Miksei mun rahat riitä, mihin menee liikaa, analysoikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää niin vihaseks jo koko keskustelu. Miksi olet tuollainen tossu?

Mies pitää sinua pilkkanaan, ei selvästi arvosta sinua ja yhteisiä lapsianne.

Niin, alan itsekin miettiä, että asiat on ehkä noin. Tätä hämmentää se, että oikeassa elämässä kun juttelen näistä ystävilleni, niin kaikki on sitä mieltä että mieheni on hyvä tyyppi ja näinhän se on että teinien kanssa vaan on kallista ja eihän ne miehet vaan oo naisia eikä osallistu samalla tavalla, niin se vaan menee. Jne. Ja että on hieno kun mieheni kehittää itseään. Osa jossain vaiheessa sanoi olisiko kohtuullista mieheni olla enempi kotona, mutta koska hän on mikä on niin ei toisaalta voi vaatia. Onneksi sinä (= minä) viihdyt kotona jne. ja olet vaatimaton etkä tarvitse paljoa itsellesi. 

ap 

Hah, ei kukaan pidä hyvänä tyyppinä miestä, joka ei osallistu mihinkään. Mitä enemmän sepustat sitä huonommaksi tämä provo muuttuu. Eiköhän olisi jo aika lopettaa tämä pelleily? Ei ole edes hauska tämä sinun satusi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä miettinyt eroakin välillä, mutta sitten taas mietin että parisuhdetilannetta voisi vielä saada paremmaksi, kun tekisi töitä sen eteen. Olen aina niin väsynyt etten ole jaksanut miettiä en eroa enkä parisuhteen parantamista. Nyt olen lomalla ja jaksaa miettiä asioita vähän paremmin. Mies suostuu esim. parin viikon välein välillä imuroimaan, jos juttelen nätisti ja pyydän. Jos yhtään kiukustun, niin alkaa tosin lyttääminen yms joten en ole jaksanut niin puida asiaa, kun mun pitäisi olla sanoistani tarkkana. 

ap 

Nyt nainen oikeesti 🤔 mitä siellä oikeen tapahtuu? Ota vastuu omasta elämästäsi ja lähde kävelemään, muuta lapsien kanssa vaikka vuokrakämppään. Selviätte varmasti paremmin ja miehenkin on pakko osallistua elatustuella, hänen palkkansa senkin suuruuden määrittää. Muuttakoon sen jälkeen keskenään yksiöönsä jotta piheydessään saa säästettyä elatusrahat.

Kuule ap., tuo että mies ei elätä sinua ja lapsia yhtä paljon kuin sinä on lainvastaista. Hänellä on elatusvelvollisuus. Etsi jostain lakimies ja keskustele hänen kanssaan, ota selvää oikeuksistasi.

Toivottavasti tämä on provo, mutta pelkään ettei ole, naiset suostuvat usein ihan ihmeelliseen kyykyttämiseen miehen taholta. Tajutkaa, että mies käyttää hyväkseen juuri sitä, että annatte periksi heti kun toinen vähän suuttuu.

Meillä kumpikaan ei tiedä toistensa palkkaa/tuloja. Sovimme että molemmat laittavat yhteiselle tilille 3200€ kuussa, josta hoidamme menot. Muihin rahoihin ei toinen kajoa. Hyvin on toiminut useamman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kalliisti syötte. Meillä 5-henkinen perhe ja ruokaan menee 400€/kk.

Mikä kaupunki ap? Onko autolla liikkuminen välttämätön?

Te taas syötte huolestuttavan halvasti, ellei tämä ole taas sellainen tyypillinen tapaus, että lapset on 2-vuotiaita ja syö kaiken paitsi päivällisen päiväkodissa ja kotona on kymmenen hehtaarin perunamaa ja heinä-syyskuun välillä ei mitään muuta tehdäkään kuin kerätään sieniä ja marjoja. Niin ja juu, kalat kalastetaan itse ja leipäviljat saadaan naapurilta ja kaupan maistiaistilaisuuksissa käymällä säästää jne. 

Lapset ikäväliä 1-5v. Olen itse alle 160cm ja 50kg. Olemme normaalipainoisia. Kokkaamme itse ruoan ja ostamme myös tarjoustuotteita

Rahasi eivät riitä, koska narsistimiehesi loisii perheessäsi, ei anna tarpeeksi pöytään vaikka olisi mistä antaa, vaan syö teidän muiden osuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyviä puolia tuossa suhteessa on ap? Miksi jäät siihen? Sori mutta sulla ei ole oikeutta valittaa koska suomessa voi erota aivan vapaasti.

Tästä ei ollut tarkoitus tulla parisuhdeketju, joten mietin tässä vastaanko vai en. No jos nyt sitten kuitenkin. Mieheni on hauska, olemme kasvaneet yhdessä nuoresta alkaen, meillä on paljolti samat arvot, perheellämme on kivaa yhdessä (silloin kun mies on kotona eikä tule puhetta kiusallisista asioista kuten kotityöt ja kulut) ja hän nyt kuitenkin on lasteni isä ja olen naimisiin mennyt niin en heti ole luovuttamassa. Tässä on sekin, ettei näiden asioiden äärelle ole pysähdytty, vaan olen tehnyt parhaani perheeni eteen hektistä arkea eläen vuosikaudet. Mieheeni luottaen. 

Luottotiedot on kuitenkin tallella ja säästössäkin vähäsen rahaa (lomarahoista yms joskus jäänyt) mutta aika kitkuttelua elämä rahallisesti on. 

Tilanteet on vaihdelleet vuosien varrella ja tämä on tilanne tällä hetkellä. 

Mietin sitäkin, että kunhan lapset aikuistuu, niin sitten varmaan helpottaa monella tavalla. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää niin vihaseks jo koko keskustelu. Miksi olet tuollainen tossu?

Mies pitää sinua pilkkanaan, ei selvästi arvosta sinua ja yhteisiä lapsianne.

Tämä on vain klassinen miesvihaprovo. Osui näköjään naulan kantaan, kun sai sinut vihastumaan. 

No kyllä osui :D pitäisikö tällainen vaan hyväksyä? Olkoon provo tai ei, jotkut on oikeasti tuollaisia tossuja ja se pistää vihaks.

Ihan sama onko väärin käyttäytyvä mies vai nainen, ihan samalailla vihaks pistää jos ei osata itseään puolustaa.

Pahoittelut tästä heti alkuunsa, mutta vain totaalinen idiootti jää tuollaiseen suhteeseen, jossa mies on selkeästi ollut niskan päällä luultavasti koko suhteen ajan, jolloin tuota asetelmaa ei hevillä enää mihinkään muuteta.

Ei varmasti ole ainoa laatuaan tämä raha-asia, minkä avulla mies kyykyttää ja pitää kiinni vallastaan, koska selkeästi AP ajattelee ettei pärjäisi omillaan. Tämä on aivan oppikirjan mukainen klassikkokuvio.

AP:n on pakko irroittautua suhteesta, mikäli haluaa ottaa langat taas omiin käsiinsä. Tuon tyyppisen miehen kuvatuksen kanssa ei tule onnistumaan. Hän ei arvosta eikä kunnioita tai edes omaa halua muuttua perheensä vuoksi.

Ok, kiitos teidän mielipisteistä. Olen aina ollut liian kiltti mutta jotenkin mieheeni luottanut ja halunnut uskoa parasta viimeiseen asti. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yhteisiä, mutta käytäntö on alusta asti ollut, että minä maksan heidän kulut, koska saan lapsilisät. Vanhemmasta ei enää saa lapsilisää, mutta mies ei maksa hänen kulujaan vaan on sitä mieltä että lukion ohella voisi tienata itse rahansa. 

En osaa sanoa miksei mies suostu kertomaan mulle palkkaansa. Nuorempana kertoi, ei enää. Itse olen kyllä kertonut hänelle omani ja näyttänyt kuukausikirjanpitoaan. Hän vaan toteaa kiukkuisesti että pitäs muuttaa yksiöön niin sit riittäis rahat. Sen tiedän, että mies käy usein ulkona syömässä, hänellä on kalliita harrastuksia joihin käyttää rahojaan perheen kulujen lisäksi. Jos otan raha-asiat puheeksi, mies kiukustuu ja suuttuu siitä miten kallista kaikki on ja alkaa tivata miksei me jo muutetan yksiköön. 

ap 

Herranen aika. Eihän tuo kerta kaikkiaan käy. Kaikki nämä vuodet perhe on saanut sinnitellä äidin varassa ja iskä  tekee mitä huvittaa. Miten olet suostunut tuollaiseen?

Sano nyt vielä ettette ole naimisissakaan, koska mies ei ole ollut valmis sitoutumaan. 

Mulla on itsetunto maassa muutenkin, juuri koska on paljon kyykytetty muutenkin kuin mieheni taholta. Jämäkkyyttä pitäisi jaksaa opetella, jossain vaiheessa se onnistuikin paremmin, mutta nyt olen jotenkin luistanut siitä ja viime vuodet on mennyt niin että moni on ollut ilkeä yms ja käyttänyt hyväkseen. Tunnen itseni todella epävarmaksi ja juuri tyhmäksi. On vaikea saada tehtyä mitään päätöksiä ja parannuksia kun en usko että pystyisin niihin tyhmyyttäni ja nössöyttäni. Olen usein ahdistunut ja kärsin unettomuudesta. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt vielä ettette ole naimisissakaan, koska mies ei ole ollut valmis sitoutumaan. 

Ollaan naimisissa ja suhteen alkuaikoina mies osallistui kotitöihin keskivertomiestä reippaammin, esikoisen ollessa pieni vietti paljon aikaa perheen kanssa. Kuitenkin raha-asioissa oli vaativa mua kohtaan jo silloin, mutta silloin mulla oli voimia pitää puoleni ja koska muuten synkkasi hyvin niin en antanut sen haitata. Silloin sain myös pidettyä puoleni ja tilanne oli tasaisempi. Nyt on mennyt jotenkin kaikilla elämän osa-alueilla siihen, että mua kyykytetään ja ei ole voimia eikä osaamista parantaa tilannetta. Kun kerron miehelleni työkavereideni käytöksestä, mies suuttuu ja halveksii mun käytöstä kun olen niin kiltti ja annan kohdella kaltoin itseäni. 

ap 

Helkkarinmoinen kulutus teillä. Meillä on taloudessa minä ja kolme lasta (2 teiniä ja 6v.) nettopalkkani on n. 1300e. Joka kuukausi siitä jää myös säästöön 100-200e. Vuokra rivarikolmiossa sähköineen ja vesineen 340e/kk, ei autoa ja muina kuluina vain puhelinlaskut ja netflixin kuukausimaksu. Ei syödä eineksiä vaan teen kaikki ruuat itse, ruokalasku 300-400e/kk. Ap:lle vinkkinä että tsekkaa ainakin teidän ruokalasku uudelleen.

Mutta ehkäpä nyt pikkuhiljaa löytyisi voimia muutokseen. Tosin olen jotenkin kuin sumussa, ja on vaikea löytää voimat ja kyky päästä tästä yksin ylöspäin. Tukea kun en saa keltään vaan ympärillä on paljon niitä jotka alistaa mua. Mutta yritän muuttaa tilannetta pikkuhiljaa... Myös tätä raha-asiaa. 

ap 

Sinuna linkittäisin tämän ketjun miehelle ilman mitään agressiivista asennetta, totuus ei katsos pala tulessakaan ja pyytäisun lukemaan ja nostaisin kissan niin sanotusti pöydälle. Kertoisin mitkä hänen elatusmaksunsa olisivat eron tultua ja latoisin kaikki muutkinfaktat tiskiin.

No en oikein tiedä onko tää vitsi vai ei. 🤷🏻‍♀️ Vastaan kuitenkin.

Sun tai teidän pitäisi nyt selvittää teidän menot - ihan tasan tarkkaan laittaa joka ainoa menoerä ylös. Myös ne harvemmin tulevat laskut, ja laskea mitä ne maksavat kuukautta kohden. Samalla myös selvittää, paljonko teidän kuukauden ruokalasku on kokonaisuudessaan. Lasket sen kuukauden summan ja vähennät siitä lapsilisän.

Sitten esittelet sen laskelman miehellesi ja kerrot, että oletat hänen maksavan siitä puolet. Mikäli miehesi on sinua selvästi isotuloisempi, hänen kohtuullinen osuutensa voisi olla jopa yli puolet.

Ja sitten maksatte jatkossa kaiken sopuisasti yksissätuumin tai opettelet yh:n elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää niin vihaseks jo koko keskustelu. Miksi olet tuollainen tossu?

Mies pitää sinua pilkkanaan, ei selvästi arvosta sinua ja yhteisiä lapsianne.

Niin, alan itsekin miettiä, että asiat on ehkä noin. Tätä hämmentää se, että oikeassa elämässä kun juttelen näistä ystävilleni, niin kaikki on sitä mieltä että mieheni on hyvä tyyppi ja näinhän se on että teinien kanssa vaan on kallista ja eihän ne miehet vaan oo naisia eikä osallistu samalla tavalla, niin se vaan menee. Jne. Ja että on hieno kun mieheni kehittää itseään. Osa jossain vaiheessa sanoi olisiko kohtuullista mieheni olla enempi kotona, mutta koska hän on mikä on niin ei toisaalta voi vaatia. Onneksi sinä (= minä) viihdyt kotona jne. ja olet vaatimaton etkä tarvitse paljoa itsellesi. 

ap 

Kerrotko heille että mies ei maksa ollenkaan esim lasten kuluja eikä edes omia vaatteitaan, ja että sun pitää yksin vastata lähes kaikesta? En usko, tai sit sun kaveritkin on jotain lahkolaisia.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yhteisiä, mutta käytäntö on alusta asti ollut, että minä maksan heidän kulut, koska saan lapsilisät.

Tämän täytyy olla joku provo. Voiko joku oikeasti kuvitella, että lapsilisä riittäisi vähänkään isomman lapsen kuluihin?