Lue keskustelun säännöt.
Miehet parisuhteessa naisen silmin
08.06.2020 |
Vastasin toiseen ketjuun joka hävisi samalla kun kirjoitin. Miksi ihmeessä? Keskeinen aihe suomalaista romantiikkaa.
Miehet valittaa kun naiset ei halua ja naiset ei tee aloitteita. Pitkässä parisuhteessa tilanne on usein tämä ja näin toimii oman kokemusten ja ystävieni mukaan valtaosa suomalaisista miehistä.
Mies toivoo että nainen tekee aloitteita seksiin mutta todellisuudessa ei. Jos miestä ei haluta ei hänellä seiso ja se on hänestä noloa ja epämiellyttävää. Niinpä naisen on turha houkutella, kun jos toista ei innosta niin ei innosta. Mies rappaa autoa pihalla tai hänellä on tärkeä juttu puhelimella menossa kun makaa sohvalla. Tai on menossa salille Maken ja Peten kanssa. Ainut miten hän huomioi naista on kysymys joko ruoka on valmiina. Jos nainen yrittää häiritä hänen tärkeitä verkkopelejä tai sometusta vihjailemalla hellyyshetkestä, hän saa vain kyllästyneen katseen. Lihakset on krampissa treenien jälkeen ja just pitää mennä silittämään autoa. Turha kuvitella muuta kun mies ei itse nyt halua.
Niinpä on sujuvinta odotella että miehen kassit on täynnä. Siihen menee keskimäärin kolme päivää. Silloin miehelle syttyy kiilto silmiin ja hän alkaa kiehnäämään lähellä. Työntää käsiä tisseihin ja kourii takapuolta. "Miten ois?" "Voisitko kulta vähän?" Jos et voi, alkaa mökötys ja kiukuttelu ja mies on kuin maansa myynyt, elämänhalunsa menettänyt. Helpointa on avata haarat jonka jälkeen mies on taas hyväntuulinen ja poissa jaloista muutaman päivän kunnes sama rundi alkaa uudestaan kun pussukat täyttyvät.
Näin se menee valtaosalla miehiä ja pitkissä parisuhteissa vaikka miehet kuin yrittää luoda itsestä kuvaa suurina rakastajina ja huomaavaisina kumppaneina. Ehkä alun teeskentelyvaiheessa kyllä mutta tähän se lipeää ja on kautta vuosituhansien suomalaisessa perhe-elämässä livennyt.
Kommentit (202)
Eikö kannattaisi keskittyä siihen, että niiden kotitöiden kokonaismäärä saataisiin painettua mahdollisimman alas? Ei meillä ainakaan ole niin paljoa kotitöitä, että niistä saisi riitaa aikaiseksi. Molemmat kun tekevät sen vartin päivässä, niin koti pysyy kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kyse ei ole siitä että miehissä on jotain vikaa vaan siinä että suurin osa meistä ihmisistä ollaan suhteissa vääränlaisten kumppanien kanssa, kun valitetaan, kommunikaatio ja kemia ei toimi, tullaan palstalle ulisemaan kuinka huonosti menee. Itselläni on vain parantunut mies valinnat edellisten suhteiden jälkeen kun olen kasvanut ihmisenä ja tajunnut mitä tarvitsen (sen sijaan kuin mitä haluan).
Olen 27, sinkku, en halua miestä vierelleni...tarkalleen ottaen ketä tahansa miestä en halua rinnalleni koska ottajia olisi mutta minulle ei sovi. Jotkut miehet kuin naisetkin luulevat kemian ja hyvän tasaisen ja nautittavan parisuhteen olevan huuhaata mitä olen saanut selville. Teillä ihmisillä ei ole tarpeeksi kokemusta ja sitten suretaan kun tyydytään siihen "on todella ihanaa mutta myös aivan kamalaa välillä" tyyppeihin. Sen takia monet "tyytyisvät" minuun kun eivät paremmasta tiedä. Olenhan ainakin omasta mielestäni ihan silmissä siedettävä, treenaan kroppaa, minulla on harrastuksia, olen freelancer yrittäjä ja paljon mielenkiinnon kohteita joten miehiä kiinnostaa, minua ei.
Olen mieluummin yksin onnellinen kuin parisuhteessa surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ainakin superihana, eikä mun tarvitse kuin hieman keikistellä hänen edessään, hän haluaa mua aina:)
Parisuhteessa aloitteen tekeminen harvemmin on mitään keikistelyä. Se on suorempaa toimintaa.
Kannattaisi välillä kokeilla myös pidempää flirttiä - virittäytyä tunnelmaan omassa mielessään ensin ja sitten flirttailla ihan sille omalle miehelleen päivän mittaan, keikistelläkin hieman; luonnollisen oloisesti toki...
Ja kun teet näin pitkässä suhteessa, miehen silmissä on hetken hämillinen, hajamielinen ilme. Sitten hän jatkaa salikamppeiden kokoamista, koska Make ja Pete jo odottavat.
Tässähän on kyse siitä millainen suomalainen parisuhde on keskimäärin. Arkirealismia. Fantasiat viettelyistä, kuumista kynttiläillallisista ja tuntien rakastelusessioista ovat kivoja päiväunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Minä en ainakaan esitä mitään. Deittailu on paljon helpompaa siten. Pois karsiutuvat ne, jotka eivät pidä minusta sellaisena kuin olen.
Allekirjoitan tuon että miehelle on ihan turha yrittää tehdä aloitteita, vaikka mies väittäisikin niitä haluavansa, niin käytännössä ei halua. Ja sitten taas naiselle nöyryyttävää tehdä niitä, kun mies "ei pysty nyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyse ei ole siitä että miehissä on jotain vikaa vaan siinä että suurin osa meistä ihmisistä ollaan suhteissa vääränlaisten kumppanien kanssa, kun valitetaan, kommunikaatio ja kemia ei toimi, tullaan palstalle ulisemaan kuinka huonosti menee. Itselläni on vain parantunut mies valinnat edellisten suhteiden jälkeen kun olen kasvanut ihmisenä ja tajunnut mitä tarvitsen (sen sijaan kuin mitä haluan).
Olen 27, sinkku, en halua miestä vierelleni...tarkalleen ottaen ketä tahansa miestä en halua rinnalleni koska ottajia olisi mutta minulle ei sovi. Jotkut miehet kuin naisetkin luulevat kemian ja hyvän tasaisen ja nautittavan parisuhteen olevan huuhaata mitä olen saanut selville. Teillä ihmisillä ei ole tarpeeksi kokemusta ja sitten suretaan kun tyydytään siihen "on todella ihanaa mutta myös aivan kamalaa välillä" tyyppeihin. Sen takia monet "tyytyisvät" minuun kun eivät paremmasta tiedä. Olenhan ainakin omasta mielestäni ihan silmissä siedettävä, treenaan kroppaa, minulla on harrastuksia, olen freelancer yrittäjä ja paljon mielenkiinnon kohteita joten miehiä kiinnostaa, minua ei.
Olen mieluummin yksin onnellinen kuin parisuhteessa surullinen.
Millä meriiteillä tiedät sanoa millaisia parisuhteet on kun olet sinkku ilman pitkää parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi keskittyä siihen, että niiden kotitöiden kokonaismäärä saataisiin painettua mahdollisimman alas? Ei meillä ainakaan ole niin paljoa kotitöitä, että niistä saisi riitaa aikaiseksi. Molemmat kun tekevät sen vartin päivässä, niin koti pysyy kuosissa.
Ja jää enemmän aikaa seksille, lisään vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Tuo ei ole ihan sama asia. Kyllä sitä on jopa alkuhuuman aikana mahdollista havainnoida sitä toista aika monin tavoin jos vai tajuaa niin tehdä. Lähes aina ne luonteen peruspiirteet ovat näkyvissä siellä alla. Esim. ne sivusta seuraavat kaverit näkevät lähes aina jos ihan toisillen sopimattomat ihmiset ovat menossa yhteen joten ei niiden asioiden näkeminen mitään rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Ohista, mutta seurailin tapailu/seurustelukeskustelua eräällä toisella foorumilla. Osa miehistä puolusteli valkoisia valheita ja kertomatta jättämistä mitä tulee omaan menneisyyteen . Muuten ei pääse suhteeseen, ja kun se on miehille niin vaikeaa. Tuo vaikeus on nähtävästi joillekin vapaalippu ja oikeutus olla välittämättä toisen rajoista ja toiveista. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen tällaisia ketjuja, minulla herää sama kysymys:
Jos näette miehet rasittavina parasiitteina, minkä ihmeen takia te otatte miehen elämäänne? Miksi te vietätte aikaanne tällä palstalla valittamassa ihmisistä, joiden kanssa kukaan ei teitä pakota olemaan missään tekemisissä? Miksette seurustele naisten kanssa, jos vihaatte miehiä?
Oletteko jotenkin mielisairaita? Ei kukaan normaali ihminen käyttäytydy näin...
rakastan miestäni. Hän vaihtaa autoon renkaat, tuo puolet tuloista, huolehtii talotekniikan jne. Siinä syitä.
Kuka vaihtaa renkaat ja hoitaa talotekniikan jos mies äkkiä kuolee? Kai ymmärrät että sinunkin on nuo opeteltava, edes varmuuden vuoksi, vaikka mies ne nyt hoitaisi?
Aika ankea elämä jos koko ajan pitää olla varautumassa joko eroon tai kuolemaan. Minä en osaisi/jaksaisi elää talossa yksin, mutta miksi hitossa en nauttisi siitä silloin kun se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans aivan kyllästynyt siihen että mun elämä on yhtä työleiriä. Ensin aamuhommat, sitten palkkatyöt, illalla kotityöt ja lasten hoito ja kun lapset viimein nukkumassa, mies alkaa vihjailla että nyt olisi pallit täynnä ja voisi tehdä lisää lapsia. Itse haluaisin tässä vaiheessa levätä vaan ihan rauhassa enkä täyttää enää kenenkään tarpeita. Ei oo hehkeä äidin osa.
Miten olisi, voisitko sanoa miehellesi, että hän hoitaisikin aamuhommat, kotityöt ja lasten hoidon vaikkapa parin viikon ajan? Itse voisit tuona aikana vain käydä palkkatöissä ja lopun aikaa lähinnä levätä ja virkistäytyä? Tai jos varaisit itsellesi matkan (näin korona-aikana vaikka Itä-Suomeen) ja jättäisit arjen rutiinit miehesi kontolle?
Itse ainakin tein välillä vaimon valittaessa elämän ja arjen raskautta (erityisesti lasten ollessa pieniä) eräänlaisen "intervention", eli varasin yksin hänelle itselleen esim. hotelliviikonlopun, lähetin hänet matkaan ja hoidin lapset ja kodin, tein kotityöt ja valmistelin ruokia, lasten hoitoreput ym. valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Sunnuntai-iltana hain hänet rautatieasemalta. Takaisin tuli joka kerta rentoutunut vaimokulta.
No tämä on kyllä ihan kiva ehdotus, kaikki kotityöt kun on melkein kokonaan valuneet mun vastuulle ja mies tulee aina ns valmiiseen pöytään. Ei ehkä oikein edes ymmärrä mikä homma jatkuvassa arjen pyörittämisessä on. Miehen kunniaksi on sanottava että hän auttaa kyllä jos pyydän. Mutta silloinkin kokonaisvastuu ja kaikkien asioiden koordinointi jää minulle. Tuollainen 2 viikon roolien vaihto vois olla tosi mielenkiintoinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä oikein edes ymmärrä mikä homma jatkuvassa arjen pyörittämisessä on.
Mitä "pyöritettävää" siinä arjessa on? Itse en tee kotitöitä edes joka päivä, ja itse vastaan ihan kaikesta, mitä kotona pitää tehdä. Mahdatko nyt keksiä turhanpäiväistä hommaa itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on kyse siitä millainen suomalainen parisuhde on keskimäärin. Arkirealismia. Fantasiat viettelyistä, kuumista kynttiläillallisista ja tuntien rakastelusessioista ovat kivoja päiväunia.
Parisuhde tai seksi harvemmin onnistuu päiväunien kanssa. Se toinen osapuoli on otettava huomioon. Jos hän ei oikein innostu kynttiläillallisista niillä ei ole parisuhteessa mitään merkitystä. Välillä tietysti on ihan hyvä tehdä asioita jotka ei niin juuri itseä innosta mutta joista toinen pitää. Etenkin jos teet aloitteen kannattaa keskittyä niihin asioihin jotka saa toisen innostumaan asiasta ei niikään niihin omiin fantasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Jospa vain valitsisitte alunperin sellaisen puolison joka sopii yhteen kanssanne niin ei tarvitsisi loppuelämää mäkättää siitä miten sitä naista/miestä ei vain voi ymmärtää.
Helpommin sanottu kuin tehty. Molemmat osapuolet haluavat alussa näyttää vain paremmat puolensa ja siksi toisilleen sopimattomat ihmiset päätyvät luvattoman usein yhteen.
Kyse ei ole vain tuosta.
Tuon lisäksi on alkuhuuma, joka kestää n. 2 vuotta.
Tämä on iso ongelma siksi koska on kolmaskin ongelma: pääsääntöisesti naiset haluavat pariutua tavismiesten kanssa vasta kun ajatukset perheestä alkavat olemaan ajankohtaisia.
Yhteen mennään kun naisella on perhevietti päällä, edetään nopeasti naisen tavoitteeseen eli lapset+asunto=lapsiarki, ja sitten päälle vyöryvät ruuhkavuodet, jolloin ei ehdi miettiä yhteensopivuutta kun juostaan kiireellä ylitöiden, mökkiremontin ja Miina-Vertin harrastusten välillä..
Jossain vaiheessa alkaa koronavirusepidemiä, mies tekee etätöitä ja nyt pitäisikin viettää enemmän aikaa yhdessä sen sian kanssa. Olisikohan aika erota kun ei me sovitakaan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä oikein edes ymmärrä mikä homma jatkuvassa arjen pyörittämisessä on.
Mitä "pyöritettävää" siinä arjessa on? Itse en tee kotitöitä edes joka päivä, ja itse vastaan ihan kaikesta, mitä kotona pitää tehdä. Mahdatko nyt keksiä turhanpäiväistä hommaa itsellesi?
Ehkä sitten on näin ja sinä olet vain niin paljon parempi ja taitavampi ihminen. Voitit!
Useimmat ymmärtää asioita laajemmin ja tajuaa, että ihmisten tilanteet ja voimavarat vaihtelevat. Lapsiakin on eri määriä ja erilaisia, koteja isompia ja pienempiä, terveystilanteita monenlaisia jne. Joskus raskaita asioita vaan kasaantuu kuukausien ja vuosien mittaan niin että voimavarat ehtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisillahan koko juttu perustuu suhteen alkuaikoina miehelle valehtelemiseen. Ei ehkä tietoisesti, mutta ainakin seksuaalisesti ja ehkä sitä biologiakin ohjaa. Miesten pitäisi vain osata nähdä ne merkit, mutta se on melkein mahdotonta.
Seurustelu- ja tutustumisvaiheessa naidaan kuin puput ja naista eivät miehen mahdolliset epätäydellisyydet haittaa.
Muutetaan yhteen ja edelleen naidaan säännöllisesti. Miehellä saa olla omat harrastukset ja menot jne.
Mennään naimisiin ja saadaan lapset. Tähän loppuu usein se naisten kiinnostus miestä kohtaan seksuaalisesti. Lapset on saatu ja mieskään ei voi enää niin vain lähteä. Nyt ne miehen viat alkavat ärsyttämään kymmenkertaisesti ja ei sen sian kanssa enää viitsi sekstailla.
On olemassa enää yhteiset menot ja naisen menot. Miehen omia menoja ei ole, koska eihän niille ole enää aikaa. Et saa mennä Mikon ja Peran kanssa jääkiekkomatsiin, koska vaimo on jo sopinut, että tänään on peli-ilta Maaritin ja Heikin kanssa. Vaimo toki saa käydä lauantaisin tyttöjen kanssa brunssilla tai shoppailemassa. Jos taas ollaan yhdessä liikkeellä niin käydään siellä missä vaimo haluaa käydä, vahingossakaan ei voida käydä esim. Intersportissa.
Sitten kun kerran käyt siellä lätkämatsissa niin valitetaan, että me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Kysyt vaimolta, että mennäänkö yhdessä pelaamaan vaikka squashia tai yhdessä sinne lätkämatsiin niin sitten ei viitsitä sellaisia miesten juttuja tehdä. Mutta kun Maarit on hankkinut neljälle liput jonnekin taidenäyttelyyn ja sanot, että ei kyllä kiinnosta yhtään, menkää te vaan niin johan alkaa huuto ja kiukuttelu.
Sitten kun mies ehkä seksinpuutteessa käy tökkäämässä jotain toista niin huudetaan perheenrikkojaa ja pettäjäsikaa.
Nimenomaan! Sä oot ihan ongelman ytimessä!
Naisen meno on joku enintään parin tunnin brunssitapaaminen ystävän kanssa, ja jos sinne ei halua ottaa lasta mukaan, siitä pitää miehen kanssa etukäteen sopia ja neuvotella, eikä pitkäkään neuvottelu takaa, ettei mies uhriudu ja valita.
Miehen meno on sitä, että ostetaan joku h***etin kallis lippu katsomaan jotain peliä, johon ei oikeastaan olisi edes varaa. Sitten pelin jälkeen niiden Maken ja Penan kanssa täytyy toki mennä baariin vielä muutamaksi tunniksi. Kun soitat puolen yön paikkeilla umpikänniselle ukolle, että voisiko hän nyt ystävällisesti jo kotiutua siltä menoltaan, kun itsekin haluaisi nukkumaan eikä herätä sitten heti miehen kolisteluun, niin olet hirveä nätsi ja prttihirmu etkä anna miehellä olla omaa elämää ollenkaan.
Kaikki yhteinen tekeminen ja normaalit parisuhdejutut (sukujuhlat, ystäväpariskuntien tapaaminen jne.) on myös miehen näkökulmasta naisen menoja, joihin nainen pakottaa miehen pelkkää pahuuttaan. Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa, kun kaikki muu parisuhteessa paitsi se "tökkääminen" on miehelle niin kamalan vastenmielistä ja muu aika aivan mieluusti vietettäisi vain niiden omien kavereiden kanssa peleissä ja baarissa?
Osui ja uppos.
Brunssi ja shoppailu Katrin ja Lauran kanssa klo 9-16 = ihanaa omaa aikaa tyttöjen kanssa
Lätkämatsi Maken ja Peran kanssa klo 18-24 = ällöttävää sikailua ja tämän ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään
No, joo. Kyl noita on.. Onneksi tämä avioliittoon päätynyt on toisenlainen suhde.
Monta katkeruutta on seksiin liittyen Suomen maassa, huomaan.