Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
Ihana ketju. En ymmärrä alapeukkuja. Elämäni merkittävin rakkaus? En tiedä, ehkä en ole vielä tavannut. Ikä 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35-vuotiaana. Oli ensimmäinen vakava parisuhde, nyt seitsemän vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena se rakkaus on jotenkin puhtaampaa ja kirkasotsaista. Kun olin 16, tapasin elämäni rakkauden, mutta siitä meni aikaa, että suhde vakavoitui. Ehkä vuoden päästä seurusteltiin tosimielellä. Olin niin rakastunut, se tunne ei unohdu koskaan. Ikävöin kun oltiin erossa toisistamme, kun hän oli intissä. Ikävöin joskus jopa illalla, vaikka oli vietetty päivä yhdessä. Hän sopi minulle. Hän rakasti minua. Kauheaa sanoa, että me tuhottiin se suhde, kun olin 22 v. Hän alkoi haluta muita, minä olin surullinen. Hän toivoi, että olisin se sama ihminen kuin olin ollut noin 16-20-vuotiaana. En voinut olla, koska minussa oli myös jokin särkynyt, kun hän alkoi haluta toisia. En tarkoita pettämistä, vaan flirttailua. Annoin muka luvan vapaalle suhteelle, mikä satutti minua enemmän kuin kukaan voi uskoa, koska en minä halunnut muita. Istuin kerran yön kotona ja itkin, kuvittelin tapahtuvaksi ihmeen. Hän ei voinut muuttua enkä minä. Minä olin rakas mutta raskas pallo jalassa. Erottiin. Löysin uuden heti sen jälkeen, ei tuntunut miltään. Eikä seuraava. Olen naimisissa ollut nyt 15 vuotta, mutta ei se tosirakkaus unohdu koskaan.
Liian moni on yhdessä toisen ihmisen kanssa vain ja ainoastaan sen yhdessä olon takia ja yksinäisyyden pelon takia nykyisin :( Harvoin näkee pariskuntaa keistä huokuu oikea rakkaus :( Se vaan on sellaista "pakko olla jonkun kanssa" meininkiä koska siihen ympärillämme oleva yhteiskunta ja ihmiset painottaa vaikka väkisin....
Itse olin 17 kun koin oikeasti sen ensirakkauden isosti, sen jälkeen kaikki on ollut vaan sellasta että katsellaan ei oikein kiinnosta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet tapaavat äitinsä jo syntyessään.
Noin 20v tapasimme ja luulin miestä sinisilmäisesti elämäni rakkaudeksi. Meni vuosia, mies flirttaili muille ym. Uskoin selityksiä, annoin anteeksi nuoruuden nimissä ja uskoin miehen kehittyvän ja oppivan rakastamaan syvästi.
Nyt on mennyt pian 30 vuotta, lapset maailmalla. Mies edelleen valehtelija ja vedättäjä.
Uskon vielä löytäväni sen syvään, toista kunnioittavaan rakkauteen kykenevän aikuisen miehen ja oikeasti elämäni rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27-vuotiaana. En rakastunut heti silmittömästi. Hänen kanssaan oli hyvä olla, hän ei tuppautunut elämääni (olin itsenäinen nainen), ilmeni hyviä piirteitä, lähestyi minua rauhallisesti, kunnioittavasti, oli sama harrastus, kohteli vanhempiaan hyvin. Annoin itselleni luvan rakastua ja sitten se oli menoa. Muistan oivaltaneeni, että tämän miehen kanssa olisi hyvä elää arkea. 47 vuotta yhdessä on oltu kaikkine kommervenkkeineen, nyt neljän lapsen isovanhempia. Syvä Rakkaus on säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Noin 20v tapasimme ja luulin miestä sinisilmäisesti elämäni rakkaudeksi. Meni vuosia, mies flirttaili muille ym. Uskoin selityksiä, annoin anteeksi nuoruuden nimissä ja uskoin miehen kehittyvän ja oppivan rakastamaan syvästi.
Nyt on mennyt pian 30 vuotta, lapset maailmalla. Mies edelleen valehtelija ja vedättäjä.
Uskon vielä löytäväni sen syvään, toista kunnioittavaan rakkauteen kykenevän aikuisen miehen ja oikeasti elämäni rakkauden.
Vähän surullista, olet siis edelleen yhdessä miehen kanssa? Voisi helpottavat eroaminen uuden löytämistä.
Eipä sillä itse olen tuhlannut 6v suhteessa jossa mietin eroa jo puolen vuoden jälkeen. Sitten olen tavannut sen ainoan johon olen tuntenut rakkauden tunnettu 27 vuotiaana, mutta suhde ei ole edennyt, puheista huolimatta. En osaa erota, koska en halua menettää rakasta, vaikka tuntuu että näin en saa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-vuotiaana. 33-vuotiaana tulin äidiksi. Rakkaussuhde on ollut sikäli merkittävin, että olen saanut ihanat lapset, mukavan perheen. Aiemmista viritelmistä ei ole sukeutunut mitään näin tärkeää, vaikka tämäkään parisuhde ei ole ongelmaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena se rakkaus on jotenkin puhtaampaa ja kirkasotsaista. Kun olin 16, tapasin elämäni rakkauden, mutta siitä meni aikaa, että suhde vakavoitui. Ehkä vuoden päästä seurusteltiin tosimielellä. Olin niin rakastunut, se tunne ei unohdu koskaan. Ikävöin kun oltiin erossa toisistamme, kun hän oli intissä. Ikävöin joskus jopa illalla, vaikka oli vietetty päivä yhdessä. Hän sopi minulle. Hän rakasti minua. Kauheaa sanoa, että me tuhottiin se suhde, kun olin 22 v. Hän alkoi haluta muita, minä olin surullinen. Hän toivoi, että olisin se sama ihminen kuin olin ollut noin 16-20-vuotiaana. En voinut olla, koska minussa oli myös jokin särkynyt, kun hän alkoi haluta toisia. En tarkoita pettämistä, vaan flirttailua. Annoin muka luvan vapaalle suhteelle, mikä satutti minua enemmän kuin kukaan voi uskoa, koska en minä halunnut muita. Istuin kerran yön kotona ja itkin, kuvittelin tapahtuvaksi ihmeen. Hän ei voinut muuttua enkä minä. Minä olin rakas mutta raskas pallo jalassa. Erottiin. Löysin uuden heti sen jälkeen, ei tuntunut miltään. Eikä seuraava. Olen naimisissa ollut nyt 15 vuotta, mutta ei se tosirakkaus unohdu koskaan.
Mies himoineen tuhosi hyvän suhteen ja satutti syvästi puolisoaan siinä samassa, epäilemättä kokien pelkkää oikeutusta tekosilleen. Miksi ei yllätä, ei sitten yhtään.
20-vuotiaana. Nyt 7v tuosta ja hyvin menee 😊
29-vuotiaana. Nyt yhteinen perhe.
15v, edelleen yhdessä Nyt ollaan 31v.
53-vuotiaana! Edelleen onnellisena yhdessä. N71
22. Ja 32.