Naisen "rempseys"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räväkkyyys ei tosiaankaan ole mitenkään kovin naisellinen piirre.

Mutta ajatellas, kun naisella ei ole mitään velvoitetta pyrkiä taukoamatta johonkin toisen tahon määrittelemään naisellisuuteen.

Ei se, että käyttäytyy ihmisiski ole mitään "toisen tahon määritelemää naisellisuutta".  

Yhtä kamalaa on miehen "rempseys". jos ihmisen puheessa joka toinen sana on v.....u, tai saa...a tai prkle, niin eipä sitä jaksa kuunnella. Itse kartan "remseitä"(jos jatkuva kiroilu siis on "remsteätä "? käytöstä)ihmisiä.

Itselleni ei ole väliä, onko ihminen mies tai nainen, en arvosta jatkuvaa kiroilua tai alapää juttujen kertojaa.

Yleensä "rempseillä" on käytöstavat enemmän kuin hakusessa ja muutenkin tahdikkuus niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tämä on tietty naistyyppi jonka edustajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, räikeä tukka, tosi kova ääni, alkoa kuluu, dominoi keskustelua kuittailemalla kaikille tosi suoraan, lapsellisia päähänpinttymiä ( mä juon vain lehmämukeista, käyn vain tuurissa hakemassa synttärijuomat). Siis yleisesti erittäin jätkämäinen asenne: mitä sitä turhia, hän tekee näin ja se saa passata kaikille.

Mietin onko se joillain joku suojakuori, saa huomiota, pidetään " hyvänä ja persoonallisena " tyyppinä. Ja todellakin näytetään että hänelle ei ryppyillä.

Ainakin minun elämäni helpottui, kun ujous karisi ja uskalsin alkaa osoittaa ajattelukykyäni. Nuorempana olin vain "hiljainen ja omituinen" ja minua kiusattiin sekä lääpittiin estoitta. Kun sain itseluottamusta, minua alettiin kuvailla paljon positiivisemmin ja ennen kaikkea monipuolisemmin: terävä, nokkela, rempseä, fiksu, aikaansaava, erikoinen, älykäs, kohtelias, mielenkiintoinen - jopa noheva.

Miesonnea on ollut niiden miesten kanssa, jotka haluavat haastaa itseään ja jotka lukevat paljon - mutta jotka odottavat samoja valmiuksia myös puolisoltaan.

Suvun vanhat naiset tuovat minulle edelleen esiin, etteivät tykkää miesmäisistä naisista.

Minun kohdallani ainoa ero vanhan ja nykyisen minäni välillä on, etten enää pyydä olemassaoloani anteeksi.

t. 32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satan sanoa joskus perhana, saamari tai paska, olenko räväkkä nainen? Uskallan puhua ihan kaikkien kanssa ongelmitta, kuuluuhan se jo työhönikin, töissä en tosin manaa, olenko räväkkä? Osaan tarvittaessa keskustella kantavalla äänellä, sillä asiakkaista monet ovat huonokuuloisia senioreita ja taustahälyä saattaa olla, olenko räväkkä? Katson silmiin ja nauran, jos naurattaa, olenko räväkkä?

Määrittele ap räväkkyys hieman paremmin, niin tiedän mitä se on ja mitä pelkäät. :)

Ap puhui kyllä rempseydestä, ei räväkkyydestä. En sitten tiedä onko niillä kovinkaan paljon eroa. :D 

Oho, totta. Joku toinen taisi kirjoittaa räväkkyydestä, joten se tuli omaankin kirjoitukseeni.

En minäkään näitä muutamaa kirosanaani sano kovin usein, en edes joka päivä, vaan vain silloin kun tilanne sitä tuntuu tarvitsevan. Persketti -sanakin saattaa tulla joskus, mutta ehkä ap:n ja hänen kaltaisten miesten mielestä se on jo pelottavaa ja hyvin uhkaavaa.

Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen, sellainen jota ei massasta erota. Olen 160 cm pitkä, hieman pullea, pukeudun arkena mustiin housuihin ja vaikka niin kuin perjantaina sinivalkoraidalliseen paitaan, kenkiä on mustat matalakorkoiset siistit kävelykengät. Hiukseni ovat hillitysti värjätyt puoleen väliin selkää ulottuvat, yleensä ponnarilla tai letillä. Mutta ehkä silti olen rempseä ap:n mielestä, koska en pelkää ihmisiä ja saatan puhua kantavalla äänellä.

Ehkä ap ja hänen kaltaiset miehet tarvitsevat itselleen sellaisen hiljaisemman ja aremman daamin. Jonkun, joka ei kengänkärkiä ylemmäksi katso ja jonka itseluottamus on ap:n tavoin aika mitätön. Siinä on mukava jutustella, kun kummallakaan ei ole omaa mielipidettä, uskallusta jutella mistään ja katsekontaktia ei tule.

Runsas ja säännöllinen viinan juonti voi aiheuttaa tämän naistyypin yleistymisen. Itsellään ja parilla naisystävällään on oikein hauskaa, muilla ei sitäkään vähää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satan sanoa joskus perhana, saamari tai paska, olenko räväkkä nainen? Uskallan puhua ihan kaikkien kanssa ongelmitta, kuuluuhan se jo työhönikin, töissä en tosin manaa, olenko räväkkä? Osaan tarvittaessa keskustella kantavalla äänellä, sillä asiakkaista monet ovat huonokuuloisia senioreita ja taustahälyä saattaa olla, olenko räväkkä? Katson silmiin ja nauran, jos naurattaa, olenko räväkkä?

Määrittele ap räväkkyys hieman paremmin, niin tiedän mitä se on ja mitä pelkäät. :)

Mainitsemasi asiakasryhmä arvostaa myös kuuntelemisen taitoa, ei vain räväkkänä kovaan ääneen puhumista (pahimmassa tapauksessa päälle, ennen kuin asiakas ehtii mitään sanoa, mikä on yleistä näille "räväkille") ja nauramista. Se, että on rauhallisempi ei tarkoita etteikö uskaltaisi puhua kaikkien kanssa tai ettei osaisi säädellä puheensa voimakkuutta toisen kuulon mukaan. Ja sitä paitsi, monet huonokuuloiset kuulee selkeän rauhallisen puheen paremmin kuin että vaan korottaa ääntään. 

Ole huoleti, osaan kyllä kuunnella ja puhua juuri niin kuin asiakkaalle on paras. Asiakkaat tykkäävät minusta ja minä tykkään heistä, joten asiakassuhteet ovat pitkäikäisiä ja olen joidenkin kanssa enemmänkin ystävä kuin työntekijä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tämä on tietty naistyyppi jonka edustajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, räikeä tukka, tosi kova ääni, alkoa kuluu, dominoi keskustelua kuittailemalla kaikille tosi suoraan, lapsellisia päähänpinttymiä ( mä juon vain lehmämukeista, käyn vain tuurissa hakemassa synttärijuomat). Siis yleisesti erittäin jätkämäinen asenne: mitä sitä turhia, hän tekee näin ja se saa passata kaikille.

Mietin onko se joillain joku suojakuori, saa huomiota, pidetään " hyvänä ja persoonallisena " tyyppinä. Ja todellakin näytetään että hänelle ei ryppyillä.

Ainakin minun elämäni helpottui, kun ujous karisi ja uskalsin alkaa osoittaa ajattelukykyäni. Nuorempana olin vain "hiljainen ja omituinen" ja minua kiusattiin sekä lääpittiin estoitta. Kun sain itseluottamusta, minua alettiin kuvailla paljon positiivisemmin ja ennen kaikkea monipuolisemmin: terävä, nokkela, rempseä, fiksu, aikaansaava, erikoinen, älykäs, kohtelias, mielenkiintoinen - jopa noheva.

Miesonnea on ollut niiden miesten kanssa, jotka haluavat haastaa itseään ja jotka lukevat paljon - mutta jotka odottavat samoja valmiuksia myös puolisoltaan.

Suvun vanhat naiset tuovat minulle edelleen esiin, etteivät tykkää miesmäisistä naisista.

Minun kohdallani ainoa ero vanhan ja nykyisen minäni välillä on, etten enää pyydä olemassaoloani anteeksi.

t. 32

Aloit siis ryyppäämään hillittömästi, käärimään sätkiä ja räkimään ympäriinsä?

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että se räväkkä nainen ei viehäty miehestä, joka pelkää häntä ja jolla turvallisuudentunne katoaa räväkän naisen kohdatessaan.

Eli win win, jos ap opettelee vaan välttelemään räväköitä naisia.

Tosin sitten hänelle tulee yllätyksenä, että myös hiljaisella naisella voi olla hyvin voimakas tahto ja sekin pelottaa ap:ta. Oikeastaan kaikki naiset luultavasti pelottavat ap:ta.[/quote

"Hyvin voimakas tahto"? En piittaa kenenkään voimakkaasta tahdosta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä voi kaikessa rauhassa tuoda tahtoaan esiin. Nainen voi puolestani vääntää itseään millaiselle mutkalle haluaa, en noteeraa tätä tavanomaista enempää.

Pikkuasioista en piittaa, mutta minua ei nainen voi henkisesti nujertaa. Että jos nainen haluaa "voimakasta tahtoaan" kohdentaa minuun, niin hänelle käy aika huonosti, henkisellä tasolla, elle omaa kykyä sopeutua.

Haluan asiallisuutta ja hyvää käytöstä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tämä on tietty naistyyppi jonka edustajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, räikeä tukka, tosi kova ääni, alkoa kuluu, dominoi keskustelua kuittailemalla kaikille tosi suoraan, lapsellisia päähänpinttymiä ( mä juon vain lehmämukeista, käyn vain tuurissa hakemassa synttärijuomat). Siis yleisesti erittäin jätkämäinen asenne: mitä sitä turhia, hän tekee näin ja se saa passata kaikille.

Mietin onko se joillain joku suojakuori, saa huomiota, pidetään " hyvänä ja persoonallisena " tyyppinä. Ja todellakin näytetään että hänelle ei ryppyillä.

Ainakin minun elämäni helpottui, kun ujous karisi ja uskalsin alkaa osoittaa ajattelukykyäni. Nuorempana olin vain "hiljainen ja omituinen" ja minua kiusattiin sekä lääpittiin estoitta. Kun sain itseluottamusta, minua alettiin kuvailla paljon positiivisemmin ja ennen kaikkea monipuolisemmin: terävä, nokkela, rempseä, fiksu, aikaansaava, erikoinen, älykäs, kohtelias, mielenkiintoinen - jopa noheva.

Miesonnea on ollut niiden miesten kanssa, jotka haluavat haastaa itseään ja jotka lukevat paljon - mutta jotka odottavat samoja valmiuksia myös puolisoltaan.

Suvun vanhat naiset tuovat minulle edelleen esiin, etteivät tykkää miesmäisistä naisista.

Minun kohdallani ainoa ero vanhan ja nykyisen minäni välillä on, etten enää pyydä olemassaoloani anteeksi.

t. 32

Aloit siis ryyppäämään hillittömästi, käärimään sätkiä ja räkimään ympäriinsä?

Kuten aiemmin sanoin, en assosioi rempseyttä negatiiviseksi ominaisuudeksi.

Olen taustaltani uskis ja samoilla elintavoilla elän edelleen. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Olen pitkän veljessarjan ainoa sisko ja lisäksi minulla on lievä testorin erittymistä lisäävä sairaus.

Miehisiä ominaisuuksia ei tarvitse hankkia, kuten osa näyttää luulevan. Ne saadaan syntymässä. Uskallus ja tarve itseilmaisuun on avaintekijä. Minä esimerkiksi nautin harrastuksista, joita suvun perinteiset naiset pitävät epämukavina ja kurjina tapoina viettää aikaa ;)

Semmoinen "räväkkyys", että uskalletaan muka sanoa kenelle vain suorat sanat, mutta sitten kyseessä on kumminkin aina mitätön ja tekemällä tehty nillittäminen turvalliselle kohteelle, ilman riskiä. Tarkoituksena näyttää sen kohteen kautta muille, että mulle ei kannata sitten ruveta, oon kova ämmä (jolta kumminkin menisi parin lauseen jälkeen jauhot suuhun). Eikä muut rupeakaan, joten paisuminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tämä on tietty naistyyppi jonka edustajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, räikeä tukka, tosi kova ääni, alkoa kuluu, dominoi keskustelua kuittailemalla kaikille tosi suoraan, lapsellisia päähänpinttymiä ( mä juon vain lehmämukeista, käyn vain tuurissa hakemassa synttärijuomat). Siis yleisesti erittäin jätkämäinen asenne: mitä sitä turhia, hän tekee näin ja se saa passata kaikille.

Mietin onko se joillain joku suojakuori, saa huomiota, pidetään " hyvänä ja persoonallisena " tyyppinä. Ja todellakin näytetään että hänelle ei ryppyillä.

Ainakin minun elämäni helpottui, kun ujous karisi ja uskalsin alkaa osoittaa ajattelukykyäni. Nuorempana olin vain "hiljainen ja omituinen" ja minua kiusattiin sekä lääpittiin estoitta. Kun sain itseluottamusta, minua alettiin kuvailla paljon positiivisemmin ja ennen kaikkea monipuolisemmin: terävä, nokkela, rempseä, fiksu, aikaansaava, erikoinen, älykäs, kohtelias, mielenkiintoinen - jopa noheva.

Miesonnea on ollut niiden miesten kanssa, jotka haluavat haastaa itseään ja jotka lukevat paljon - mutta jotka odottavat samoja valmiuksia myös puolisoltaan.

Suvun vanhat naiset tuovat minulle edelleen esiin, etteivät tykkää miesmäisistä naisista.

Minun kohdallani ainoa ero vanhan ja nykyisen minäni välillä on, etten enää pyydä olemassaoloani anteeksi.

t. 32

Aloit siis ryyppäämään hillittömästi, käärimään sätkiä ja räkimään ympäriinsä?

Kuten aiemmin sanoin, en assosioi rempseyttä negatiiviseksi ominaisuudeksi.

Olen taustaltani uskis ja samoilla elintavoilla elän edelleen. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Olen pitkän veljessarjan ainoa sisko ja lisäksi minulla on lievä testorin erittymistä lisäävä sairaus.

Miehisiä ominaisuuksia ei tarvitse hankkia, kuten osa näyttää luulevan. Ne saadaan syntymässä. Uskallus ja tarve itseilmaisuun on avaintekijä. Minä esimerkiksi nautin harrastuksista, joita suvun perinteiset naiset pitävät epämukavina ja kurjina tapoina viettää aikaa ;)

* testosteronin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että se räväkkä nainen ei viehäty miehestä, joka pelkää häntä ja jolla turvallisuudentunne katoaa räväkän naisen kohdatessaan.

Eli win win, jos ap opettelee vaan välttelemään räväköitä naisia.

Tosin sitten hänelle tulee yllätyksenä, että myös hiljaisella naisella voi olla hyvin voimakas tahto ja sekin pelottaa ap:ta. Oikeastaan kaikki naiset luultavasti pelottavat ap:ta.[/quote

"Hyvin voimakas tahto"? En piittaa kenenkään voimakkaasta tahdosta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä voi kaikessa rauhassa tuoda tahtoaan esiin. Nainen voi puolestani vääntää itseään millaiselle mutkalle haluaa, en noteeraa tätä tavanomaista enempää.

Pikkuasioista en piittaa, mutta minua ei nainen voi henkisesti nujertaa. Että jos nainen haluaa "voimakasta tahtoaan" kohdentaa minuun, niin hänelle käy aika huonosti, henkisellä tasolla, elle omaa kykyä sopeutua.

Haluan asiallisuutta ja hyvää käytöstä.

ap.

Miksi ajattelit että tahto kohdistuisi jotenkin sinuun? Tai että kävisi huonosti?Outo asetelma sun mielessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Iso ääninen, koheltava päälle päsmäri. Äänessä alati, juoruaa ja touhuaa. Tähän päälle vielä ruokoton kielenkäyttö.

Ottaa makkarissakin rempseästi hommat haltuun.😁Siinä jää arempi mies altavastaajaksi.

Naisen siis pitää olla hiljaa, kunnes häneltä erehtyy joku "mies" jotain kysymään? Muuten on suotavaa kuunnella hiljaa miehen yksinpuhelua 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että se räväkkä nainen ei viehäty miehestä, joka pelkää häntä ja jolla turvallisuudentunne katoaa räväkän naisen kohdatessaan.

Eli win win, jos ap opettelee vaan välttelemään räväköitä naisia.

Tosin sitten hänelle tulee yllätyksenä, että myös hiljaisella naisella voi olla hyvin voimakas tahto ja sekin pelottaa ap:ta. Oikeastaan kaikki naiset luultavasti pelottavat ap:ta.[/quote

"Hyvin voimakas tahto"? En piittaa kenenkään voimakkaasta tahdosta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä voi kaikessa rauhassa tuoda tahtoaan esiin. Nainen voi puolestani vääntää itseään millaiselle mutkalle haluaa, en noteeraa tätä tavanomaista enempää.

Pikkuasioista en piittaa, mutta minua ei nainen voi henkisesti nujertaa. Että jos nainen haluaa "voimakasta tahtoaan" kohdentaa minuun, niin hänelle käy aika huonosti, henkisellä tasolla, elle omaa kykyä sopeutua.

Haluan asiallisuutta ja hyvää käytöstä.

ap.

Jostain 50-luvulta kenties?

Fingerporin rivo-Riitta ei kovin naisen ihannekuva

Monella se rempseys voi olla suojakuori. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ja se jännitys saa käyttäytymään oudosti. Et kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Olen miesvaltaisessa työpaikassa ja siinä porukassa "pärjätäkseen" on pakko olla vähän rempseä. Kuin yksi jätkistä. Työasiat hoidetaan rautaisella osaamisella ja muu yhdessäolo töissä on pitkälti aika reteää läpänheittoa. Minulla on sana hallussa, joten en tosiaankaan jää kakkoseksi juttutuokioissa.

Olisiko teidän miesten mielestä parempi, että vain hymyilisin vienosti ja vetäytyisin porukasta syrjään? Sekö minusta tekisi "oikean naisen"?

Hä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso ääninen, koheltava päälle päsmäri. Äänessä alati, juoruaa ja touhuaa. Tähän päälle vielä ruokoton kielenkäyttö.

Meillä oli kerran töissä tällainen ihminen pienen pätkän sijaisena ja työsuhdetta ei jatkettu enempää kuin oli pakko. Kukaan ei suostunut tekemään tämän ihmisen kanssa samaan aikaan töitä tai käymään tauoillakaan. 

Uskomatonta, että tällaista työpaikkakiusaamiskommenttia on peukutettu. Ei kenenkään tarvitse työkavereistaan tykätä, mutta toimeen pitäisi aikuisten ihmisten tulla eikä jättää työyhteisön ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuitenkin, että miehet aina ihastuu näihin rempseisiin ja räväköihin. Itse olen hiljainen hissukka ja näillä menevimmillä naisilla on aina eniten vientiä!

Rempseitä on helppo lähestyä, he saattavat alottaa keskustelun jo niin provosoivasti että siinä pahimmat jäät katoavat. Jos naisella on muita hyviä ominaisuuksia luonteessa niin se rempeyskin voi olla ihan siedettävissä :)