Lue keskustelun säännöt.
Kirjahaaste: ehdottakaa hyvän mielen kirjoja
Ehdottakaa kirjoja joista tulee hyvälle mielelle.
Saa olla fantasiaa, fiktiota tai faktaa. Ihan kaikki tyylit ja kaikenlaiset kirjoittajat käyvät. Ainoa vaatimus on, että kirjan lukemisesta jää hyvä ja iloinen mieli.
Tarvitsemme kaikki sellaista näinä aikoina.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on muutamiakin kommentteja joita aloin miettimään olenko itse kirjoittanut ne joskus, vai onko täällä vain niin samanhenkistä porukkaa :D
Mutta joo, näitä en huomannut mainittaneen:
Elisabeth Adler - Talo Amalfissa (ja muut vastaavat hömppäkirjat samalta, joiden juoni on about että keskiikäinen nainen löytää itsensä, muuttaa etelän lämpöön ja ostaa vanhan ränsistyneen talon)
Sue Grafton - Aakkoskirjasarja (A niinkuin Alibi, jne). Ovat kyllä dekkareita, mutta sijoittuvat johonkin 80-luvun alkuun ja elämä on jotenkin yksinkertaisempaa ja mukavampaa kuin nykyään. Itse rentoudun näistä.
Muriel Barbery - Siilin eleganssi: tämä alko vähän ikävästi, mutta tarina on herkullinen. Vanhan talon "talonmies" nainen vaikuttaa typerykseltä ja esittää idioottia, vaikka oikeasti onkin fiksu
Cecelia Ahernin kirjat. Hän kirjoittaa todella kauniisti erikoisista aiheista, tyyliin "mitä jos omatuntosi olisikin ihminen". Näistä tulee aina hyvälle mielelle.
Gilbreth & Carey: Tusinoittain halvemmalla / Äidin tusina. Ihanin "lasten"-kirja mitä on kirjoitettu, kertoo tositapahtumista 1900-luvun alun Amerikasta. Todella hauska :)
Tämä keskustelu on aloitettu 6.6.2020, joten muistelet varmaan jotain toista kirjakeskustelua. Itsekin luulin, että vastaan vanhaan ketjuun ja etsin ensin omia kommenttejani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sara Medbergin kirjat historiallista hömppää Ruotsi-Suomessa.
Tuija Lehtisinen kirjat romanttista hömppää useimmiten hyvien henkilöhahmojen ja huumorin kera.
Pitääkö olla huolissaan jos lukee vain synkkiä kirjoja? 🤔
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Tarina olisi rankka, mutta päähenkilön rempseä ja huoleton asenne tekee siitä jopa huvittavan. Todella vaikea kuvailla, mutta suosittelen. Moranilla on omalaatuinen kirjoitustyyli. Seksistä puhutaan kyllä aika ronskisti, joten jos et tykkää niin ei kannata lukea.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla huolissaan jos lukee vain synkkiä kirjoja? 🤔
Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta-sarja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on muutamiakin kommentteja joita aloin miettimään olenko itse kirjoittanut ne joskus, vai onko täällä vain niin samanhenkistä porukkaa :D
Mutta joo, näitä en huomannut mainittaneen:
Elisabeth Adler - Talo Amalfissa (ja muut vastaavat hömppäkirjat samalta, joiden juoni on about että keskiikäinen nainen löytää itsensä, muuttaa etelän lämpöön ja ostaa vanhan ränsistyneen talon)
Sue Grafton - Aakkoskirjasarja (A niinkuin Alibi, jne). Ovat kyllä dekkareita, mutta sijoittuvat johonkin 80-luvun alkuun ja elämä on jotenkin yksinkertaisempaa ja mukavampaa kuin nykyään. Itse rentoudun näistä.
Muriel Barbery - Siilin eleganssi: tämä alko vähän ikävästi, mutta tarina on herkullinen. Vanhan talon "talonmies" nainen vaikuttaa typerykseltä ja esittää idioottia, vaikka oikeasti onkin fiksu
Cecelia Ahernin kirjat. Hän kirjoittaa todella kauniisti erikoisista aiheista, tyyliin "mitä jos omatuntosi olisikin ihminen". Näistä tulee aina hyvälle mielelle.
Gilbreth & Carey: Tusinoittain halvemmalla / Äidin tusina. Ihanin "lasten"-kirja mitä on kirjoitettu, kertoo tositapahtumista 1900-luvun alun Amerikasta. Todella hauska :)
Tämä keskustelu on aloitettu 6.6.2020, joten muistelet varmaan jotain toista kirjakeskustelua. Itsekin luulin, että vastaan vanhaan ketjuun ja etsin ensin omia kommenttejani.
Juu huomasin, mutta on siitäkin jo kaksi kuukautta aikaa, joten ihan hyvin olen voinut ohimennen vastata ja unohtaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anneli Kivelän Katajamäki-sarja
Näissäkin on päämääränä löytää kilpakosijoista se oikea ja pikkukylässä on kaikilta onnistuvan yrittämisen seurauksena ruokatarjontaa enemmän kuin keskisuuressa kaupungissa, mutta ne ovat juuri sitä hyvän mielen ydintä! Voin katsoa tavallisia parisuhteita ja työhuolia ihan kaveripiiristä.
Mikael Niemi : Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Nauroin ääneen ko. opusta lukiessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Mikael Niemi : Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Nauroin ääneen ko. opusta lukiessani.
Jännä että sinä koit tämän hyvänmielen kirjaksi :D Itse pidin tätä lähinnä ahdistavana ja ikävänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael Niemi : Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Nauroin ääneen ko. opusta lukiessani.
Jännä että sinä koit tämän hyvänmielen kirjaksi :D Itse pidin tätä lähinnä ahdistavana ja ikävänä
Juuri tuon takia olisi hyvä, jos kaikki perustelisivat suosituksensa. Aika moni on niin tehnytkin. Jotkut perustelut ovat olleet sellaisia, että olen heti todennut että minulle tästä ei tulisi hyvä mieli joten kannattaa kokeilla jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael Niemi : Populäärimusiikkia Vittulanjängältä. Nauroin ääneen ko. opusta lukiessani.
Jännä että sinä koit tämän hyvänmielen kirjaksi :D Itse pidin tätä lähinnä ahdistavana ja ikävänä
Juuri tuon takia olisi hyvä, jos kaikki perustelisivat suosituksensa. Aika moni on niin tehnytkin. Jotkut perustelut ovat olleet sellaisia, että olen heti todennut että minulle tästä ei tulisi hyvä mieli joten kannattaa kokeilla jotain muuta.
Totta muuten! Sama asia voi olla niin erilainen eri ihmisten näkökulmasta. Esim jonkun mielestä kirja ihmisestä erämaassa voi olla "ihanan vapauttava" kun taas toisenmielestä "ahdistavan yksinäinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alexander McCall Smithin kirjasarja Naisten etsivätoimistosta, siis tämä Mma Ramotswe, joka ratkoo botswanalaisten ihmisten pulmia.
Aivan ihana sarja. Ei kuitenkaan ns. ammu yli, joten voisi kuvitella kaiken olevan totta, eli elämän olevan lopulta hyvinkin yksinkertaisti ja selkeästi järjestettävissä.
Ehdottomasti hyvän mielen kirja.
Todella huvittavaa, että jo eka sivulla joku myrtsinaama ihmettelee, miksi kirjasta pitäisi tulla hyvä mieli.
Eihän kaikista tarvitsekaan. Kirjoista tulee sellainen mieli, kuin tulee. Ja ihan hyvin voi luetella kirjoja, joista tulee hyvä mieli, ja ihan yhtä hyvin luetella sellaisia kirjoja, joista tulee paha mieli tai joista tulee surullinen olo tai jotka naurattaa, tai jotka antaa hyviä suuntaviittoja elämään tai joista saa selkeää tietoa tai ihan mitä tahansa.
Kummallisia takertujia täällä.
Mutta joo, Mma Ramotswe, ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polvan aikuisten kirjat. Suurin ongelma on saako nainen Sen miehen, vaikka ei edes tietäisi haluavansa. Esim. Vihellä minulle Viki. Ja tietysti Tiina-kirjat myös. Ovat viehättävällä tavalla vanhanaikaisia ja kaikissa on onnellinen loppu.
Tää riippuu tietysti vähn siitä, että mikä on onnellinen loppu. Nöissä kirjoissa onnellinen loppu on miehen kanssa naimisiin meno - siitä huolimatta, että suhde mieheen vaikuttaa jatkuvalta kinastelulta ja kisaamiselta ja yhteiselo vaatii käytännössä, että nainen haluaa alistua miehelle, jonka paempaan ymmärrykseen luottaa.
Onnellinen loppu ei ole esimerkiksi, että nainen lähtee yliopistoon tai ulkomaille tai tlipäänsä tekee jotain itseään varten ja on siihen tyytyväinen.
Mä en nuorempanakaan pystynyt lukemaan noita ilman suunnatonta myötähäpeää. Polva kirjoitti tytöille Tiina sarjaa, missä Tiina oli sellainen täysin epäaito nokkela ja näppärä pikkuinen poikatyttövillikko, jolle kaikki lopulta onnistui ja meni hyvin.
Aikuisten naisten kirjoihin Polva kirjoitti sitten nuoreksi neidoksi kasvaneen Tiinan, tietysti eri nimillä, ja sama villikkomainen hömpötys jatkui. Kauheata, kun joku mies, joka siis muuten oli kaikkien naisten unelma, nyt sattuikin iskemään silmänsä tähän "Tiinaan," niin tämän piti keksiä jos jotakin kepposta ja kummallisuutta voidakseen vältellä tätä ihailijaansa. Joka sitten viimeisellä sivulla viimein sai pikku pirtsakan villikkonsa kesytetyksi ja määräsi, kuinka ensi kesänä meille sitten soi hääkellot, ja "Tiina" huokaisten onnellisena painoi pikku päänsä tämän alfauroksen rintaan. Oi ja voi.
Mistähän se johtuu, että Hilja Valtosen kirjat, joissa yleensä oli suhteellisen samanlainen kuvio, oli kuitenkin paljon fiksumpia. Valtosen kirjoissa teksti oli modernia ja houkuttelevampaa, jotenkin älyllisempää. En osaa tätä muuten kuvata. Ikään kuin Valtonen olisi ollut edellä aikaansa.
Mutta kyllähän Polva nimensä suomalaiseen kirjallisuuteen sai kirjoitetuksi. Siksi mittava oli hänen tuotantonsa.
Polva kirjoitti muuten yhden aivan erilaisen kirjan. Se oli surullinen kirja pojasta, joka tuli äitinsä hylkäämäksi. Polva kirjoitti sen salanimellä. Kirjan nimi saattoi olla "Minulla ei ketään" tai joku sellainen.
Siitä kirjasta ei todellakaan tullut hyvä mieli.
Miten olisi Anni Polvan Otan sinut äkäpussi? Aivot narikkaan ja nauti kesästä.
Oho, luin vasta ketjun alkupäätä ja ihan sattumalta mainitsin Polvan, josta näköjään juuri on ollutkin puhetta!
#117
H.E. Bates: Oi ihana toukokuu
Pakomatka 1950-60-lukujen vaihteen Englannin maaseudulle.
Myös Jennifer Worthin muistelmakirjassa Hakekaa kätilö! (johon perustuu myös samanniminen TV-sarja) on lämmin ja humaani vire.
Jenny Colgan, Sophie Kinsella, Cathy Kelly, Marian Keyes, Jojo Moyes.
Beth O’Learyn kimppakämppä oli kiva äänikirjana kun oli kaksi eri lukijaa.
Volter Kilpi: Alastalon salissa. Kun ajatuksenvirtatyyliin tottuu ja henkilöiden historiat ja kemiat hiljalleen aukeavat, se on hervottoman hauska teos. Myös ja varsinkin se kuuluisa piipunvalikointiluku.