Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet häät on läpijuhlittu ja useimmissa on tullut mieleen se, että tapahtumajärjestäjä on todellakin ihan oma ammattinsa. Hääpäivä on varmaankin parille, kaasoille, bestmaneille yms. usein hyvin tapahtumarikas päivä mutta vieraille ne näyttäytyvät yleensä sähellyksenä ja odotteluna.
Mm. näitä on tullut ihmeteltyä:
Hääpari valitsi vihkikirkon ja juhlapaikan kaukaa toisistaan. Ajeltiin sitten hääpäivänä lähemmäs 100 km yksin tämän takia. Kirkolla ei ollut mitään erityistä merkitystä (historiaa tms.) parille, se vain oli heistä kaunis ja hääpaikka taas budjettiin sopiva. No vieraat körötelkööt.
Morsiamen luovuttaminen. Vierastan perinnettä ihan ylipäätäänkin, miksei samalla anoppi voisi luovuttaa sulhasta? Useamminhan siinä suhteessa irtipäästäminen on tiukemmassakin ;) Eniten kuitenkin ihmettelen tämän perinteen toteuttamista pitkien liittojen häissä, joissa parilla on yhteistä taivalta takana jo parikymmentä vuotta ja ehkä liki täysi-ikäiset lapset.
Hääjuhla järjestetään "koska niin kuuluu tehdä", vaikka jompikumpi tai molemmat pariskunnan osapuolet eivät haluaisi. Jotkut järjestävät häät, etteivät vanhemmat/isovanhemmat suutu. Vielä useampi sulhanen suostuu hääkekkereihin, jotta puoliso pysyisi tyytyväisenä. Sitten vielä bonuksena pihistelijät, jotka eivät haluaisi laittaa häihin euroakaan mutta jostain pakottavasta syystä juhlat kuitenkin pitää järjestää. Olen ollut mm. häissä, joissa ei ollut lainkaan pääruokaa mutta pirtuun tehtyä edullista boolia senkin edestä.
Miten niin euroakaan? Tiedätkö sinä oikeasti paljonko häät maksavat? Kyse ei ole mistään eurosta vai parista, vaan siitä että jotkut parit haluaisivat päästä esimerkiksi viidellä tonnilla ja sekin vaatii jo todellista pihistelyä. Ihme kyllä, myös pienituloiset ja jopa köyhät parit saattavat haluta pitää hääjuhlia. Nytkö sekin pitäisi kieltää? Voithan itse vetää linjauksen, että suostut menemään vain rikkaiden ökyhäihin. Problem solved.
Omat häät maksoi 15 000, mutta olen ollut paljon pienemmän budjetin juhlissakin. Jotenkin tuntuu ihan pimeältä valittaa pienestä hääbudjetista. Jokainen kykynsä ja halunsa mukaan. Minusta on ihan okei, vaikka joku haluaisi juhlia pelkällä puistopiknikillä nyyttärimeiningillä.
No, näissä häissä mitkä esimerkkinä mainitsin, taustalla oli asenne- ei varallisuuskysymys. Ihmettelin juuri sitä, miksi järjestää isot häät, jos ei halua investoida niihin juurikaan? Miksei vaikka puistopiknik? Taustalla oli ilmeisesti vanhempien/suvun odotukset suurista perinnehäistä ja ne järjestettiin "koska niin kuuluu tehdä". Siihenhän tuo em. kirjoitukseni viittasi. Jos hääpari olisi tehnyt mielensä mukaan, ehkä juhlat olisivat ihan olleet toisenlaiset ja ehkä myös kaikille viihtyisämmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pentti kirjoitti:
[
...eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Ikävä, että lasten ei anneta olla isovanhempiensa kanssa. Olen itse viettänyt lapsuuteni kesät mummolassa ja se on ollut koko elämäni kantava voima. Vanhemmillani ja isovanhemmillani oli sukset ristissä, mutta heillä oli niin suurta viisautta, että sen ei annettu vaikuttaa lapsiin.
No ei ole kyllä ihan tätä päivää, että lapset laitetaan kuukaudeksi, saati pidemmäksi aikaa, pois vanhempien luota mummolaan - etenkin, jos ja kun se mummola on välimatkan vuoksi muutenkin vähän etäisempi paikka, eikä mikään toinen koti. Viikonlopuista ynnä muista silloin tällöin olen samaa mieltä, jos siis isovanhemmat riidoista huolimatta ovat kuitenkin 100 % luotettavia ja vanhemmat voivat luottaa siihen, että lapsia kohdellaan kaikin puolin hyvin. Tuollaiset kutsut saattavat ihan hyvin olla vaan yksi alistamisen muoto lisää, että kun teillä lapsiraasuilla on siellä kaupungissa niin kauheaa (=omat vanhemmat, kaverit, harrastukset, koti, tutut paikat...), niin tulkaa nyt välillä viettämään Oikeaa Elämää tänne maaseudulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet häät on läpijuhlittu ja useimmissa on tullut mieleen se, että tapahtumajärjestäjä on todellakin ihan oma ammattinsa. Hääpäivä on varmaankin parille, kaasoille, bestmaneille yms. usein hyvin tapahtumarikas päivä mutta vieraille ne näyttäytyvät yleensä sähellyksenä ja odotteluna.
Mm. näitä on tullut ihmeteltyä:
Hääpari valitsi vihkikirkon ja juhlapaikan kaukaa toisistaan. Ajeltiin sitten hääpäivänä lähemmäs 100 km yksin tämän takia. Kirkolla ei ollut mitään erityistä merkitystä (historiaa tms.) parille, se vain oli heistä kaunis ja hääpaikka taas budjettiin sopiva. No vieraat körötelkööt.
Morsiamen luovuttaminen. Vierastan perinnettä ihan ylipäätäänkin, miksei samalla anoppi voisi luovuttaa sulhasta? Useamminhan siinä suhteessa irtipäästäminen on tiukemmassakin ;) Eniten kuitenkin ihmettelen tämän perinteen toteuttamista pitkien liittojen häissä, joissa parilla on yhteistä taivalta takana jo parikymmentä vuotta ja ehkä liki täysi-ikäiset lapset.
Hääjuhla järjestetään "koska niin kuuluu tehdä", vaikka jompikumpi tai molemmat pariskunnan osapuolet eivät haluaisi. Jotkut järjestävät häät, etteivät vanhemmat/isovanhemmat suutu. Vielä useampi sulhanen suostuu hääkekkereihin, jotta puoliso pysyisi tyytyväisenä. Sitten vielä bonuksena pihistelijät, jotka eivät haluaisi laittaa häihin euroakaan mutta jostain pakottavasta syystä juhlat kuitenkin pitää järjestää. Olen ollut mm. häissä, joissa ei ollut lainkaan pääruokaa mutta pirtuun tehtyä edullista boolia senkin edestä.
Miten niin euroakaan? Tiedätkö sinä oikeasti paljonko häät maksavat? Kyse ei ole mistään eurosta vai parista, vaan siitä että jotkut parit haluaisivat päästä esimerkiksi viidellä tonnilla ja sekin vaatii jo todellista pihistelyä. Ihme kyllä, myös pienituloiset ja jopa köyhät parit saattavat haluta pitää hääjuhlia. Nytkö sekin pitäisi kieltää? Voithan itse vetää linjauksen, että suostut menemään vain rikkaiden ökyhäihin. Problem solved.
Omat häät maksoi 15 000, mutta olen ollut paljon pienemmän budjetin juhlissakin. Jotenkin tuntuu ihan pimeältä valittaa pienestä hääbudjetista. Jokainen kykynsä ja halunsa mukaan. Minusta on ihan okei, vaikka joku haluaisi juhlia pelkällä puistopiknikillä nyyttärimeiningillä.
No, näissä häissä mitkä esimerkkinä mainitsin, taustalla oli asenne- ei varallisuuskysymys. Ihmettelin juuri sitä, miksi järjestää isot häät, jos ei halua investoida niihin juurikaan? Miksei vaikka puistopiknik? Taustalla oli ilmeisesti vanhempien/suvun odotukset suurista perinnehäistä ja ne järjestettiin "koska niin kuuluu tehdä". Siihenhän tuo em. kirjoitukseni viittasi. Jos hääpari olisi tehnyt mielensä mukaan, ehkä juhlat olisivat ihan olleet toisenlaiset ja ehkä myös kaikille viihtyisämmät.
Jotkut saattavat haluta perinteiset häät joissa on paljon vieraita laittamatta niihin kuitenkaan uuden pikkuauton hintaa kiinni. Ostavat mieluummin vaikka sen uuden pikkuauton. Eivät välttämättä silti halua tinkiä vierasmäärästä vaan mieluummin jostain muusta. Varallisuus ei toki ollut ainut pointtini, minusta on täysin ymmärrettävää etteivät edes keskituloiset ihmiset halua rällätä yhteen päivään poskettomia summia. Toki jos ei ole itse edes halunnut isoja häitä niin on hassua sellaiset järjestää. Mutta jokaisessa perheessä ja suvussa on omanlaisensa dynamiikka, vaikea sitä on ulkopuolelta tuomita. Tietysti ajattelisin, että jos parin vanhemmat kovasti painostavat suurempiin häihin, niin vähintä mitä ne vanhemmat voisivat tehdä on osallistua kustannuksiin.
Mä seurustelin aikoinani ulkomaalaisen miehen kanssa, jolla ei ollut Suomessa sukulaisia. Oltiin yhdessä vuosia, joten tutustui mun vanhempiin. Eron jälkeen eivät juurikaan olleet tekemisissä. Jossain vaiheessa ex löysi uuden naisen jonka kanssa meni naimisiin, ja kutsui häihin mun vanhemmat. Ei siinä mitään, mutta mun vanhemmat vielä lähtivät sinne häihin kovin tohkeissaan, matkaankin suuntaansa 300 km. Oli morsiamen suku vähän ihmetellyt mikä pariskunta tuo on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain yllättävän kutsun polttareihin, vaikka edes häihinkään en ollut saanut kutsua :D Ja kun liityin kyseiseen polttarisuunnitteluryhmään facebookissa, huomasin ryhmän aiemmista keskusteluista, että ilmeisesti osa kutsutuista oli estynyt osallistumasta polttareihin. Tuli jotenkin sellainen kutina, että minut oli hätäpäissään kutsuttu paikkaamaan budjettivajetta. Kutsu häihin kilahti tästä viikon kuluttua postitse ja postileima oli leimattu kaksi päivää tuon polttarikutsun esittämisen jälkeen :D En mennyt polttareihin enkä häihin, joten sinänsä meni vähän tämän ketjun ohi :)
Opiskeluaikoina tein lisätöitä kesäviikonloppuisin juhlapalvelussa. Näin useamman kerran kuinka morsiusparin vanhemmat juhlimisen ja niihin osallistumisen sijaan pyörivät keittiössä ylijäämäruokia pakasterasioihin dilkkaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.
Minullekin on käynyt sama. Luulin kaverin olevan vain harvinaisen törppö, mutta ilmeisesti tällainen on yleistäkin? En mennyt häihin, olisi mennyt niin hankalaksi.
Tämä on mun mielestä yleistynyt viime vuosina. Ehkä tämän tarkoitus on karsia sellaiset häävieraat, joita ei aidosti haluta mukaan? Ehkä hääpari ajattelee, että tällaiset vieraat eivät haluakaan tulla ollenkaan mukaan ja laskevat sen varaan?
Tuollaisista häistä ei ole kokemusta, mutta väitöstilaisuus + erilliset jatkot tuntuu olevan jo ihan normaalia. Siis siinä välissä tuore tohtori viettää muutaman pakollisen vieraan kanssa pikapikaa sen oikean karonkan, jossa yleensä syödään ja juodaan kuitenkin pitkän kaavan mukaan. Sillä välin kaverit syövät keskenään jotain pientä buffettyyppistä ja yleensä vielä itse maksavat ruuastaan. Loppuillasta ehtii vilaukselta näkemään tohtoria, kunhan hän juhlistaa ehtii.
Täsmennetään nyt sen verran, että väitöstilaisuus ja karonkka ovat keskenään eri asioita. Väitös on se virallinen osuus, jossa puhutaan tiedettä ja pönötetään. Karonkka on väitöstilaisuutta seuraava iltajuhla. Jatkot on mahdollinen, epämuodollinen osuus, jossa ollaan rennommin.
Karonkka ei ole ihan vapaamuotoinen, mutta jatkot tietysti ovat.
Karonkka järjestetään vastaväittäjän, kustoksen sun muiden väitökseen liittyvien avainhenkilöiden kunniaksi. Karonkka on akateeminen juhla, ei mitkään vapaamuotoiset pippalot.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina tein lisätöitä kesäviikonloppuisin juhlapalvelussa. Näin useamman kerran kuinka morsiusparin vanhemmat juhlimisen ja niihin osallistumisen sijaan pyörivät keittiössä ylijäämäruokia pakasterasioihin dilkkaillen.
Kuka ne maksetut, syömättä jääneet ruoat sitten pakkaisi kotiin vietäväksi, jos eivät morsiusparin läheiset, jotka muutenkin huolehtivat häiden sujuvuudesta kulisseissa? Ei pitopalvelukaan pakkauspalvelua yleensä tarjoa.
Aika usein morsiusparin vanhemmat ovat vielä se osapuoli, joka on maksanut tai ainakin osallistunut pitopalvelukustannuksiin. Toki heitä kiinnostaa, mitä maksamalleen ruoalle tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tämä erikoisuudesta menee tai ainakin kiittämättömyydestä. Poikani ja hänen morsiamensa päättivät mennä aika nopsaan vihille, kun vauvakin oli jo tulossa. Minä tarjouduin laittamaan ruuan ja leivät, kuin myös kahvit yms. jos vain kelpaa. Morsiamen äiti otti kahvi puolen hoitaakseen, minä laitoin lihat ja lisukkeet, sekä leivoin leivät. Maksoin myös juhlapaikan vuokran ja laitoin vielä rahaa lahjaksikin. En toki odottanut vuolasta kiitosryöppyä tai muutakaan, mutta hämmästys oli melkoinen, kun sain pojalta häiden jälkeen viestin, että mitä olin sössinyt tai leiponut maitoon, kun kaikki lapset (2kpl) on nyt kuralla, olivat morsiamen serkkuja. Hämmennyin täysin tästä, koska en olen hyvin varovainen maidon kanssa ja aina teen laktoosittomaan jos nyt maitoa käytän leivonnassa. Hiukan jäi minua harmittamaan kaiken vaivan näön jälkeen, kun vielä juhlapaikankin siivosin sitten yötä vasten yksinäni.
Monen viikon päästä kuulin, että se syyllinen mahatautiin oli löytynyt, kun ystävältä tilattu hääkakku olikin sisältänyt aitoa kermaa, eikä laktoositonta versiota. Tätä ei toki minulle kerrottu ja kukaan ei todellakaan anteeksi pyydellyt, saati kiitellyt mistään.
Liittokaan ei sitten vuotta kestänyt, joten en kaiketi sitten satsannut näihin häihin riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin aikoinani ulkomaalaisen miehen kanssa, jolla ei ollut Suomessa sukulaisia. Oltiin yhdessä vuosia, joten tutustui mun vanhempiin. Eron jälkeen eivät juurikaan olleet tekemisissä. Jossain vaiheessa ex löysi uuden naisen jonka kanssa meni naimisiin, ja kutsui häihin mun vanhemmat. Ei siinä mitään, mutta mun vanhemmat vielä lähtivät sinne häihin kovin tohkeissaan, matkaankin suuntaansa 300 km. Oli morsiamen suku vähän ihmetellyt mikä pariskunta tuo on :D
Mulla kävi vähän samalla tavalla.
Mun veljen bestis asui ihan mun lähellä. Ollaan kummatkin pieneltä paikkakunnalta ja sattumoisin asutaan Helsingissä km päässä toisistamme. Veljeni ja tämä henkilö olivat parhaita kavereita vuosikymmeniä, oli vähän kuin toinen veli minulle.
Bestis alkoi seurustelemaan ulkomailla yhden naisen kanssa. Muuttivat Suomeen, tähän naapurustoon ja bestis kutsui minut kylään. Aloin pyytää tyttöystävää fillaroimaan, kirppikselle jne. Pari vuotta nähtiin n kerran kk. Sitten erosivat ja tyttöystävä muutti pois heidän kodistaan. N 5 v myöhemmin saatiin hääkutsu. Ollaan fb ystäviä, eipä juurikaan tekemisissä. Kaupungilla ollaan törmätty ehkä kerran vuodessa.
Häissä oli kyllä tosi kivaa. Onneksi saatiin lastenvahti , sillä oli k 18 ja yksin olisi ollut tylsää, kun en tuntenut, kuin morsiamen.
Itse ajattelin sain kutsun vain siksi, kun ei ollut ketä kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä, että vielä nykyaikana joku järjestää häät jossain kirkossa ja sitten on kahden tunnin tai jopa pidempi tauko, ennenkuin juhlat alkavat. Hääparin aika lentää siivillä valokuvattavana ollessaan, mutta vieraat jossain vanhan seurojentalon pihamaalla ilman kunnollisia istumapaikkoja.
Hohhoh. Tarjoaisivat vaikka alkuruuan tässä välissä.
Millainen perhe on NIIN tyhmä, että menee sinne seurojentalon pihaan kahdeksi tunniksi, jos tauko on ilmoitettu? Ihme untoja. Me ainakin käytiin kotona ja mentiin sitten vähän ennen viittä sinne juhlapaikalle vastaanottamaan hääpari.
Toisissa tauollisissa häissä kävimme Prismassa, kun ei olleet häät kotikaupungissa. Prisman kahviossa syötiin sämpylät ja käytiin vessassa. Sitten juhliin.
LUKEKAA NE KUTSUT TARKEMMIN:
Vietimme hääjuhlat kartanossa, jonka puolesta järjestyi ruokailu. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tilattu riittävästi, edes kaikki tilattu ruoka ei mennyt juhlien aikana. Vanhempani menivät juhlien lähestyessä loppuaan keittiöstä kysymään, miten vanhemmat voivat pakata loput ruoat (maksetut siis) mukaan. Keittiöstä ilmoitettiin, ettemme voi saada lainkaan ruokia mukaan, koska laki ei salli jo tarjolla olleen ruoan antamista mukaan (entäs sitten ne koskemattomana keittiön puolella odottaneet ruoat, jotka eivät ehtineet tarjolle asti?). Vanhempia harmitti, sillä ruokailu oli maksanut monta tonnia ja mitään ei saatu mukaan. Olen aina luullut, että juhlapaikasta saa maksamansa tarjoilut mukaan lähtiessään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on häät ensi kesänä ja tästä ketjusta saikin hyviä vinkkejä, kiitos!
Tuohon avec-asiaan haluan sanoa, että aiomme kutsua kaikki vieraat siten, että jokaisella on avec. Ihan sama, vaikka sen avecin olisi tavannut viikkoa ennen häitä. Häät ovat mielestäni ennen kaikkea rakkauden juhla, joten olisi ikävää juhlia ilman avecia. Pakko ei tietenkään ole ketään tuoda, onpahan sitten ruokaa ainakin reilusti.
Juuri näin! Ihanaa, että joku ymmärtää, että juhlat järjestetään vieraille, ei itselle.
Omaa "meidän päivää" voi tuore aviopari viettää kahden kesken.
Kai tämä oli vitsi? Että hääpari ei nykyisin saisi päättää edes vieraistaan itse? Pitääkö juhlapaikka ja menukin valita huutoäänestyksellä, kun mistään ei näemmä saisi olla tuhansien hintaisen juhlan järjestäjillä omaa mielipidettä?
Tottakai jokainen itse päättää ketä ja miten vieraita kutsuu.
Mutta jos haluat että vieraasi viihtyvät ja häistäsi jää kiva muisto , niin huolehdit että kaikki viihtyvät niin pitkälle kuin se on sinusta kiinni.
Eli avec kaikille ellei ole osa esim harrastus - tai työporukkaa tai koko perhe on kutsuttu tms
On tilannetajun puutetta jos kutsuu ilman avecia yksittäisen ihmisen joka ei tunne muita häävieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Vanha uskomus että ennen vihkimistä näkeminen tuottaa huonoa onnea
Suomessahan kuitenkin perinteisesti morsiuspari on kävellyt kahdestaan alttarille, eli sama kai se on, näkeekö ennen vihkimistä kirkon ovella vai jo tuntia-paria ennen valokuvauksessa. Eivät nämä muualta matkitut perinteet ainakaan erotilastojen valossa ole parantaneet avio-onnea...
Ai mitä, kyllä niissä häissä joissa minä olen ollut on isä saattanut morsiamen. Sulhanen "ottanut kopin" vasta käytävän päässä lähellä alttaria.
Ja ei kai kukaan normaaliälyinen kuvittele, että hääperinteet jotenkin avio-onnea parantaa. Eiköhän se puoli ole enemmän kiinni parinvalinnasta, kommunikaatiosta ja kyvystä tehdä kompromisseja. Se sitten taas on ihan toinen asia, että ne parisuhteeseen sitoutumista yli 10 k kemuilla juhlistavat haluavat tehdä niistä elämänsä kalleimmista juhlista oman näköiset ja valita hääperinteistä ne jotka kivalta tuntuu. Ei sillä nykyaikana ori enää taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Tuo, että isä saattaa ,on muualta aika hiljattain napattu tapa.
Ei se perinteinen suomalainen tapa ole.
Vielä 80- luvulla niissä häissä joissa itse olin vieraana ( + omani) kaikki kävelivät parina eikä isä tai kukaan saattanut.
Siinä on vähän sellainen maku että nainen ei ole itsenäinen vaan isä luovuttaa tulevalle aviomiehelle.
Ihan kaunis tapa on se että isä saattaa mutta jos nyt ei kerran takauskolla ole enää mitään tekemistä näiden perinteiden kanssa, niin miksi kiusata häävieraita , eikö voisi käydä kuvassa ennen vihkimistä?
Sehän tässä nyt oli se pointti.
Muutama vuosi sitten olin sukulaisen häissä.
Heillä oli kauniseen kutsukirjeeseen liitetty lahjatoivelista, jossa oli hyvin yksityiskohtaisesti hintoineen kaikkineen lueteltu toiveet: 4 kappaletta Arabian Ruusu-kahvikuppia ja asetteja, h. 38,90e / kpl. Yksi Sininen Aalto-maljakko, keskikoko, h. 94,50e. Marimekon Kevätriemu-lakanasetti, päällyslakana ja tyynyliina, 2 kpl, h. 104,20e / kpl. Ja niin edelleen. Lista oli aika pitkä ja lähes kaikki vaihtoehdot ainakin minun silmääni aika hintavia merkkituotteita.
Ideana oli, että jokainen vieras tästä valitsi lahjan, jonka ostaa ja sitten se piti ilmoittaa kaasolle, joka ruksasi listasta sen yli ja piti samalla huolen, että ei tullut päällekkäisyyksiä ja vaikka kahta Aalto-maljakkoa. Ensin piti siis varata ja sitten vasta sai ostaa, kun oli saanut kaason hyväksynnän.
Lahjatoiveet ovat mielestäni hyvä ja järkevä asia, ettei tule kuutta leivänpaahdinta, mutta ehkä asian voisi toteuttaa vähän hienovaraisemmin. En ole tällaiseen hintalistaan törmännyt ennen enkä jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni meni naimisiin ulkomaalaisen kanssa Suomessa pikkupaikkakunnalla kaukana pk-seudusta. Juhliin oli tapojen mukaisesti kutsuttu paljon väkeä ja kirkko pullisteli juhlakansaa. Kirkossa ainoat ulkomaalaiset olivat tämä ulkomaalainen puoliso ja hänen veljensä, muita ei hänen puoleltaan ollut. Hääpari oli vaatinut pappia pitämään koko vihkimisen englanniksi, jotta kaikki ymmärtäisivät. Niin varmaan ne peräkylän vanhat mummot ja tädit puhuvat sujuvaa englantia. En ymmärtänyt tuota ratkaisua sitten lainkaan, sillä suomeksi puhumalla kaikki muut olisivat ymmärtäneet paitsi ulkomaalaiset ja olisihan kysymykset yms tärkeät asiat voinut kysyä englanniksi. Säälitti myös pappi, joka yritti sönkätä huonolla englannilla vihkimisen läpi.
Ehkäpä oli ollut tarkoitus, että enemmänkin väkeä tämän ulkomaalaisen puolelta tulisi, mutta eivät ole päässeet syystä tai toisesta? Ja on myös aika tärkeää, että itse vihittävä myös ymmärtää vihkiseremonian.. et kertonut jutussasi, puhuiko siis tämä itse vihittävä ulkomaalainen hyvin suomea. Oliko vihkiparin kotikieli siis kuitenkin se englanti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentti kirjoitti:
[
...eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Ikävä, että lasten ei anneta olla isovanhempiensa kanssa. Olen itse viettänyt lapsuuteni kesät mummolassa ja se on ollut koko elämäni kantava voima. Vanhemmillani ja isovanhemmillani oli sukset ristissä, mutta heillä oli niin suurta viisautta, että sen ei annettu vaikuttaa lapsiin.
No ei ole kyllä ihan tätä päivää, että lapset laitetaan kuukaudeksi, saati pidemmäksi aikaa, pois vanhempien luota mummolaan - etenkin, jos ja kun se mummola on välimatkan vuoksi muutenkin vähän etäisempi paikka, eikä mikään toinen koti. Viikonlopuista ynnä muista silloin tällöin olen samaa mieltä, jos siis isovanhemmat riidoista huolimatta ovat kuitenkin 100 % luotettavia ja vanhemmat voivat luottaa siihen, että lapsia kohdellaan kaikin puolin hyvin. Tuollaiset kutsut saattavat ihan hyvin olla vaan yksi alistamisen muoto lisää, että kun teillä lapsiraasuilla on siellä kaupungissa niin kauheaa (=omat vanhemmat, kaverit, harrastukset, koti, tutut paikat...), niin tulkaa nyt välillä viettämään Oikeaa Elämää tänne maaseudulle.
Pitää kuitenkin olla aika tarkka siitä ettei vie lapsilta isovanhempia + muita sukulaisia siinä sivussa vain jonkin valtataistelun takia
Ettei itse käytä valtaa ja alista isovanhempia ja käytä siinä lapsia välikappaleena
Tuntuu joskus kummalliselta että isovanhemmat ovat niin huonoja vaikka he ovat kasvattaneet niin fiksuja äitejä ja isiä.
Anteeksi tämä sivujuonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Vanha uskomus että ennen vihkimistä näkeminen tuottaa huonoa onnea
Suomessahan kuitenkin perinteisesti morsiuspari on kävellyt kahdestaan alttarille, eli sama kai se on, näkeekö ennen vihkimistä kirkon ovella vai jo tuntia-paria ennen valokuvauksessa. Eivät nämä muualta matkitut perinteet ainakaan erotilastojen valossa ole parantaneet avio-onnea...
Ai mitä, kyllä niissä häissä joissa minä olen ollut on isä saattanut morsiamen. Sulhanen "ottanut kopin" vasta käytävän päässä lähellä alttaria.
Ja ei kai kukaan normaaliälyinen kuvittele, että hääperinteet jotenkin avio-onnea parantaa. Eiköhän se puoli ole enemmän kiinni parinvalinnasta, kommunikaatiosta ja kyvystä tehdä kompromisseja. Se sitten taas on ihan toinen asia, että ne parisuhteeseen sitoutumista yli 10 k kemuilla juhlistavat haluavat tehdä niistä elämänsä kalleimmista juhlista oman näköiset ja valita hääperinteistä ne jotka kivalta tuntuu. Ei sillä nykyaikana ori enää taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Tuo, että isä saattaa ,on muualta aika hiljattain napattu tapa.
Ei se perinteinen suomalainen tapa ole.
Vielä 80- luvulla niissä häissä joissa itse olin vieraana ( + omani) kaikki kävelivät parina eikä isä tai kukaan saattanut.
Siinä on vähän sellainen maku että nainen ei ole itsenäinen vaan isä luovuttaa tulevalle aviomiehelle.Ihan kaunis tapa on se että isä saattaa mutta jos nyt ei kerran takauskolla ole enää mitään tekemistä näiden perinteiden kanssa, niin miksi kiusata häävieraita , eikö voisi käydä kuvassa ennen vihkimistä?
Sehän tässä nyt oli se pointti.
Olin 32 v, kun menin naimisiin. Olin vuosia aikaisemmin muuttanut pois kotoa. Yli 10 v aikaisemmin.
Isäni saattoi minut. Tämä oli hänelle tärkeä asia ja mielelläni sen hänelle sallin.
Jos joku tuntematon asiaa paheksuu, sillä ei ole merkitystä.
Täysi-ikäinen serkkuni meni naimisiin ja meidän peheestä kutsuttiin kaikki muut paitsi minut. Olin silloin 16-vuotias enkä ymmärtänyt, miksi veljeni saivat mennä mutta minä en. Ja tietysti vanhempani menivät.
Kuitenkin häitä edellisenä iltana sainkin puhelimitse hääkutsun, koska joku oli perunut. Serkkuni siis soitti äidilleni asiasta. Ehtona oli, että soittaisin pianoa häävieraille. En mennyt, koska olin jo lupautunut siksi päiväksi töihin, eikä minulla olisi ollut vaatteitakaan.