Naisen "rempseys"?

Angela siinä 90 päivää morsiamena-sarjassa on melko rempseä ja räväkkä. 

Vierailija kirjoitti:

Satan sanoa joskus perhana, saamari tai paska, olenko räväkkä nainen? Uskallan puhua ihan kaikkien kanssa ongelmitta, kuuluuhan se jo työhönikin, töissä en tosin manaa, olenko räväkkä? Osaan tarvittaessa keskustella kantavalla äänellä, sillä asiakkaista monet ovat huonokuuloisia senioreita ja taustahälyä saattaa olla, olenko räväkkä? Katson silmiin ja nauran, jos naurattaa, olenko räväkkä?

Määrittele ap räväkkyys hieman paremmin, niin tiedän mitä se on ja mitä pelkäät. :)

Ehkä kyse on siitä että meillä kotona ei kiroiltu.

Asia tuli ajankohtaiseksi, kun huomasin että "eräs" nainen oli tehnyt pitkän ajan päästä sos. mediaan päivityksen kiroilujen ja hymiöiden saattelemana. Kylmät väreet kulki selässä ja kiitollisuus anonyymiydestä.

Räväkkyys ja rempseys kiroiluineen on jotenkin yhteydessä "hyökkäävyyteen". Kiroilulla tarkoitus on herättää pelkoa ja hallita. Onkin hyvä keino saada tilaa ympärilleen. Ainakin itse poistun paikalta. 

ap

Voisin kuvitella, että se räväkkä nainen ei viehäty miehestä, joka pelkää häntä ja jolla turvallisuudentunne katoaa räväkän naisen kohdatessaan.

Eli win win, jos ap opettelee vaan välttelemään räväköitä naisia.

Tosin sitten hänelle tulee yllätyksenä, että myös hiljaisella naisella voi olla hyvin voimakas tahto ja sekin pelottaa ap:ta. Oikeastaan kaikki naiset luultavasti pelottavat ap:ta.

Semmoista se on. Ihmiset ovat erilaisia, ja kaikki eivät ole just sellaisia kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso ääninen, koheltava päälle päsmäri. Äänessä alati, juoruaa ja touhuaa. Tähän päälle vielä ruokoton kielenkäyttö.

Meillä oli kerran töissä tällainen ihminen pienen pätkän sijaisena ja työsuhdetta ei jatkettu enempää kuin oli pakko. Kukaan ei suostunut tekemään tämän ihmisen kanssa samaan aikaan töitä tai käymään tauoillakaan. 

Meillä parhaillaan sijaisena tällainen, odotan esihenkilön olevan ajantasalla ja reilu meitä muita kohtaan eikä jatkaisi tuon henkilön sopimusta.

Jos vain vakinaistaa tämän henkilön niin minä vaihdan työpaikkaa.

No, mites miehen rempseys sitten?

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että se räväkkä nainen ei viehäty miehestä, joka pelkää häntä ja jolla turvallisuudentunne katoaa räväkän naisen kohdatessaan.

Eli win win, jos ap opettelee vaan välttelemään räväköitä naisia.

Tosin sitten hänelle tulee yllätyksenä, että myös hiljaisella naisella voi olla hyvin voimakas tahto ja sekin pelottaa ap:ta. Oikeastaan kaikki naiset luultavasti pelottavat ap:ta.

Sepä. Mä ainakin säästän kiroilun tilanteisiin, joissa sitä tarvitaan. Nykyisen mieheni kanssa oltiin oltu yhdessä puoli vuotta ennen kuin kuuli mun ekan kerran kiroavan. Reaktio oli enempi sellainen iloisen yllättynyt, "Oho, osaan sinäkin kiroilla ".

Vierailija kirjoitti:

No, mites miehen rempseys sitten?

Yleensä rempseät miehet on rumia. Tulee mieleen nämä suomalaiset keski-ikäisten ylipainoiset mieskoomikot.

Rempseästä naisesta tulee itselleni aina mieleen sellainen paljon käkättävä, kovaääninen, suoraan toisille mielipiteitään laukova ja nopeita sekä ajoittain harkitsemattomia päätöksiä tekevä rasittava daami. Ei niin viisas.

Jos luonteenpiirteiksi taas kuvataan sosiaalinen, rohkea, avoin, voimakas: niin tällöin mielikuva on paljon sivistyneempi/ positiivisempi.

Yleensä läski joka kuvittelee olevansa jotakin.

Nähdäkseni heillä ei ole kyllä mitään ongelmia saada miehiä.

Turha riidellä tästä.

Käsitän rempseyden aktiivisuudeksi, suuripiirteisyydeksi ja hyväntuulisuudeksi. Ei ehkä täydellinen ominaisuusprofiili suomenruotsalaisen fiiniksi vaimoksi tai pankkialan ammattilaiselle. Mutta ei se huonokaan ole.

Rempseys on minulle neutraali tai positiivinen sana. Rempseä ihminen on tekeväinen, rohkea ja viihtyy omissa nahoissaan.

Olin itse n. 30-vuotiaaksi hiljaiseksi ja omituiseksi, ns. seinäruusuksi kutsuttu nainen. Joskus kolmikymppisenä minua alettiin kutsua rempeäksi. En kiroile juurikaan, ja itse asiassa olen todella neuroottinen ja tarkka työssäni :D Uskallan myös puhua enemmän kuin nuorempana. En enää kiusaannu small talkista, heitän epäsovinnaista läppää ja olen rehellisesti epänaisellinen oma itseni.

Jännä miten tämä on tietty naistyyppi jonka edustajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, räikeä tukka, tosi kova ääni, alkoa kuluu, dominoi keskustelua kuittailemalla kaikille tosi suoraan, lapsellisia päähänpinttymiä ( mä juon vain lehmämukeista, käyn vain tuurissa hakemassa synttärijuomat). Siis yleisesti erittäin jätkämäinen asenne: mitä sitä turhia, hän tekee näin ja se saa passata kaikille.

Mietin onko se joillain joku suojakuori, saa huomiota, pidetään " hyvänä ja persoonallisena " tyyppinä. Ja todellakin näytetään että hänelle ei ryppyillä.

Rempseys kuvauksen jossain Tinder-profiilissa tietää kyllä ruksia heti. Ei vaan jaksa mitään rasittavia kotkotuksia.

Naisille jätkämäisyys on vähän niinku antais kanailokarvojen kasvaa, en tykkää :I

Rempseys on negatiivinen ilmaus, kuten römpsä. Rempseestä tulee mieleen tyyppi, joka puhuu liian kovaa, nauraa omille jutuilleen, vie ilman ja hapen muilta, jonka seurassa tuntee itsensä pieneksi ja liian tavalliseksi, alkaa ärsyttämään ja haluaisit lopulta hypätä täysillä sen varpaille.

Vierailija kirjoitti:

Satan sanoa joskus perhana, saamari tai paska, olenko räväkkä nainen? Uskallan puhua ihan kaikkien kanssa ongelmitta, kuuluuhan se jo työhönikin, töissä en tosin manaa, olenko räväkkä? Osaan tarvittaessa keskustella kantavalla äänellä, sillä asiakkaista monet ovat huonokuuloisia senioreita ja taustahälyä saattaa olla, olenko räväkkä? Katson silmiin ja nauran, jos naurattaa, olenko räväkkä?

Määrittele ap räväkkyys hieman paremmin, niin tiedän mitä se on ja mitä pelkäät. :)

Mainitsemasi asiakasryhmä arvostaa myös kuuntelemisen taitoa, ei vain räväkkänä kovaan ääneen puhumista (pahimmassa tapauksessa päälle, ennen kuin asiakas ehtii mitään sanoa, mikä on yleistä näille "räväkille") ja nauramista. Se, että on rauhallisempi ei tarkoita etteikö uskaltaisi puhua kaikkien kanssa tai ettei osaisi säädellä puheensa voimakkuutta toisen kuulon mukaan. Ja sitä paitsi, monet huonokuuloiset kuulee selkeän rauhallisen puheen paremmin kuin että vaan korottaa ääntään. 

Vierailija kirjoitti:

Naisille jätkämäisyys on vähän niinku antais kanailokarvojen kasvaa, en tykkää :I

Voi ei, voimia.

Jännä kuitenkin, että miehet aina ihastuu näihin rempseisiin ja räväköihin. Itse olen hiljainen hissukka ja näillä menevimmillä naisilla on aina eniten vientiä!

Vierailija kirjoitti:

Iso ääninen, koheltava päälle päsmäri. Äänessä alati, juoruaa ja touhuaa. Tähän päälle vielä ruokoton kielenkäyttö.

Jakelee kaikille hyviä neuvoja taukoamatta, mutta mitkään säännöt eivät koske itseä. "Pitää osata ottaa kritiikkiä vastaan". Tämäkään sääntö ei sitten koske kyllä itseä, vaan jos jotain tämmöiselle sanoo niin muistaa käytetyt sanat vuosienkin jälkeen. Esim. ketään nobelistiakaan ei ole siteerattu yhtä paljon kuin minun vuosien takaisia sanomisia, jotka kalvavat mieltä.