Mitä sellaista, johon aikanaan ihastuit, kumppanisi on lakannut tekemästä tai olemasta?

Pikkaisen pinnallista joo, mutta suhteen alussa ja pitkän aikaa harrasti urheilua ja kävi salilla.

Nykyään kyllä urheilee edelleen, siitä pointsit, mutta enimmäkseen aerobista liikuntaa ja ennen niin sopivasti lihaksikkaasta miehestä on tullut sellainen ”kuivan kesän orava.”

Toki iän myötä lihaskunto sulaa muutenkin, mutta haikeasti olen jättänyt hyvästit sille ”isolle” miehelle. Ikä näkyy itsessäkin, lähes samoissa mitoissa kuitenkin olen kuin suhteen alussa.

N 50v. Yhdessä 30v.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitäs ketjun naiset itse tekee? Makaa päivästä toiseen av-palstalla[/

Aloituksessa kysyttiin kumppanista, ei ainoastaan miehistä, saa laittaa naisista myös.

Hän ei ollut enää kiinnostunut tippaakaan minusta kohdatessamme. Olin hänelle rasite. Mieluummin Hän söi ja katsoi televisiota.

Mitä olin hänelle ennen: haluttava, rakas, ilon ja hymyn aihe, rakkauskirjeiden kohde. Hän halusi tehdä kanssani asioita. Ulkonäkö oli tärkeä vain työpaikalla, mutta aiemmin sillä oli väliä myös minun kanssani. Hänen puhetyylinsä muuttui iloisesta tylyksi ja kotiin tultuaan hän ei enää vastannut tervehdyksiini. Rakastan sinua jäi pois kokonaan hänen puhekielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tehtiin kaikenlaista yhdessä. Vielä 5 vuotta sitten näin kesäaikaan käytiin veneilemässä, uimassa, kalastettiin, käytiin kävelyllä tai ajelulla, jätskillä... ihan tavallisia juttuja ja meillä oli hauskaa. Nyt hän mieluummin makaa kaikki illat sohvalla kaljatölkki kädessä :( ollaan kolmekymppisiä ja 7 vuotta yhdessä.

Omissa asunnoissa asumisen parhaita puolia on se, että tällaista tilannetta ei pääse käytännössä syntymään. Jos toista ei kiinnosta ns. laatuaika ja yhdessä tekeminen, sitten suhde vain armollisesti loppuu. Erikseen asuminen kyllä pitää kiinnostusta yllä.

Olet varmasti oikeassa, ei ehtisi kyllästyä. Mutta entä jos toivoisi perhettä? Ja juuri siihen kiinnitti jo alussa huomion, että tuohan olisi hyvä isä, kun on mielenkiintoa puuhailla kaikenlaista ulkona. Vaan ei ole enää ja iän puolesta mun mietintäaika pian loppuu, kannattaako enää yrittää vai ei.

Näitä on paljon. Tärkeysjärjestyksessä jokunen:

1. Ei enää osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Ei laita enää ruokaa.

2. Ei vietä kanssani aikaa esim. lenkkeillen tai yhdessä keittössä hääräten.

3. Ei anna kehuja.

4. Ei ole kiinnostunut se**tä. Ei innostu hetkessä. Ei ole idearikas tai kokeileva.

5. Ei ole hoikka

Hän ei kysy sinulta henkilökohtaisia kysymyksiä, eikä kysy mielipidettäsi asioihin.

Hän ei puhu yhteisestä tulevaisuudestanne.

Hän ei ole aloitteellinen hellyydenosoituksissa.

Hän priorisoi ystävänsä sinun edellesi.

Et voi todella luottaa häneen. Hän ei ole kiinnostunut unelmistasi ja tavoitteistasi. Hän ei näe vaivaa parisuhteen eteen. Laitat hänelle aina viestiä ensimmäisenä. Sanoit hänelle ”rakastan sinua” ensimmäisenä.

Netistä löytyy nämä, mutta meillä täsmäsi. Ja eihän tuo tosiaan enää rakastanut.

Mitä sellaista, johon aikanaan ihastuit, kumppanisi on lakannut tekemästä tai olemasta?

Hän lakkasi olemasta 😪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tehtiin kaikenlaista yhdessä. Vielä 5 vuotta sitten näin kesäaikaan käytiin veneilemässä, uimassa, kalastettiin, käytiin kävelyllä tai ajelulla, jätskillä... ihan tavallisia juttuja ja meillä oli hauskaa. Nyt hän mieluummin makaa kaikki illat sohvalla kaljatölkki kädessä :( ollaan kolmekymppisiä ja 7 vuotta yhdessä.

Omissa asunnoissa asumisen parhaita puolia on se, että tällaista tilannetta ei pääse käytännössä syntymään. Jos toista ei kiinnosta ns. laatuaika ja yhdessä tekeminen, sitten suhde vain armollisesti loppuu. Erikseen asuminen kyllä pitää kiinnostusta yllä.

Olet varmasti oikeassa, ei ehtisi kyllästyä. Mutta entä jos toivoisi perhettä? Ja juuri siihen kiinnitti jo alussa huomion, että tuohan olisi hyvä isä, kun on mielenkiintoa puuhailla kaikenlaista ulkona. Vaan ei ole enää ja iän puolesta mun mietintäaika pian loppuu, kannattaako enää yrittää vai ei.

Anteeksi mutta miten nämä kaksi asiaa korreloivat keskenään?

1. Tykkää puuhastella ulkona

2. On hyvä isä

Puusilmä kirjoitti:

Hän ei kysy sinulta henkilökohtaisia kysymyksiä, eikä kysy mielipidettäsi asioihin.

Hän ei puhu yhteisestä tulevaisuudestanne.

Hän ei ole aloitteellinen hellyydenosoituksissa.

Hän priorisoi ystävänsä sinun edellesi.

Et voi todella luottaa häneen. Hän ei ole kiinnostunut unelmistasi ja tavoitteistasi. Hän ei näe vaivaa parisuhteen eteen. Laitat hänelle aina viestiä ensimmäisenä. Sanoit hänelle ”rakastan sinua” ensimmäisenä.

Netistä löytyy nämä, mutta meillä täsmäsi. Ja eihän tuo tosiaan enää rakastanut.

Meilläkin ja vielä paljon lisää inhottavia asioita, mitkä olisin voinut jättää kokematta

Meistä tuli ventovieraita. Miten se on mahdollista? Kova ikävä jotain, mutta oliko se edes oikeaa vai pelkkää esitystä. Tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on paljon. Tärkeysjärjestyksessä jokunen:

1. Ei enää osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Ei laita enää ruokaa.

2. Ei vietä kanssani aikaa esim. lenkkeillen tai yhdessä keittössä hääräten.

3. Ei anna kehuja.

4. Ei ole kiinnostunut se**tä. Ei innostu hetkessä. Ei ole idearikas tai kokeileva.

5. Ei ole hoikka

Innostuttiin tekemään kaikkia juttuja noin vain. Haluttiin kiehnätä lähellä toisiamme. Sitten muutuit tv:n suurkuluttajaksi, kuten minäkin. Meitä yhdisti vain syöminen. Työasiat tulivat ruokapöytään ja puhelimet sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tehtiin kaikenlaista yhdessä. Vielä 5 vuotta sitten näin kesäaikaan käytiin veneilemässä, uimassa, kalastettiin, käytiin kävelyllä tai ajelulla, jätskillä... ihan tavallisia juttuja ja meillä oli hauskaa. Nyt hän mieluummin makaa kaikki illat sohvalla kaljatölkki kädessä :( ollaan kolmekymppisiä ja 7 vuotta yhdessä.

Omissa asunnoissa asumisen parhaita puolia on se, että tällaista tilannetta ei pääse käytännössä syntymään. Jos toista ei kiinnosta ns. laatuaika ja yhdessä tekeminen, sitten suhde vain armollisesti loppuu. Erikseen asuminen kyllä pitää kiinnostusta yllä.

Olet varmasti oikeassa, ei ehtisi kyllästyä. Mutta entä jos toivoisi perhettä? Ja juuri siihen kiinnitti jo alussa huomion, että tuohan olisi hyvä isä, kun on mielenkiintoa puuhailla kaikenlaista ulkona. Vaan ei ole enää ja iän puolesta mun mietintäaika pian loppuu, kannattaako enää yrittää vai ei.

Joo, ei varmaan kauhean hyvin sovi sellaiselle, joka toivoo lapsia sen kumppanin kanssa. Minä en halua lapsia, niin ei ole yhdessä asuminenkaan välttämätöntä.

Mieheni oli vihervassari kun tavattiin, oikeasti. Käytiin yhdessä miekkareissa ja hän saarnasi ja opetti minulle paljon suvaitsevaisuudesta. Nykyään on hyvin konservatiivinen ja luulen että äänestää persuja. Yhdessä on oltu 10v ja ollaan kolmekymppisiä. Tämä on kyllä ihme juttu, en tiedä voinko jatkaa hänen kanssaan kun maailmankuva on niin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rietas seksi, ml. peppujutut. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen "ei ole mun juttu", sitä ennen ilmeisesti oli. Kaksi vuotta vasta suhteessa. Saa nähdä, tuleeko kolmatta.

Alkuhuumassa suostuu helpommin tekemään toisen mieliksi juttuja mistä ei oikeasti pitäisi. Etenkin jos olet painostanut asiassa.

Mitä järkeä tällaisessa on? Siinähän vain huijaa itsensä suhteeseen aivan epäsopivan tyypin kanssa. Eikö kannattaisi olla ihan oma itsensä alusta alkaen?

Jos minä olisin ollut rehellinen suhteen alussa, olisin halunnut vain hellästi rakastella pimeässä peiton alla ja jättänyt orgasmini teeskentelemättä. Lopputuloksena mut oltais haukuttu frigidiksi lahnaksi ja mua oltais petetty. Niin kaikissa ekoissa suhteissani kävi. Ei miehet halua rehellistä naista.

Miesten takia joutuu vähän feikkaamaan ja olemaan mieliksi, koska miehet ei ensinnäkään tajua naisten seksuaalisuudesta yhtiskä mitään (vieläkään herran vuonna 2020)  ja toiseksi katsovat pornoa, joka on tehty pelkästään miesten miellyttämiseksi. Ei naisella jää paljon vaihtoehtoja koska totuus ei miehiä miellytä. Vaikka näistö asioista kuinka puhutaan, ei mikään mee perille, joten ainoa vaihtoehto naisella on yrittää vaan olla miehelle mieliksi. Se ei tietenkään kanna pitkälle, mutta mitäpä ihminen ei rakastuneena tekisi? Rakastuneena otetaan kaikki pinnalla olevat miellyttämisohjeet käytäntöön, menettämisenpelosta.

Totuus tulee ilmi sitten vuosien päästä vasta. 

Mies oli ennen sellainen että kun riideltiin niin riiteli järkevästi eikä esim.koskaan haukkunut minua tai huutanut minulle. No se järkevyys loppui 7 vuotta sitten kun ensimmäinen vauva oli 3 viikkoa vanha. Aluksi ajattelin että se oli vain univelkaa ja sitä kun vauva huusi kokoajan. No mutta nyt on toinenkin lapsi jo 5v.ja mies edelleen raivoaja. Todellakin muuttunut. Yhdessä 18 vuotta.

Ennemmin asettaisi kysymyksen, että mitä alkoi tehdä.

Lopettanut kädestä kiinni pitämisen/halailun ja tuon hartioiden hieronnan.

Aloittanut äyskimisen, huomauttelun, laiskottelun, itsekkyyden ja innottomuuden.

Meil oli ennen tosi hauskaa. Vakavoiduttiin. Alettiin myös riidellä

Vierailija kirjoitti:

Mies oli ennen sellainen että kun riideltiin niin riiteli järkevästi eikä esim.koskaan haukkunut minua tai huutanut minulle. No se järkevyys loppui 7 vuotta sitten kun ensimmäinen vauva oli 3 viikkoa vanha. Aluksi ajattelin että se oli vain univelkaa ja sitä kun vauva huusi kokoajan. No mutta nyt on toinenkin lapsi jo 5v.ja mies edelleen raivoaja. Todellakin muuttunut. Yhdessä 18 vuotta.

Tämä on aika yleistä. Meillä ei tosin ole lapsia vielä, mutta aiemmin mies osasi riidellä rakentavasti. Jokainen riitamme ikäänkuin puhdisti pöytää ja toi meidät vaan lähemmäksi. Nyt ei enää tee niin vaan toimii epäreilusti. Tuo esimerkiksi vanhoja asioita esille, jotka me (niin luulin) oltiin jo sovittu. Me jotenkin tultiin ennen kumpikin toisiamme vastaan ja tehtiin kompromisseja, ettei kumpikaan joutuisi alakynteen.

Mutta nyt häntä ei enää kiinnosta tulla yhtään vastaan vaan mun pitää suostua kaikkeen mitä hän haluaa.

Mun haluilla ei ole enää mitään merkitystä hänelle. En tiedä onko tämä enää kovin terve suhde, kun minä yritän miellyttää häntä ja häntä ei tunnu kiinnostavan suhteen hoitaminen ollenkaan.

Periaatteessa kaikki on hyvin kunhan pidän turpani kiinni. Minulla on ikävä häntä sellaisena kilttinä mieheä kun hän alunperin oli. Nyt vaan odotan että se mies tulisi takaisin ja yritän olla mahdollisimman ihana houkutellakseni hänet takaisin.

Oli tatuoimaton.

Rakastan häntä, mutta me erottiin juuri. Tekee kipeää lukea tätäkin ketjua. Monet vikaan menneet asiat olisi voinut puhua ja muuttaa aikaisemmin. Enää ei voi