Lue keskustelun säännöt.
Kirjahaaste: ehdottakaa hyvän mielen kirjoja
Ehdottakaa kirjoja joista tulee hyvälle mielelle.
Saa olla fantasiaa, fiktiota tai faktaa. Ihan kaikki tyylit ja kaikenlaiset kirjoittajat käyvät. Ainoa vaatimus on, että kirjan lukemisesta jää hyvä ja iloinen mieli.
Tarvitsemme kaikki sellaista näinä aikoina.
Kommentit (285)
Hans Roslingin Faktojen maailma luo monista maailman suurista kehityskuluista positiivisen kuvan. Kirjasta jää hyvä mieli, jos ihmisten suhteellisuudentajun pettämisen syiden melko heppoinen käsittely ei ärsytä liian pahasti. Kirja ei siis ehkä ole psykologian sisällöltään hirveän merkittävä, mutta se on positiivinen ja yleissivistävä.
Esko Valtaoja taitaa olla kirjailijana ja julkisuuden henkilönä tunnettu positiivisesta asenteestaan. Itse olen lukenut häneltä vain hänen teoksensa Avoin tie, mutta sama optimismi varmaan näkyy hänen muistakin teoksistaan. En sanoisi, että Avoin tie on ihan yhtä ytimekkään yleissivistävä kuin Faktojen maailma, mutta ei sekään missä nimessä huono kirja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anni Polvan aikuisten kirjat. Suurin ongelma on saako nainen Sen miehen, vaikka ei edes tietäisi haluavansa. Esim. Vihellä minulle Viki. Ja tietysti Tiina-kirjat myös. Ovat viehättävällä tavalla vanhanaikaisia ja kaikissa on onnellinen loppu.
Tää riippuu tietysti vähn siitä, että mikä on onnellinen loppu. Nöissä kirjoissa onnellinen loppu on miehen kanssa naimisiin meno - siitä huolimatta, että suhde mieheen vaikuttaa jatkuvalta kinastelulta ja kisaamiselta ja yhteiselo vaatii käytännössä, että nainen haluaa alistua miehelle, jonka paempaan ymmärrykseen luottaa.
Onnellinen loppu ei ole esimerkiksi, että nainen lähtee yliopistoon tai ulkomaille tai tlipäänsä tekee jotain itseään varten ja on siihen tyytyväinen.
Tuija Lehtinen:
- Pirunsaaren veljekset
- Taimitarhan lapset
- Rosan talo
Lucy Dillon: Yksinäisten sydänten koti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fredrik Backmanin Mies joka rakasti järjestystä. Kertoo äreästä vanhahkosta Periaatteen Miehestä.
Anne Tyler: Äkäpussi. Kirja kuuluu Shakespeare-projektiin, jossa kuuluisat kirjailijat tekevät oman mukaelmansa jostain Shakespearen teoksesta. Tämä mainitsemani kirja on hauska ja viihdyttävä versiointi Kuinka äkäpussi kesytetään-näytelmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Jenny Colgan: Uusia alkuja ja onnellisia loppuja
Arto Paasilinnan kirjat
Ja Saariston lapset on mun ikuinen hyvänmielen kirjani, samoin Vihervaaran Annat.
Rosamund Pilcherin kirjat. Maeve Binchyn kirjat. Ovat jo vähän vanhempia, itse luen Pilcheriltä nyt Syyskuu-nimistä ja olen tykännyt kovasti sen tunnelmasta. Sitä voi olla hankala löytää kirjastoista kun pitävät nykyisin niin paljon uudempia, mutta nettikirppareilta jne voi löytyä.
Kotimaisista Miika Nousiaisen kirjat, sekä Tuomaisen mustan huumorin dekkarit Mies joka kuoli, Pikku Siperia jne.
Satavuotias joka kiipesi ikkunasta ja katosi, vai mikä se olikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jiddu Krishnamurtin tekstut jättävät minulle aina olon, että olen kehräävä kissa maailmankaikkeuden syleilyssä
Ken Follett : Taivaan Pilarit. Isäni joskus sitä suositteli, siinä on positiivinen pohjavire. Yleensä en muinaishistoriaan sijoittuvia romaaneja lue, mutta tuo oli poikkeus. Sen jatko-osankin muistelen lukeneeni, mutta en muista sen nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoista pitäisi tulla hyvä mieli?
Kyllähän se aikuisiällä, kun vapaaehtoisesti jotain lukee, on aika vahva oletus, että kirjasta pitää joko nauttia viihteenä tai saada siitä jotain hyödyllistä informaatiota.
Eckhart Tolle
Läsnäolon voima
Uusi maa
Antaa avun jos ahdistaa tai kärsimys käy ylivoimaiseksi,
ymmärryksen avartumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna-Leena Härkösen kaikki kirjat, saa nauraa.
Kaari Utrio ja Kristiina Vuori - historiallista rakkautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polvan aikuisten kirjat. Suurin ongelma on saako nainen Sen miehen, vaikka ei edes tietäisi haluavansa. Esim. Vihellä minulle Viki. Ja tietysti Tiina-kirjat myös. Ovat viehättävällä tavalla vanhanaikaisia ja kaikissa on onnellinen loppu.
Tää riippuu tietysti vähn siitä, että mikä on onnellinen loppu. Nöissä kirjoissa onnellinen loppu on miehen kanssa naimisiin meno - siitä huolimatta, että suhde mieheen vaikuttaa jatkuvalta kinastelulta ja kisaamiselta ja yhteiselo vaatii käytännössä, että nainen haluaa alistua miehelle, jonka paempaan ymmärrykseen luottaa.
Onnellinen loppu ei ole esimerkiksi, että nainen lähtee yliopistoon tai ulkomaille tai tlipäänsä tekee jotain itseään varten ja on siihen tyytyväinen.
Polva ei sitten ole oikea vaihtoehto, jos vaatii 50-luvun naiselle nykyaikaisia asenteita.
Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä
Tykkäsin tästä tosi paljon. Helppolukuinen ja mukaansatempaava, mutta ei kuitenkaan ihan hömppää.
Ao. arvostelu kuvaa aika hyvin.
“Täyttymysten kesää lukiessa tuntuu kuin sukeltaisi viileään veteen hiostavana kesäpäivänä. Tässä kirjassa on kaikki mitä nautinnolliselta romaanilta kaipaa: mukaansa tempaava tarina (itse asiassa kolme sellaista) loistava kieli, mielenkiintoiset ja voimakkaat henkilöhahmot ja vaikuttava sanoma.”
– The Sun
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Vaikkei heti aiheen perusteella uskoisi, kirjasta jää hyvä mieli.
Runokirja nimeltä Rakkaus on pyöreä
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija.
Bridget Jonesin päiväkirjat