaan Suomessa ollut niin haluttu ja mielenkiintoinen persoona, että kyläilijöitä olisi oven takana jonoksi asti! Aluksi jaksoinkin majoittaa, ruokkia, kuljettaa lentokentälle etc. Mutta vähitellen touhu alkoi olla niin härskiä, että päätin lopettaa. Enkä ole katunut!
En ole löytänyt vieläkään, mutta tuon tajusin noin kolmekymppisenä ettei muista ihmisistä kannata lähtökohtaisesti ajatella mitään hyvää saati luottaa.