Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
07.06.2020 |
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
900 EUROA YKSIÖSTÄ? Joko olet trolli tai asutte Kaivopuistossa.
Vähän aiheen vierestä, mutta oli Koivukylässäkin yksiö 730 e/kk.
Julma ja itsekäs on mies. Sivistynyt ihminen huolehtii vanhemmistaan, se on kunnia-asia.
Vierailija kirjoitti:
Kun siinä miehesi talossa (paljonko siitä omistat?) on tyhjiä huoneita, onko esim. omalla vessalla, jos tarjoutuisit maksamaan miehelle vuokraa? Saisiko äitisi asumistukea kuitenkin?
Onko teillä lapsia ja heillä suhdetta äitiisi? Miehesi vaikuttaa jääräpäiseltä tapaukselta.
Ulkomailla on ihan tavallista että vanha äiti tai isä otetaan asumaan. Hyvin suuri häpeä lykätä omaa verta johonkin laitokseen. Suomalaisilla on mielenkiintoinen suhde omiin vanhempiin ja sukulaisiin.
Viholliset löytyy läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiäsi ei auta lainkaan se, että hän tulisi teille osaksi vuotta asumaan. Asumisen pitäisi olla jatkuvaa. Varaudu valvomaan yöt ja päivät. Aikuinen on raskaampi 24h/7 hoidettava kuin vauva tai pikkulapsi. Ehkä et pystyisi enää käymään töissä. Avun saamien olisi todennäisesti vaikeampaa kuin nykytilanteessa. Jos parissa päivässä on kestämistä, niin miten voi ajatella pitempää asumista.
Tämä on hyvä pointti, jota en tullut ajatelleeksi. Siis se, että jos äiti asuisi meillä hän ei välttämättä jatkossa tarvittaessa saisi oikeaa hoitopaikkaa. En haluaisi tahtomattani päätyä kymmenen vuoden päästä omaishoitajaksi.
Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, äiti on tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Pärjää arjessa siis yksin, käy kaupassa, suihkussa, siivoaa, laittaa ruoat mutta vähän hitaasti ja ei niin huolella mitä aiemmin. Muistisairaus näkyy toistaiseksi siten, että unohtelee sanoja, ei muista että on kertonut saman jutun aiemminkin, on vaikea keskittyä pitkään, ei jaksa lukea lehtiä vaikka ennen aloitti päivän maakuntalehdellä ja paikallislehdellä ja luki molemmat kannesta kanteen. Aiemmin tykkäsi sudokuista ja ristisanoista mutta nyt ei jaksa keskittyä niihin. Hän on kova stressaamaan muistia ja ahdistuu, jos ei muista jotain sanaa, päivämäärää, nimeä yms. Ei kehtaa kertoa kenellekään muistin vaikeuksista ja se häpeä lisää ahdistusta. Masentunut yksinäisyydestä ja siitä, että pelkää etenevää muistisairautta.
Omaishoitajaksi minulla ei ole resursseja lähteä, sen ymmärrän. Ymmärrän, ettei hänellä ole myöskään kunnallisiin palveluihin mahdollisuutta kun arki sujuu päällepäin katsoen ihan hyvin. Yksinäisyys ja siitä seuraava ahdistuneisuus ja masennus ovat varmaan isoimmat ongelmat tällä hetkellä. Ajokorttia äidille ei enää uusittu, joten se vaikeuttaa pärjäämistä maaseudulla. Lähikauppa ja kirjasto ovat 2 km säteellä niihin pääsee kävellen mutta vanhoihin harrastuksiin ja mahdollisiin eläkeläisten kerhoihin pitäisi mennä autolla. Ehdotin alkuvuodesta, että menisi vaikka taksilla mutta ei raaski maksaa (eläkekin on pieni). Tarjouduin laittamaan taksirahaa, mutta ei kehtaa ottaa minulta vastaan ja rivien välistä ymmärsin, ettei halua näyttäytyä "kirkonkylällä" kun ei ole enää yhtä teräväpäinen kuin ennen.
ap
Jos alat äitisi omaishoitajaksi, et todellakaan saa häntä helposti kunnon hoitoon siinä vaiheessa kun hänen kotona olemisensa käy sietämättömäksi. Omaishoitajaksi voit päätyä jo vuoden sisään, jos tauti lähteekin etenemään. Jos äitisi virallinen koti on teillä, häntä ei voi häätäkkään. Eroon pääseminen voi vaatia, jotakin todella dramaattista.
Miehesi elämä muuttuisi täysin, jos äitisi muuttaisi teille. Miltä itsestäsi tuntuisi jos periaatteessa sinulle alun perin ihan vieras ihminen vaeltesisi sekavana teillä öisin? Koskaan, et voisi tietää mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
900 EUROA YKSIÖSTÄ? Joko olet trolli tai asutte Kaivopuistossa.
Vähän aiheen vierestä, mutta oli Koivukylässäkin yksiö 730 e/kk.
Yksiöitä saa pk-seudulla, missä ikinä ap nyt SUURTA OMAKOTITALOAAN asuttaakin, jopa 500 eurolla.
Tuskin se omakotitalo on kuitenkaan Mannerheimintiellä.
Kyllä minäkin haluan äidistäni huolehtia, kun hänen kuntonsa heikkenee. Miehelläni ei onneksi mitään sitä vastaan. Asuminen tullaan järjestämään siten, että se onnistuu.
Anoppia ei (onnekseni) tarvitse meille majoittaa, sillä hänen kanssaan samalla paikkakunnalla asuu kaksi hänen lapsistaan. Huolehtikoot he, kun ovat anoppia vuosikaudet rahallisesti lypsäneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
900 EUROA YKSIÖSTÄ? Joko olet trolli tai asutte Kaivopuistossa.
En lähde sen tarkemmin avaamaan, mutta emme asu Kaivopuistossa emmekä millään ns. ökyalueella. Tämä on verrattain uutta asuinaluetta, joten ehkä se vuoksi hintataso ainakin yksityisillä vuokranantajilla näyttää olevan aika korkea; upo-uudet asunnot valtavan kokoisilla parvekkeilla niin pyydetään kovaa vuokraa. Varmasti kaupungin asuntoja saisi edullisemmin, mutta äidilläni ei olisi taatusti mitään mahdollisuutta niihin. Toiselle puolelle pääkaupunkiseutua en laittaisi äitiä asumaan, vaan sen pitäisi olla lyhyen matkan päässä meiltä kotoa. Kuljen julkisilla ja helposti pk-seudulla paikasta toiseen kulkemiseen menee reilu tuntikin.
ap
Uuteen paikkaan muuttamisessa on muistisairaana riskinsä. Olisiko kuitenkin parempi, että hän jatkaisi elämäänsä alueella, jossa hän löytää kaupasta kotiin? Löytyisikö sieltä kotipaikkakunnalta lievästi tuettu asumismuoto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa suomalaiset kylmiä ja epäsosiaalisia, samoin miehesi, kun lukee näitä kommentteja.
Tsemppiä sinulle, ap, hienoa että edes joku pitää vanhemmistaan huolta.
Kyllä itse miehenä ottaisin anopin asumaan, jos apua tarvitsee. Aivan selvä asia. Meillä suvusta pidetään huolta, eikä kaikkea sysätä yhteiskunnan niskoille.
En keksi, mikä olisi sellaista, mikä olisi sellaista, mitä en voisi tehdä, jos anoppini asuisi meillä
Kuinka monta muistisairasta olet tavannut? Se on täysin eriasia majoittaa muistisairasta anoppia, kun sitä kivaa ja tervettä anoppia joka nyt tarvitsee vähän apua kauppaostoksissa.
Ei ihme, että italialaiset ym. ovat onnellisempia ja ihmisläheisempiä. Enkä nyt todellakaan puhu mistään YK:n onnellisuustutkimuksesta, vaan ihan inhimillisestä lämmöntunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
Älä nyt naurata. Talo pk-seudulla eli ei edes stadissa ja yksiöt muka 900e/kk. Pilasit hyvän provon liioittelemalla vuokra-asunnon kustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko äiti muuttaa teille?
Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea sanoa. Luulen, ettei hän halua olla yksin keskellä ei mitään etenevän sairauden kanssa. Mutta jos tätä häneltä suoraan kysyy, hän sanoo ettei halua olla vaivaksi. Mutta näen kyllä, että ei hänen ole hyvä olla kotonansa yksinään.
ap
Kartoita äitisi asuinkunnan yksityiset kotipalvelut. Jos vaikka muutamana päivänä viikossa kävisi joku
reipas ihminen auttamassa kotihommissa ym. Kotitalousvähennyksen saa tällaisesta avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiäsi ei auta lainkaan se, että hän tulisi teille osaksi vuotta asumaan. Asumisen pitäisi olla jatkuvaa. Varaudu valvomaan yöt ja päivät. Aikuinen on raskaampi 24h/7 hoidettava kuin vauva tai pikkulapsi. Ehkä et pystyisi enää käymään töissä. Avun saamien olisi todennäisesti vaikeampaa kuin nykytilanteessa. Jos parissa päivässä on kestämistä, niin miten voi ajatella pitempää asumista.
Tämä on hyvä pointti, jota en tullut ajatelleeksi. Siis se, että jos äiti asuisi meillä hän ei välttämättä jatkossa tarvittaessa saisi oikeaa hoitopaikkaa. En haluaisi tahtomattani päätyä kymmenen vuoden päästä omaishoitajaksi.
Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, äiti on tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Pärjää arjessa siis yksin, käy kaupassa, suihkussa, siivoaa, laittaa ruoat mutta vähän hitaasti ja ei niin huolella mitä aiemmin. Muistisairaus näkyy toistaiseksi siten, että unohtelee sanoja, ei muista että on kertonut saman jutun aiemminkin, on vaikea keskittyä pitkään, ei jaksa lukea lehtiä vaikka ennen aloitti päivän maakuntalehdellä ja paikallislehdellä ja luki molemmat kannesta kanteen. Aiemmin tykkäsi sudokuista ja ristisanoista mutta nyt ei jaksa keskittyä niihin. Hän on kova stressaamaan muistia ja ahdistuu, jos ei muista jotain sanaa, päivämäärää, nimeä yms. Ei kehtaa kertoa kenellekään muistin vaikeuksista ja se häpeä lisää ahdistusta. Masentunut yksinäisyydestä ja siitä, että pelkää etenevää muistisairautta.
Omaishoitajaksi minulla ei ole resursseja lähteä, sen ymmärrän. Ymmärrän, ettei hänellä ole myöskään kunnallisiin palveluihin mahdollisuutta kun arki sujuu päällepäin katsoen ihan hyvin. Yksinäisyys ja siitä seuraava ahdistuneisuus ja masennus ovat varmaan isoimmat ongelmat tällä hetkellä. Ajokorttia äidille ei enää uusittu, joten se vaikeuttaa pärjäämistä maaseudulla. Lähikauppa ja kirjasto ovat 2 km säteellä niihin pääsee kävellen mutta vanhoihin harrastuksiin ja mahdollisiin eläkeläisten kerhoihin pitäisi mennä autolla. Ehdotin alkuvuodesta, että menisi vaikka taksilla mutta ei raaski maksaa (eläkekin on pieni). Tarjouduin laittamaan taksirahaa, mutta ei kehtaa ottaa minulta vastaan ja rivien välistä ymmärsin, ettei halua näyttäytyä "kirkonkylällä" kun ei ole enää yhtä teräväpäinen kuin ennen.
ap
Jos alat äitisi omaishoitajaksi, et todellakaan saa häntä helposti kunnon hoitoon siinä vaiheessa kun hänen kotona olemisensa käy sietämättömäksi. Omaishoitajaksi voit päätyä jo vuoden sisään, jos tauti lähteekin etenemään. Jos äitisi virallinen koti on teillä, häntä ei voi häätäkkään. Eroon pääseminen voi vaatia, jotakin todella dramaattista.
Miehesi elämä muuttuisi täysin, jos äitisi muuttaisi teille. Miltä itsestäsi tuntuisi jos periaatteessa sinulle alun perin ihan vieras ihminen vaeltesisi sekavana teillä öisin? Koskaan, et voisi tietää mitä tapahtuu.
Minulla on toisenlainen kokemus. Äitini oli isäni omaishoitaja. Isä pääsi kerran viikossa vanhusten "päiväkerhoon" vanhainkotiin ja siellä pantiin merkille isän kunnon huononeminen. Sieltä ehdotettiin sitten isän siirtämistä hoitoon ensin osaksi viikkoa ja myöhemmin kokonaan. Ja niin tapahtui.
Omaishoitajuus ei vaikuttanut asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
900 EUROA YKSIÖSTÄ? Joko olet trolli tai asutte Kaivopuistossa.
En lähde sen tarkemmin avaamaan, mutta emme asu Kaivopuistossa emmekä millään ns. ökyalueella. Tämä on verrattain uutta asuinaluetta, joten ehkä se vuoksi hintataso ainakin yksityisillä vuokranantajilla näyttää olevan aika korkea; upo-uudet asunnot valtavan kokoisilla parvekkeilla niin pyydetään kovaa vuokraa. Varmasti kaupungin asuntoja saisi edullisemmin, mutta äidilläni ei olisi taatusti mitään mahdollisuutta niihin. Toiselle puolelle pääkaupunkiseutua en laittaisi äitiä asumaan, vaan sen pitäisi olla lyhyen matkan päässä meiltä kotoa. Kuljen julkisilla ja helposti pk-seudulla paikasta toiseen kulkemiseen menee reilu tuntikin.
ap
Trolololoooooooooooooo.
PK-seudulla tunnissa menee jo Hämeenlinnaan ja sisäisillä reiteilläkin Helsingin päästä päähän.
Voit toki häventää epäilyksiä kertomalla kaupunginosanne.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
Älä nyt naurata. Talo pk-seudulla eli ei edes stadissa ja yksiöt muka 900e/kk. Pilasit hyvän provon liioittelemalla vuokra-asunnon kustannuksia.
Selvä trollihan tämä. Oikein itkettää ja siskon mieskin on niin jeesuksesta seuraava.
Ap ei puhu edes siitä mitään, miten hän kuvittelee hoitavansa omat työssäkäyntinsä ja miehen maksamaan taloon pitäisi kuitenkin äippyli ottaa asumaan.
Asun Helsingissä, vanhempani asuivat Lapissa. Kumpikaan ei halunnut muuttaa kotiseudultaan. Kun isä sairastui Alzheimeriin, otin vapaata töistä pari viikkoa ja menin järjestämään hänelle paikan hoivakotiin. Pari vuotta sen jälkeen äiti ei enää jaksanut asua yksin, joten tein taas samoin ja järjestin äidinkin hoivakotiin.
Olin etukäteen varannut tapaamiset, lääkärin, vanhustyön virkailijan, sossun virkailijan kanssa. En antanut periksi, vaan vaadin, että hoitopaikka on järjestettävä. Ja onnistuin päättäväisyydelläni, vaikka aluksi suhtautuivat nihkeästi.
Mitä jos hankkisitte äidillenne aupairin? Maksaisitte siskosi kanssa sen puoliksi.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin jättäisin tuommoisen miehen, joka vinkuisi, että HÄNEN kotinsa, kun yhteistä kotia asutaan. En vaan siedä tuommoisia ihmisiä, jotka laskee kaiken tarkkaan ja vielä puheissa pitää koko ajan yllä sitä ajatusta, että hän omistaa kaiken.
Toiseksi muistisairas ihminen ansaitsee ammattitaitoista hoitoa. Itse ottaisin äitini viikoksi pariksi silloin tällöin lomailemaan. Muutoin hänen paikkansa olisi hoitoyksikössä tarpeen mukaan. Siellä sitten vierailtaisiin mahdollisimman paljon.
Helppohan sen siskon miehineen on muualta huudella. Ei hoitovastuu automaattisesti sulle voi kaatua, koska asut lähempänä. Yhdessä nyt etsitte jonkun sopen äidillenne tai sitten muutat äidin luo asumaan.