Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
8 vuotiaana olin umpirakastunut parhaan kaverini isoveljeen. Suuria tunteita ja eroottisia kuvitelmia.
Vierailija kirjoitti:
68 vuotiaana kauheassa pillunhimossa kaapelin baari-illan jälkeen vuoteelle
56vuotiaan yh-äidin. Nussia ryskin sitä paljaalla.
Ei oo se jälkeen yhteydessä oltu..
Tämä nyt on provo, mutta olisipa ehkä maailman surullisin elämän suurin rakkaus jos olisi totta :D
Taisin olla n. 9-vuotias. Oltiin juuri muutettu uuteen kotiin. Naapurin poika pyöräili pihalla vastaan ja kysyi, saisiko kokeilla ajaa mun pyörällä.
Ei meistä tullut koskaan mitään, vaikka oltiinkin koko ala-asteen ajan yhdessä joka päivä. Poika muutti pois, eikä varmaan edes muista mua enää.
22-vuotiaana tapasin, 23-vuotiaana alettiin seurustelemaan. Yhtä ollaan pidetty nyt reilusti yli 20 vuotta. :)
17-vuotiaana. Naimisiin kaksvitosena. Ero tuli myöhemmin, mutta kaksi ihanaa lasta tuosta, ja ok välit vieläkin. M45
19-vuotiaana. Oltiin erossa välissä yli 20 vuotta kunnes löydettiin taas toisemme.
Minäkin oon tällainen ikisinkku. Hm... tähänkö se siis jää 🤔 Toki oon joskus ollut ihan totaalisen korviani myöten ihastunut, mut olishan se kiva kokea myös molemminpuolisena. Liikaa vaadittu? 😅
N31
Olin ehkä 12 kun rekisteröin sen leveästi minulle hymyilevän,intensiivisesti ruskeisiin silmiini katsovan pitkän vaalean kylän hurmurin.
Se oli menoo.
Seurustelimme kesän ollessani 17, tiet erkani, päädyttiin parin v päästä taas yhteen ja sitten muutettiinkin saman katon alle.
Menetin hänet taas, ero oli todella traumaattinen, sydämeni on palasina vieläkin. Empä ole koskaan ketään muuta oikeasti rakastanut, kaipaan häntä vieläkin jollain tapaa 33 v jälkeen.
Oon nyt 44 vuotias nainen ja en ole koskaan ollut rakastunut eikä kukaan ole koskaan rakastanut minua. Erittäin surullista ja päivä päivältä vaikeampi kestää ja löytää mistään halua jatkaa ja elää tätä elämää. Kivoja tässä ketjussa nämä, jotka löytäneet vanhemmalla iällä elämänsä rakkauden. Sanoisin, että tuo toivoa ja lohtua, mut todellisuudessa en jaksa enää uskoa yhtään.
Tutustuttiin 18-19 -vuotiaina. Alettiin seurustella 20-vuotiaina. Nyt yli 30 vuotta yhdessä.
30, vuotiaana. Nyt olen 55, 4 lasta.
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana.
N49
Samoin :) N68
19 vuotiaana, ja jo 20 täytettyäni synnytin esikoisen, mummot sanoivat noin nuori ja odottaa lasta!
Kaverit nauroi ei tuo kestä, loppuvuodesta 30 vuotta yhdessä.
17 vuotiaana. Nyt 22 vuotta takana yhteistä taivalta, 11 vuotta naimisissa.
Taisin olla 22, kun rakastuin hetkessä. Hän jätti minut. Kului yli 20 vuotta , ja hän otti yhteyttä. Tavatessa huomasin, että tunteet olivat edelleen käsittämättömän voimakkaat . Hän ghostasi minut.
30 vuotiaana! Olin jo luokitellut itseni lapsettomaksi ikisinkuksi ja sitoutuminen oli hankalaa ja ahdistavaa. KUNNES
nykyinen kihlattuni, avopuolisoni tupsahti elämääni eikä ainoastaan yksin vaan lapsensa kanssa. Muuttui kyllä oma elämä aivan päälaelleen yhden kesän aikana. Nyt neljä vuotta myöhemmin edelleen onnellisesti yhdessä, yksi yhteinen lapsi ja toinen tulossa. Alussa vähän hirvitti ajatus, nyt en muuttaisi mitään. Elämä osaa yllättää ja kaikki on mahdollista ikään katsomatta! <3
Olin 9-vuotias, kun tutustuimme.
Emme koskaan päätyneet yhteen, mutta hän on silti kaikkein merkittävin, sillä oli ensimmäinen. Olen toisen merkittävän rakkauteni kanssa onnellisesti naimisissa. (Ihastusten määrässä menin sekaisin jo 10-vuotiaana, joten ihastuksesta ei ollut tuossa lapsuuden rakkaudessa kyse.)