Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?
Olemme mieheni kanssa jo jonkun aikaa yrittäneet raskautta, olemme molemmat kolmikymppisiä. Raskaus ei ole alkanut ja tämä kuukausittaisessa syklissä eläminen turhauttaa ja väsyttää. Menkkojen alkamisaikaan saa jännittää ja lopulta pettyä, kun menkat alkaa. Sen jälkeen on pari viikkoa ns. normaalia elämää ja sitten yrittämistä ovulaation aikoihin. Yrityksen jälkeen elän seuraavien kuukautisten alkuun niin kuin olisin raskaana, jotta en ruokavaliolla tm. vahingoittaisi mahdollista raskautta. Kuukautisten lähestyessä pohdin, ovatko oireet raskausoireita vai kuukautisiin liittyviä. Kun kuukautiset taas alkaa, niin harmittaa ja olen pettynyt. Kauanko te muut yrititte esikoista? Miltä teistä tuntui, jos lasta ei kuulunut?
Kaipaisin tähän ketjuun vertaistukea. Raskaus on meille molemmille toivottu asia, joten en kaipaa kommentteja, että kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Ap
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen tärppäsi ekasta kierrosta, toinen lapsi neljännestä kierrosta.
En ole ikinä käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Olen miettinyt johtuukohan monien pitkä lapsenteko yrittäminen ja lapsettomuusongelmat hormonaalisen ehkäisyn käytöstä? Monethan on syöneet niitä jopa vuosikymmenen putkeen, en usko että moinen tekee hyvää ihmiskeholle.
Itsestään kannattaa aika harvoin vetää mitään yleistettäviä johtopäätöksiä.
Ja joskus ne hormonit nimenomaan huolehtii siitä, että lisääntymiskyky säilyy. Esimerkiksi endometrioosin takia voi olla että hormonien syönti onkin auttanut siinä, että voi edelleen saada niitä lapsia.
Jokainen raskaus alkanut mulla eka tärpistä, jos ei ole ehkäsyä.
Molemmat raskaudet tärppäs ekasta kierrosta. Eka kun olin 38, toinen nyt 40 vuotiaana.
Exän kanssa ei tärpännyt millään parikymppisenä...
"Yrittäminen" ei montaa minuuttia kestänyt, kun tuli ohje ennalta himmailla enne H-hetkeä. 3 x 1 = 3
No riippuu miten sen haluaa laskea. Hedelmöittyminen oli helppoa, toisesta tai kolmannesta kierrosta aina tärppäsi, mutta kaksi ensimmäistä alkiota tippui kyydistä ennen 12. viikkoa. Eli käytännössä reilu vuosi meni siitä kun alettiin yrittää siihen kun esikoinen sai lopulta alkunsa :)
3v10kk yritettiin, aloitettiin heti häiden jälkeen ja oltiin jo luovuttu toivosta kun tulin raskaaksi.
Kolmannesta yrityskierrosta tärppäsi
2 kk puolitosissaan, oltiin tunnettu vain vähän aikaa, olin 37 syntyi kun olin 38. Nro 2 alkoi 3 kk kuluttua yrittämisen alusta, kun olin täyttänyt 40.
Ensimmäisestä yrityskierrosta, kolmekymppisiä ollaan.
Siitä, kun lasta alettiin yrittää taisin tulla kahden kk:n kuluttua raskaaksi. Esikoinen sitten syntyi vasta seitsemän vuoden kuluttua. Ikävä kyllä se plussaaminen ei takaa mitään, ei edes toisella tai kolmannellakaan kerralla. Toivon kyllä kovasti, että vauva teille tulisi.
Viisi vuotta, nyt toivottavasti hedelmöityshoidoilla raskaus alussa. Olen päälle nelikymppinen.
2 vuotta ja 3 kk. Itsellä sama homma. Jätin alkoholin käytön kokonaan yrittämisen ajaksi ja elin terveellisesti kuin olisin jo raskaana. Olin jatkuvasti ahdistunut ja itkuinen kun menkat alkoivatkin aina uudestaan. 2 vuoden kohdalla päätettiin, ettei enää yritetä kun ei parisuhde olisi kestänyt jatkuvaa puhetta ja itkua vauvasta. Kyllä elämä voi olla ihan yhtä hyvää vaan kaksistaan. Emme kuitenkaan alkaneet käyttää ehkäisyä ja aloin myös vähän reilaamaan sallittujen ruokien ja alkoholin kanssa. muutaman kuukauden päästä olinkin raskaana. Olen jotenkin ihan varma, että omat paineet raskautua ja jatkuva pahaolo ”viallisuudesta” vaikutti tähän mahdollisesti jollain tavalla.
On normaalia kestää joitakin kuukausia, vaikka ei olisi mitään ongelmia.
Luin joskus enemmänkin tutkimustietoa hedelmällisyydestä ja sain tietää, että jos miehellä ja naisella on kaikki kunnossa, ovat hedelmällisessä iässä ja yhdyntä tapahtuu täsmälleen ovulaation aikaan, niin hedelmöittymisen todennäköisyys on tuolloin noin 30%. Tämä tuli minulle yllätyksenä, että todennäköisyys ei ole tuon suurempi, vaikka ns. kaikki osuisi ihan nappiin.
Simppelillä matikalla voisi siis tuosta laskea, että täysin tervekin pari tarvitsee keskimäärin vähintään kolme "täydellistä" yritystä, että todennäköisesti raskautuu. Sitten jos on mitä vaan hedelmällisyyttä heikentävää tekijää mukana (stressi, sairaus, ylipaino, ajoitus ei osu ihan kohdilleen...) niin todennäköisyys raskautua pienenee. Eli ei ole yhtään epänormaalia että raskautumisessa kestää, eikä se välttämättä kerro hedelmällisyysongelmista.
6 vuotta, minulle suositeltiin adoptioita. Tutkimuksissa ei selvää syytä löytynyt ja siihen aikaa , 80-luvulla, ei esim.inseminaatiota ainakaan julkisella käytetty . Itse jopa ehdotin sitä. Aloittaessani olin 26v .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tulee raskaaksi yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.
Tää on muuten oikeasti aika huvittavaa, että terveystiedontunneilla ihan rautalangasta väännettiin, että aina voi tulla raskaaksi, jos ei ole käyttänyt ehkäisyä. Nyt sitten, kun oikeasti haluaa lapsen, niin on selvinnyt, kuinka vaikeaa se raskaaksi tuleminen onkaan. Vaikka osuisikin ovulaatioon, niin silti on vain 25 %:n mahdollisuus, että hedelmöitys onnistuu.
Teini-ikäisellä todennäköisyys on suurempi kuin 30-vuotiaalla. Mitä nuorempi, sen helpommin tulee raskaaksi, useimpien kohdalla näin.
Ylipainosta on monet muistutelleet, mutta myös alipaino, raju laihduttaminen ja syömishäiriöt voivat olla raskauden esteenä.
Tämä ei välttämättä päde AP:hen, mutta on hyvä muistaa ettei ylipaino ole suinkaan ainoa tekijä.
Pillereiden ottamisen unohtaminen/lykkääntyminemn 40 v : osui ja upposi heti .... Täysi vahinko. Parisuhdekin loppui.
Nyt 19 v myöhemmin - ihana
yllätyspoika !!! ♥️
T. Äiti 59 v
5 vuotta. Eka koeputkihedelmöitys tärppäsi.
Esikoista yritettiin 8kk. Kuukautiset oli ihan sekaisin ehkäisyrenkaan jäljiltä. Kävin gynellä tarkistuksessa kun vauvaa ei alkanut kuulua ja sen jälkeen tulinkin heti raskaaksi. Toinen lapsi tärppäsi nopeammin, 5kk:ssa.
Vuosi on vielä ihan normaali aika, sen jälkeen kannattaa hakeutua gynekologille.
Jos on tiedossa endometrioosia, pcos:ää tms, niin sitten toki kannattaa mennä vaikka heti gynen juttusille.
Toivottavasti pian tärppää!