Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Joku taikauskojuttu. Tuo huonoa onnea, jos mies näkee morsion ennenkuin kirkossa. Tai että mennään hääkuvaan ennen vihkimistä , laitetaan kuviin sormukset , otetaan ne sitten pois ja laitetaan taas takaisin vihkimistilaisuudessa. 

Onko tämä jotain kansanperinnettä, vai jenkkityylistä hölynpölyä. 

Pitäisi pistää vallalle sellainen uskomus, että tuo erinomaisen huonoa onnea, jos hääparia joudutaan odottamaan häiden missään vaiheessa yli 20 minuuttia.

Aina oppii! Minäkin olen aina ihmetellyt miksei hääkuvassa käydä ennen kirkkoa. Niin me teimme omissa häissämme. En tiedä tuliko siitä mitä huonoa onnea, avioliitto ainakin on kestänyt 24 vuotta tähän mennessä.

N52

Niin mekin oltiin kuvalla etukäteen. Hiukan pelkäsin, että jos en saakaan enää sormusta pois sormesta kuvan jälkeen. Muuten en ole tippaakaan taikauskoinen. Kohta 13 v avioliittoa takana. Mies näki mun morsiuspukunikin vissiin jo ennen kihlausta; se on äitini käyttämä puku vuodelta 1980.

Mekin kävimme kuvissa ennen vihkimistä ja 30 vuotta on tullut täyteen.

Sellainen varmasti ikimuistoinen juttu taksikuskillekin sattui että meidän hääkuskimme oli lähtenyt kuvauksen ajaksi käymään jossakin ja kun ei ollut vielä kännykkäaika niin hetken ulkona seistyämme pyysimme soittamaan meille taksin. Taksikuskin ilme oli kyllä paljon puhuva kun selvisi että kyytiläinen on morsiuspari matkalla kirkkoon! Ei perinyt mitään.

Meillä meni häiden suhteen kuta kuinkin aivan kaikki pieleen, hävettää vieläkin. Oli varmasti maailman kurjemmat häät.

- teimme kaiken itse, olin kuoleman väsynyt hääpäivänä, edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään, kun hyvää tarkoittavat kaverit veivät "yllätyspolttareihin" luokseen

- meillä oli pieni lapsi, joka nukkui päikkäreitä ennen vihkimistä, naapuri tuli ja ovikellon pimpottelullaan herätti lapsen ja kaikki aikataulut pilalla, lapsi väsynyt ym

- mun tukka jäi kiireessä karmeaksi, käly "laittoi" vielä viime silauksen..

- vihkipaikalle tuli kiire

- isäni ja siskoni jättivät tulematta, koska toinen pakoili kertomastaan, jonka olemassa oloa oli piilotellut ja johon olin kuitenkin tutustunut ja ystävystynyt, siskoni muuten vain halusi olla hankala kuten aina

- lapsi oli morsiuslapsi ja sai elämänsä ainoan uhmakohtauksen, kun piti kävellä alttarille: halusi mun kukkakimpun, annettava oli

- olin haaveillut tosi pitkään yhden kappaleen soittoa häissäni akustisesti, sen piti olla päivän yksi kohokohta, no lapsi lähti yleisöstä taapertamaan meidän luo ja kompastui alttarin rappusin ja parkui, kukaan ei auttanut, mummot vain istui jäykkänä penkissä

- Juhlapaikalla tarjoilijat oli toivottaman hitaita eikä mikään ollut valmiina, anoppi raivosi pää punaisena, minä häpesin

- meillä oli maltillinen alkoholitarjoilu, koska paikalla oli lapsia, no osa sukulaisista oli paikalla taskumatit kanssa

- ohjelmaa ei oikein ollut

- kaaso, veljeni ja kaverini joutuivat lopulta olemaan koko päivän keittiössä paikkaamassa tunareita keittiön palkollisia

- illan kivat jatkot peruuntuivat, kun jouduimme laittamaan ovet kiinni klo. 23 yllättäen, kun säännöt muuttuivat päivää ennen juhlia..

- hävetti ja kadutti

- hävettää ja kaduttaa edelleen

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi.  Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran. 

Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisen häät joihin kutsuttiin kaikki kylän miehistä kummin kaimoihin. Koko perheeni oli kutsuttu, äitini ja isäni, veljeni tyttöystävineen ja minä. Erikoista oli että omaa avomiestäni ei kutsuttu. Mies oli kuitenkin hääparille tuttu ja olimme tuohon aikaan olleet jo vuosia yhdessä. Ymmärtäisin, mikäli häät olisivat olleet pienet... Kiusaantuneena sitten häissä mutisin jotain työkiireistä kun morsiammen äiti kyseli miksei mieheni tullut juhliin.

Olisin kyllä loukkaantunut niin, etten olisi mennyt itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Meillä on tuttavapiirissä perhe, jossa toinen lapsista tarvitsee suukapulan ja toinen tosiaan tervetullut kädet ja jalat sidottuna. Eiväthän he omille ongelmilleen mitään voi, mutta tullessaan paikalle pilaavat juhlat.

Suukapuloita ja sitomisia. Ja lapsille tietysti. Pistää miettimään millä muilla nettisivuilla oikein käyt tämän av-palstan lisäksi.

Häät nyyttäriperiaatteella. Ruokaa oli tarjolla erittäin paljon ja erittäin monipuolisesti. Suurinta osaa en uskaltanut maistaa, sillä hygieniapuoli arvelutti. Suurin osa vieraista oli aika boheemeja ja juhlapukeutumisessa näkyi kaikki variaatiot iltapuvusta hippiriepuun.

Vierailija kirjoitti:

Hääpari edellytti vieraita valmistautumaan juhlaan kuin Oscar-gaalaan, pukukoodi oli hyvin juhlava ja tiukka ja rahaa meni. Sitten kuitenkaan hääpaikkaa ei oltu juuri koristeltu ja tarjoilua oli niukasti ja se oli opiskelijaravintolatasoista pakastekasviksineen. Mulla paloi kesälomarahat tähän pelleilyyn osallistumisessa.

Kirpparilta saa parhaat kertakäyttövaatteet hienoihin juhliin muutamalla eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia sitten ollut häissä, jossa istuin samassa pöydässä morsiamen muiden ystävien kanssa. Ainoa vain, että nämä muut ystävykset olivat kaikki morsiamen opiskelukavereita, joita en ollut koskaan tavannut. Heille häät olivat varmasti todella mukava kokemus vaihtaessa kuulumisia ja muistellessa menneitä, itse keskityin viinilasilliseeni noin kymmenennen torpatun keskusteluyrityksen jälkeen. Avecittomana on oikeaati tosi ankeaa juhlissa, joissa kaikki muut ovat osa jotain porukkaa, oli se sitten sukulaisia tai kaveripiiriä. En suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut avecia, mutta olin ainoa, joka ei tuntenut morsiusparin lisäksi paikalta ketään.

Tuo on niin... se on tietenkin kiva uppoutua juttelemaan vanhan kaverin kanssa vanhoista asioista. Mutta olisi kyllä kohteliasta huomioida vähän muitakin pöydässä olijoita. Itse ainakin kiusaantuisin jos joku olisi pöydässäni hiljaa tai yrittäisi jutustella saamatta vastakaikua. Puhuisin enemmän yleisjuttuja tai selittäisin taustoja vieraammalle että pääsisi mukaan.

Minä olin joskus ystäväni häissä, jossa muut morsiamen ystävät olivat hänen opiskelukavereitaan, joilla oli paljon yhteisiä kokemuksia ja polttarimuistoja. Kuitenkin he puhuivat myös minulle ja morsiamen sinkkuserkulle. Ei minulla tietenkään ollut ratkiriemukasta vieraiden ihmisten pöydässä, mutta ei kamalaakaan. Lisäksi morsiamen sukulaiset tarjosivat autokyydin kirkosta juhlapaikalle, enkä junalla tulleena tarvinnut kävellä juhlatamineissa tuota parin km matkaa.

Häissä oli olo, ettei ollutkaan tervetullut. Morsiusparin mielestä kyllä (olen morsiamen täti) mutta morsiamen äiti huokaili, että tulipa paljon väkeä kun tädit ja sedätkin tuli kutsuttua. Molemmilla isot suvut kyllä. Selkeästi setien ja tätien toivottiin jäävän pois ja laittavan vain lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoisia häitä on tullut koettua. 

Joskus vuosia sitten olin samana kesänä serkkujeni häissä: Siis kahdet juhlat muutaman viikon välein. En ollut pitänyt millään tavalla erityisen uskonnollisina kyseisiä perheitä, mutta asuvat kyllä uskonnollisella alueella Pohjanmaalla. Molemmat häät oli järjestetty seurakuntatalolla! Siis vihkiminen kirkossa, jonka jälkeen vireiselle seurakuntatalolle syömään lihakeittoa ja kermakakkua, itse "juhlassa" piti pappi taas puheen ja laulettiin muutama hengellinen laulu, taisi olla joku sukulaislapsen viulunsoittoesitys tai runonlausunta, ja se oli siinä.

Minusta oli todella erikoiset häät, enkä oikein juhlimisen makuun päässyt, mutta ilmeisesti tämä on tavallista tuolla seudulla.

Korostan vielä, että kumpikaan pariskunnista ei ole millään lailla uskonnollinen itse.

Ihan tyypillistä on. Nykyään tosin on jo enemmän variaatioita, ennen kaikki hääjuhlat oli tuollaisia. Seurakuntatalolta saatettiin lähteä jonkun kotiin (kenellä oli isoin talo) tai mökille ottamaan alkoholia. T. Pohjanmaalainen, jonka suvusta kukaan ei edes käy kirkossa.

Se on pohjalainen. Jos olisit meikäläisiä niin osaisit käyttää oikeaa muotoa itsestäsi.

Meillä oli yläasteelta alkaen tiivis viiden hengen tyttöporukka. Oltiin reilu parikymppisiä, kun ensimmäinen meistä meni naimisiin. Hieman ennen häävalmistelujen alkamista olin muuttanut opiskelemaan 200 km:n päähän kotipaikkakunnalta muun porukan jäädessä sinne asumaan. Muut porukasta pyydettiin kaasoiksi, ja heidän silloiset poikaystävänsä bestmaneiksi, minä sinkku olin ainoa joka jäi erilleen. Ei se ennen häitä haitannut, hankalahan minun olisi ollut toiselta paikkakunnalta osallistua häiden järjestämiseen. Polttareihinkaan ei tullut kutsua, koska en ollut yksi kaasoista. Siellä häissä sitten vitutti ihan kunnolla, kun minut oli sijoitettu istumaan jonnekin sulhasen sukulaisten keskelle (ilman avecia tietenkin), hääparin ja kaasojen ja bestmanien istuessa keskenään omissa pöydissään ihan toisella puolella juhlasalia. Näin minut siis ulkoistettiin siitä ystäväporukasta, jäi sitten pian yhteydenpito kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi.  Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran. 

Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.

Varmaan tässä on ollut jo alun perin kiikkerä tuoli, ja morsian tuolin pettäessä alta vetänyt sen kenties yhtä kiikkerän pöydän itsensä ja sulhon päälle.

Ollessani 23-vuotias, meillä oli suvussa häät. Olin mennyt naimisiin 20-vuotiaana ja olimme asuneet yhdessä 18-vuotiaasta saakka, mutta puolisoani ei kutsuttu sukuhäihin lainkaan, vaikka sukulaiset olivat hänet tavanneet useita kertoja. Sukuni ei hyväksynyt miestäni, joka on ulkomaalainen ja minua muutaman vuoden vanhempi. Emme ole kumminkaan kovin läheisiä isän puolen suvun kanssa, emmekä ole koskaan olleetkaan.

Minut istutettiin lasten pöytään 10-15-vuotiaiden serkkujen kanssa, selkeästi muista erilleen. Toimin juhlissa enemmänkin lastenvahtina. Sieltä sitten vastailin kaukaisten tätien kysymyksiin, että ette kai te nyt vielä lasten tekoon ala.

Välit isän puolen sukuun sitten kuolivat hiljalleen. :D En itsekään enää halunnut heitä elämääni oltuani se "musta lammas" (vanhempani erosivat), sitten se etäinen sukulaistyttö ja lopulta taas yksi kuvaan sopimaton ulkomaalaisen miehen kanssa. Mutta melkoisen kummallistahan tuo oli häissä.

Ja kun tuolla joku kertoi kahdesti naimisiin menneistä pareista, niin meillä on "häät" joka viides vuosi, eli juhlitaan vuosipäivää. Toki hääseremoniaa ei ole, mutta kootaan koko miehen puolen suku ja pidetään isot kekkerit. Eli yhdessäkin ollaan pysytty viimeiset 15 vuotta, vaikka isän puolen suku varmasti ajatteli että kohta käy huonosti ja ero tulee kumminkin :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääpari edellytti vieraita valmistautumaan juhlaan kuin Oscar-gaalaan, pukukoodi oli hyvin juhlava ja tiukka ja rahaa meni. Sitten kuitenkaan hääpaikkaa ei oltu juuri koristeltu ja tarjoilua oli niukasti ja se oli opiskelijaravintolatasoista pakastekasviksineen. Mulla paloi kesälomarahat tähän pelleilyyn osallistumisessa.

Kirpparilta saa parhaat kertakäyttövaatteet hienoihin juhliin muutamalla eurolla.

Juu ihan varmaan jos oma tyylitaju antaa periksi mennä parin euron kirpparilöydössä oikeesti rikkaiden ihmisten juhliin Guccien ja Versacien ja timanttikaulakäätyjen keskelle heilumaan. Mulla nyt ei ikävä kyllä ihan pokka riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä miksi viimeinen yö pitäisi olla erossa, mutta itse halusin noudattaa perinnettä jossa sulhanen ei näe morsianta hääpuvussa ennen alttaria. Sen vuoksi ei pidetty myöskään kuvauksia aiemmin.

Ja minkämaalainen perinne se onkaan?

No tässä muodossa minä olen sen kuullut ja tässä muodossa oma lähipiiri on sitä noudattanut (jos on).

Ihan tekopyhää, jos on yleisesti tiedossa, etteivät ole enää neitsyeitä. Mä olin, mies ei.

Höpö höpö. Yli puolet hääperinteistä, huntu ja valkoinen puku mukaanlukien olisi kielletty useimmilta hääpareilta jos noin tarkkaan alettaisiin syynätä. Sinä voit ripustaa vaikka hääyön lakanat verhoiksi jos on noin kova tarve päteä omalla intiimielämällä. Muut juhlii häänsä niinkuin parhaaksi katsovat, ei ole sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi.  Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran. 

Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.

Varmaan tässä on ollut jo alun perin kiikkerä tuoli, ja morsian tuolin pettäessä alta vetänyt sen kenties yhtä kiikkerän pöydän itsensä ja sulhon päälle.

Tai vielä todennäköisemmin koko juttu on satua ja kirjoittaja purkaa vain pahaa oloaan ja ilmeistä kaunaa erityislapsia kohtaan. Näitä juttuja kun lukee vähänkään ajatuksella, niin ovat täynnä epäloogisuuksia ja käytännön mahdottomuuksia. Enemmän kuin elävästä elämästä, kertovat kirjoittajansa mielentilasta. 

Älkää nyt jukoliste uskoko kaikkea todeksi mitä täällä kirjoitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.

Ihan normaali käytäntö. Ei toisten intiimi hääjuhla ole sitä varten että sinne tuodaan kuka tahansa pekka tai pirjo näytille kuokkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yläasteelta alkaen tiivis viiden hengen tyttöporukka. Oltiin reilu parikymppisiä, kun ensimmäinen meistä meni naimisiin. Hieman ennen häävalmistelujen alkamista olin muuttanut opiskelemaan 200 km:n päähän kotipaikkakunnalta muun porukan jäädessä sinne asumaan. Muut porukasta pyydettiin kaasoiksi, ja heidän silloiset poikaystävänsä bestmaneiksi, minä sinkku olin ainoa joka jäi erilleen. Ei se ennen häitä haitannut, hankalahan minun olisi ollut toiselta paikkakunnalta osallistua häiden järjestämiseen. Polttareihinkaan ei tullut kutsua, koska en ollut yksi kaasoista. Siellä häissä sitten vitutti ihan kunnolla, kun minut oli sijoitettu istumaan jonnekin sulhasen sukulaisten keskelle (ilman avecia tietenkin), hääparin ja kaasojen ja bestmanien istuessa keskenään omissa pöydissään ihan toisella puolella juhlasalia. Näin minut siis ulkoistettiin siitä ystäväporukasta, jäi sitten pian yhteydenpito kokonaan.

Aiempi tiivis tyttöporukka. Mutta en päässyt polttareihin, en päässyt kaasoksi. Istutettiin väärään paikkaan ilman avecia. Vitutti. Yhteydenpito katkesi. Vieläkö löytyisi joku av-häihin liittyvä klisee?

Ai niin, sulhanen saa bestman'in morsiamen ystävättären poikaystävistä. Ei edes sitä saa omasta ystäväpiiristään järjestettyä. Tämä oli uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi.  Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran. 

Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.

Minua ei olisi tämän erityislapsen vanhempana tämän jälkeen kiinnostanut sukujuhlat, joihin ei koko perhe ole tervetullut.

Olen ollut sulhasen läheinen ystävä yli 20 vuoden ajan, mutta hääjuhlassa minun paikkani löytyi salin perältä väliseinän takana olleesta jämäpöydästä, josta ei nähnyt eikä juuri kuullutkaan mitään. Seuranani pöydässä jotain randomeja kuten palkattu kuvaaja, palkattu ohjelmanumeron esittäjä ja muutama jotain tutuntutuntuntuttuja. Siellä piilossa muulta hääväeltä. Kiva respect pitkäaikaiselle ystävälle joo.