Mitä sellaista, johon aikanaan ihastuit, kumppanisi on lakannut tekemästä tai olemasta?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan häntä, mutta me erottiin juuri. Tekee kipeää lukea tätäkin ketjua. Monet vikaan menneet asiat olisi voinut puhua ja muuttaa aikaisemmin. Enää ei voi

Itsellä ihan sama tilanne, paitsi erottiin pari kk sitten. Mutta nimenomaan ei ollut mitään mitä ei olisi saanut korjattua, mutta myöhäistä oli sitten lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan häntä, mutta me erottiin juuri. Tekee kipeää lukea tätäkin ketjua. Monet vikaan menneet asiat olisi voinut puhua ja muuttaa aikaisemmin. Enää ei voi

=(  Voimia sulle. Eihän tällainen anonyymin kommentti paljoa lämmitä. Mutta sanoin sen silti kun en halaamaankaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan häntä, mutta me erottiin juuri. Tekee kipeää lukea tätäkin ketjua. Monet vikaan menneet asiat olisi voinut puhua ja muuttaa aikaisemmin. Enää ei voi

=(  Voimia sulle. Eihän tällainen anonyymin kommentti paljoa lämmitä. Mutta sanoin sen silti kun en halaamaankaan pääse. 

Kiitos, sinulle myös. Ja kyllä se lämmitti.

Keskustelu. Nykyään murahtelee tai vastaa yhdellä sanalla. Läheisyys on myös vähentynyt kovasti. Yhdessä 8,5 vuotta.

Ei puhu mulle eikä hymyile. 

Miksi te olette tollasten kanssa?

Ennen liikuttiin yhessä ja erikseen, mies harrasti mm. kamppailulajeja. Oli tekevä ja aktiivinen. Nykyään on aivan patalaiska, eikä saa mitään valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Makaa ennemmin sohvalla, kuin lähtee esim. lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rietas seksi, ml. peppujutut. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen "ei ole mun juttu", sitä ennen ilmeisesti oli. Kaksi vuotta vasta suhteessa. Saa nähdä, tuleeko kolmatta.

Alkuhuumassa suostuu helpommin tekemään toisen mieliksi juttuja mistä ei oikeasti pitäisi. Etenkin jos olet painostanut asiassa.

Mitä järkeä tällaisessa on? Siinähän vain huijaa itsensä suhteeseen aivan epäsopivan tyypin kanssa. Eikö kannattaisi olla ihan oma itsensä alusta alkaen?

Jos minä olisin ollut rehellinen suhteen alussa, olisin halunnut vain hellästi rakastella pimeässä peiton alla ja jättänyt orgasmini teeskentelemättä. Lopputuloksena mut oltais haukuttu frigidiksi lahnaksi ja mua oltais petetty. Niin kaikissa ekoissa suhteissani kävi. Ei miehet halua rehellistä naista.

Miesten takia joutuu vähän feikkaamaan ja olemaan mieliksi, koska miehet ei ensinnäkään tajua naisten seksuaalisuudesta yhtiskä mitään (vieläkään herran vuonna 2020)  ja toiseksi katsovat pornoa, joka on tehty pelkästään miesten miellyttämiseksi. Ei naisella jää paljon vaihtoehtoja koska totuus ei miehiä miellytä. Vaikka näistö asioista kuinka puhutaan, ei mikään mee perille, joten ainoa vaihtoehto naisella on yrittää vaan olla miehelle mieliksi. Se ei tietenkään kanna pitkälle, mutta mitäpä ihminen ei rakastuneena tekisi? Rakastuneena otetaan kaikki pinnalla olevat miellyttämisohjeet käytäntöön, menettämisenpelosta.

Totuus tulee ilmi sitten vuosien päästä vasta. 

Jos et kelpaa miehille omana itsenäsi, niin kannattaisiko kokeilla naisia? Itse olisin suht järkyttynyt, jos vuosien seurustelun jälkeen nainen paljastuisi porno- ja miesvastaiseksi, pelkästä hellittelystä nauttivaksi miellyttäjäksi. Kokisin, että minua on pahasti huijattu, kun nimenomaan haluan riettaan naisen.

Itse en ole koskaan miellyttänyt tarkoituksella ketään, jonka kanssa olen käynyt treffeillä. Seurustelu on paljon paineettomampaa niin. What you see is what you get.

Lopetti suuseksin. Ei kuulemma ollut koskaan pitänyt siitä. Palkitsin erolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rietas seksi, ml. peppujutut. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen "ei ole mun juttu", sitä ennen ilmeisesti oli. Kaksi vuotta vasta suhteessa. Saa nähdä, tuleeko kolmatta.

Alkuhuumassa suostuu helpommin tekemään toisen mieliksi juttuja mistä ei oikeasti pitäisi. Etenkin jos olet painostanut asiassa.

Mitä järkeä tällaisessa on? Siinähän vain huijaa itsensä suhteeseen aivan epäsopivan tyypin kanssa. Eikö kannattaisi olla ihan oma itsensä alusta alkaen?

Jos minä olisin ollut rehellinen suhteen alussa, olisin halunnut vain hellästi rakastella pimeässä peiton alla ja jättänyt orgasmini teeskentelemättä. Lopputuloksena mut oltais haukuttu frigidiksi lahnaksi ja mua oltais petetty. Niin kaikissa ekoissa suhteissani kävi. Ei miehet halua rehellistä naista.

Miesten takia joutuu vähän feikkaamaan ja olemaan mieliksi, koska miehet ei ensinnäkään tajua naisten seksuaalisuudesta yhtiskä mitään (vieläkään herran vuonna 2020)  ja toiseksi katsovat pornoa, joka on tehty pelkästään miesten miellyttämiseksi. Ei naisella jää paljon vaihtoehtoja koska totuus ei miehiä miellytä. Vaikka näistö asioista kuinka puhutaan, ei mikään mee perille, joten ainoa vaihtoehto naisella on yrittää vaan olla miehelle mieliksi. Se ei tietenkään kanna pitkälle, mutta mitäpä ihminen ei rakastuneena tekisi? Rakastuneena otetaan kaikki pinnalla olevat miellyttämisohjeet käytäntöön, menettämisenpelosta.

Totuus tulee ilmi sitten vuosien päästä vasta. 

Jos et kelpaa miehille omana itsenäsi, niin kannattaisiko kokeilla naisia? Itse olisin suht järkyttynyt, jos vuosien seurustelun jälkeen nainen paljastuisi porno- ja miesvastaiseksi, pelkästä hellittelystä nauttivaksi miellyttäjäksi. Kokisin, että minua on pahasti huijattu, kun nimenomaan haluan riettaan naisen.

Itse en ole koskaan miellyttänyt tarkoituksella ketään, jonka kanssa olen käynyt treffeillä. Seurustelu on paljon paineettomampaa niin. What you see is what you get.

Kompromissin kanssa eläminen on aika rankkaa. Parempi olisi puhua asioista. Mitä minä haluan ja mitä sinä haluat. Miten paljon haluamme tulla puolitiehen vastaan? Kaikki suhteet ovat osittain kompromissin tekoa, mutta on asioita, joista ei pidä tehdä kompromisseja. Esim. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, tai toinen on selkeästi viinaanmenevä ja toinen ei jne.

Rakastan sinua ja siksi suon sinulle sen, että et ole täydellinen ja sinä rakastat minua samoin. Rakkautta on nöyrtyä sen verran, että uskaltaa myös puhua tunteista ja antaa toisen nähdä skjut omana paljaana itsenäsi, vikoinesi. Jos hän ei lähde luotasi, hän rakastaa sinua. Voit myös uskaltaa alkaa muuttua ja tehdä vioillesi jotakin. Ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rietas seksi, ml. peppujutut. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen "ei ole mun juttu", sitä ennen ilmeisesti oli. Kaksi vuotta vasta suhteessa. Saa nähdä, tuleeko kolmatta.

Alkuhuumassa suostuu helpommin tekemään toisen mieliksi juttuja mistä ei oikeasti pitäisi. Etenkin jos olet painostanut asiassa.

Mitä järkeä tällaisessa on? Siinähän vain huijaa itsensä suhteeseen aivan epäsopivan tyypin kanssa. Eikö kannattaisi olla ihan oma itsensä alusta alkaen?

Jos minä olisin ollut rehellinen suhteen alussa, olisin halunnut vain hellästi rakastella pimeässä peiton alla ja jättänyt orgasmini teeskentelemättä. Lopputuloksena mut oltais haukuttu frigidiksi lahnaksi ja mua oltais petetty. Niin kaikissa ekoissa suhteissani kävi. Ei miehet halua rehellistä naista.

Miesten takia joutuu vähän feikkaamaan ja olemaan mieliksi, koska miehet ei ensinnäkään tajua naisten seksuaalisuudesta yhtiskä mitään (vieläkään herran vuonna 2020)  ja toiseksi katsovat pornoa, joka on tehty pelkästään miesten miellyttämiseksi. Ei naisella jää paljon vaihtoehtoja koska totuus ei miehiä miellytä. Vaikka näistö asioista kuinka puhutaan, ei mikään mee perille, joten ainoa vaihtoehto naisella on yrittää vaan olla miehelle mieliksi. Se ei tietenkään kanna pitkälle, mutta mitäpä ihminen ei rakastuneena tekisi? Rakastuneena otetaan kaikki pinnalla olevat miellyttämisohjeet käytäntöön, menettämisenpelosta.

Totuus tulee ilmi sitten vuosien päästä vasta. 

Jos et kelpaa miehille omana itsenäsi, niin kannattaisiko kokeilla naisia? Itse olisin suht järkyttynyt, jos vuosien seurustelun jälkeen nainen paljastuisi porno- ja miesvastaiseksi, pelkästä hellittelystä nauttivaksi miellyttäjäksi. Kokisin, että minua on pahasti huijattu, kun nimenomaan haluan riettaan naisen.

Itse en ole koskaan miellyttänyt tarkoituksella ketään, jonka kanssa olen käynyt treffeillä. Seurustelu on paljon paineettomampaa niin. What you see is what you get.

Kompromissin kanssa eläminen on aika rankkaa. Parempi olisi puhua asioista. Mitä minä haluan ja mitä sinä haluat. Miten paljon haluamme tulla puolitiehen vastaan? Kaikki suhteet ovat osittain kompromissin tekoa, mutta on asioita, joista ei pidä tehdä kompromisseja. Esim. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, tai toinen on selkeästi viinaanmenevä ja toinen ei jne.

Rakastan sinua ja siksi suon sinulle sen, että et ole täydellinen ja sinä rakastat minua samoin. Rakkautta on nöyrtyä sen verran, että uskaltaa myös puhua tunteista ja antaa toisen nähdä skjut omana paljaana itsenäsi, vikoinesi. Jos hän ei lähde luotasi, hän rakastaa sinua. Voit myös uskaltaa alkaa muuttua ja tehdä vioillesi jotakin. Ja päinvastoin.

Mitä rohkeammin olet alusta asti oma itsesi ja mitä enemmän torjut kumppaniehdokkaita, jotka eivät ole kanssasi todella yhteensopivia, sitä vähemmän kompromisseja joudut suhteessa tekemään. Mielistely, tyytyminen ja "Kyllä me voimme saada tämän toimimaan" -ajattelu takaavat, että kompromisseja joutuu tekemään koko suhteen ajan niin pienissä kuin isoissakin asioissa, koskapa olet päätynyt yhteen ei-yhteensopivan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lopetti suuseksin. Ei kuulemma ollut koskaan pitänyt siitä. Palkitsin erolla.

Et oo tosissas. Suuseksikö teitä vain yhdisti?

Sellainen tietynlainen varovaisuus tai itsetietoisuus ja enempi toisen huomioiminen olisi pienessä määrin saanut jäädä. Nyt on kotona kuin sika lätissä. Hyvä, että voi olla rennosti, mutta esim. estoton piereskely vaikka kesken pussailun on turn off ja pistää vi tuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetti suuseksin. Ei kuulemma ollut koskaan pitänyt siitä. Palkitsin erolla.

Et oo tosissas. Suuseksikö teitä vain yhdisti?

Yhdisti hyvin monikin asia. Mutta kun en halua sellaista seksiä, josta toinen ei yhtään tykkää, monogaaminen loppuelämän suhde eksäni kanssaan olisi merkinnyt suuseksistä luopumista loppuiäkseni. En ole valmis luopumaan ylivoimaisesta suosikkiseksimuodostani lopullisesti, joten eihän erolle ollut tuossa mitään vaihtoehtoja.

Nyt olen onnellisessa suhteessa, joka vastaa tarpeisiini vähintään yhtä hyvin kuin edellinen suhteenikin, ja jossa on kaikenlaista seksiä paljon enemmän. Ratkaisu oli siis täsmälleen oikea.

Minä olen kyllä ystävällisesti huomauttanut erittäin varhaisessa vaiheessa, kun toinen on alkanut lipsua. Toisen pitää saada tietää, mitkä jutut ovat minulle tärkeitä, suorastaan välttämättömiä.

Te, jotka koette, että eron olisi voinut estää puuttumalla tähän aiheeseen ajoissa: mitä ne pois jääneet tavat tai käyttäytymiset olivat? Jos edes vinkiksi meille muille haluatte jakaa...