Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten olin sukulaisen häissä.
Heillä oli kauniseen kutsukirjeeseen liitetty lahjatoivelista, jossa oli hyvin yksityiskohtaisesti hintoineen kaikkineen lueteltu toiveet: 4 kappaletta Arabian Ruusu-kahvikuppia ja asetteja, h. 38,90e / kpl. Yksi Sininen Aalto-maljakko, keskikoko, h. 94,50e. Marimekon Kevätriemu-lakanasetti, päällyslakana ja tyynyliina, 2 kpl, h. 104,20e / kpl. Ja niin edelleen. Lista oli aika pitkä ja lähes kaikki vaihtoehdot ainakin minun silmääni aika hintavia merkkituotteita.
Ideana oli, että jokainen vieras tästä valitsi lahjan, jonka ostaa ja sitten se piti ilmoittaa kaasolle, joka ruksasi listasta sen yli ja piti samalla huolen, että ei tullut päällekkäisyyksiä ja vaikka kahta Aalto-maljakkoa. Ensin piti siis varata ja sitten vasta sai ostaa, kun oli saanut kaason hyväksynnän.
Lahjatoiveet ovat mielestäni hyvä ja järkevä asia, ettei tule kuutta leivänpaahdinta, mutta ehkä asian voisi toteuttaa vähän hienovaraisemmin. En ole tällaiseen hintalistaan törmännyt ennen enkä jälkeen.
Lahjalista on se perinteinen, käytetty kauan ennen tilinumerokutsuja. Joko niin, että kutsun mukana on ollut lista ja pyyntö että valinta ilmoitetaan vanhemmille/kaasolle/bestmanille/jollekin, tai niin että kutsussa kerrotaan listan olevan jossain tietyssä liikkeessä, esim. Stockmann ja ko. liike hoitaa varaukset. Hintojen mainitseminen on käsittämätöntä.
Meidän häissä ei myös mainittu minua ollenkaan bestmanin tai sulhasen veljen puheessa. Hävetti... :( En tiedä mikseivät voineet edes mainita... Olen edelleen hyvissä väleissä molempiin, ovat kivoja ihmisiä ja varmaan eivät vain tulleet ajatelleeksi että olisi kohteliasta mainita morsian sanalla tai parilla(?)
Omista häistä vielä sen verran että hyvin läheinen ystäväni kertoi kutsuneensa yhden illan juttunsa avecikseen. Kirjaimellisesti yhden illan juttunsa, oli siis tinderin kautta sopinut seksitreffit ja tavannut miehen tasan yhden kerran. Kutsut oli lähetetty yli puoli vuotta ennen häitä ja tämän asian ilmoitti viikkoa ennen häitämme. Ei siinä mitään, järjestettiin miehelle istumapaikka :D ei kyllä ukkeli saapunut koskaan paikalle :D
LoveyDovey kirjoitti:
Meidän häissä ei myös mainittu minua ollenkaan bestmanin tai sulhasen veljen puheessa. Hävetti... :( En tiedä mikseivät voineet edes mainita... Olen edelleen hyvissä väleissä molempiin, ovat kivoja ihmisiä ja varmaan eivät vain tulleet ajatelleeksi että olisi kohteliasta mainita morsian sanalla tai parilla(?)
Omista häistä vielä sen verran että hyvin läheinen ystäväni kertoi kutsuneensa yhden illan juttunsa avecikseen. Kirjaimellisesti yhden illan juttunsa, oli siis tinderin kautta sopinut seksitreffit ja tavannut miehen tasan yhden kerran. Kutsut oli lähetetty yli puoli vuotta ennen häitä ja tämän asian ilmoitti viikkoa ennen häitämme. Ei siinä mitään, järjestettiin miehelle istumapaikka :D ei kyllä ukkeli saapunut koskaan paikalle :D
Olin kerran häissä, missä bestman muisteli puheessaan miesten yhteisiä reissuja, siellä tuli mainittua festarihoidot ja se kuinka sulhanen käytti Reeperbahnin palveluita yms :D Puheen edetessä morsiamen naama oli valkoinen ja sulhasen punainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kuvaukseepn liittyen, vihkimisen jälkeen kuvaaminen ei ole mikään ongelma, kunhan vieraille järjestetään jotain juotavaa/syötävää/ohjelmaa siksi ajaksi juhlapaikalle. Laittaisi vaikka ne karkkibuffetit ja photoboothit jo tässä vaiheessa.
Jos valitaan ns. dokumentaarinen hääkuvaus, jolloin kuvaaja tallentaa koko hääpäivän aamusta iltaan, siihen kuuluu yleensä ns. First sight. Eli kun on ensin kuvattu morsian alusvaatteisillaan kaasot kiristämässä korsetinnyörejä ja sulhanen paitasillaan bestmanit solmimassa krakaa, seuraavaksi ollaan puutarhassa, palatsissa tms. jossa sulhanen odottaa silmät kiinni ja morsian saapuu takaa päin, kuvaaja tallentaa sulhasen lumoutuneen ilmeen kun tämä näkee morsiusouvun ekaa kertaa. Sitten otetaan hääpotrettikuvat ja vasta sen jälkeen on vihkiminen. Vieraiden ei tarvitse odotella.
Oikeastiko ihmiset tekee tällaista? Kuinkakohan lumoutuneena se sulhanen keskimäärin näyttää kun on sitä kolmekymppistä eukkoa nähnyt alasti tyypillisesti 5-10v ajan ja synnytykset ja kaikki? Olenko mä outo kun en olettaisi miehen olevan lumoutunut ja itseasiassa tuollainen show olisi ihan hirveää, aivan järjettömän noloa ja kiusallista. Myös miksi nainen haluaisi itseään objektisoitavan tuolla tavalla, että katsopas poika, sinulle on tällainen reiällä varustettu lihanpala tarjolla. Tehdäänkö tämä myös toisinpäin eli kuvataan morsiamen haltioitunutta ilmettä kun mies läväyttää vehkeensä esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kuvaukseepn liittyen, vihkimisen jälkeen kuvaaminen ei ole mikään ongelma, kunhan vieraille järjestetään jotain juotavaa/syötävää/ohjelmaa siksi ajaksi juhlapaikalle. Laittaisi vaikka ne karkkibuffetit ja photoboothit jo tässä vaiheessa.
Jos valitaan ns. dokumentaarinen hääkuvaus, jolloin kuvaaja tallentaa koko hääpäivän aamusta iltaan, siihen kuuluu yleensä ns. First sight. Eli kun on ensin kuvattu morsian alusvaatteisillaan kaasot kiristämässä korsetinnyörejä ja sulhanen paitasillaan bestmanit solmimassa krakaa, seuraavaksi ollaan puutarhassa, palatsissa tms. jossa sulhanen odottaa silmät kiinni ja morsian saapuu takaa päin, kuvaaja tallentaa sulhasen lumoutuneen ilmeen kun tämä näkee morsiusouvun ekaa kertaa. Sitten otetaan hääpotrettikuvat ja vasta sen jälkeen on vihkiminen. Vieraiden ei tarvitse odotella.
Oikeastiko ihmiset tekee tällaista? Kuinkakohan lumoutuneena se sulhanen keskimäärin näyttää kun on sitä kolmekymppistä eukkoa nähnyt alasti tyypillisesti 5-10v ajan ja synnytykset ja kaikki? Olenko mä outo kun en olettaisi miehen olevan lumoutunut ja itseasiassa tuollainen show olisi ihan hirveää, aivan järjettömän noloa ja kiusallista. Myös miksi nainen haluaisi itseään objektisoitavan tuolla tavalla, että katsopas poika, sinulle on tällainen reiällä varustettu lihanpala tarjolla. Tehdäänkö tämä myös toisinpäin eli kuvataan morsiamen haltioitunutta ilmettä kun mies läväyttää vehkeensä esiin?
Missä kerrottiin morsiamen läväyttävän pildensä esiin? Sama tapahtuma (”first sight”) kuvataan siis yleensäkin vihkijän edessä, mutta jotkut haluavat antaa sille enemmän aikaa ja ottavat ne ja muut potrettikuvat jo ennen vihkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Pentti kirjoitti:
[
...eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Ikävä, että lasten ei anneta olla isovanhempiensa kanssa. Olen itse viettänyt lapsuuteni kesät mummolassa ja se on ollut koko elämäni kantava voima. Vanhemmillani ja isovanhemmillani oli sukset ristissä, mutta heillä oli niin suurta viisautta, että sen ei annettu vaikuttaa lapsiin.
Onko tullut mieleen, että vanhempasi ovat halunneet sinut ns jaloista pois?
Vihkipappi oli hääparin jonkinasteinen tuttava, joten hänet oli kutsuttu myös hääjuhlaan. Tarjolla oli runsaasti ilmaista viinaa, vaikka itse morsiuspari ja heidän sukulaisensa (joihin itsekin kuuluin) joivat enintään pari lasia tai eivät ollenkaan, samoin melkein kaikki ystävät pysyttelivät lähes selvinpäin pikkutunneilla asti. Pappi sen sijaan otti ilmaistarjoiluista kaiken ilon irti ja oli varsin kiikkerässä kunnossa jo kakun leikkaamisvaiheessa. Olin teini, mutta paheksuin.
Morsiamen saattaminen alttarille on ollut tapana Suomessa koko 1900-luvun. Kyseessä ei siis Hollywoodista matkittu tapa.
(Kansankulttuuriarkisto on taltioinut häätapoja.)
Sen sijaan alttarilla suuteleminen on tuontikamaa.
Eräissä häissä häävieraat odottelivat kuivin suin pari tuntia, kun hääpari oli kuvauksessa. Siis vihkimisen jälkeen. Häissä oli pöydissä kertakäyttökamerat, jolla vieraat saivat ottaa kuvia juhlien ajan. Kuvia ei koskaan kehitetty, eikä kiitoskorttiakaan tullut. Hääkuvaakaan en ole koskaan nähnyt. Paskimmat häät missä olen ollut.
Oudoimmat häät oli ne, joiden kutsussa jo ilmoitettiin, ettei juhlassa ole mitään ohjelmaa. Eikä tosiaan ollut. Ainut häiden eteen tehty järjestely oli ravintola, jossa syötiin - sieltä mentiin johonkin kesäkahvilan tapaiseen paikkaan, johin ei ollut etukäteen ilmoitettu seurueen tulosta. Siellä ei ollut musiikkia, ei mitään, omalla rahalla käytiin tiskiltä hakemassa jotain. Vieraita oli muutama kymmenen. Hääpari ei myöskään osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa toisiaan kohtaan, ei puheita, ei pusuja... Ovat naimisissa edelleen, joten ilmeisesti tuo nyt vain on heidän tyylinsä.
Muistin noista kuvaamisodotteluista, että yksissä häissä hääparia odotellessa opeteltiin parista kertova laulu mikä sitten lauletaan heille kun tulevat hääpaikalle. Sävelenä ns. kaikille tuttu laulu, siihen joku tehnyt omat sanat. Muuten tavallaan ihan kiva idea, mutta teksti ei sopinut yhtään säveleen, joitain tavuja venytettiin hirveästi ("raaaakkaaaauuus") ja joissain kohdissa oli liikaa sanoja, suunnilleen kymmenen tavua viiden tilalle tungettuna ("eipätiennytpoikaettätapaatytönniinihanan"). Yritä siinä sitten laulaa nauramatta.
Omissa häissäni toinen kaasoistani vietti virallisen osuuden jälkeen loppuillan autossa ikkunat huurussa riitelemässä tuntitolkulla (käsittääkseni 21-02) silloisen poikaystävänsä kanssa (poikaystävä olisi halunnut lähteä aiemmin kotiin). Jälkikäteen harmitti kyllä oma harkintakyvyn puute, koska minulla oli huono tunne sen poikaystävän kutsumisesta, hän kun ei tuntenut muita vieraita ja oli yksioikoinen normaalioloissakin. Häät olivat kuitenkin loistavat ja onneksi olimme itse koko ajan autuaan tietämättömiä parkkipaikalla tapahtuvasta draamasta (useammalta vieraalta kuulin kyllä myöhemmin huvittuneita kommentteja asiasta).
Mielestäni joissakin hääjutuissa on menty eteenpäin, joissain hmmm. taaksepäin. Ennen oli yleisempää, että morsiammen vanhemmat maksoivat jopa koko lystin. Niistä tuppasi sitten tulemaan kustantavan osapuolen näköiset häät. Näin vieraitten, tarjoamisten ja vähän kaiken suhteen, kun nuorella parilla ei ollut paljoa sananvaltaa, tai uskallusta esittää toiveitaan. Muutenkin perinteet velvoittivan enemmän, ne pitivät huolta siitä, että tehtiin, niin kuin oli ennekin tehty.
Mielestäni häätavat ovat saaneet uusia raikkaita perinteitä. Tämähän on tietysti se kuuluisa makuasia tässäkin jutussa. Mutta olen huomannut että radikaaleja muutoksia on astunut kehiin. Eihän tästä kauan ole, kun piti tanssia perinteinen häävalssi. Valssi, hyvät höperöt, kuka enää tansii valssia. Vaikka nuorenparin maku musiikin suhteen olisi olut vaikka mikä, niin kylän mummojen mieliksi piti valsssi opetella, sitten pahalaiset vielä arvostelivat kovaan ääneen, että miten niinkuin meni. Vaikka voihan sitä heavympikin äijä edelleen sen valssin valita, en tiedä, mutta voi kuitenkin valita, ei ole enää pakko.
Eikä ole pakko mennä naimisiin vain sen takia ja koko kylän maineen säilyttääkseen, jos sattuu pamahtamaan raskaaksi.
Pappia ei tarvitse pokkuroida, jos hänet jatkoille pyytää. Eikä ole pakko pyytää, niin kuin ennen piti
Jatkot voi pitää missä vain ja miten vain. On paljon vapaampaa, kuinka häänsä haluaa järjestää. Eikä ole pakko mennä naimisiin ollenkaan, jos ei halua. Nauttikaa nuoret näistä asioista.
Voipi olla, että kaikkia muista kulttuureista omaksuttuja asioita ei vielä ymmärrä, muuta mitäpä noista. Tai sitä, että jotkut laittavat häihinsä omaisuuksia, mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Siskon häissä kaasona olessa ihmetytti parin vieraan toiminta. Päivää ennen häitä, kun olimme jo hääpaikalla laittamassa paikka kortteja, tuli viestiä parilta miehen sukulaiselta, että he tuo mukanaan seuralaisen. Toinen oli miehen 17 vuotias serkku, joka oli edellisenä viikonloppuna löytänyt elämänsä rakkauden (Serkun sanoja) ja toinen oli miehen eno, joka toi työkaverinsa, jonka kanssa on kuulemma ollut sutinaa. Siellä kuvissa ne vieraat nyt tököttää, eikä pari nähnyt kumpaakaan häiden jälkeen. Myös tämän ilmoituksen ajankohta oli tökerö. Siskolta tuli itku kun piti miettiä istumajärjestys niin pian uusiksi.
No miksi ei voinut sanoa, että valitettavasti ei voi enää tässä vaiheessa ilmoittaa lisää vieraita, koska ei ole varattu ruokaa eikä ole enempää istumapaikkoja? Millainen lapanen pitää olla, että suostuu edellisenä iltana vielä tuollaiseen tökeröön ja ajattelemattomaan ehdotukseen?!
jaa, ei niinkään häät vaan häälahjat, jotka pyydettiin rahallisessa muodossa tilisiirtona...
viitisen vuotta sitten naimisiin mennyt serkkutätini (kun vähän vanhempi on niin ei enää ihan tyttö :D) teki listan vieraista ja veti aina viivan yli kun tuli vähintään 100€, ne jotka laittoivat vähemmän tai ei yhtään blokattiin sitten kaikkialla ja selän takana puhutaan aina pa5kaa. ottaen huomioon että juhlia itse voisi kuvailla sanalla "alelaari" ja viihdettä (ja viihtyvyyttä) sanalla "olematon", niin on kieltämättä jännää kuinka ottaa niin henkilökohtaisesti sen että joltain ei irtoa satasta ihan noin vaan :'D ja hääparihan siis itse ovat hyvin varakkaita, yhteensä 5 omistusasuntoa + asiantuntijatyöpaikat ettei siitä ollut kyse ettei heillä itsellään ollut varaa parempaan. ihan hauska tyyppi mutta ei tosiaan haittaa ettei ikinä nähdä muuta kuin pakollisissa sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen suvussa on häissä ja muissa isoissa juhlissa kummallinen lasten pöytä -järjestely jossa kaikki vaippaiän ohittaneet alaikäiset istuvat samassa pöydässä. Ja siis todellakin laskevat ihan päivälleen että voi kun se teidän Veeti-Elmeri olisi viikon vanhempi niin se vois istua ja seurustella meidän kanssa, ompa harmi, mutta ei voi mitään, lasten pöytään mars mars. On varmaan tosi kivaa niistä 17-vuotiaista nuorista olla nelivuotiaiden serkkujensa lapsenvahteina samalla kun kuukautta vanhemmat serkut saa istua aikuisten pöydässä. 🙄 Jännä miten meidän teini ei useinkaan halua osallistua näille kekkereille.
Näissä on ideana varmaan toisaalta vaksata ettei teini vahingossakaan juo alkoholia jonkun lasista tai todennäköisemmin se että teinit halutaan ilmaisiksi lapsenvahdeiksi niille päiväkoti-ikäisille sukulaislapsille. En kyllä ymmärrä itse lastenpöytien ideaa, olen itse aina istunut perheen kanssa samassa pöydässä vanhempineen ja sisaruksineen ilman mitään ikäerottelua. Eikö se ole jollekin 4-vuotiaalle jossain määrin ahdistavaa istua aivan eri pöydässä kuin vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä tätä morsiamen luovuttamista mieheltä toiselle. Ei istu jotenkin ollenkaan pohjoismaalaiseen hääperinteeseen ja kulttuuriin. Viime kesänä olin häissä, joissa morsian oli kolmikymppinen kahden lapsen äiti. Niin vain isä talutteli alttarille ja luovutti sulhaselle papin silmien edessä. Lähinnä huvittavaa, ei millään lailla koskettavaa.
Huvittavuus vain korostuu kun miettii samaa toisinpäin, anoppi luovuttamassa poikaansa morsiamelle.
Jenkkakahvat ovat vyötäröllä. Niistä on hyvä pitää kiinni villin jenkan pyörityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni piti häät ja kutsui sinne vanhempani ja veljeni, mutta ei minua. Syynä oli se, että häät oli tarkoitettu vain aikuisille. Olin silloin 17-vuotias. Lopulta kukaan perheestäni ei mennyt häihin. Tuli vain sellainen fiilis, että hääpari haluaa säästää kaikesta mahdollisesta.
Meille kävi sama kun eno meni naimisiin. Sillä erotuksella tosin että kutsumatta jäänyt pikkuveli oli jo täyttänyt 18 ja asuikin jo omillaan, kuten minäkin. Minä ja porukat saatiin omat kutsut mutta pikkuveli ei, joten kysyin morsiamelta että koskiko vanhempien kutsu myös veljeä vai unohtuiko heiltä kutsua veli. Samanikäiset serkutkin olivat saaneet omat kutsut, tiesin tämän kun serkkutytöt olivat niistä somessa iloinneet. No morsiamen vastaus oli että olivat päättäneet kutsua vain aikuiset. Kun huomautin että pikkuveli oli tosiaan jo täysi-ikäinen, morsian rupes väittämään vastaan (???) että no ei varmasti ole kyllä minä tiedän vastahan se sai mopokortin önnönnöö... Siis mitä ihmettä. :D No ei sitten meistäkään kukaan mennyt häihin.
Tapahtuiko tämä oikeasti? :) aika jännä kun ihan täsmälleen samoin kävi kuin aikaisemmalle kirjoittajalle.
Siskon häissä kaasona olessa ihmetytti parin vieraan toiminta. Päivää ennen häitä, kun olimme jo hääpaikalla laittamassa paikka kortteja, tuli viestiä parilta miehen sukulaiselta, että he tuo mukanaan seuralaisen. Toinen oli miehen 17 vuotias serkku, joka oli edellisenä viikonloppuna löytänyt elämänsä rakkauden (Serkun sanoja) ja toinen oli miehen eno, joka toi työkaverinsa, jonka kanssa on kuulemma ollut sutinaa. Siellä kuvissa ne vieraat nyt tököttää, eikä pari nähnyt kumpaakaan häiden jälkeen. Myös tämän ilmoituksen ajankohta oli tökerö. Siskolta tuli itku kun piti miettiä istumajärjestys niin pian uusiksi.