Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina tein lisätöitä kesäviikonloppuisin juhlapalvelussa. Näin useamman kerran kuinka morsiusparin vanhemmat juhlimisen ja niihin osallistumisen sijaan pyörivät keittiössä ylijäämäruokia pakasterasioihin dilkkaillen.

Olisiko tämä siis kuulunut sinun tehtäviisi, vai miksi asiaa ihmettelit? Minusta on aika luonnollista, että tarjolta pois jo otetut ylimääräiset ruuat halutaan saada pakattua ja esimerkiksi jääkaappiin odottamaan mahdollisimman pian. Tylsää niitä vettyneitä salaatteja ja kuivuneita pullia on sitten yöllä alkaa pakkailemaan. Moni ruoka ehtisi hyvin jopa pilaantua monen tunnin odottelun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.

Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:

"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)

"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)

Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)

A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.

B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.

Ymmärrän, ettei kaikkia deittikumppaneita, lyhytaikaisia poika- ja tyttöystäviä kutsuta, mutta miksi pitää olla kihloissa tai naimisissa? Etenkin nykypäivänä todella iso osa ihan vakiintuneesta pariskunnista eivät edes aio kihlautua tai mennä naimisiin. Monet silti seurustelleet vuosia, asuvat yhdessä ja esim. yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.

Minullekin on käynyt sama. Luulin kaverin olevan vain harvinaisen törppö, mutta ilmeisesti tällainen on yleistäkin? En mennyt häihin, olisi mennyt niin hankalaksi.

Tämä on mun mielestä yleistynyt viime vuosina. Ehkä tämän tarkoitus on karsia sellaiset häävieraat, joita ei aidosti haluta mukaan? Ehkä hääpari ajattelee, että tällaiset vieraat eivät haluakaan tulla ollenkaan mukaan ja laskevat sen varaan?

Ei vaan tässä halutaan antaa sukulaisille jne. se perinteinen hääkokemus ja sitten bilettää kavereiden kanssa. Kaverit kun yleensä häissä tekevät kaikkensa saadakseen sukulaiset lähtemään pois, jotta voivat aloittaa omat juhlansa, ja tuolla tavalla kaikilla on mukavampaa.

Jos haluaa vaan iltavieraat niita ei kutsuta kirkkoon. Ja heilta ei myoskaan odoteta lahjaa. Tama on hyvin tavallinen tyyli Englannissa. Perhe ja lahisuku kirkkoon ja ruokailemaan. Illalla hipat ja enemman ihmisia esim tyokaverit. 

Pari erosi ennenkuin ehti kiitos kortit lähettää. Hääpaikka oli tosi kylmä ( joku purjehdusseuran talo talvella). Sulhanen vietti juhlat poikaporukassa etupihalla poltellen, morsian istuskeli yksin siinä 2 hengen pöydässä. Osa häävieraista oli tosi pukeutunut kuin yökerhoon, napapaita ja tiukat farkut.  Pari oli seurustellut muutamia kuukausia, pöydissä puhuttiin että tunteeko kukaan häntä ? (morsiammen puolella)

Jaksoin olla muutamia tunteja, ruokailu alkoi ja sen jälkee ei tapahtunut mitään, vaan odottelua. Onneksi oli 6kk vauva mukana niin pystyin kiittämään ja poistumaan sillä verukkeella. 

Sukulaisen häät: ai kas sormus ilmestyi sormeen, ei "muistanut"/halunnut kertoa ollenkaan sukulaisilleen naimisiin menosta vaikka oltiin hyvissä väleissä. Jäi sitten häälahjatkin saamatta tuon salailun seurauksena. Myöhemmin mies paljastui pettäjäksi, oli varmaan miehen päätös salata häät.

Vierailija kirjoitti:

Morsiamen saattaminen alttarille on ollut tapana Suomessa koko 1900-luvun. Kyseessä ei siis Hollywoodista matkittu tapa.

(Kansankulttuuriarkisto on taltioinut häätapoja.)

Sen sijaan alttarilla suuteleminen on tuontikamaa.

Kuule höpsistä.

Olen syntynyt v. 1963, avioitunut 20 bv myöhemmin, ollut vieraana kymmenissä häissä viime vuosituhannen lopulla. Vain yksissä häissä morsian luovutettiin (hänen äitinsä luovutti).

Kuka tämä jankkaajauuvatti siskonsa häämekon kanssa oikein on? Jonkinasteinen hoitamaton mielipidesairaus ehkä? Vai ehkäpä joku uusi palstahullu?

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä morsiamen luovuttamista mieheltä toiselle. Ei istu jotenkin ollenkaan pohjoismaalaiseen hääperinteeseen ja kulttuuriin. Viime kesänä olin häissä, joissa morsian oli kolmikymppinen kahden lapsen äiti. Niin vain isä talutteli alttarille ja luovutti sulhaselle papin silmien edessä. Lähinnä huvittavaa, ei millään lailla koskettavaa.

Aikoinaan Satuhäät-ohjelmassa oli 40+ morsian, joka oli mummo mutta niin vaan isä talutti alttarille. Monettakohan kertaa luovutti...

Samaisessa ohjelmassa on nähty epätoivoisia morsiamia, joilla isä on kuollut tai muuten estynyt eikä ole veljeä, että kuka nyt luovuttaa. Jollakin luovuttaja oli tädin mies, jollakin oma poika. Joku mies on nyt vaan saatava luovuttamaan! En ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Se perinteinen hääparin odottelu juhlapaikalla kuvien oton ajan. Kirkon jälkeen olivat kuvauksessa yli 2 tuntia ja me vieraat odottelimme lukitun juhlapaikan ulkopuolella 30 asteen helteessä. Istumapaikkoja oli 4, vieraita noin 70. Osa vanhuksia. Tarpeeksi kyselemällä saimme pitopalvelun tuomaan ulos pari vesikannua ja muutaman kertismukin.

Sisällä oli tosi kuuma ja pöytiin auotut viinipullot olivat kädenlämpöistä viiniä täynnä. Herkkua. Ilta oli aikataulutettu ja kaasot kireitä kuin viulunkielet.

Tää on aika vakio. Oikeastaan tätä voi pitää oletuksena, että näin hääpäivä vieraiden osalta menee. Hääpari saa ikuistettua ikimuistoisen päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina tein lisätöitä kesäviikonloppuisin juhlapalvelussa. Näin useamman kerran kuinka morsiusparin vanhemmat juhlimisen ja niihin osallistumisen sijaan pyörivät keittiössä ylijäämäruokia pakasterasioihin dilkkaillen.

Olisiko tämä siis kuulunut sinun tehtäviisi, vai miksi asiaa ihmettelit? Minusta on aika luonnollista, että tarjolta pois jo otetut ylimääräiset ruuat halutaan saada pakattua ja esimerkiksi jääkaappiin odottamaan mahdollisimman pian. Tylsää niitä vettyneitä salaatteja ja kuivuneita pullia on sitten yöllä alkaa pakkailemaan. Moni ruoka ehtisi hyvin jopa pilaantua monen tunnin odottelun aikana.

Eiköhän se kuule ole catering- tyyppien velvollisuus pakata ruoka kylmään. Myöhempiä rääppiäisiä varten. Vai luuletko, että pakasterasia vierailla on matkajääkaapit autoissaan? Kyllä tämä enemmän kuulostaa siltä kuka ne ylimääräiset koipi-reisipalat omiin rasioihinsa ehtii ensimmäisinä pakata.

Minua harmittaa omissa häissäni se että jätin muutaman henkilön kutsumatta tilan puutteen vuoksi. Häissä sitten huomasin että muutama pöytä oli jäänyt tyhjäksi viime hetken peruuntumisten takia, joten nämä kutsumattomatkin olisivat hyvin mahtuneet!

Jälkeen päin on hävettänyt kohdata näitä ihmisiä, jotka ehkä itsekin joutuivat pettymään kun eivät kutsua saaneet. En ole enää heidän kanssa tekemisissä mutta häiden jälkeen vielä jonkun aikaa olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen kuvaukseepn liittyen, vihkimisen jälkeen kuvaaminen ei ole mikään ongelma, kunhan vieraille järjestetään jotain juotavaa/syötävää/ohjelmaa siksi ajaksi juhlapaikalle. Laittaisi vaikka ne karkkibuffetit ja photoboothit jo tässä vaiheessa.

Jos valitaan ns. dokumentaarinen hääkuvaus, jolloin kuvaaja tallentaa koko hääpäivän aamusta iltaan, siihen kuuluu yleensä ns. First sight. Eli kun on ensin kuvattu morsian alusvaatteisillaan kaasot kiristämässä korsetinnyörejä ja sulhanen paitasillaan bestmanit solmimassa krakaa, seuraavaksi ollaan puutarhassa, palatsissa tms. jossa sulhanen odottaa silmät kiinni ja morsian saapuu takaa päin, kuvaaja tallentaa sulhasen lumoutuneen ilmeen kun tämä näkee morsiusouvun ekaa kertaa. Sitten otetaan hääpotrettikuvat ja vasta sen jälkeen on vihkiminen. Vieraiden ei tarvitse odotella.

Oikeastiko ihmiset tekee tällaista? Kuinkakohan lumoutuneena se sulhanen keskimäärin näyttää kun on sitä kolmekymppistä eukkoa nähnyt alasti tyypillisesti 5-10v ajan ja synnytykset ja kaikki? Olenko mä outo kun en olettaisi miehen olevan lumoutunut ja itseasiassa tuollainen show olisi ihan hirveää, aivan järjettömän noloa ja kiusallista. Myös miksi nainen haluaisi itseään objektisoitavan tuolla tavalla, että katsopas poika, sinulle on tällainen reiällä varustettu lihanpala tarjolla. Tehdäänkö tämä myös toisinpäin eli kuvataan morsiamen haltioitunutta ilmettä kun mies läväyttää vehkeensä esiin?

Läväyttää vehkeensä esiin, mitä ihmettä? Tässä tilanteessa mies ihailee rakastaan joka on laittautunut parhaimmilleen.

Pakko muuten kommentoida tuota morsiamen taluttamista alttarille. Olen jutellut aiheesta usean tuttavan ja kaverin kanssa. Referenssiksi siis, että kyseessä on naisia kolmekympin molemmin puolin. Lähes kaikilla ne ovat olleet nimenomaan isät, jotka ovat suorastaan vaatineet saada luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Useimmille ikäisilleni naisille tuo on aika sovinistinen ja vanhanaikainen perinne, mutta yleensä siihen sitten suostutaan isän mieliksi. Saattaisin itsekin suostua, jos se olisi isälleni tärkeää, mutten lähtisi itse häntä anelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen kuvaukseepn liittyen, vihkimisen jälkeen kuvaaminen ei ole mikään ongelma, kunhan vieraille järjestetään jotain juotavaa/syötävää/ohjelmaa siksi ajaksi juhlapaikalle. Laittaisi vaikka ne karkkibuffetit ja photoboothit jo tässä vaiheessa.

Jos valitaan ns. dokumentaarinen hääkuvaus, jolloin kuvaaja tallentaa koko hääpäivän aamusta iltaan, siihen kuuluu yleensä ns. First sight. Eli kun on ensin kuvattu morsian alusvaatteisillaan kaasot kiristämässä korsetinnyörejä ja sulhanen paitasillaan bestmanit solmimassa krakaa, seuraavaksi ollaan puutarhassa, palatsissa tms. jossa sulhanen odottaa silmät kiinni ja morsian saapuu takaa päin, kuvaaja tallentaa sulhasen lumoutuneen ilmeen kun tämä näkee morsiusouvun ekaa kertaa. Sitten otetaan hääpotrettikuvat ja vasta sen jälkeen on vihkiminen. Vieraiden ei tarvitse odotella.

Spontaani naurunpyrskähdys tälle. Kuulostaa sen yhden bloggarin touhulle, mikä se oli, joka pumpauttaa huuliaan ja jonka mies makeilee tiukassa puvussa. Jenkkimäistä näyttelyä. Sulhasen lumoutunut ilme :'D

Vierailija kirjoitti:

Kai tämä erikoisuudesta menee tai ainakin kiittämättömyydestä. Poikani ja hänen morsiamensa päättivät mennä aika nopsaan vihille, kun vauvakin oli jo tulossa. Minä tarjouduin laittamaan ruuan ja leivät, kuin myös kahvit yms. jos vain kelpaa. Morsiamen äiti otti kahvi puolen hoitaakseen, minä laitoin lihat ja lisukkeet, sekä leivoin leivät. Maksoin myös juhlapaikan vuokran ja laitoin vielä rahaa lahjaksikin. En toki odottanut vuolasta kiitosryöppyä tai muutakaan, mutta hämmästys oli melkoinen, kun sain pojalta häiden jälkeen viestin, että mitä olin sössinyt tai leiponut maitoon, kun kaikki lapset (2kpl) on nyt kuralla, olivat morsiamen serkkuja. Hämmennyin täysin tästä, koska en olen hyvin varovainen maidon kanssa ja aina teen laktoosittomaan jos nyt maitoa käytän leivonnassa. Hiukan jäi minua harmittamaan kaiken vaivan näön jälkeen, kun vielä juhlapaikankin siivosin sitten yötä vasten yksinäni. 

Monen viikon päästä kuulin, että se syyllinen mahatautiin oli löytynyt, kun ystävältä tilattu hääkakku olikin sisältänyt aitoa kermaa, eikä laktoositonta versiota. Tätä ei toki minulle kerrottu ja kukaan ei todellakaan anteeksi pyydellyt, saati kiitellyt mistään. 

Liittokaan ei sitten vuotta kestänyt, joten en kaiketi sitten satsannut näihin häihin riittävästi.

💔 Voi ei, tuntuu tosi pahalta puolestasi!

Tapahtui vuosituhannen alussa yhden silloisen kaverin häissä, kun morsiamen äiti alkoi myöhemmin illalla aika lailla viiniä jo saatuaan kailottamaan pöydässä kuuluvasti "kuinka on ihanaa että se meidän (morsiamen nimi) on vielä neitsyt naimisiin menneessänkin"! Ja kun aivan tasan tarkkaan oli varmaa ettei todellakaan ollut , se nut oli siinä meidän tiiviissä kaveripiirissä aivan selvää. Sitä myötähäpeän määrää...ja kun kaiken kukkuraksi morsian hymyilee vieressä kauniisti ja kiltisti! Tietääkseni hänen perheensä ei ollut millään tavalla uskovainen tai mitään muuta sellaista ollenkaan vaan ihan tavallinen perhe. Se oli jotenkin niin vaivaannuttavaa etten oikein osannut sen jälkeen suhtautua kyseiseen henkilöön ihan tavallisesti enää...

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.

Minä sain myös tällaisen eritellyn kutsun, että meitä ei kutsuttu kirkkoon vihkimistä katsomaan mutta kyllä sitten "juhlaan" eri päivänä. Kutsuja oli sisareni. Sen vuoksi menimme, mutta kyllä se hieman oudolta tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Ehkä ihan hyvä ettei tuon pojan perhe ole enää tekemisissä noin törkeän suvun kanssa.

Niin. Kyllähän ADHD-artun pitää saada toteuttaa itseään, mitä siitä että kaataa pöydän ja aiheuttaa riehumisellaan vaaratilanteita?

Ei tietenkään. Mutta tilanteen voi hoitaa asiallisesti.

Polttareissa ylipainoisesta morsiamesta piirrettiin pyytämättä ilkeä karinkatyyripiirros. Piirtäjä oikein korosti morsiamen kaksoisleukaa. Morsian alkoi itkeä :( Eipä siitä jäänyt kenellekään hyvä mieli paitsi varmaan tälle piirtäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokana lihakeitto ja reikäleivästä tehdyt voileivät, edamia päällä.

Mennessämme syömään keitossa vain liemet jäljellä.

Kotitalousopettaja laskenut keiton menekin ilmeisesti kun oli morsiamen äiti.

Tästä on aikaa kauan enkä muista millaiset oli kahvitarjottavat.

Lähdimme kyllä aikaisin pois.

Samoja kokemuksia täällä. Ruokana oli lohikeittoa, jossa kalaa riitti hääparille ja läheisimmille perheenjäsenille ja sukulaisille. Seuraavat saivat lientä ja perunaa, ja viimeisimmät pelkkää lientä. Myös jälkiruokana ollut täytekakku meinasi loppua kesken, joten sulhasen täti vahti, että kaikki ottavat vain pienen viipaleen.

Meillä pitopalvelu vakuutti, että heidän juhlissa ei ruoka lopu kesken! Kaikkeen aina varautuva äitini ei uskonut tuohon, joten hän oli varannut mukaan juhlapaikan jääkaappiin ylimääräiset salaatit. Niitä sitten todella tarvittiin. Sama oli hääkakun kanssa. Vaikka oli tilattu kakkua 150 hengelle (vieraita vähän yli 100), niin alkoi näyttää siltä, että kaikille ei riitä. Vaan ei hätää, äiti kantoi omat tarjoilut esille (tuskin vieraat edes tajusivat, että oikea hääkakku loppui).

Pitopalvelu laskutti meitä sitten myös niistä äidin tekemistä kakuista ja lisäsalaateista. Itäisellä Uudellamaalla on pikkuinen pitopalvelu, jossa voidaan tehdä näinkin.

Ette kai maksaneet näistä äidin tarjoiluista mitään pitopalvelulle??