Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
07.06.2020 |
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.
Niin siis saa lääkkeet naamaan ja sillä selvä. Älä noin naiivi ole.
Ei olisi mun mies enää, jos kieltäytyisi auttamasta sairasta. Olen kans ihmeissäni, miten Suomessa vanhukset hylätään laitoksiin. En olisi voinut niin tehdä omalle vanhemmalle. Muistisairaus myös hänellä.
Kylläpä miehellä on ikävä asenne. Tietysti anoppia hoivaillaan. Hän on sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
Älä nyt naurata. Talo pk-seudulla eli ei edes stadissa ja yksiöt muka 900e/kk. Pilasit hyvän provon liioittelemalla vuokra-asunnon kustannuksia.
Jos tämä sinun per*ettäsi niin raapii, niin kerrottakoon että kyseinen kaupunki on Vantaa. Äsken tein vuokraovi.comissa haun ja yksiöiden hinnat tällä alueella ovat tällä hetkellä 851-895e. Mielessäni kyllä pyöristän tuon 900 euroon. Myönnän, että käsittämättömän kalliita vuokria, kaikki yksityisiä vuokrafirmoja.
ap
Se on erikoista kun vuokraovi.com tarjoaa yksiöitä ~500e/kk vaikka ja kuinka. En tiedä miksi vaivaudun trollille vastaamaan...
Itseasiassa vuokraovi.comin halvimmat yksiöt Vantaalle ovat 600 euroa. Käy vaikka itse katsomassa. 500e/kk ovat Vantaalla joko soluasuntoja tai asumisoikeusasuntoja, joihin täytyy ensin maksaa vähintäänkin 20k eur. Jos äitini muuttaisi tänne, haluaisin että hän on oikeasti 1-2 kilometrin säteellä kodistani, mikä tarkoittaa aika lailla 900 euron vuokraa. En ymmärrä, miksi jankkaat tästä vuokra-asiasta. Olen jo jonkin aikaa seurannut alueen vuokratasoa yksiöiden osalta.
ap
Miksi aloitit sitten ketjun miestäsi syyllistäen? Käytkö töissä?
Edelleenkin, Vantaalla löytyy tasan tarkkaan yksiöitä 600 eurollakin, itse satun sellaisessa asumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Ymmärrät varmaan että sairaus on etenevä. Vuoden päästä äitisi voi olla jo ns. vihannes. Sinuna myisin äitisi asunnon ja hommaisin hänelle yksiön teidän läheltä. Silloin olisi sinullekin helpompaa eikä omaa kotia tarvitse jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siinä miehesi talossa (paljonko siitä omistat?) on tyhjiä huoneita, onko esim. omalla vessalla, jos tarjoutuisit maksamaan miehelle vuokraa? Saisiko äitisi asumistukea kuitenkin?
Onko teillä lapsia ja heillä suhdetta äitiisi? Miehesi vaikuttaa jääräpäiseltä tapaukselta.
Ulkomailla on ihan tavallista että vanha äiti tai isä otetaan asumaan. Hyvin suuri häpeä lykätä omaa verta johonkin laitokseen. Suomalaisilla on mielenkiintoinen suhde omiin vanhempiin ja sukulaisiin.
Viholliset löytyy läheltä.
"Suomalaisilla on mielenkiintoinen suhde omiin vanhempiin ja sukulaisiin."
Monissa perheissä on kohdeltu lasta huonosti, sukupolvelta toiselle periytyvää käyttäytymismallia. Oma sukuni on tästä hyvä esimerkki. Poikia on hellitty, tytöt ovat olleet sylkykuppeja.
Jos äitini aikanaan tarvitsisi apua, saisi hakea sitä veljeltäni, minulta ei tule saamaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Voin lohduttaa sua, äidilläni ei ole säästöjä eikä omaisuutta, eikä pienestä eläkkeestä jää mitään käteen menojen jälkeen. Lämmityskustannukset 70-luvun omakotitalossa vievät varmaan jättisiivun eläkkeestä. Lisäksi se huonokuntoinen talo on ihan oikeasti keskellä ei mitään ja on sellainen lautakasa, jota kukaan ei ota edes ilmaiseksi. Lähinnä vaan tulee kuluja talon tyhjentämisestä ja en tiedä voiko taloa vaan jättää tyhjilleen vai pitääkö maksaa kuitenkin jotain kiinteistöveroa. Ja näitä samanlaisia miinusarvoisia taloja on muuten maaseudun syrjäkylät pullollaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Niin nyt, mutta entä vuoden päästä? Ja on ihan sama mikä äidillä on, hän on silti riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko äiti muuttaa teille?
Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea sanoa. Luulen, ettei hän halua olla yksin keskellä ei mitään etenevän sairauden kanssa. Mutta jos tätä häneltä suoraan kysyy, hän sanoo ettei halua olla vaivaksi. Mutta näen kyllä, että ei hänen ole hyvä olla kotonansa yksinään.
ap
Käytönnössä sillä ei ole mitään väliä mitä mieltä sinä olet jos äitisi sanoo että ei halua muuttaa. Masennus ei ole syy tehdä päätöksiä hänen puolestaan. Mieti asiaa uudelleen siinä vaiheessa jos äitisi sanoo haluavansa muuttaa teille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla 1-2 kilometrin säteellä? Autolla taittuu nopeasti vähän pidempikin matka. Ja matkaa olisi hyvä olla sen verran että se äityli ei sieltä omin avuin köpöttele teille jos se miestäsi niin ahdistaa.
Ap kulkee julkisilla, mutta Vantaan kalleimmiltakin alueilta pääsee kymmenessä, ja jopa alle, minuutissa Vantaan halvimmille alueille bussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miten kaukana sinusta äitisi nyt asuu? Jos äiti ei voi muuttaa teille etkä sinä hänen lähelleen, niin se asunto läheltä sinua on hyvä ajatus, tosin mitä mieltä äitisi on siitä että hän muuttaisi sieltä rauhallisesta pienestä kylästä pääkaupunkiseudulle? Osaisiko hän liikkua yksin niihin vanhustenkerhoihin uudessa paikassa?
Kysy kaikki mahdolliset avut ja palvelut hänelle kotiin mitä vain voi saada. Joko vanhuspuolelta tai vammaispalvelusta hänelle on mahdollista saada taksikortti millä hän maksaa asiontimatkoista linja-automatkan verran. Saisiko hänelle jotain tukea ja apua masennukseen? Joku jo ehdottikin seurakunnasta käyntejä kysy niitä. Toivottavasti saat hänelle apua ja äitisi olo helpottuu. Muita neuvoja en nyt osaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Voin lohduttaa sua, äidilläni ei ole säästöjä eikä omaisuutta, eikä pienestä eläkkeestä jää mitään käteen menojen jälkeen. Lämmityskustannukset 70-luvun omakotitalossa vievät varmaan jättisiivun eläkkeestä. Lisäksi se huonokuntoinen talo on ihan oikeasti keskellä ei mitään ja on sellainen lautakasa, jota kukaan ei ota edes ilmaiseksi. Lähinnä vaan tulee kuluja talon tyhjentämisestä ja en tiedä voiko taloa vaan jättää tyhjilleen vai pitääkö maksaa kuitenkin jotain kiinteistöveroa. Ja näitä samanlaisia miinusarvoisia taloja on muuten maaseudun syrjäkylät pullollaan.
ap
Vielä suuremmalla syyllä en anoppia huolisi. Miten voit edes ajatella sitä??
Sinun In turha syytellä miestäsi asiasta. Muuta itse äitisi kanssa yhteen, hankkikaa vaikka kaupungin vuokrakämppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Ymmärrät varmaan että sairaus on etenevä. Vuoden päästä äitisi voi olla jo ns. vihannes. Sinuna myisin äitisi asunnon ja hommaisin hänelle yksiön teidän läheltä. Silloin olisi sinullekin helpompaa eikä omaa kotia tarvitse jakaa.
Ymmärrän tämän pointin ja yksiö on varmaan se ratkaisu mihin mennään. Jos asuisin yksin tai jos mieheni suhtautuminen olisi toisenlainen, ottaisin äidin mahdollisesti omaan kotiini ainakin siksi aikaa, että hän on suurin piirtein nykyisessä kunnossa. Sitten kun vointi menisi huonommaksi pitäisi miettiä hoivakotia tai muuta missä saisi ammatillista apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Voin lohduttaa sua, äidilläni ei ole säästöjä eikä omaisuutta, eikä pienestä eläkkeestä jää mitään käteen menojen jälkeen. Lämmityskustannukset 70-luvun omakotitalossa vievät varmaan jättisiivun eläkkeestä. Lisäksi se huonokuntoinen talo on ihan oikeasti keskellä ei mitään ja on sellainen lautakasa, jota kukaan ei ota edes ilmaiseksi. Lähinnä vaan tulee kuluja talon tyhjentämisestä ja en tiedä voiko taloa vaan jättää tyhjilleen vai pitääkö maksaa kuitenkin jotain kiinteistöveroa. Ja näitä samanlaisia miinusarvoisia taloja on muuten maaseudun syrjäkylät pullollaan.
ap
Jaa, että ei kenellekään kelpaa edes ilmaiseksi? Epäilen vahvasti, mutta sopii hienosti satuusi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Ymmärrät varmaan että sairaus on etenevä. Vuoden päästä äitisi voi olla jo ns. vihannes. Sinuna myisin äitisi asunnon ja hommaisin hänelle yksiön teidän läheltä. Silloin olisi sinullekin helpompaa eikä omaa kotia tarvitse jakaa.
Ymmärrän tämän pointin ja yksiö on varmaan se ratkaisu mihin mennään. Jos asuisin yksin tai jos mieheni suhtautuminen olisi toisenlainen, ottaisin äidin mahdollisesti omaan kotiini ainakin siksi aikaa, että hän on suurin piirtein nykyisessä kunnossa. Sitten kun vointi menisi huonommaksi pitäisi miettiä hoivakotia tai muuta missä saisi ammatillista apua.
ap
Eli et käy edes töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Voin lohduttaa sua, äidilläni ei ole säästöjä eikä omaisuutta, eikä pienestä eläkkeestä jää mitään käteen menojen jälkeen. Lämmityskustannukset 70-luvun omakotitalossa vievät varmaan jättisiivun eläkkeestä. Lisäksi se huonokuntoinen talo on ihan oikeasti keskellä ei mitään ja on sellainen lautakasa, jota kukaan ei ota edes ilmaiseksi. Lähinnä vaan tulee kuluja talon tyhjentämisestä ja en tiedä voiko taloa vaan jättää tyhjilleen vai pitääkö maksaa kuitenkin jotain kiinteistöveroa. Ja näitä samanlaisia miinusarvoisia taloja on muuten maaseudun syrjäkylät pullollaan.
ap
Vielä suuremmalla syyllä en anoppia huolisi. Miten voit edes ajatella sitä??
Sinun In turha syytellä miestäsi asiasta. Muuta itse äitisi kanssa yhteen, hankkikaa vaikka kaupungin vuokrakämppä.
Tämä. Yhteinen asunto, kaksio. Molemmat maksavat osansa.
Ymmärrän miestäsi. En minäkään huolisi anoppia tänne asumaan, en vaikka hän on ihana ihminen, eikä muistisairas. Muistisairaus kuitenkin etenee, eikä sen etenemisnopeutta voi ennustaa. Ap:n olettama kymmenen vuotta siihen, että äiti on siinä kunnossa, että tarvitsee omaishoitajaa kuulostaa kyllä aika optiistiselta silti.
Vaikuttaa provolta. Tilanne on kyllä sinänsä yleinen. Ja ainoa ratkaisu on hankkia vanhainkotipaikka muistisairaalle jostain lähistöltä, ei satojen kilometrien päästä sieltä maalaiskunnasta.
Alue: Aihe vapaa
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.